Pariisin baasiksen vaikutus ekumeeniseen liikkeeseen

Suomen kirkot viettävät tänä vuonna (2005) juhlavuotta Kirkko Suomessa 850 vuotta. Tämä vuosi on myös Pariisin baasiksen 150-vuotisjuhlavuosi. Molemmissa juhlavuosissa on kysymys kristillisen uskon keskeisestä sisällöstä ja uskon ymmärtämisestä oman aikansa tilanteessa.

Kirkko Suomessa 850 vuotta -juhlavuodesta haluan lyhyesti todeta kaksi asiaa:

1) Kristillinen usko on tullut Suomeen paljon aiemmin kuin 850 vuotta sitten. Ensimmäiset kristilliset vaikutteet saapuvat maahamme luultavasti noin tuhat vuotta sitten. Juhlavuosi kertoo enemmänkin järjestäytyneen kirkollisen elämän alkamisesta ja lännen katolisen kirkon pysyvästä vaikutuksesta Suomessa kuin kristinuskon tulosta maahamme.

2) Suomalaiselle kirkolliselle elämälle ja ekumenialle on luonteenomaista, että kirkot viettävät yhdessä tätä juhlavuotta Kirkko Suomessa 850 vuotta. Se mikä meillä tuntuu luonnolliselta ja itsestään selvältä on koko maailmaa ajatellen valitettavasti enemmän poikkeus kuin sääntö. Me suomalaiset voimme olla iloisia ja kiitollisia siitä, että me usein tietämättämmekin olemme eräänlainen ekumenian mallimaa.

Tämä juhlaseminaarin aiheena ei kuitenkaan ole suomalainen kristillisyys eikä Kirkko Suomessa 850 vuotta vaan Pariisin baasiksen 150-vuotinen historia ja sen merkitys tänään. Me olemme koolla Helsingin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen (HNMKY) auditoriossa hotelli Arthurin kupeessa. Professori Arthur Hjelt on suomalaisen ekumenia suurmies ja Suomen NMKY-liitto on eräs nykyisen suomalaisen ekumenian merkittävä edelläkävijä.

Pariisin baasiksen syntyhistoriasta olemme jo kuulleet hyvän selonteon. Omassa puheenvuorossani tarkastelen sen vaikutusta ekumeeniseen liikkeeseen. Teema on mitä ajankohtaisin. Ekumeenisessa liikkeessä Kirkkojen maailmanneuvostossa ja muissa ekumeenisissa järjestöissä keskustellaan juuri nyt ekumeenisen liikkeen uudelleen hahmottamisesta, rekonfiguraatiosta tai ekumeniasta 21. vuosisadalla – kuten tätä keskustelua viimeksi on nimitetty. Mikä siis on Pariisin baasiksen merkitys tässä ajankohtaisessa keskustelussa?

Vuonna 1855 elokuun 22. päivänä Pariisissa hyväksytty NMKY:n maailmaliiton opillinen perusta eli baasis on ollut nykyaikaisen ekumeenisen liikkeen innoittava esikuva. Lähes sata vuotta myöhemmin Amsterdamissa 1948 perustettu Kirkkojen maailmanneuvosto otti sen lähes sellaisenaan omaksi jäsenyyspohjakseen. Jo aikaisemmin vuonna 1927 Lausannessa kokoontunut ensimmäinen Faith and Order –maailmankonferenssi käytti samanlaista formulaatiota, vaikka Pariisin baasiksen ja Lausannen kokouksen päätöksen historiallisista yhteyksistä ei ole täyttä selvyyttä. Myös Suomen ekumeenisen neuvoston säännöissä Pariisin baasis esiintyy KMN:n jalostamassa muodossa. Sitä on laajennettu ja täydennetty, mutta NMKY-liikkeen vaikutus myöhemmälle ekumenialle on aivan ilmeinen.

Pariisin baasiksessa on kolme keskeistä asiaa, joilla on edelleen pysyvä ekumeeninen arvo ja merkitys. Ne ovat

1) Persoonallisen uskon subjektiivinen korostus

2) Uskon sisällön määritys Kristus-keskeiseksi henkilökohtaiseksi tunnustukseksi ja

3) Sitoutuminen Raamatun mukaiseen opetuslapseuteen ja hänen valtakuntansa levittämiseen.

Tarkastelen lyhyesti näitä kolme kohtaa kutakin erikseen.

1) Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (NMKY) on tarkoitettu yhdistämään sellaisia nuoria miehiä, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi. Kyseessä on yksityisen kristityn persoonallinen usko Kristukseen. Tähän uskoon liittyy Raamatun opetuksen mukainen halu olla hänen opetuslapsensa uskossa ja elämässä. Liittymäkohdat myöhempiin ekumeenisen liikkeen valtauomiin – Faith and Order sekä Life and Work –liikkeeseen – ovat ilmeiset.

Pariisin baasis korostaa uskon ja elämän yhteenkuuluvuutta. Sekä uskoa ja kirkkojärjestystä - tai niin kuin opettajallani Seppo A. Teinosella oli tapana sanoa: oppia ja konstituutiota - korostava Faith and Order ja käytännöllistä kristillisyyttä, elämää ja työtä tähdentävä Life and Work ovat Pariisin baasiksessa erottamattomasti yhdessä. Tuskin kaikki Pariisin kokouksen osanottajat olivat siitä tietoisia, mutta näin vaan on. 

Lisäksi samassa yhteydessä mainitaan erottamattomana osan myös Kristuksen valtakunnan  levittäminen nuorten miesten keskuuteen. Lähetystehtävä kuuluu persoonalliseen uskoon. Se mielletään yhteiseksi tehtäväksi. Vaikka Pariisin baasis on luonteeltaan voimakkaasti persoonallinen ja yksilöllinen, siihen sisältyy kuitenkin selvästi myös yhteisöllinen ulottuvuus: yhteisön ja yhdessä toimimisen aspekti.

2) Kristillinen usko on sisällöltään uskoa Jeesukseen Kristukseen. Se on hänen tunnustamistaan  Jumalaksi ja Vapahtajaksi. Edelliseen kohtaan liittyen voisi sanoa, että Kristus-tunnustus on Uuden testamentin mukaista Jeesuksen tunnustamista Kristukseksi. Hän on minun Herrani ja Vapahtajani. Jeesus Kristus on Jumala ja Vapahtaja. Hänen ihmisyydestään ei sanota mitään, mutta se on aivan ilmeisesti itsestään selvästi edellytetty uskon tosiasia.

Pariisin baasiksen mukaan kristillinen usko on omakohtaista kristosentrista, Kristus-keskeistä uskoa. Tämä usko on pietistisen ja anglosaksisen herätyskristillisen perinteen mukaista yksityisen ihmisen omaa henkilökohtaista uskoa, joka ylittää eri kirkko- ja tunnustuskuntien rajat. Tämän yksityisten kristittyjen yhteisen uskon pohjalta eri kirkkoihin kuuluvat kristityt voivat kohdata toisensa ja tunnustaa yhdessä kuuluvansa kaikki Kristuksen opetuslasten joukkoon.

3) Halu olla Kristuksen opetuslapsi ja pyrkimys hänen valtakuntansa levittämiseen korostaa voimakkaasti lähetyksen merkitystä. Usko Kristukseen ei kuulu vain häneen uskoville ja hänet persoonallisesti Jumalaksi ja Vapahtajaksi tunnustaville nuorille miehille, vaan se on vietävä myös niille nuorille miehille, jotka ovat (vielä) siitä osattomat. Usko Kristukseen johtaa todistamaan hänestä.

Tässä on kolmannen ekumeenisen liikkeen perushaaran lähetyksen ja myöhemmän Kansainvälisen Lähetysneuvoston idea nupullaan, vaikkei sitäkään eksplisiittisesti lausuta baasiksessa julki.

Näistä kolmesta kohdasta voi yhteenvetona todeta, että nykyaikainen ekumeeninen liike saa kiittää paljosta Nuorten Miesten Kristillistä Yhdistystä ja sen Pariisin baasista. Kirkkojen maailmanneuvostoa perustettaessa 1948 ekumeenisen liikkeen kaksi päähaaraa: Faith and Order –liike ja Life and Work –liike yhdistyivät. KMN:n kolmannessa yleiskokouksessa 1961 New Delhissä kolmas pääuoma Kansainvälinen Lähetysneuvosto integroitui Kirkkojen maailmanneuvostoon. Pariisin baasiksen kaikilla kolmella edellä esitetyllä ulottuvuudella on yhä pysyvä merkitys ekumeenisissa pyrkimyksissä . Yksikään niistä ei saisi unohtua, jos tahdotaan pitää kiinni oikeasta pyrkimyksestä Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen toteutumiseen, että hänen opetuslapsensa yhtä olisivat.

NMKY:n perustaminen maailmanlaajaksi kristilliseksi järjestöksi ja sen opillisena pohjana oleva subjektiivinen Jeesuksen Kristuksen tunnustaminen Jumalaksi ja Vapahtajaksi (tai oikeastaan tunnustaminen omaksi Jumalakseen ja Vapahtajakseen) tekee siitä nykyaikaisessa mielessä kansainvälisen ekumeenisen järjestön. Pariisin baasis on olennaisesti vaikuttanut myöhemmän ekumeenisen liikkeen kehitykseen ja antanut sille ratkaisevia vaikutteita. Samalla se eroaa myöhemmistä ekumeenisista järjestöistä parissa olennaisessa kohdassa:

1)Yhteinen ekumeeninen tunnustus (Pariisin baasis) on luonteeltaan subjektiivinen. Kristittyjen keskinäinen yhteys on yksityisten kristittyjen persoonallisen tunnustuksen varassa – ei aiempaan olemassa olevaan tunnustukseen yhtymisessä tai yhteisen uuden objektiivisen tunnustuksen hyväksymisessä.

2) NMKY (Pariisin baasis) edustaa yksityisten kristittyjen, kristillisen uskon tunnustajien yhteenkuuluvuutta ja yhteyttä. ”Mitkään mielipide-erot eivät saa häiritä Maailmanliiton jäsenten ja liittolaisten harmonisia suhteita.” Tälle yhteydelle on lisäksi ominaista sen rajoittuminen yhteen määrättyyn yhteiskunnalliseen ryhmään, nuoriin miehiin.

Mikä näissä kahdessa kohdassa sitten poikkeaa tämän hetken ekumeenisesta liikkeestä ja ekumeenisten järjestöjen opillisesta pohjasta  tai on erilaista. Tässä Pariisin baasiksen 150-vuotisjuhlaseminaarissa on syytä ottaa esille kolme seikkaa, jotka täydentävät Pariisin baasista ja ymmärtämistä. Ne ovat:

1) Kristillisen uskon yhteisöllinen luonne.

2) Kirkko-opin kehitys viime vuosisadalla ja sen merkitys ekumenialle sekä

3) Trinitaarinen jumalakuva.

Esitän muutaman huomion jokaisesta näistä

1) Uuden testamentin tutkimus ja ekumeeninen keskustelu ovat auttaneet ymmärtämään 1800-lukua paremmin kristinuskon yhteisöllistä luonnetta. Ekumeniassa ei ole kysymys vain yksittäisistä ihmisistä ja heidän subjektiivisesta uskostaan. Yhteyspyrkimykset eivät koske vain yksityisiä kristittyjä ja heidän ryhmiään vaan koko kristittyjen kokonaisuutta, kirkkoa, Jumalan kansaa.

Usko on enemmän ja muuta kuin yksityisasia. Kristillinen usko ja jumalanpalvelus ovat yhteistä uskoa ja yhteistä Jumalan palvelemista. Usko on samalla kertaa sekä yksityinen että yhteisöllinen asia.

2) Ekumeniassa on kysymys Jeesuksen Kristuksen kirkosta ja pyrkimyksestä sen näkyvään ykseyteen. Viime vuosisataa on kutsuttu kirkon vuosisadaksi. Samaan aikaan eri kirkoissa ja ekumeenisessa liikkeessä löydettiin uudelleen kirkko-oppi, ekklesiologia. ”Kirkko herää sieluissa” opetti roomalaiskatolinen teologi Romano Guardini. Vatikaanin toinen konsiili määritteli uudella tavalla käsityksensä kirkosta raamatullisten vaeltavan Jumalan kansan ja Kristuksen ruumis –käsitteiden avulla.

Luterilaisissa kirkoissa muisteltiin Martti Lutherin Ison katekismuksen opetusta kirkosta äitinä. Lutherin mukaanhan kirkko on Pyhän Hengen erityinen yhteisö maailmassa,” äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä”. Kristus ja kirkko kuuluvat yhteen. Usko Kristukseen ja kaste häneen liittävät meidät Kristuksen ja hänen kirkkonsa pelastavaan yhteyteen.

3) Erityisesti ortodoksisen kirkon perinteestä ekumeeninen liike on oppinut ymmärtämään kristillisen jumalakuvan trinitaarisesti. Jumala on kolmiyhteinen ja hän on nimenomaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki – kuten jo vanhan kirkon konsiilit ja uskontunnustukset opettavat. Siksi Pariisin baasiksen sinänsä oikea ja aito Kristus-tunnustus tarvitsee täydennyksekseen _ KMN:n kolmannessa yleiskokouksessa New Delhissä 1961 tehdyn - trinitaarisen lisäyksen ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi”.

Mikä on ekumenian ja kirkon tulevaisuus. Sitä me emme varmuudella tiedä. Tulevaisuus on meille kristityille ja meidän kirkoillemme suuri haaste. Jumala on meitä suurempi. Uskolla on universaali luonne. Kirkossa on kysymys sinusta ja minusta, meistä, koko maailmasta.

Kun Suomen NMKY-liitolla on kunniakas ekumeeninen perintö ja opillisena lähtökohtanaan Pariisin baasis, ei ole mikään ihme että se yhdessä sisarjärjestönsä Suomen NNKY-liiton kanssa on alusta saakka ollut Suomen ekumeenisen neuvoston kantavia voimia ja vaikuttanut hedelmällisellä tavalla ekumeenisen ilmapiirin rakentumiseen ja yhteistyön kehittymiseen Suomessa.

Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä ovat paljon ajattelemisen aihetta antavat sanat, joihin tahdon päättää alustukseni: ” Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee” (1 Joh. 3:2)..                             

Pariisin Baasis

Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen tarkoituksena on yhdistää niitä nuoria miehiä, jotka tunnustaen Jeesuksen Kristuksen Jumalakseen ja Vapahtajakseen Pyhän raamatun mukaisesti tahtovat olla Hänen opetuslapsiaan uskossa ja elämässä ja jotka pyrkivät yhdessä Hänen valtakuntansa levittämiseen nuorten miesten keskuuteen. Mitkään mielipide-erot eivät saa häiritä Maailmanliiton jäsenten ja liittolaisten harmonisia suhteita.

Pariisin kokous 22.8.1855

Suomen ekumeenisen neuvoston säännöt: Neuvoston varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. (§ 5)

Risto Cantell

Artikkeli perustuu alustukseen, joka on pidetty 23.4.2005 Pariisin Baasis 150 vuotta -juhlaseminaarissa HNMKY:n auditoriossa Helsingissä.