SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kirkkojen ääni kuului Saksan kirkkopäivillä  

Vaikuttava avajaistilaisuus Elben rannalla. Takana näkyy Dresdenin kirkollinen symboli, Frauenkirche. 

Kristittyjä naisia eri puolilta Eurooppaa osallistui Saksan evankelisia kirkkopäiviä valmistelevaan kokoukseen Dresdenin ulkopuolelle Tharandtin pikkukaupunkiin 31.5.–4.6.2011. Kokous oli Ecumenical Forum for European Chiristian Womenin järjestämä. Erityisinä aiheina olivat ekologia ja kirkkopäivien teeman Missä on aarteesi, siellä on sydämesi pohdiskelu. Itse kirkkopäivät Dresdenissä toteutettiin 1.-5-6. Päivien yleisilme oli avara, koko yhteiskuntaa syleilevä. Paitsi ekologisten ja uskontodialogiin liittyviä kysymyksiä esillä olivat köyhät, myös globaali köyhyys, maailmantalous, ja monenkirjavat maansisäiset kulttuurit. Kristillinen sanoma kuului kirkkaana.

 

Virolainen on Katrin Tammo ja liettualainen Kristina Ivanauskine.Tharandtin kokoukseen osallistui kristittyjä naisia eri kirkkokunnista seuraavista maista: Eesti, Kroatia, Liettua, Ruotsi, Saksa, Serbia, Suomi, Valkovenäjä, Venäjä. Kokouksessa valmisteltiin työpaja kirkkopäiville ja kaksi jumalanpalvelusta.

 

Ekologia ensin

 

Ekologinen työryhmä valmisteli kirkkopäivien työpajan. Erityisesti Itä-Euroopan maat ja eritoten Valko-Venäjän edustajat olivat aktiivisia. Tshernobylin vuoden 1986 ydinvoimaonnettomuuden seurauksia käsiteltiin näkyvästi. Saksalaiset olivat sekä alustamassa että vetämässä työpajan keskusteluryhmää ekologisen elämäntavan mahdollisuuksista. Saksan kirkkojen edustajat olivat ydinvoiman vastaisia, mikä oli myös maan kansanäänestyksenkin tulos.

 

Tshernobylin lähiseutujen asukkaiden viesti oli, että ydinvoimalaonnettomuus on yhä läsnä lähialueen ihmisten elämässä. Jokaisen maan asukkaan lähipiirissä oli syöpäkuolemia ja muunlaista sairastuvuutta sekä geneettisiä vaurioita. Kirkkojen välillä näytti olevan jännitteitä. Työpajan tuloksissa kävi erityisesti ilmi, että elämäntapakysymyksissä ei voida toimia ilman, että poliittinen päätöksenteko on mukana. Saksassa on vahvimmin kehitetty vaihtoehtoenergioita. Tuulivoima on laajalti käytössä maan eri osissa. Myös joukkoliikenteen kehittäminen vaatii poliittista päätöksentekoa kuten myös ruoan alkuperän selvittäminen (EU:n säädöksiä). Luomuruoan hinnan laskeminen edistäisi sen kysyntää. Lähiruokaa pidettiin myös kestävän kehityksen kannalta hyödyllisenä.

 

Missä aarteesi, siellä sydämesi

 

Toinen työryhmä keskittyi kirkkopäivien hengellisiin teemoihin. Svetlana Chernyaeva (kat.) Pietarista veti ryhmätyön kirkkopäivien teemasta: Missä on aarteesi, siellä on sydämesi. Svetlana johdatteli miettimään oman elämän tärkeysjärjestyksiä ensin henkilökohtaisesti syvällisesti pohdiskellen ja sitten ryhmässä pohtien.

 

Kaksi jumalanpalvelusta toteutettiin. Ensimmäinen oli Tharandtin kirkossa, jossa Suomen edustajana olin mukana toimittamassa. Naisten messu Dresdenin Pyhän Marian kirkossa oli toinen työryhmän toteutuksista. EFECW:tä jumalanpalveluksessa edusti Valko-Venäjän edustaja. Messu alkoi Saksan evankelisen kirkon edustajan puheenvuorolla, jossa hän toi esille sen surullisen tosiasian, että Saksassa ei aina pysty järjestämään perhejuhlissa ehtoollisia, koska perheenjäsenet kuuluvat eri kirkkokuntiin (useimmiten protest./kat.). Tätä kipua demonstroiden messu oli ’tyhjän pöydän ehtoollismessu’. Naisedustajat lukivat ehtoollisen asetussanat, mutta pöytää ei katettu. Kuitenkin koko kirkon täyteinen väki kulki tyhjän pöydän editse. Näin jaettiin kipu ehtoollisyhteyden puuttumisesta.

 

Evankeliset, ekumeeniset, uskontodialogiset

 

Kirkkopäiville osallistui lähes 120 000 henkilöä. Päivät oli hajautettu eri puolille Dresdenin kaupunkia. Osallistumismaksuun sisältyi vapaa liikkuminen alueen kaikissa julkisissa kulkuvälineissä. Vaikka tapahtumia oli runsaasti, tulivat useissa paikoissa seminaarit ja luennot täyteen jo kauan ennen niiden alkamista.

 

Elben rannalla järjestetty avajaistilaisuus oli ekumeeninen. Saksin katolinen piispa Joachim Reinelt käytti puheenvuoron, jossa hän totesi, että siellä missä me kristityt olemme Kristuksessa, me olemme yhtä. Erityisen suuri osuus ohjelmassa oli kristillis-juutalaisella dialogilla, jota avajaistilaisuudessa edusti Dr Salomon Almekias-Siegl, osavaltiorabbi Leipzigista.

 

Avajaispäivään järjestettiin muistokulkue, joka kulki Altmarkt-aukiolta synagogalle. Dresdenin 50 000 hengen juutalaisväestöstä ei jäänyt juuri ketään jäljelle sodan jälkeen. Siksi monet antisemitismin historiallisiin juuriin ja nykypäivään liittyvät tilaisuudet olivat kirkon sovinnon ele juutalaiselle väestönosalle.

 

Avajaistilaisuuden merkittävin puheenvuoro kuultiin liittopresidentti Christian Wulffilta. Hän muistutti kirkkojen tärkeästä roolista Saksojen yhdistymisessä. Vaikka kirkko oli vähemmistönä, se tarjosi mahdollisuuden vapaaseen mielipiteen muodostukseen. Wulff rohkaisi kirkkoa jatkossakin muistamaan, että vähemmistönäkin sillä voi olla yhteiskunnassa merkittävä rooli.

 

Avajaisillan esteettinen kohokohta olivat rauhankynttilät, jotka lähetettiin puna-valkoisena juovana Elben virran mukana eteenpäin. Kaikkialla ihmiset kulkivat kynttilät käsissään ja päivien tunnuslauseeseen Wo dein Schatz ist, da ist dein Herz -sävelletty laulu kaikui modernina versiona pimeässä illassa.

 

Poikakuoroperinne kantaa - musiikkia joka makuun

 

Kirkkopäivien 100-sivuinen ohjelmakirja sisälsi kaikille kaikkea. Musiikkiesityksiä oli satamäärin ja musiikki oli hyvin monimuotoista. Erityisesti itäisen Saksan perinteinen kirkkomusiikki - urkumusiikki- oli edustettuna nonstoppina monessa kirkossa, mutta myös kaikki mahdolliset kirkolliset ja vähemmän kirkolliset musiikkimaut oli huomioitu.

 

Erityisen silmiinpistävää oli kirkkopäivien läsnäolo katukuvassa. Kaikkialla oli kirkkopäiväkojuja ja -lavoja. Gospel kaikui kaupungin halki. Vihreät kirkkopäivähuivit toivat myös väriä kaupunkiin. Päivistä on muodostunut suuri nuorisotapahtuma. Eräs osanottaja valaisi syytä tähän.

– Saksassa on vahva poikakuoroperinne ja siltä pohjalta syntyy myös popmusiikin tähtiä. Näillä säilyy myönteinen asenne kirkkoon ja niin kirkkopäiville saadaan nuorison suosikkeja ’omasta takaa’. Päiville oli järjestetty myös nuorten kansainvälisiä kohtaamisia.

 

Rohkeasti myös ongelmat käsittelyssä

 

Kirkkopäivien yleisilme oli avara, koko yhteiskuntaa syleilevä. Ekologiaan ja uskontodialogiin liittyvien teemojen lisäksi esillä olivat köyhät, myös globaali köyhyys, maailmantalous, ja monenkirjavat maansisäiset kulttuurit. Saksan itä- ja länsiosan erot olivat edelleen kirkkopäivien puheenaiheita. Myös naistyössä nostettiin esille naisten kokemuksia Saksojen yhdistymisen alkuvaiheissa naisten kertomusten muodossa. Naiset kertoivat, että yhdistyminen on ollut kivuliaampi prosessi kuin yleensä annetaan ymmärtää. Miesten työttömyys heijastuu rankasti naisten arkielämään.

 

Päivistä jäi kuva, että siellä tartuttiin rohkeasti moniin kirkon sisäisiin ja ulkoisiin ongelmiin. Viharikollisuus, dementia yms. vanhenemiseen liittyvät ongelmat, seksuaali- ym. vähemmistöt nostettiin esille, jotkut hyvinkin näyttävästi.

 

Koska kirkkopäivät on myös merkittävä yhteiskunnallinen tapahtuma, ylin valtiovalta on mukana kautta linjan ohjelmassa. Saksan kirkkojen johtajien kohtaamistapahtumassa Alternativlos: Ökumenie, jonka alaotsikko oli Toivoa kirkolle ja yhteiskunnalle, oli mukana myös Saksin ministeripresidentti Christine Lieberknecht.  

 

Viimeaikaisesta kirjoittelusta Kotimaassa saa kuvan, että pietistiset ryhmät olisi suljettu Saksassa kirkon ulkopuolelle. Ainakin Herrnhut oli kirkkopäivillä näyttävästi esittelemässä toimintaansa. Lisäksi päivillä oli esimerkiksi seminaari Sind Evangelikale Fundamentalisten? Seminaarissa puhuttiin siitä, mikä erottaa ja yhdistää helluntailaisia, evankelikaaleja ja fundamentalisteja. Vierauden teemaa käsiteltiin myös suhteessa hengellisyyteen. Fremd und Fromm seminaarissa sai äänen afrikkalaisten maahanmuuttajien hengellisyys, myös ekumeenisena toteutuksena.

 

Kaikissa aamupäivissä oli kautta kaupungin raamatuntutkistelua. Varmaan riippui vetäjästä, millainen Raamatun tulkinta oli kulloinkin esillä. Tyypillistä päiville oli, että maan yliopistojen teologiset tiedekunnat olivat hyvin edustettuina opetuksessa. Yleensäkin päivien luennoitsijoiden akateeminen taso oli korkea.

 

Jumalanpalvelusideoita Saksan kirkkopäiviltä olisi saanut runsaasti, jos olisi ollut mahdollista osallistua erilaisiin seminaareihin ja jumalanpalveluksiin enemmän. Oli jumalanpalveluksia sairaille, eronneille, lapsensa menettäneille, tuleville äideille, poliittinen messu tsetseeni-kysymyksestä, Misa Criolla, eri musiikkilajien ystäville omia messuja, tanssityöpajoja. Myös useita etsijöiden messuja oli ja näiden joukossa suomalainen innovaatio Tuomas-messu, jonka tunnettuuden huomasin myös naisten kokoontumiseen yhteistä liturgista muotoa etsivässä nettiforumissa.

 

Dynaaminen kirkko

 

Ekumeeniselta kannalta oli ilahduttavaa todeta Saksan suurten kirkkokuntien hyvä yhteistyö, pienten kirkkokuntien huomioiminen kirkkopäivillä sekä kansakunnan avoimien haavojen rohkea käsittely, myös uskontodialogin keinoin.

 

Suomeen verrattuna kirkkopäivät ovat paljon suuremmassa määrin koko kansan tapahtuma ja myös  erittäin merkittävä yhteiskunnallinen forum. Kirkko tuntuu olevan veturi monissa eettisissä kysymyksissä.  Ainakaan meillä ei kirkollisissa juhlissa näe Ei ydinvoimalle -rintanappeja, kuten Saksassa. Kun oltiin entisen Itä-Saksan alueella, jää kysymään, jäikö vastarinnan keskuksena olemisesta rohkeus olla muutosvoimana myös kvartaalitaloudessa.

 

Saksassa ei ole omalle maallemme ominaista herätysliiketraditiota ja näin kirkkopäillä on laaja merkitys myös hengellisen ravinnon jakajana. Uskon, että päivillä on merkitystä virikkeiden herättäjänä Saksan kirkkokunnille, jotka painivat samojen maallistumisongelmien kanssa vieläkin enemmän kuin meidän kirkkomme. Ainakin tämä voimannäytös kertoo, että yhtenäisellä kirkolla on suuri merkitys kansakunnalle.

 

Tärkeintä kuitenkin oli, että on onnistuttu luomaan yhteinen kirkkopäivähenki. Itäisen Saksan asukkaat, jotka ovat tottuneet kutistuvaan kirkkoon, olivat ällistyneitä kirkkopäivien viestittämästä

dynaamisesta ja massiivisesta kirkosta.

 

Eija Kemppi

Pastori

SEN:n naisjaosto

Suomen ev.-lut. kirkon edustaja


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190