SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Rukouspäiväjulistus vuodelle 2004

 

Julistus

 

neljästä ekumeenisesta kiitos-, katumus- ja rukouspäivästä vuonna 2004

 

Maamme rukouspäiväkäytäntö on peräisin keskiajalta. Kehotus viettää rukouspäivää kutsui kansalaisia aluksi katumukseen ja rukoukseen, myöhemmin myös kiitokseen. Rukouspäiväjulistuksen teemoiksi on nostettu kulloinkin yhteisiksi koettuja huolenaiheita kuten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus ja ihmiselämän kunnioitus. Teemat yhdistyvät nyt ajankohtaisella ja vakavalla tavalla huoleksi lapsen asemasta.

Lapsella on oikeus elää suojaisaa ja turvattua elämää. Lapsi  ei saisi joutua kokemaan väkivaltaa eikä vääryyttä. Lapsella on oikeus erityiseen huolenpitoon ja suojeluun, myös suojeluun ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta.

 

Raamatun mukaan Jumala liitti tulevaisuuden toivon lapsen syntymään. Jeesus siunasi lapsia ja muistutti velvoittavalla tavalla lapsen oikeuksista ja suojelemisen tärkeydestä (Mark. 10:13-16; Matt.18:6).

 

Lapsuus heijastuu ihmisen koko elämään. Käsitys itsestä ihmisenä rakentuu lapsuuden kokemusten perustalle. Siksi on välttämätöntä suojata lasta vahingollisilta vaikutteilta niin kotona, koulussa kuin yhteiskunnassa.

 

Lapsi saa vaikutteita näkemästään ja kokemastaan. Nykylapset ja -nuoret joutuvat liian aikaisin näkemään väkivaltaa tiedotusvälineiden ja viihde-elektroniikan välityksellä. Väkivaltaviihde vaikuttaa ihmisten arvostuksiin ja asenteisiin. On olemassa vaara, että vaikutteille altis lapsi tai nuori hyväksyy väkivallan osaksi elämää ja keinoksi ratkaista ristiriitoja. Aikamme yhteiskunnassa viihdeteollisuuden voitontavoittelu ja sen paljolti väkivaltaa ihannoiva sanoma vaikeuttavat lapsesta huolehtimista. Tämän lapseen ja nuoreen kohdistuvan vahingollisen vaikutuksen vähättely on vastuutonta ja siihen on puututtava yhdessä.

 

Päävastuu lapsen turvallisuudesta on aina häntä hoitavilla ja kasvattavilla aikuisilla. Kodin tehtävää kasvattajana on vaikea  minkään muun tahon korvata. Siksi  kodin on  voitava taata lapsen turvallisuus. Väkivaltaa ei voi perustella sen enempää ristiriitojen ratkaisijana kuin lasten kasvattajanakaan. Väkivalta on aina rikos, myös kodin seinien sisäpuolella. Perheväkivaltaan on uskallettava puuttua.

 

Perheväkivaltaan seurausilmiöineen kiinnitetään huomiota yhteiskunnan eri tukisektoreilla. Perheväkivaltaa on jo ryhdytty ehkäisemään ja torjumaan monin eri tavoin, mutta varsinkin lasten ja nuorten auttamisen osalta haasteet ovat yhä suuret.

 

Lapsi on kodissa kaikkein turvattomin ja kärsii aina aikuisten keskinäisistä kiistoista. Fyysisellä ja psyykkisellä väkivallalla voi olla lapselle ja nuorelle traumaattisia seuraamuksia, jotka ilmenevät jatkuvana epävarmuutena ja turvattomuutena myös kodin ulkopuolella.

 

Perhe on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä rakennuskivistä. Jos perhe voi hyvin, voi lapsikin hyvin. Lapsen hyvinvointi onkin aina otettava huomioon suunniteltaessa yhteiskuntapoliittisia toimenpiteitä ja muutoksia. Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ― ilon ja siunauksen lähde. Siksi olemme heistä myös yhdessä vastuussa.

 

Vanhaa kristillistä tapaa noudattaen vietetään vuonna 2004 maamme kirkoissa ja kristillisissä yhteisöissä neljää ekumeenista kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin tammikuun 18. päivänä, toukokuun 9. päivänä, syyskuun 19. päivänä ja lokakuun 24. päivänä.

 

Rukouspäivien saarnojen ja syventymisen aiheiksi on valittu oheiset tekstit. 

 

Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 2003

Tasavallan Presidentti

Tarja Halonen


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190