SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Håkan Sandvik: Lähi-idän pakolaisten vastaanottaminen ja tukeminen

Maailma on pienentynyt sitten oman nuoruuteni 1960–70-luvuilla. Me nuoret matkustimme, olimme nälkäisiä oikeudenmukaisuudelle, kaipasimme globaalia yhteisöä. Olimme täynnä unelmia, idealismia. Me saimme matkustella, toiset eivät, sillä myös Euroopassa rajat jakoivat meitä.

 

Halusimme yksisuuntaista globaaliutta. 1990 luvulla sitten tuli Schengen, avoin meille itsellemme, ei muille. 89 % maailman väestöstä koki tämän epäoikeudenmukaisena, myös he kaipasivat avoimia ovia Eurooppaan, jossa köyhät ja kärsivät näkivät uusia, toisenlaisia, elämän mahdollisuuksia.

 

Vaikka kansainvaelluksia on ollut maailmassa aina, emme toivoneet Euroopasta pientä globaalia kylää. Aloimme tiivistää sen rakoja, ettei tulisi haitallista vetoa. Rakensimme muureja ja aitoja, loimme rajoituksia Euroopan ulkopuolisten ihmisten muuttamiselle.

 

Kun saarnasimme maailmanlaajuisesta seurakunnasta, tiesimmekö, mistä puhuimme? Meillä kaikilla on lopulta vain tilapäinen oleskelulupa tässä maailmassa, olemme pyhiinvaellusmatkalla. Maahantulijoiden integraatio takaa lapsillemme paremman tulevaisuuden.

 

Vanhan testamentin yksi päähenkilö on muukalainen. Jumala lähti kotimaastaan pakolaisena pelastamaan meitä.

 

Raamattu on etninen kirja. ”Ger”, yksi muukalaista tarkoittavista käsitteistä on mainittu Raamatussa 93 kertaa lähes aina myönteisessä kontekstissa. Jumala rakastaa muukalaista, ruokkii ja vaatettaa heidät. Oma muukalaisuutemme vaatii meiltä tätä samaa suhtautumista.

 

"Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. ” (3.Moos. 19: 33–34)

Israelin vaellus erämaassa oli kansan paras aika, sanovat muutamat rabbit. Elämä oli kokonaan riippuvaista Jumalasta. (vesi, manna, tulipatsas). Muuta elämän selviytymiskeinoa ei ole kun se, että tajuan olevani kokonaan riippuvainen Jumalasta.

 

Luvattuun maahan tulo muutti kansan elämän. Rakennettiin talo taloon kiinni, pelto peltoon, aitoja joka väliin.  Ihmiset alkoivat omistaa: tämä on minun, olen ansainnut sen, tämän lähteen, tämän kaivon. Minun ei tarvitse jakaa sitä sinun kanssani, olen ansainnut kaiken mitä minulla on. Olen riippuvainen vain itsestäni. Olen itse Jumalani. Aitojen ulkopuolella olevia ei tarvitse edes nähdä. Näin israelilainen alkoi menettää identiteettinsä ja Jumalansa. Ihminen väittää olevansa itse oma jumalansa: ”Minä itse, minun…” Tällöin ihminen haluaa pitää toisen ulkopuolella, toisesta tulee muukalainen. Katkeaa oma historia, oma identiteetti Jumalan lapsina, pyhiinvaeltajina. Siksi Israelin historiassa pidettiin tiiviisti esillä erämaahistoriaa.

 

Olemme kotiutuneet niin hyvin, ettemme muista pyhiinvaeltajuuttamme. Hyvinvointijärjestelmä ehkä saa meidät unohtamaan identiteettimme. Jumala lähettää muukalaiset muistuttamaan meitä siitä keitä olemme. Vanhoissa virsikirjoissa oli virsiä, joissa taivalluksen päämääränä oli selkeästi Taivas. Uusista virsikirjoista vastaavia virsiä ei löydy. Olemmeko unohtaneet olevamme täysin riippuvaisia Jumalasta? Jos näin on, tarvitaan muukalaisia tänne muistuttamaan meitä siitä, ketä me olemme. He ovat arvokas lahja Jumalalta. Muukalaisten silmistä näemme oman peilikuvamme.

 

Miten voimme myöhemmin elää poliittisten päätöstemme ja niiden seurausten kanssa? Tarvitsemme jatkuvasti palauttamista Kristuksen seuraamiseen. Meidän on laskettava kaikki aseemme maahan. Olemme pyhiinvaeltajia. Me rakennamme lapsillemme tulevaisuuden yhteiskuntaa integroimalla maihimme muuttavaa uutta väestöä. 



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors