Rukouspäiväperinteessä tapahtui muutos vuoden 2003 uskonnonvapauslain uudistuksen myötä. Vuoden 2004 rukouspäiväjulistus oli kirkkojen valmistelema. Sitä ei julkaistu enää valtion toimesta. Valmistelu tapahtui Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen halusi vanhaa tapaa noudattaen allekirjoittaa sen.
Vuoden 2010 rukouspäiväjulistus nostaa keskiöön pyhän ja siirtolaisuuden. Siinä muistetaan myös lähetystyön juhlavuotta. Julistukseen liittyvät kullekin päivälle tarkoitetut raamatuntekstit, joita käytetään esimerkiksi saarnateksteinä.
Tasavallan presidentti Tarja Halosen on allekirjoittama rukouspäiväjulistus vuodelle 2009 nostaa keskiöön erityisesti ilmastomuutoksen ja lasten oikeudet.
Vielä vuodelle 2007 valittiin vanhaan tapaan neljä rukouspäivää, jotka sijoittuivat sunnuntaipäiville. Suomen ev.lut. kirkon piirissä on koettu vanha rukouspäiväkäytäntö ongelmalliseksi, koska rukouspäivä ei aina istunut kirkkovuoden mukaisen pyhäpäivän teemaan.
Tasavallan presidentti allekirjoitti 18.12.2006 julistuksen neljästä rukouspäivästä 2007. Julistuksessa korostetaan yhteisöllisyyttä ja yhteyttä Jumalaan sekä lähimmäisiin. Jumalan luomana luomakunnan jäsenenä ihminen kuuluu kaikkien luotujen joukkoon.
Julistuksessa korostetaan sukupolvien välisen yhteyden merkitystä. Ihmisen kokonaisvaltainen kehitys riippuu olennaisesti ihmissuhteista. Monet kulttuuriperintöön kuuluvat asiat, kuten hyvät tavat, tieto menneestä, usko Jumalaan ja rukous siirtyvät luontevasti isovanhemmilta lapsenlapsille.
Julistus neljästä ekumeenisesta kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä vuonna 2005
Människor har genom tiderna sökt trygghet mitt i osäkerheten. Enligt Bibeln är Gud en tillflykt och en borg, ett livslångt skydd för varje människa (Ps. 91:1-2).
Julistus
neljästä ekumeenisesta kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä vuonna 2004
Maamme rukouspäiväkäytäntö on peräisin keskiajalta. Kehotus viettää rukouspäivää kutsui kansalaisia aluksi katumukseen ja rukoukseen, myöhemmin myös kiitokseen. Rukouspäiväjulistuksen teemoiksi on nostettu kulloinkin yhteisiksi koettuja huolenaiheita kuten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus ja ihmiselämän kunnioitus. Teemat yhdistyvät nyt ajankohtaisella ja vakavalla tavalla huoleksi lapsen asemasta.