SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Raamatun mietiskelyt ja rukoukset kahdeksalle päivälle

Rukousviikon kahdeksan päivän teemat ovat:









Johdanto vuoden 2020 teemaan

”He kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti”  (vrt. Ap. t. 28:2)
Vuoden 2020 Kristittyjen ykseyden rukousviikon materiaalit ovat Maltan ja Gozon kristillisten kirkkojen valmistamia. Monet maltalaiset kristityt viettävät Paavalin haaksirikon päivää helmikuun kymmenentenä muistaen kiitollisina kristinuskon saapumista näille saarille. Juhlaan kuuluva Apostolien tekojen lukukappale valittiin tämän vuoden rukousviikon tekstiksi.

Kertomus alkaa siitä, kun Paavali vangitaan Roomaan viemistä varten (Ap. t. 27:1 alkaen). Paavali on kahleissa, mutta Jumalan työ jatkuu hänen kauttaan kohtalokkaaksi osoittautuvalla matkalla. 
Tämä kertomus on klassinen draama, jossa ihmiskunta joutuu kohtaamaan luonnon kauhistuttavan voiman. Laivan matkustajat ovat allansa myllertävien merten voimien sekä yllänsä riehuvan rajumyrskyn armoilla. Nämä voimat vievät heidät tuntemattomaan maastoon, jonne he eksyvät toivon tuolle puolen.
  
Laivan 276 henkeä jakautuvat eri ryhmiin. Sadanpäälliköllä ja sotilailla on valta ja voima, mutta he ovat riippuvaisia merimiesten taidoista ja kokemuksesta. Vaikka kaikki ovat peloissaan ja voimattomia, kahlitut vangit ovat kaikkein haavoittuvaisimpia. He eivät ole korvaamattomia; heitä uhkaa joukkoteloitus (27:42). Voimme huomata kertomuksen edetessä, kuinka paineen kasvaessa ja hengen menetyksen uhatessa epäluulo ja epäluottamus kasvavat ja voimistuvat eri ryhmien välillä.

Paavali erottuu huomattavasti muista rauhan keskuksena kaiken sekasorron keskellä. Hän tietää, että välinpitämättömät voimat eivät hallitse hänen elämäänsä, vaan että häntä kannattelevat hänen Jumalansa kädet, Jumalan, jonka oma hän on ja jota hän palvelee (ks. 27:23). Tämän uskon vuoksi hän voi luottaa siihen, että hän on vielä kerran seisova keisarin edessä Roomassa, ja että tämän uskon voimalla hän voi myös seistä matkatoveriensa edessä ja kiittää Jumalaa. Kaikki saavat tästä rohkeutta. Paavalin esimerkkiä seuraten he jakavat keskenään leipää ja yhdistyvät uudessa toivossa ja luottamuksessa hänen sanoihinsa.

Näin piirtyy esiin katkelman suuri teema: jumalallinen johdatus. Oli sadanpäällikön päätös lähteä purjehtimaan huonossa säässä ja läpi myrskyn merimiehet tekivät päätöksiä siitä, miten laivaa ohjattiin. Lopulta heidän omat suunnitelmansa eivät kuitenkaan käy toteen ja vain pysymällä yhdessä ja antamalla laivan tuhoutua he voivat pelastua jumalallisessa johdatuksessa. Laiva ja sen koko kallis lasti menetetään, mutta heidän elämänsä pelastuvat, koska ”yksikään teistä ei menetä hiuskarvaakaan päästään” (27:34, ks. Luuk. 21:18). Kun etsimme kristittyjen ykseyttä, jumalaliselle johdatukselle alistuminen vaatii luopumista monista asioista, joihin olemme tiukasti kiinnittyneet. Jumalalle tärkeää on kaikkien ihmisten pelastuminen.
 
Sekalainen ja ristiriitainen joukko rantautuu ”jollekin saarelle” (27:26). Samaan veneeseen joutuneina he saapuvat samaan määränpäähän, jossa heidän ihmisyytensä ykseys tulee esiin siinä, kuinka saaren asukkaat kohtelevat heitä tavattoman ystävällisesti. Vallan ja aseman erot katoavat, kun he kokoontuvat nuotion ympärille yhdessä ihmisten kanssa, jotka eivät sen enempää tunne kuin ymmärrä heitä. Nämä 276 eivät enää ole välinpitämättömien voimien armoilla, vaan Jumalan rakastavan johdatuksen helliminä. Se tulee todeksi näiden ihmisten kautta, jotka osoittavat heille ”tavatonta ystävällisyyttä” (28:2). Kylminä ja märkinä he saavat lämmitellä ja kuivata itsensä nuotiolla. He saavat ruokaa nälkäänsä. He saavat suojan, kunnes heidän on turvallista jatkaa taas matkaansa.

Tänään monet ihmiset kohtaavat samat kauhut näillä samoilla merillä. Nämä aivan samat paikat, jotka nimetään lukukappaleessamme (27:1, 28:1) esiintyvät myös tämän päivän siirtolaisten kertomuksissa. Maailman toisissa kolkissa monet muut ovat samalla tavoin vaarallisella matkalla maata ja merta pitkin paetakseen luonnononnettomuuksia, sodankäyntiä ja köyhyyttä. Heidänkin elämänsä ovat äärettömien ja välinpitämättömien voimien armoilla – ei vain luonnollisten vaan myös poliittisten, taloudellisten ja inhimillisten. 

Tämä inhimillinen välinpitämättömyys saa erilaisia muotoja: se ilmenee niiden välinpitämättömyytenä, jotka myyvät epätoivoisille ihmisille matkustuspaikkoja merikelvottomille aluksille; niiden välinpitämättömyytenä, jotka eivät lähetä pelastusaluksia; ja niiden välinpitämättömyytenä, jotka käännyttävät siirtolaisten laivat pois joitakin tapauksia nimetäksemme. 

Tämä kertomus haastaa meidät siirtolaiskriisit kohtaavina kristittyinä kysymään: teemmekö salaa yhteistyötä näiden kylmän välinpitämättömien voimien kanssa vai osoitammeko ”tavatonta ystävällisyyttä” ja todistamme siten Jumalan rakastavasta johdatuksesta kaikkia ihmisiä kohtaan? 

Vieraanvaraisuus on välttämätön hyve etsiessämme kristittyjen ykseyttä. Sen harjoittaminen kutsuu meitä yhä suurempaan anteliaisuuteen avuntarpeessa olevia kohtaan. Paavalille ja hänen kumppaneilleen tavatonta ystävällisyyttä osoittaneet eivät vielä tunteneet Kristusta ja silti juuri heidän tavattoman ystävällisyytensä kautta keskenään jakautuneet ihmiset tulivat vedetyiksi lähemmäs toisiaan. Meidän omaa kristittyjen ykseyttämme ei löydetä vain siten, että osoitamme vieraanvaraisuutta toisiamme kohtaan, vaikka sekin on tärkeää, vaan myös rakastavissa kohtaamisissa niiden kanssa, jotka eivät jaa meidän kieltämme, kulttuuriamme tai uskoamme.

Tällaisilla myrskyisillä matkoilla ja niiden tuomissa satunnaisissa kohtaamisissa täyttyy Jumalan tahto hänen Kirkkoaan ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Niin kuin Paavali tulee julistamaan Roomassa: Jumala on lähettänyt pelastussanomansa kaikille kansoille (ks. Ap. t. 28:28).

Seuraavat kahdeksan päivän mietiskelyt sekä jumalanpalvelus keskittyvät tähän Apostolien tekojen tekstiin. 


Ap. t. 27:18–19, 21
”Kun rajumyrsky yhä vain ahdisti laivaamme, miehet heittivät seuraavana päivänä osan lastista yli laidan, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat kaiken irtaimen kannelta...
Ap. t. 27:20
Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä.
Psalmi 119:105–110 Markus 4:35–4...
Ap. t. 27:22,34 ”Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu… yksikään teistä ei menetä hiuskarvaakaan päästään.”
Psa...
Ap. t. 27:23–26
Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: ’Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, j...
Ap. t. 27:33–36 Vielä ennen päivän koittoa Paavali kehotti kaikkia syömään. Hän sanoi: »Jo neljättätoista päivää te olette eläneet jännityksen vallassa ettekä ole syöneet ruoan murenta. Siksi keh...
Ap. t. 28:1–2, 7
Päästyämme turvaan saimme tietää, että saari oli Malta. Saaren asukkaat kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääree...
Ap. t. 28:3–6
Paavali keräsi sylyksen risuja ja pani ne nuotioon, mutta kuumuus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni Paavalin käteen. Kun saarelaiset näkivät käärmeen riippuvan hänen käd...
Ap. t. 28:8–10 Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Tämän jälkeen tuliv...
Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors