Sata vuotta – eikä suotta. Kun Suomen Ekumeeninen Neuvosto vuonna 2017 saavuttaa sadan vuoden iän, on paikallaan koota aikajanaa ekumenian etenemisen merkkipaaluista. Erinomaisena apuna aikajanan laatimisessa on ollut vuoden 1999 julkaisu Kohti ykseyttä – Suomen Ekumeenisen Neuvoston synty ja toiminta 1917-1997, kirjoittaja dosentti Jaakko Rusama.
Kirja kuljettaa lukijaa kansainvälisen ja kansallisen ekumeenisen toiminnan alkujuurilta vuoteen 1997, jolloin SEN täytti 80 vuotta. Aikajanalle merkityt tapahtumat jaksolla 1812-1997 ovat suoraan teoksen Kohti ykseyttä sivuilta 467-472. Joitakin lisäyksiä on tullut, mutta ellei tätä aikajanaa olisi ollut, en olisi nyt lähtenyt janaa vuoden 1997 jälkeen jatkamaan.
Paljon enemmän olisi tarvittu päiviä, viikkoja ja vuosia, jotta kooste olisi täydellinen. Toivon hartaasti, että SEN:n toiminnan vuosista 1997 jälkeen historiateos kirjoitetaan. SEN:n satavuotisjuhlavuoden merkeissä olen pyrkinyt kokoamaan merkkitapahtumia erityisesti vuodesta 1998 eteenpäin. Ekumeeninen toiminta on pitkin matkaa laajentunut. Jokaisesta jäsenkuntaan kuuluvasta kirkosta/yhteisöstä ei esimerkiksi ole tässä tietoa, että minä vuonna on tullut jäseneksi/tarkkailijaksi/kumppanuusjärjestöksi. Pöytäkirjoja selaamalla tiedot löytyvät, kunhan siihen aika löytyisi. Täydentäviä tietoja otetaan ilolla vastaan.
SEN:n alkujuuret ovat vuonna 1914 perustetun World Alliance for Promoting International Friednship trough the Churches -järjestön Suomalaisena kansallistoimikunnassa, joka perustettiin syyskuussa 1917 Nathan Söderblomin esitettyä siitä pyynnön ystävälleen, Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan professorille Arthur Hjeltille (1868–1931), joka oli tutustunut Söderblomiin NMKY-liikkeen kokouksessa Amsterdamissa jo 1891.
Kansallistoimikunta työskenteli ensimmäiset kahdeksan vuottaan luterilaisten kirkollisten vaikuttajien toimikuntana, jota tuttavallisesti kutsuttiin Hjeltin komiteaksi, mutta 1925 tapahtui merkittävä laajentumien ekumeeniseen suuntaan, kun komitea sai ortodoksisen ja vapaakirkollisen jäsenen.
Pienestä alusta on kehittynyt nykyinen Suomen Ekumeeninen Neuvosto, jossa kaikki Suomessa toimivat kirkkokunnat ovat mukana aktiivisina toimijoina. Vuonna 2007 SEN:n syyskokous kävi keskustelun neuvoston jäsenyydestä ja jäsenten vastuusta neuvostostaan ja totesi, että sääntöuudistus ja SEN:n toiminnan uudistaminen on elintärkeää pitkäjänteisen toiminnan turvaamiseksi. Kevätkokous 2008 hyväksyi uudet säännöt. Merkittävin ero entiseen on SEN:n jäsenkunnan muodostuminen kolmesta kategoriasta:
Ekumenia on elämää – ei sen enempää, eikä vähempää. Ekumenia on Jumalan tahdon toteuttamista jokaisen kristityn arjessa ja juhlassa. Ekumenia perustuu Jeesuksen jäähyväisrukoukseen (Joh. 17).
Peräti neljä kertaa Jeesus rukoilee, että hänen opetuslapsensa olisivat yhtä (jakeet 11, 21, 22, 23).
Ekumeeniset pyrkimykset eivät siis ole joidenkin erityisharrastus vaan koko kristinuskon ytimestä nousevaa Jumalan tahdon toteuttamista. Ekumenia kuuluu kaikille ja pääsemme toteuttamaan sitä kukin omalla paikkakunnallamme, kun kutsumme eri kirkkokuntien kristittyjä oman seurakuntamme tilaisuuksiin, kun astumme toisten kirkkokuntien sakraalitiloihin, kun rukoilemme toistemme puolesta ja elämme sovussa.
Sirpa-Maija Vuorinen