Vuonna 2008 siirryttiin kahden rukouspäivän käytäntöön. Ensimmäinen rukouspäivä sijoittuu Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle ja toinen Ekumeeniselle vastuuviikolle. Rukouspäiviä vietetään kalendaarisesti eli 18.1. ja 24.10. Käytännössä tämä useimmiten merkitsee arkipäivänä pidettävää rukoushetkeä, sanajumalanpalvelusta, viikkomessua tai ekumeenista juhlaa. Rukouspäiväjulistus on hyvä lukea ensimmäisenä rukouspäivänä, mutta se voidaan lukea jo ensimmäistä rukouspäivää edeltävänä sunnuntaina.
Vuoden 2012 rukouspäiväjulistus nostaa keskiöön Raamatun ja sen merkityksen kielelle, kulttuurille, arvoille ja asenteille. Raamatun saaminen kaikkien lukutaitoisten ulottuville vaikutti aikanaan ratkaisevalla tavalla kulttuurimme kehitykseen. Siihen perustuu myös kansanvalta, johon olennaisesti kuuluu uskonnonvapaus. Raamattutyötä on tehty kaikilla suomalaisten kielillä ja kristityt maahanmuuttajat lisäävät entisestään Raamatun kielten kirjoa maassamme.
Menneessä maailmassa keisari tai kuningas päätti kansan uskonnosta. Nykyään siitä päättää jokainen itse. Rukouspäiväperinne juontaa juurensa ajalta, jolloin yksilöllisyydellä ei uskonasioissa eikä juuri muussakaan ollut merkitystä. Monet oman maamme keski-ikäiset ja vanhemmat ihmiset muistavat hankalana rukouspäiviin aikanaan liittyneen huvikiellon, mutta näiden neljän päivän erityisestä arvostuksesta kertoo paljon se, että kun niiden asema parisen vuotta sitten oli vaakalaudalla, haluttiin ne ehdottomasti säilyttää.
Vuoden 2011 rukouspäiväjulistus nostaa keskiöön yhteisöllisyyden ja kohtaamisen. Yhteisön jäsenyys avaa mahdollisuuden uudistumiseen ja maailman muuttamiseen. Tekstissä viitataan myös vuonna 2011 vietettävään EU:n vapaaehtoistoiminnan vuoteen. Vapaaehtoistoiminta, joka tapahtuu avun tarpeessa olevien hyväksi, rakentaa yhteistä hyvinvointia.
Rukouspäiväperinteessä tapahtui muutos vuoden 2003 uskonnonvapauslain uudistuksen myötä. Vuoden 2004 rukouspäiväjulistus oli kirkkojen valmistelema. Sitä ei julkaistu enää valtion toimesta. Valmistelu tapahtui Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen halusi vanhaa tapaa noudattaen allekirjoittaa sen.