SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Håkan Sandvik: Minkälaista rauhantyötä seurakunnat voivat tehdä pakolaisten keskuudessa? Miten tuemme pakolaisten hengellistä elämää?

Suurin virhe, joka on tehty Ruotsissa, on se, ettei saa puhua ongelmista. Jos joku puhuu ongelmista, annetaan hänelle heti rasistileima. Ruotsalaiset eivät periaatteessa ole rasisteja, mutta voi olla rasistisia tunteita. Jos on tunteita, joista ei saa puhua, lopulta potti pamahtaa. On selvää, että kohtaamisista syntyy reagointia. Näistä pitäisi saada puhua. On eri asia puhua kokemuksista tai tosiasioista kuin ennakkoluuloista. Ennakkoluulot ovat väärin, kokemuksista ja tunteista puhuminen tarpeellista. Jos puhumme vain ongelmista, näemme niitä yhtäkkiä kaikessa. Jos alamme kritisoida maahanmuuttoon liittyviä piirteitä, saamme helposti rasismin leiman. On uskallettava puhua kaikesta, ei ennakkoluuloista vaan tosiasioista.

 

Segregaatio, erottelu, on aluksi hyvä asia, koska se antaa maahantulijalle turvallisuuden tunteen omasta ryhmästä. Erottelu ei kuitenkaan saa jäädä pysyväksi olotilaksi.

 

Miksi on helpompi käsitellä sitä, mistä joudumme luopumaan kuin sitä mitä saamme toisiltamme? Ihmisen kohtaaminen on inhimillisyyttä. Jos puhumme muslimin kohtaamisesta, miellämme hänet kohteeksi. Emme voi auttaa, ellemme ole ystäviä. (vrt. on erilaista antaa ystävälle kuin köyhälle)

 

Södertäljen asukkaista 1/3 on muualta kuin Ruotsista, pääosin Lähi-idästä ja paljon Syyriasta. Heistä suuri osa on kristittyjä. Kaupunkiin on rakennettu useita eri Lähi-idän kirkkokuntien kirkkorakennuksia. Monet käyvätkin kirkossa joka sunnuntai. Ruotsin kirkkoon kuuluvia on vain vähemmistö kaupunkilaisista. Södertäljen kaupunki on jopa globaalisti huomion kohde Lähi-Idästä kotoisin olevien kristittyjen keskuudessa. Ympäri maailman assyrialaiset seuraavat Södertäljen syyrialaista jalkapallojoukkuetta.

Yhteistyöllä tuloksia

 

Erillistä monikulttuurisuustyötä ei tehdä, kaikki ovat tervetulleita kirkon toimintaan sellaisenaan. Säännöllisesti järjestetään yhdessä kokouksia, jossa kaikki pääsevät vaikuttamaan toimintojen sisältöön. Kyseessä on yhteistyö, ei työn tekeminen toiselle. Ruotsin kirkolla ei ole varsinaista maahanmuuttajatyötä vaan kaikki on avointa kaikille.

 

Alueella toimii monikulttuurinen verkosto, jossa on mukana 29 yhdistystä, seurakuntia ja kirkkoja. Ruotsin kirkko avustaa verkostoa taloudellisesti. Verkosto kokoontuu pari kertaa kuukaudessa tarkoituksenaan yhdessä tekeminen, joka toimintamallina on onnistunut integroimaan ihmisiä hyvin.

 

Verkostolla on useita temaattisia työryhmiä, mm:

  • Asuntokysymystä käsittelevä työryhmä kartoittaa asuntotarpeita ja vie tiedot kuntaan. Södertäljessä asuu yli 1000 irakilaisia ilman oleskelulupaa (Irak ei ota vastaan Euroopassa kielteisen oleskeluluvan saaneita kansalaisiaan, eli heitä ei voi palauttaa). He ovat olleet maassa 6-8 vuotta ilman asuntoa tai tukea. Heillä on mahdollisuus asua vastaanottokeskuksessa tai hoitaa asuminen itse. Kristityt mieluiten asuvat omillaan ja nimenomaan Södertäljessä, jossa on merkittävä Irakin kristitty väestö jo ennestään. Tästä johtuen esimerkiksi 50 neliön asunnossa voi majailla 19 henkilöä. Ilman oleskelulupaa asuntoja ei saa kuin pimeiltä markkinoilta.

 

  • Toisessa työryhmässä käsitellään perheasioita pääosin nuorten naisten kanssa. Ensimmäisen sukupolven on vaikea integroitua, kieli on hankalaa ja halutaan säilyttää oma kulttuuri. Monet elättelevät toivoa paluusta kotimaahan. Toinen sukupolvi on kasvanut uudessa maassa erilaisiin olosuhteisiin kuin vanhempansa. Tässä suhteessa sukupolvien välinen kuilu on raskas, se koskee kaikkein eniten tyttöjen vapauksia. Saavatko tytöt mennä ulos? Saavatko he mennä luokkakaverin luokse? Saako tytöllä olla poikaystävä? Koulun mukaan saa, kodin ja kirkon mukaan ei. Monet tytöt elävät kaksoiselämää. Lähi-idässä nämä kristityt olivat vähemmistöä, jossa enemmistö uhkasi heitä, jolloin oman kulttuurin säilyttäminen on keskeistä. Uudessa maassa he ovat jälleen vähemmistössä, jossa enemmistö uhkaa kulttuurin säilymistä ja oma kulttuuri, perinteet ja kirkko halutaan vimmatusti säilyttää. Tyttöjen elämässä on läsnä vahvasti oman perheen ja klaanin kulttuurinen suojelu. Kunta on saatu avaamaan kaksi perhekeskusta.

 

  • Kielityöryhmän työn hedelmänä kunnat tukevat nyt myös kirkkojen ja järjestöjen tarjoamaa kielenopetusta. Södertäljen alueen kunta on saatu palkkaamaan yhteyshenkilö, kenen tehtävänä on auttaa kirkkoja ja järjestöjä kielen kanssa.

 

  • Ulkomaalaislain tulkkaaminen turvapaikanhakijoille on tärkeää yhteentörmäyksien välttämiseksi. Näin he osaavat täyttää paremmin oleskelulupahakemuksia. Turvapaikkatyöryhmä tarjoaa oikeudellista neuvontaa. Tätä varten on pakolaisoikeuteen ja oleskelulupapolitiikkaan koulutettu 15 henkilöä. Päätösten tutkiminen ja virheiden korjausten ajaminen kuuluu neuvojien tehtäviin.

 

Kirkkojen rooli auttamisessa on huolehtia ruoan ja asunnon tarpeesta. Asunto ja ruoka eivät kuitenkaan yksin riitä. Ihmisillä on kuitenkin muitakin tarpeita, kuten traumojen hoitoa. He tarvitsevat lohdutusta, kuuntelua, kohtaamista ihminen ihmisenä.  Kaikkien tärkeintä on saada puhua jollekin. Pappi ja diakoni herättävät luottamusta ja siksi juuri kuuntelun tulisi olla heidän keskeisin tehtävänsä.

 

Kuuntelemista ei saa pelätä. Se on korvana olemista, ihmisläheisyyden ja luotettavuuden sävyttämää palvelua. Pappien ja diakonien tehtävä on kuunnella ja antaa puhua, olipa henkilö mistä uskonnosta tahansa. Kammottavien kokemusten kertominen on helpompaa luotettavalle henkilölle kuin saman yhteisön toiselle jäsenelle. Osaa kokemuksista ei edes voi kertoa yhteisön sisällä. Olkaa siis alttiita kuuntelemaan. Kotikäynnillä kannattaa heti laittaa tv-kanava kiinni.

 

Muita keinoja auttaa ovat tarkoituksellinen vapaa-aika ja tilan antaminen kirkoissa. Jos kyseessä on muslimeja, auta heitä löytämään sopiva paikka tai anna tilaa seurakuntakodista. Uskonnonvapauden nimissä on autettava myös muihin uskontoihin kuuluvia harjoittamaan uskontoaan.

 

Tapahtumia voi järjestää vaikkapa kahviloissa, jotka ovat luontevia tapaamispaikkoja. Kiinnostavia tapoja viettää vapaa-aikaa yhdessä ovat ruuanlaitto ja yhdessä syöminen.

 

Kirkot oikeudenmukaisuuden äänenä

Kirkolla on tehtävänä olla oikeudenmukaisuuden äänenä yhteiskunnassa, puhua sitä, mikä on oikein tai ihmisille oikein. On korjattava ennakkoluuloja, epäilyjä, on puututtava rasismiin. Ennakkoluulojen kohdatessa ei saa olla vaiti, vaikka kuulemme kaikenlaista. Kokemukset ja todelliset ongelmat täytyy nostaa pöydälle, mutta huhuja ei tarvita. Todellisia ongelmia on riittävästi, niitä ei tarvitse keksiä lisää.

 

Usein kysytään, onko oikein muslimeille rakentaa moskeija Suomeen tai Pohjoismaihin. Onko oikein antaa kristittyjen saada rakentaa kirkko Saudi Arabiaan? Yleinen moskeija on parempi kun kellarimoskeija tai salassa annettu opetus.

 

Paenneet kristityt varoittavat usein muslimeista. Pohjoismaissa halutaan aina viihtyä yhdessä ja olla avoimia. Paenneilla kristityillä on valtavat traumat kokemastaan. Se, minkä ihminen on kokenut, on hänelle totta, se on jäänyt häneen. Kristityillä on syviä traumoja, mitkä tuntuvat koko kehossa. He eivät halua tulla yhteisiin tilaisuuksiin muslimien kanssa. Puheet suvaitsevaisesta pohjoismaisesta elämästä eivät auta tai vaatimukset viettää sellaista elämää. Sen sijaan meidän pitää kuunnella heidän kokemuksiaan epämiellyttävistä asioista ja mielipiteistä, joita emme edes haluaisi kuulla. Kamalat kokemukset on saatava kertoa – muuten väliimme tulee distanssi ja uhka. Emme voi puskea rauhaa ja suomalaista arvomaailmaa heille. Lähi-idän kristittyjen kanssa paras lähestymistapa ei ole kutsua heitä uskontodialogiin tai ystävyysrenkaaseen. Jos he kokevat toimintamme uhkaksi, he eivät halua enää tulla mukaan. Vasta kun he ovat kertoneet, he voivat tehdä muuta.

 

Rabbi kysyy: ”Miten tiedämme, koska pimeä yö muuttuu toiveikkaaksi aamusarastukseksi?”

  • Silloin kun näet syvälle lähimmäisen silmiin ja näet siellä oman peilikuvasi, silloin pimeä yö on kääntynyt toiveikkaaksi aamun sarastukseksi.


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors