SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Makujen basaari – Abrahamin tyttäret keittiössä

Ruoalla ja uskonnolla on monia yhtymäkohtia. Ateriat ja mitä niillä syödään, ovat keskeisiä uskonnolliselle identiteetille kaikkialla maailmassa. Erityisen merkittävä osa aterioinnilla on uskonnollisten juhlien yhteydessä. Juhlaa edeltää usein paasto, jona aikana uskontoihin kuuluu omat tavat ja perinteet. Useimmiten naiset ovat huolehtineet aterioiden laittamisesta ja ruokaperinteiden siirtämisestä seuraavalle polvelle. Suomen Ekumeenisen Neuvoston Naisjaoston Abrahamin tyttäret -sarja paneutui 18.10.2015 kolmen kirjanuskonnon ruokaperinteisiin. Seminaariin osallistui viitisenkymmentä henkeä, naisia ja miehiä. Keskustelu kävi vilkkaana ja alustusten jälkeen päästiin myös konkreettisesti mukaan makujen basaariin.

 

Makujen basaari toteutettiin Helsingin ruotsinkielisen Marttayhdistyksen huoneistossa Simonkadulla. Kauniissa ja kunnianarvoisassa salissa oli jo edesmenneiden Marttavaikuttajien muotokuvia. Marttayhdistykset ovat yli sadan vuoden ajan huolehtineet siitä, että ruokaperinne siirtyy sukupolvelta toiselle ja että tieto raaka-aineista, valmistustavoista, tarkasta taloudesta, hyvistä pöytätavoista ja yhteisöllisyyden merkityksestä aterian äärellä tulee kaiken kansan tietoon.

 

Seminaari alkoi aitoon marttatyyliin korvapuustikahveilla. Miten ihana kanelin- ja kahvintuoksu levisikään huoneistoon kun nautimme Pukinmäen marttojen leipomuksista ja kahvista.

 

Makean vehnäsen leipominen oli aikaisemmin suurten juhlien paikka. Meille tämän ajan ihmisille pulla on jo arjestakin tuttua, mutta nykyään monikaan ei ehdi tai kertakaikkiaan viitsi leipoa pullaa. Sitä saa helposti kaupasta ja hyvä niin. Mikään ei kuitenkaan voi korvata vasta paistetun pullan tuoksua, jolla on vahva sijansa ajattelumallissa perinteisestä ja harmonisesta kodista. 

 

Kunnianarvoisten Helsingin marttojen muotokuvakatseiden alla kokoonnuimme Makujen basaariin. 

 

Suomen Ekumeenisen Neuvoston Naisjaoston sihteeri, pastori Eija Kemppi avasi tapahtuman kertoen Abrahamin tyttäret -ohjelmasta ja sen aikaisemmista seminaareista, joissa on pohdittu uskontoja yhdistäviä ja erottavia tekijöitä, pyhyyttä ja myös moniarvoisuutta. Nyt oli kysymyksessä sarjan neljäs seminaari. Naisten järjestämästä uskontodialogista on hyviä kokemuksia kaikkialla maailmassa. Se on usein juuri tällaista käytännönläheistä ja siihen liittyy yhdessä tekeminen.

 

Lautasta laajemmalta

 

Ensimmäisen alustuksen piti MMM, FM Ulla Rauramo, ravitsemusviestinnän ja ruokakulttuurin arvostettu ja palkittu ammattilainen. Hän on kirjoittanut monia alan kirjoja ja viimeksi laajan teoksen Lautasta laajemmalta, voisi sanoa, että ruokaraamatun.

 

Ulla Rauramo totesi, että ruoka ja ruokakulttuuri ovat paljon muutakin kuin lautasella oleva annos. Se on ruokasivistystä, johon sisältyy muun muassa sosiologiaa, ekologiaa, etiikkaa, historiaa, tiedettä, taidetta ja uskontoa.

 

Ruokakulttuuriin kuuluu laajassa mielessä myös syömisen sosiaalinen puoli, ruokavalintoja ohjaavat arvot ja symboliset merkitykset, sekä päivittäiset ruokarituaalit ja arkiset toimet.

 

Ruokakulttuuria muokkaavat muun muassa käytettävissä olevat ainesosat ja paikalliset ruoantuotannon olosuhteet, poliittinen ohjaus, markkinointi, prosessointimenetelmät sekä yksittäisten ihmisten valinnat.

 

Ruokakulttuuri ja äidinkieli ovat sivistyksen kulmakivet. Uskontojen ruokaperinne ja sivistys kulkevat käsi kädessä. Menneinä aikoina erityisesti luostareilla oli keskeinen merkitys perinteen vaalijana ja välittäjänä.

 

Uskonnoissa on melko paljon ruokailuun liittyviä sääntöjä. Uskontojen käsitykset syömisestä kertovat niiden maailmankuvasta ja etiikasta. Uskontojen monipuolisten ruokaperinteiden tuntemus on sivistystä.

 

Ulla Rauramo puhui osallisuudesta. Yhteinen ateria on lähimmäisen palvelua ruokapöydässä. 

 

Ruoan tunne- ja symbolimerkitykset ovat keskeisiä ja jo vanhoissa luolamaalauksissa on kuvattu aterioita.

 

Juutalainen ruokaperinne

 

Juutalaista ruokaperinnettä esitteli Sivan Glazer-Livson. Hän toi esille sen, että juutalaisuudessa kaikki liittyy yhteen ja ruoka on tärkeä osa hengellisyyttä. Hän puhui myös suurista paastopäivistä, joita on viisi.

 

Juutalaisuuden kaksi tärkeää aspektia ovat kansan pysyminen yhdessä ja menneisyyden muistaminen. Ruoalla on tämän päämäärän saavuttamisessa keskeinen rooli. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että juutalaiset näkevät maun aktivoivan muistia. On keskeistä, että juutalaiset välittävät kansansa vaiheita sukupovlelta toiselle ja tätä välittämistä on paljon juutalaisessa ruokakulttuurissa.

 

Juutalaiselle ruoan on oltava kosher, kelvollinen ja puhdas. Toora märittelee syötäväksi kelpaavat ruoka-aineet ja myös ruoan käsittelytavat. Eläinten teurastustavat on tarkoin määrätty.

 

Ortodoksisten kristittyjen paastoperinteestä

 

TM, tietokirjailija Marianne Kantonen kertoi ortodoksisten kristittyjen ruokaperinteestä. Hänen esityksensä perustui paastonaikojen tarkasteluun.

 

Ortodoksisessa kirkkovuodessa on paastopäiviä itse asiassa paastottomia päiviä enemmän, mutta vastapainoksi on myös ajanjaksoja, jolloin paastoaminen on jopa kielletty. Tällaisia paastottomia ajanjaksoja ovat aika joulusta loppiaisaattoon, pääsiäisviikko ja helluntaita seuraava viikko. 

 

- Täytyy muistaa, että pääsiäisviikko ei ole median rummuttama pääsiäistä edeltävä viikko, jota ortodoksinen kirkko kutsuu suureksi viikoksi, luterilainen kirkko hiljaiseksi tai piinaviikoksi ja katolinen kirkko pyhäksi viikoksi. Pääsiäisviikko eli kirkas viikko alkaa pääsiäissunnuntaista.

 

Marianne Kantonen toi esille myös paastoamisen vaativuuden ja vaikeuden. Hän kertoi myös lohdullisen uutisen, että ortodoksit eivät ole paastoamisessa äärimmäisen tiukkoja.

– Tärkeintä paaston aikana ei siis ole ruoka vaan hiljentyminen sekä oman elämän sisällön ja suunnan tarkastelu. Jos olemme rehellisiä, löydämme yleensä itsestämme paljon sellaista mitä emme luulleet löytävämme. Ihminen saa mahdollisuuden arvioida elämäänsä ja asettaa asiat uuteen arvojärjestykseen. Paastoaminen ei ole itsetarkoitus, vaan keino hiljentymiseen ja itsensä rakentamiseen.

 

Suoraan Syyriasta

 

Samaher Khalil on syyrialaissyntyinen perheenäiti, joka työskentelee päiväkodissa. Hän on muslimi ja tuntee hyvin synnyinseutunsa ruokaperinteen. Hän kertoi, että myös muslimeille eläinten teurastustapa on tärkeä. Halal (arab. puhdas, sallittu) tarkoittaa islamissa kaikkea sallittua, sitä, minkä Jumala on sallinut. Kaikki mikä ei ole halal, on haram, sitä, minkä Jumala on kieltänyt. Islamin ymmärrys siitä, mikä ruoka on halal, ovat samankaltaista kuin juutalaisten ymmärrys siitä, mikä ruoka on sallittua eli košer.

 

Keskustelussa kävi ilmi, että kosher on aina halal, mutta halal ei ole aina kosher. Muslimit esimerkiksi voivat syödä jänistä ja äyriäisiä.

 

Samaher kertoi, että herneruoat ja hapankaalit ovat hyvin perinteisiä syyrialaisia ruokia, samoin kuin linssikeitto, joka valmistetaan niin, että sipuli silputaan ja kuullotetaan öljyssä, siihen lisätään liha luineen ja vettä, annetaan hautua hiljalleen 40 minuuttia. Sitten lisätään linssit, kuminaa, mustapippuria, persiljaa, sitruunaa ja suolaa. 

 

Samaher toi esille myös ramadan-säännökset, joita jokainen muslimi huolella noudattaa, paitsi pienet lapset, vanhukset ja raskaana olevat.

 

Suola kruunaa ruoan, kaunis sana juhlan

 

Suomen tataarien ruokaperinnettä esitteli ruokakirjailija Derya Samaletdin. Hän kertoi ensin hieman tataarien asettumisesta Suomeen. Muutto Venäjältä alkoi 1800-luvun lopulta ja valtaosa tataareista on lähtöisin Sergatsin piirikunnan alueelta ja eritoten Aktuk-kylästä.

 

Tataarit ovat erinomaisen hyvin sopeutuneet suomalaiseen elämänmenoon, eikä syrjintää juurikaan ole koettu.

 

Kieli ja uskonto on keskeinen osa kulttuuriperintöä. Derya painotti sitä, miten nykypolvi saa olla kiitollinen vanhemmille ja isovanhemmille siitä vahvasta perinnöstä, jonka he ovat säilyttäneet ja siirtäneet eteenpäin. Yli sadan vuoden ajan on ruokaperinne siirtynyt polvesta polveen. Perinteet, tiedot ja tavat imetään jokapäiväisestä elämästä.

 

Kun juuret ovat hyvin tiedossa ja hallinnassa, se vahvistaa ja auttaa sopeutumisessa valtakulttuuriin.

 

Tataarit ovat hyvin suku- ja perhekeskeisiä ja yhdessä syömistä pidetään arvossa. Tataarit rakastavat ruokaa. Monet perinneherkut elävät perimätietona ja siirtyvät pienin muunnoksin sukupolvelta toiselle.

 

Derya Samaletdin on pitänyt nuorille perinneruokakursseja. Tataarien kulttuuriseura on julkaissut tataarikielisen perinneruokakirjan Milli aşlarıbız, johon Derya on koonnut kaikki keskeiset perinneruokaohjeet. Viime syksynä kirja ilmestyi myös suomeksi nimellä Perinneruokiamme.

 

– Aloitamme ruoanlaiton aina rukouksella. 

 

– Tärkeitä ovat päivittäiset viisi rukoushetkeä, paastot, almujen anto ja pyhiinvaellus Mekkaan.

 

Suola kruunaa ruoan, kaunis sana juhlan.

 

Sirpa-Maija Vuorinen

Kuvat kirjoittajan. Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat suurempina.


Ruokakulttuuri on kansan tai muun ryhmän tuntema ja valmistama ruokalajien valikoima ja siihen liittyvä yhteinen sanasto. Ruokakulttuuriin kuuluu myös syömisen sosiaalinen puoli, ruokavalintoja...
Juutalaisuuden kaksi tärkeää aspektia ovat kansan pysyminen
yhdessä ja muistaa menneisyytemme. Ruualla on tämän päämäärän saavuttamisessa
erittäin tärkeä ja keskeinen rooli. Tämä johtuu suureksi...
Ruoka on meille hyvinkin arkinen asia, joka herättää tunteita, toiveita ja muistoja. Tämän seminaarin sisältökin on osoitus siitä, miten ruoka liitetään moneen asiaan kuten kulttuuriin tai juhl...
Kuulun Suomessa asuvaan tataarinkieliseen yhteisöön. Johdantona tämän päivän aiheeseen kerron ensin lyhyesti Suomen tataareista. Suomessa asuvat tataarit muuttivat tänne venäjältä pääosin 1800-luvu...
Makujen basaari avautui konkteettisesti kun seminaariväki pääsi maistelemaan eri perinteiden herkkuja. Marianne Kantonen oli laittanut Lintulan luostarin tattikeittoa, joka herkullisuudessaan vei ki...
Makujen basaarin alustajat ja taustavaikuttajat olivat laittaneet omia herkkuruokiaan ja tarjosivat lisäksi ruokien valmistusohjeet kaikkien käyttöön.
Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190