se on vaarallista, opettavat ne,
joille usko on paketti
kohdalleen sementoitu
ulkomuistiin taottu
ja oikeassa ovatkin
ekumenian aallokossa
saattaa muuttua
kun hämmennyksen keskellä
unohtaa valmiin vastauksen ja
kysyy jo lisää.
Sydämellisen uteliaisuuden viemänä
irtoaa kotiportista ja näkee maiseman,
joka on toisenlainen ja silti tuttu
kohtaa vieraan,
jossa oitis tunnistaa sukulaisuuden
Käsitän, vaikken ymmärräkään
Uskallan, ojentaudun
antaudun avaraan ajatteluun
pelottomuutta päästää tutusta irti
ja nähdä toisin, kokonaisesti
Ekumenia on rohkeutta
kestää kipua ja keskeneräisyyttä
omaa ja toisten
Ekumenia purkaa
lukitun totuuden turvallisuuden,
sammuttaa itseriittoisen ilon.
Tuo tilalle rohkean nöyryyden,
kyvyn tarvita ja nähdä omat puutteet.
Huomata, että olen elämänhistoriani tuote,
sukuni ja säätyni
ja niin olet sinä ja sinun seurasi.
juhlia elämän värikylläisyyttä
luoda arkeen
vieraanvaraisuuden siunaus.
Ekumenia on halu herkistyä
kyky kuulla, taito tarvita
ilo hämmästyä ja olla hiljaa.
sen mukana liikkuu ja liikuttuu
sanajärjestys muuttuu
huomaamattaan antaa luvan yllätyksille.
Näin kirjoittaa piispa, kirjailija Irja Askola. Hyvin on ekumenian ydin kiteytetty.
Juuri kuulemassamme evankeliumissa (Joh. 17), Jeesuksen jäähyväisrukouksessa, Jeesus rukoilee peräti neljä kertaa, että hänen opetuslapsensa olisivat yhtä. Kuten hyvin tiedämme, ei valitettavasti mennyt kuin muutama sata vuotta, kun Kristuksen kirkko oli jakaantunut oppiriitojen seurauksena. Ja jakaantumista on jatkunut meidän päiviimme saakka.
Ekumeeninen liike pyrkii kristittyjen keskinäiseen yhteyteen ja Kristuksen kirkon ykseyteen. Kirkkojen välisiä oppi- tai muita eroja ei ekumeniassa haluta ratkaista siten, että kirkot luopuisivat omista näkemyksistään ja omaksuisivat jonkin toisen kannan, vaan ekumeniassa pyritään löytämään ratkaisut yhdessä.
Ekumeniassa muuttuu, kun hämmennyksen keskellä unohtaa valmiin vastauksen ja kysyy jo lisää.
Oman aikamme ekumeenisen toiminnan lähtökohta on 1800-luvun maailmanlaajassa nuorisoherätyksessä. Siitä saivat alkunsa NMKY- ja NNKY-liikkeet sekä Ylioppilaiden Kristillinen Maailmanliitto. Kirkkokuntien rajat ylittävä hengellinen yhteys tarvitsi ennen pitkää määritelmää siitä, mihin se perustuu ja mitkä ovat sen rajat. NMKY-liikkeen maailmankokouksessa Pariisissa vuonna 1855 muotoiltiin niin sanottu Pariisin baasis, johon koko ekumeenisen liikkeen teologinen ja hengellinen identiteetti palautuu. Tähän ensimmäiseen ekumeeniseen julkilausumaan tukeutuen määritellään, että ekumenia tuo yhteen kirkkoja ja kristittyjä, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.
Suomen Ekumeenisessa Neuvosto on toiminut sata vuotta eli on yhtä vanha kuin Suomi itsenäisenä valtiona tai jopa hieman vanhempi koska SEN on perustettu syyskuussa. Saamme olla kiitollisia tuon ajan rohkeille uranuurtajille, muun muassa Ruotsin arkkipiispa Nathan Söderblomille, joka kannusti suomalaista ystäväänsä professori Arthur Hjeltiä alkuun ekumenian tiellä. Näin syntyi maailmanlaajan ekumeenisen liikkeen suomalainen kansallistoimikunta, joka on ekumeenisen neuvoston alkujuuri. Uranuurtajilla ei ollut helppoa. Ekumeenista toimintaa arvosteltiin välillä jyrkästikin, mutta sitoutuneet veivät asiaa uskollisesti eteenpäin.
Ekumenia on pelottomuutta päästää tutusta irti ja nähdä toisin, kokonaisesti.
Rukous on ekumeniankin eliksiiri. Voimme rukoilla yhdessä ja vahvistua uskossamme kolmiyhteiseen Jumalaan. Rukous ykseyden puolesta kuuluu kristityn jokaiseen päivään. Ekumeenisessa liikkeessä on koettu myös tärkeäksi, että on vuosittain toistuvia päiviä ja viikkoja, jolloin kiinnitetään erityistä huomiota rukoukseen ykseyden puolesta.
Rukousviikoista tunnetuin on tammikuinen ekumeeninen rukousviikko, jolloin samaan aikaan kaikkialla maailmassa rukoillaan kahdeksan päivän ajan ykseyden puolesta. Meillä Suomessa rukousviikon viettoon liittyy monilla paikkakunnilla kirkkovaellukset. Vuoden kylmimmällä viikolla kristityt kulkevat pyhäköstä toiseen ja toivottavat toinen toisensa tervetulleiksi yhteiseen rukouksen ja vieraanvaraisuuden pöytään.
Ekumenia kutsuu aina ja kaikkialla kristittyjä liikkeellä oloon, joka saa voimansa keskinäisestä kunnioituksesta, vieraanvaraisuudesta ja sovinnosta. Yhdessä toimiminen on todistusta lähimmäiselle kotikadun varrella, kotimaassa ja maailmassa.
Ekumenia on kutsu juhlia elämän värikylläisyyttä luoda arkeen vieraanvaraisuuden siunaus.
Viisisataaluvun palestiinalainen ohjaajavanhus abba Doroteos kuvaa kristityn hengellistä kasvua kuvana ympyrästä. Kristityt seisovat ympyrän kehällä ja keskellä on Kristus. Hengellinen elämä on liikettä kohti Kristusta ja kulkiessaan häntä kohti, kristityt lähestyvät myös toisiaan. Ekumeenisessa liikkeessä erilaiset kristityt tunnistavat toisensa saman Kristuksen opetuslapsiksi ja seuratessaan Häntä pääsevät myös lähemmäs toisia kristittyjä.
Ekumenian vahvuus on ollut siinä, että on ollut malttia pysähtyä kuuntelemaan toista ja pyrkiä ymmärtämään hänen näkökantansa. Kun nähdään ja ymmärretään yhteinen perustamme, voidaan lähentyä toisiamme. Yhdessä ollen, yhdessä ylistäen, niin kuin me täällä tänään, voimme kokea ekumenian elämänliikkeen ja sen siunauksen.
Sydämellisen uteliaisuuden viemänä irtoamme kotiportista ja näemme maiseman, joka on toisenlainen ja silti tuttu, kohtaamme vieraan, jossa oitis tunnistamme sukulaisuuden. Sanajärjestyksemme muuttuu ja huomaamattamme annamme luvan yllätyksille.
Aamen.