Saga Lippo: Kamppailevat enkelit

Kun olin pieni, mummoni väitti minulle, että jokaisen ihmisen olkapäillä istuu kaksi hahmoa: hyvä ja paha enkeli. Jos kiukuttelin turhasta tai tein jotain väärää, mummo sanoi, että nyt paha enkeli heräsi. Muistan, kuinka silloin revin näkymättömän kiusaajani pois olkapäältäni ja talloin se jalkoihini. Kiukku loppui siihen ja hyvä enkeli toisella olkapäälläni hymyili. Viisas mummoni!

Aikuisena olen ymmärtänyt, että enkelit, joiden mummo väitti istuvan olkapäilläni, eivät ole sittenkään pelkästään mielikuvitusta. Jokaisesta ihmisestä kamppailee kaksi voimaa; jokaisen sisällä itää siemen hyvään ja pahaan. Kumpi saa vallan, riippuu siitä, kumpaa voimaa vaalitaan ja ravitaan.

Tunnustan, että uutiset sodasta ovat herättäneet minussa aggressiivisia reaktioita. Huomaan käyttäväni sanastoa, jota en normaalisti käytä. Silloin kuulen mummoni äänen, joka varoittaa herättämästä pahaa enkeliä ja antamasta vihalle valtaa. Näinä aikoina, kun paha näyttää voimistuvan maailmassa, on entistä tärkeämpää, että ravistelemme pahan pois olkapäiltämme heti, kun se nostaa päätään. Ei riitä, että tallomme sen maahan; meidän on hypittävä se lyttyyn.

Yritetään saada hyvän enkelin huulille hymy edes kerran päivässä. Paavalia mukaillen (Fil. 4:8) ”Ajatelkaa (ja sitä puhukaa) kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.”

Saga Lippo

majuri, ylisihteeri
Pelastusarmeija