SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Maailman rukouspäivä 2022:  "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten"

:Maailman rukouspäivää eli Naisten kansainvälistä rukouspäivää vietetään vuosittain maaliskuun ensimmäisenä perjantaina. Rukouspäivän taustalla on naisten rukousliike, joka sai alkunsa Amerikassa 1800-luvun lopulla, kun presbyteerinaiset kutsuivat muiden kirkkokuntien naisia rukoukseen yhteisten asioiden puolesta. .

Haluatko rukoilla yhdessä maailman miljoonien kristittyjen naisten kanssa? Tule mukaan maailmanlaajuiseen esirukoukseen. Jos paikkakunnallasi ei järjestetä Maailman rukouspäivää, voit itse olla aloitteentekijänä ja kutsua eri kirkkojen ja suuntien naiset yhteiseen rukoukseen.Kullakin vuodella on erityinen teema, johon liittyen jonkun maan valmistelevat aineiston rukouspäivää varten. Teemaan liittyen tuodaan myös esille naisten elämään liittyviä ongelmia ja ilonaiheita.

Vuoden 2022 aineiston on valmistellut Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin Maailman rukouspäivän komitea  ja teema on  "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten". Suomennokset on tekijänoikeuksien haltijan luvalla tuottanut Tampereen NNKY. Aineistoon kuuluu

Suomeksi:

maru_2022_ewni_hartaus.docx


 


maru2022_ewni_taustatietoa.docx




Englanniksi:

2_country_background_2022.docx


5_worship_service_2022.docx




6a_for_surely_i_know_the_plans_music_sheet.pdf





WDP:n Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin komitean valmistelema aineisto

4. maaliskuuta 2022

Teema: "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten"


Taustatietoja komitean edustamista maista


Johdanto

Englanti, Wales ja Pohjois-Irlanti ovat kolme Yhdistyneen kuningaskunnan (Iso-Britannian) osaa, joka kuuluu saariryhmään nimeltä Britteinsaaret. Skotlanti kuuluu myös Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Vaikka meillä on paljon yhteistä keskenämme, olemme myös erilaisia. Meillä jokaisella on oma kielemme, kulttuurimme ja hallituksemme. Historiamme ovat sidoksissa toisiinsa; meillä on ollut rauhallisia rinnakkaiselon aikoja, joskus olemme olleet napit vastakkain ja joskus suhteissamme on ollut myös sorron ja väkivallan aikoja.
 
1. Paikkoja ja alueita
Meidän rannikkomme määrittelevät meitä monella tavoin: vesi ympäröi meitä ja on muovannut rantaviivaamme, Golfvirta pitää säämme lauhkeana ja sen ansiosta meillä on kostea saari-ilmasto sumuineen, sateineen, eri vuodenaikoineen ja pehmeine valoineen. Aamu- ja iltahämärät kestävät meillä pidempään kuin useimmissa muissa maailmankolkissa. Maa-alueemme on vihreää maata, jota monet joet halkovat muodostaen hedelmällistä maatalousmaata, järviä ja upeita luonnonkauniita alueita, joista osa on suojeltu kansallispuistoina. Kuulumme pieneen maahan, joka on vasta noin kahdeksaskymmenes maailmassa, jos maat asetetaan pinta-alansa perusteella järjestykseen (Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin alueet ovat alle 165 000 neliökilometriä).

Wales on vuorten ympäröimää ja karuun rantaviivaan rajautuvaa maaseutualuetta. Sen eteläosassa sijaitsevat suuret hiilikentät ovat tarjonneet tärkeää raaka-ainetta vientiin, joka on kulkenut Newportin, Swansean ja Cardiffin kaltaisten kaupunkien kautta. Pohjois-Irlannissa on Lough Neagh, yksi Länsi-Euroopan suurimmista makean veden järvistä. Sieltä löytyy myös upea Giant's Causeway, Antriminin kreivikunnan rannikolla sijaitseva yhteen liittyneistä basalttipylväistä koostuva kalliomuodostelma, joka on syntynyt muinaisen tulivuorenpurkauksen tuloksena.

Englannissa tällaisia dramaattisia maisemia on vähemmän, mutta Englannilla on upea rannikko, erityisesti maan luoteisosassa sijaitsevalla West Countryn alueella. Pohjoisessa taas on järviä, vuoria ja laajoja nummi- ja metsäalueita. Englannissa kaupunkien kehityksen taso on korkein.

Meillä on hyvin rikas historia. Monissa kaupungeissamme on kauniita muinaisia rakennuksia, jotka ovat peräisin keskiajalta, muun muassa katedraaleja ja kirkkoja, joita kristilliset esi-isämme ovat olleet rakentamassa. Nykypäivän nykyaikaiset kirkkorakennuksemme saattavat tuntua vähemmän kauniilta, mutta ovat usein käytännöllisempiä.

Merenkulun, tutkimusmatkojen, merirosvouksen, kaupankäynnin ja siirtokuntien perustamisen myötä kasvoimme yhdeksi maailman ensimmäisistä teollisuusmaista, jotka hyödynsivät omia hiili-, liuskekivi- ja tinavarojamme ja myöhemmin siirtomaittemme geologisia resursseja. Brittiläisen imperiumin aikana tapahtui merkittävää kehitystä luonnontieteissä, matematiikassa, lääketieteessä ja teollisuudessa. Olemme yhä tietoisempia imperiumin roolista koko maailmaan levinneen orjakaupan synnyssä ja teknologisen kehityksemme vaikutuksista ilmastonmuutokseen. Eri puolilta maailmaa olevien ihmisten yhteen saattaminen jo parin vuosisadan ajan on kuitenkin johtanut myös kulttuurien keskinäiseen rikastumiseen ihmisten liikkuessa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja sieltä pois.

Ihmiset ovat muokanneet maisemaamme, ensin maanviljelyn kautta. Karja laidunsi kukkuloilla, mikä aiheutti suurten luonnonmetsien katoamisen. Myöhäisellä keskiajalla vaikutusvaltaiset feodaaliparonit aitasivat yhteiset maat omaan käyttöönsä. 1700- ja 1800-luvuilla osa maasta autioitui, kun teollistuminen veti ihmisiä maaseudulta kasvaviin kaupunkeihin.
 
2. Ihmiset, monimuotoisuus ja muuttoliike
Väkilukumme on noin 70 miljoonaa. Pohjois-Irlannin pääkaupungissa Belfastissa ja Walesin pääkaupungissa Cardiffissa on molemmissa yli puoli miljoonaa asukasta. Monia Englannin osia leimaa kaupungistuminen, joka on johtanut sellaisten megalopolien kuten Manchesterin suurkaupungin, Länsi-Midlandsin metropolikreivikunnan sekä Lontoon megakaupungin syntyyn. Viime aikoina Lontoo on houkutellut noin yhdeksän miljoonaa monenkirjavan taustan omaavaa ihmistä työskentelemään rahoitus- ja palvelualoillaan. Liikenneverkostot, kulttuuripalvelut ja muut palvelut ovat Lontoossa ja Kaakkois-Englannissa parempia kuin muualla Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa.

Muuttoaallot ovat rikastuttaneet Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin väestöä vuosisatojen ajan. Joskus muuttoliikettä tapahtui Ison-Britannian väestön sisällä, kuten silloin, kun alkuun Tudorien ja myöhemmin skotlantilaisten vuokranantajien ja johtajien johdolla ”istutettiin” skotlantilaisia protestantteja Irlantiin. Muita varhaisia maahanmuuttajia olivat Manner-Euroopasta tulevat ihmiset, esimerkiksi uskonnollista vainoa pakenevat hugenotit (ranskalaiset protestantit), joille tarjottiin kuninkaallista suojelua. Diplomatian, kaupan ja akateemisen oppimisen tähden maahan on aina tullut lukuisa joukko kirjailijoita, ajattelijoita ja poliitikkoja. Kun Ison-Britannian vaikutusvalta ulkomailla levisi, yhä useammat yhä kauempaa tulivat asumaan Englantiin, Walesiin ja Pohjois-Irlantiin, usein satamien ympärille, kuten Lontoon, Liverpoolin ja Cardiffin kaupunkeihin, joissa kaikissa on pitkäaikaiset kiinalais- ja juutalaisyhteisöt.  

1900-luvulla Brittiläisen imperiumin (myöh. Kansainyhteisön) työntekijät tulivat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ottaakseen vastaan työpaikkoja julkisella sektorilla kuljetustyöntekijöinä, sairaanhoitajina jne. Joillakin heistä oli alkuun vaikeaa, kun he tulivat maahan. Moniarvoisuus on kuitenkin nykyään elämäntapa kaupungeissamme. Vaikka jotkut suhtautuvat maahanmuuttoon pelokkaasti, useimmat meistä, jotka ovat toisen ja kolmannen sukupolven maahanmuuttajia, tunnemme itsemme hyvin integroituneiksi ja koemme joskus vaikeaksi, kun meiltä kysytään: ”Mistä olet kotoisin?”

Kaikki tämä on johtanut rikkaisiin kulttuureihin monietnisissä yhteisöissä sellaisissa kaupungeissa, kuten Birmingham, Leicester ja Lontoo (erityisesti East Endin ja Southallin kaupunginosat). Bevis Marksin synagoga East Endissä on peräisin vuodelta 1701; Wokingin kaupungista Surreyn kreivikunnasta löytyy Englannin ensimmäinen moskeija, jonka unkarilainen maahanmuuttaja rakensi vuonna 1889; Neasdenin hindutemppeli sijaitsee valtavalla alueella Luoteis-Lontoossa. Lontoon Brick Lanella on rakennus, joka on ollut metodistikappeli, hugenottien kirkko sekä juutalaisten synagoga, ja nyt se on moskeija.
Heti toisen maailmansodan jälkeen tuli maahanmuuttoaalto pääasiassa Irlannin tasavallasta ja Jamaikalta. Tätä seurasi suurempi aalto, lähinnä muista Kansainyhteisön maista, erityisesti Pakistanista ja Intiasta. 2000-luvulla eniten maahanmuuttajia on kuitenkin tullut Euroopasta. Kansallisen tilastokeskuksen mukaan kolme yleisintä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tulleiden maahanmuuttajien syntymämaata ovat Puola, Intia ja Pakistan.

Lainsäädännön ansiosta maahanmuuttajat ovat voineet hyödyntää koulutusmahdollisuuksia, ja edistää urakehitystään; he ovat saaneet nauttia korkealaatuisesta terveydenhuollosta, elintasonsa paranemisesta ja monenlaisista mahdollisuuksista, joita ei olisi ollut saatavilla muualla. Aina nämä mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole toteutuneet, esimerkiksi odotukset turvallisuudesta ja suojeluksesta köyhyyttä vastaan. Todellisuudessa muuttoliike on tuonut mukanaan monia haasteita, joita ei ole ehkä osattu ennakoida. Jotkut ovat kokeneet taloudellisia vaikeuksia, jotka ovat joissakin tapauksissa johtaneet asunnottomuuteen; joihinkin etnisiin ryhmiin on suhtauduttu epäluuloisesti; heitä kohtaan on oltu suvaitsemattomia, rasistisia ja syrjiviä. Kielimuurit ovat rajoittaneet kotoutumista entisestään.

Useimmat toivovat kuitenkin, että voisimme edetä hyväksymällä maahanmuuton tuoman rikkauden ja monimuotoisuuden ja tunnustamalla sen tosiasian, että olemme kaikki jossakin mielessä peräisin maahanmuuttajista, olivatpa he varhaisia uudisasukkaita tai uudempia tulijoita. Toivomme, että voimme tunnustaa monikulttuurisuuden vahvuudeksi, joka voi rikastuttaa yhteiskuntaa ja edistää vuorovaikutusta, ymmärrystä ja kunnioitusta eri kulttuurien ja etnisten ryhmien välillä.

Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin kansojen välinen suhde ei ole aina ollut mutkaton ja rauhantahtoinen. 1200-luvulla Wales valloitettiin ja se koki sortoa Englannin kuningas Edvard I:n käsissä. Muistona sorron ajalta on jäänyt Edvardin rakennuttama Pohjois-Walesin yli ulottuva näyttävä linnoitusketju. Viime aikoina Walesin suuremman ja väkirikkaamman naapurin siihen kohdistama painostus on ollut pikemminkin kulttuurillista ja kielellistä kuin sotilaallista; 1900-luvun alkuun asti Walesin koululaisia leimattiin pakottamalla heitä pitämään kaulassaan ”Welsh Not” -kylttiä, jos he jäivät kiinni äidinkielensä puhumisesta. Huoli oman kielen käytön vähenemisestä ja mahdollisesta häviämisestä kasvoi ja vuosien kampanjointien jälkeen kielestä tehtiin lopulta virallinen kieli vuonna 2011. Väestönlaskentatietojen mukaan sitä puhuu nyt noin 19 prosenttia Walesin väestöstä; walesinkieliseen keskiasteen koulutukseen panostetaan vahvasti, samoin kukoistavaan walesilaiseen musiikki-, media- ja kulttuuriteollisuuteen. William Morganin (1588) walesilainen Raamatun käännös ja sen käyttö valtavirran protestanttisten kirkkojen ulkopuolisissa seurakunnissa koko 1800- ja 1900-lukujen ajan vaikutti merkittävästi kielen säilymiseen vaikeina aikoina. Nykyään walesin kieli on edelleen yksi walesilaisen identiteetin perustekijöistä, erityisesti maan pohjois- ja länsiosissa. Vuodesta 2007 lähtien Walesilla on ollut oma hallitus, jolla on tiettyjä tehtäviä, jotka on siirretty Westminsterin parlamentista pääkaupunki Cardiffille.

Pohjois-Irlanti perustettiin vuonna 1920 sen jälkeen, kun maakunnan unionistienemmistö päätti, että he haluavat jäädä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eivätkä liittyä Yhdistyneeseen Irlantiin. Tämä johti aina hetkellisesti puhkeaviin levottomuuksiin, jotka vuonna 1968 kärjistyivät väkivaltaiseksi konfliktiksi, joka jatkui Pohjois-Irlannissa yli 30 vuotta ilmeten terrori-iskuina Manner-Britanniassa, Irlannin tasavallassa ja jopa Manner-Euroopassa. Tämä ajanjakso tunnetaan nimellä The Troubles (’ikävyydet/levottomuudet’), joiden aikana 3 600 ihmistä kuoli ja tuhansia loukkaantui. 1970-luvulla Nobel-palkitut Mairead Corrigan Maguire ja Betty Williams olivat vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka edistivät väkivallan lopettamista perustamalla rauhanjärjestön nimeltä Community of Peace People. 

Vuonna 1998 Pitkäperjantain sopimuksen (tunnetaan myös nimellä Belfastin sopimus) allekirjoittaminen merkitsi 30 vuotta jatkuneen levottomuuden ajan suurimpien väkivaltaisuuksien päättymistä. Sopimuksen seurauksena perustettiin vallanjakoa toimittava kokoonpano, johon valittiin edustajia sekä unionistien että nationalistien yhteisöistä. Yhdessä he muodostivat vallanjaosta päättävän johtajiston. Nämä edustajien kokoontumiset keskeytettiin tammikuussa 2017 johtuen uusiutuvan energian tukiohjemaan liittyvistä korruptiosyytöksistä ja ohjelmaan liittyvien asioiden huonosta hoidosta. Edustajien kokoontumiset jatkuivat kolme vuotta myöhemmin, tammikuussa 2020, sen jälkeen, kun kaikki osapuolet olivat ratkaisseet erimielisyytensä uuden pääministerin ja varapääministerin kanssa, jotka olivat molemmat naisia. 

Monet hallituksessa ja vapaaehtoisaloilla, kouluissa, kirkoissa ja eri yhteisöissä ovat pyrkineet edistämään konfliktien hallintaa, monimuotoisuuden omaksumista ja suuremman keskinäisen kunnioituksen ja ymmärryksen syntymistä. Yhteisö nimeltä The Corrymeela Community, jonka Ray Davey perusti vuonna 1965, on myös pyrkinyt purkamaan jakautumista mahdollistamalla ihmisten kohtaamisen Ballycastlen kaupunkiin avatussa keskuksessaan ja sen ulkopuolella.
 
3. Paikkamme löytäminen maailmassa
Yhdistyneen kuningaskunnan äänestettyä hallitusta, joka vei maan pois Euroopan unionista (EU) vuonna 2020, olemme edelleen epävarmoja paikastamme nykymaailmassa. Osa epävarmuudestamme johtuu imperiumin meille jättämästä perinnöstä ja meitä kohtaan osoittamasta ylimielisyydestä, joutuessamme kohtaamaan kolonialismin pitkän aikavälin seuraukset. Huolimatta kuningatar Elisabetin yhä jatkuvasta suosiosta — tuon naisen, joka on ollut kristillisessä uskossaan ja arvoissaan vakaa, ja joka on vuosien varrella päättäväisesti pysynyt erossa poliittisesta keskustelusta — suuri osa väestöstä tuntee jääneensä sen varakkaan yhteiskunnan ulkopuolelle, jonka toiminta perustuu lontoolaiseen rahoitus- ja palvelualaan. Pohjoisen ja etelän välinen kuilu on riistänyt osista maata työpaikkoja ja infrastruktuuria. Myös hallituksen vuoden 2008 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen tekemillä budjettivajeen paikkaamisyrityksillä on ollut vaikutusta. Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan köyhyysaste ei ollut hyväksyttävällä tasolla, sillä 14 miljoonan ihmisen todettiin elävän maassa köyhyysrajan alapuolella.

Vuonna 2016 Englanti, Wales, Skotlanti ja Pohjois-Irlanti äänestivät kollektiivisesti brexitin eli Euroopan unionista (EU) eroamisen puolesta. Monet pitivät EU:ta eurooppalaisten rikkaana klubina, joka piti palkat alhaisina ja edisti rajoittamatonta siirtolaisten maahanmuuttoa. Englannissa ja Walesissa äänestys eron puolesta voitti 52 prosentilla, vaikka Lontoo äänestikin unioniin jäämisen puolesta. Myös Skotlanti ja Pohjois-Irlanti äänestivät Euroopan unionissa pysymisen puolesta. Brexit-suunnitelma hyväksyttiin vuonna 2019, ja hallitus vastaa sen täytäntöönpanosta. Charles Dickensin sanoin: ”Tämä oli aikakausista paras ja pahin, se oli viisauden aikaa, se oli hulluuden aikaa.”
 
Jotkut Yhdistyneessä kuningaskunnassa pitävät maatamme edelleen suurena ja ansiokkaana kansainvälisenä mahtimaana. Britannia pitää hallussaan ydinasearsenaalia, rakentaa lentotukialuksia, joihin sillä ei ole varaa, ja istuu edelleen YK:n turvallisuusneuvostossa. Jotkut ihmiset yrittävät vetäytyä tästä maailmasta uskoen, että eristäytyminen tuo turvallisuutta.

On kuitenkin varmasti muitakin innovatiivisia tapoja olla mukana maailmassa, ja tällaisia uusia tapoja me etsimme ja yritämme hahmottaa. Mikä on meidän roolimme maailmassa, jossa luonnonvarat ovat vähissä ja planeetta lämpenee? Iso-Britannialla on tällä hetkellä ilmastotavoitteet, ja se on asettanut viisi vuosittaista hiilibudjettia vuoteen 2032 asti näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensimmäinen hiilibudjetti (2008–2012) on toteutunut, ja Iso-Britannia näyttäisi pysyvän vielä paremmin toisen (2013–2017) ja kolmannen (2018–2022) hiilibudjetin puitteissa, mutta se on lipsumassa neljännestä, joka kattaa vuodet 2023–2027. Varhaisessa vaiheessa teollistuneena maana on syytä rajoittaa päästöjämme enemmän käyttämällä vaihtoehtoisia energialähteitä: aurinko- ja aaltovoimaa sekä tuulipuistoja. On ollut viikkoja, jolloin hiiltä ei ole poltettu lainkaan.

Vastaavasti maailmassa, jossa eriarvoisuus on suurta, on esitetty vaateita siitä, että olisi syytä lisätä ulkomaiselle avulle annetun bruttokansantuotteen (BKT) prosenttiosuutta. Monet ovat kuitenkin eri mieltä ja sanovat, että apua pitäisi antaa vain, jos se tukee Yhdistyneen kuningaskunnan taloutta jollakin tapaa. Tätä voidaan kenties pitää eräänlaisena uutena kolonialismin muotona.
Tämän päivän epävarmuuden taustalta löytyy niiden monien ihmisten köyhyys ja tyytymättömyys, jotka ovat nähneet meidän kulkevan eteenpäin yhtenä maailman rikkaimmista alueista, kun taas heidän oma henkilökohtainen tulotasonsa, turvallisuuden tunteensa ja itsetuntonsa on laskenut. Sodat eri puolilla maailmaa ovat rikastuttaneet aseiden toimittajia ja johtaneet siihen, että monet ovat paenneet tuhoa ja köyhyyttä omissa maissaan ja etsineet, ei aina niin menestyksekkäästi, turvallisuutta ja pelastusta meidän luotamme.

Myös uskonnollisten tapojen noudattamisen osalta on tapahtunut valtavia muutoksia. Kuten suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa, kirkossa käyminen on yleisesti ottaen laskussa Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa, erityisesti valtavirran kirkkokunnissa. Tästä huolimatta kirkko on usein eturintamassa hankkeissa, joilla autetaan apua tarvitsevia, kuten ruokapankkitoiminnassa, kodittomien turvakoteja pyörittämässä ja pakolaistyön parissa. Viimeaikainen maahanmuutto on virkistänyt myös kirkkoa.
Ehkä meidän on sekä kirkkoina että yhteiskuntana omaksuttava uutta nöyryyttä ja opittava niiltä maailman mailta, joita kerran hallitsimme, jotta meistä voisi tulla vapauden maa, joka toivottaa tervetulleeksi ja osoittaa anteliaisuutta.
 
4. Kuinka me elämme
Englannilla, Walesilla ja Pohjois-Irlannilla on kullakin oma luonteensa ja kulttuurinsa, mutta on joitakin perinteitä, jotka löytyvät kaikilta kolmelta. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että ei ole mitään lohdullisempaa kuin ihana kuppi teetä, myös sää on meille kaikille jatkuva keskustelunaihe, sillä se on aina arvaamaton. Me yritämme pitää kiinni perinteisestä etiketistä, kohteliaisuudesta ja huomaavaisuudesta. Brittiläinen huumori, joka on itselleen nauravaa, nokkelaa ja joskus sarkastista, on levinnyt ympäri maailmaa kirjojen, TV-ohjelmien ja elokuvien muodossa.

Taide, kulttuuri ja urheilu
Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa on vaikuttanut joukko poikkeuksellisia kykyjä, jotka ovat muovanneet kyseisiä alueita tieteen, musiikin, teatterin, runouden, kirjallisuuden, tanssin, festivaalien ja muiden taidemuotojen kautta.

Jocelyn Bell Burnell löysi radiopulsarit. Hänen havaintoaan pidetään yhtenä 1900-luvun suurimmista tähtitieteellisistä löydöistä. Hän lahjoitti vuonna 2018 saamansa palkinnon tahoille, jotka etsivät keinoja kannustaa nais-, vähemmistö- ja pakolaisopiskelijoita osallistumaan fysiikan tutkimukseen.
Shakespeare, Jane Austen, Zadie Smith, Seamus Heaney ja Dylan Thomas ovat vain muutamia niistä kirjailijoista, joiden teoksia luetaan ja tutkitaan ympäri maailmaa. 

Musiikki on olennainen osa kulttuuriamme, ja kansojemme parissa sitä ilmaistaan eri muodoissa: klassisena musiikkina , balladeina, punk-, rock-, pop-, grime- ja folkmusiikkina, Morris-tansseina, mieskuorojen esityksinä sekä perinteisenä kelttiläisenä kansanmusiikkina. Walesia kutsutaan perinteisesti laulun maaksi. Cardiffin kaupungissa sijaitsevan Tiger Bayn satama-alueelta kotoisin olevan suositun laulajan, Shirley Basseyn, lisäksi monet virret, joita lauletaan ympäri maailman, ovat peräisin Walesista. Esimerkiksi tuotteliaan virsirunoilija William Williams Pantycelynin sanoittama virsi ”Guide Me O Thou Great Redeemer”, jota lauletaan John Hughesin säveltämällä Cwm Rhonddan (nimi tulee Rhonddan laakson nimestä) sävelellä. Rouva Alexander (1823–1895) asui suurimman osan elämästään Derryssä, Pohjois-Irlannissa, ja virsi ”There is a Green Hill Far Away” sai innoituksensa Derryn muurien ulkopuolella olevilla pienillä kukkuloilla. Keith ja Krysten Gettyn pohjoisirlantilaisia ylistys- ja hartauslauluja lauletaan maailmanlaajuisesti.

Kulttuuria ja perinteitä ilmaistaan myös festivaalien ja tanssien kautta. Taiteita ja luovuutta juhlistavia festivaaleja järjestetään keväällä ja kesäkuukausina. Pohjois-Irlannissa yhteyksiä Skotlantiin juhlitaan erityisesti arvostetun skotlantilaisen runoilijan Robert Burnsin syntymän vuosipäivän kunniaksi ja Féile an Phobail -festivaalien aikoihin. Länsi-Belfastin suurin yhteisöfestivaali juhlistaa irlantilaista kulttuuria musiikin, tanssin, runouden, teatterin ja keskustelujen avulla. Walesissa puolestaan järjestetään vuotuinen Eisteddfod-festivaali, joka esittelee Walesin kielen ja kulttuurin rikkautta, kun taas Englannissa järjestetty Glastonburyn festivaali on maailman suurin nykyajan esittävien taiteiden ulkoilmafestivaali. 
Olemme myös urheilua rakastava kansakunta. Erityisesti sydäntämme lähellä ovat jalkapallo, kriketti, golf, rugby ja tennis (kaikki edellä mainitut lajit on keksitty täällä), sekä lisäksi pyöräily yleisurheilu ja paralympialaiset. Alueellista vaihtelua esiintyy — esimerkiksi rugby union (rugbypallopelin 15-henkisillä joukkueille pelattava muoto) on erityinen intohimo Walesissa, kun taas Pohjois-Irlannin urheilufanit saattavat seurata myös gaelilaista jalkapalloa ja hurlingia eli irlantilaista nurmipalloa. Meiltä on tullut monia suosittuja urheilijoita: jalkapalloilijoita ja pyöräilijöitä, jotka ovat osallistuneet sekä olympialaisiin että paralympialaisiin.
Naisten osallistuminen suosittuihin urheilulajeihin saa osakseen yhä enenevää kunnioitusta ja kiinnostusta, mikä parantaa heidän näkyvyyttään televisiossa ja muussa mediassa. Naisten jalkapallon suosio on kasvanut valtavasti, ja Englannin naisten krikettijoukkueen jäsenet ovat voittaneet naisten kriketin maailmancup-kilpailun.

Ruoka ja juoma
Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin hieman kostea ilmasto tarkoittaa, että perinteinen ruoka on usein lohdullista ja lämmittävää. Jo satojen vuosien ajan meillä on nautittu muhennoksista ja mykyistä, kuumista piirakoista ja makeista vanukkaista. Mukava kuppi English Breakfast tai Earl Grey -teetä on tyypillinen kuuma juoma, mutta kahvi on myös erittäin suosittua. Meillä on vahvat perinteet oluen panemisessa ja juomisessa, ja monet sosiaaliset aktiviteetit tapahtuvatkin paikallisissa pubeissa (pub on lyhenne sanoista public house, ’julkinen talo’), jossa ystävät tapaavat toisiaan viipyillen ”tuopin” ääressä.
On mielenkiintoista panna merkille, että ateriat, joita usein pidetään keskeisenä osana kansan identiteettiä — kuten kala-ranskalaisannos fish and chipsiä — ovat monesti olleetkin pakolaisten ja uudisasukkaiden markkinoille tuomia ruokalajeja. Samaan tapaan nykyään rakastetaan suuresti kiinalaista ja intialaista take away -ruokaa ja chicken tikka masala on monien suosikki.
Jokaisessa maassa on omat kansalliset ruokansa ja alueelliset erikoisuutensa, näistä esimerkkeinä walesilaiset kakut ja Pohjois-Irlannin champ, joka on ruokalaji, jossa on sekoitettu keskenään perunamuusia, kevätsipulia, voita ja maitoa.

Englanti voi ottaa kunnian monista paikallisista herkuistaan ja elintarvikkeistaan, joita nyt viedään ympäri maailman, esimerkkeinä mainittakoon Cheddar-juusto, Cornwallin pasteijat ja paksu, hyydytetty kerma (clotted cream), Melton Mowbray -sianlihapiirakat ja Yorkshiren vanukas. Eikä mikään voita ”sunnuntaipaistia” — paahdettua naudan-, kanan- tai sianlihaa paahdettujen perunoiden ja erilaisten vihannesten sekä kastikkeen kera.

Yhdistyneen kuningaskunnan muuttuvat kasvot merkitsevät kuitenkin sitä, että jotkin yhteiskunnan ryhmät kokevat niin sanottua ruokaköyhyyttä. Joka neljäs pienituloinen perhe kamppailee ruoan hankkimisessa perheelleen. Esimerkiksi johtava hyväntekeväisyysjärjestö Trussell Trust tukee yli 1 200 ruokapankin verkostoa, joka tarjoaa hätäruokapaketteja apua tarvitseville henkilöille ja perheille. Huhtikuun 2018 ja maaliskuun 2019 välisenä aikana jaettiin 1,6 miljoonaa avustuspakettia kriisin keskellä kamppaileville ihmisille. On katsottu, että pääasialliset syyt ruokapankin avun käyttämiseen ovat olleet alhainen tulotaso, viivästykset tai muutokset sosiaaliturvaetuuksien saamisessa sekä monista eri syistä johtuva velkaantuminen.

Monet ihmiset yrittävät syödä terveellisesti Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa, mutta kuten monissa maissa, on helpompaa saada valmisruokaa ja roskaruokaa, joka sisältää runsaasti hiilihydraatteja ja sokeria. Liikalihavuus ja tyypin 2 diabetes ovat lisääntyneet. Joitakin köyhempiä yhteisöjä on kutsuttu ”ruoka-aavikoiksi”, koska tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja muita terveellisiä elintarvikkeita ei ole saatavilla.
Silti on toivoa. Siirtolapuutarhat (kunnan myöntämät maapalat, joilla voi kasvattaa hedelmiä, vihanneksia ja kukkia) ja yhteisöpuutarhat ovat jälleen erittäin suosittuja. Kiinnostus kasviperäistä ruokavaliota kohtaan on lisääntynyt, ja kasvissyöjiksi ja vegaaneiksi ryhtyneiden ihmisten määrä on kasvanut. Luonnonmukaisesti viljeltyjen, paikallisten ja reilun kaupan elintarvikkeiden suosio on kasvussa, samoin kuin yleinen kiinnostus sitä kohtaan, mistä elintarvikkeet tulevat ja miten ne tuotetaan.

Lisätietoja ruoista ja juomista reseptien kera löytyy EWNI WDP:n verkkosivuilta  
5. Naiset ja perhe
Yleisesti ottaen  syntyvyys on noussut ja lapsikuolleisuus laskenut kaikkialla Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa koko 1700- ja 1800-luvun ajan teollistumisen ja ihmisten maalta kaupunkeihin siirtymisen myötä. Vuonna 1800 keskivertonainen sai 5–7 lasta. Vanhemmat todennäköisesti menettivät 2 tai 3 lastaan lasten ensimmäisten elinvuosien aikana. Viimeaikaiset luvut osoittavat kuitenkin, että köyhyyttä on edelleen olemassa. Lapsikuolleisuus on nyt 4 kuollutta per 1000 syntynyttä ja brittiläisen ajatushautomo Resolution Foundationin uudet luvut osoittavat, että suhteellisessa köyhyydessä elävien lasten määrä on juuri nousemassa 37 prosenttiin, mikä ylittää 1990-luvulla kirjatun ennätyksellisen 34 prosentin määrän. Voi olla, että vuoden 2019 loppuun mennessä suurin osa yksinhuoltajaperheiden tai monilapsisten perheiden (kaksi tai useampia lapsia) lapsista elää suhteellisessa köyhyydessä.

Perinteinen perhe-elämä ei ole enää normi Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa. Kotitalouksia meillä on yhteensä 9 609 000, ja yleisin kotitalouskoko on kaksi henkilöä. Toiseksi yleisin kotitalouden koko on yksi. Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että sinkkunaisen keskimääräinen avioitumisikä on nyt 30,8 vuotta, mikä on yli kahdeksan vuotta korkeampi ikä kuin vuonna 1971, jolloin keskiarvoikä oli 22,6 vuotta. Vuonna 2017 Englannissa ja Walesissa hieman yli puolet 16 vuotta täyttäneistä (51,0 %) oli naimisissa.
Vaikka iloitsemme naisten yhteiskunnassa saavuttamasta edistyksestä, kamppailemme edelleen torjuaksemme väkivaltaa kodeissamme, parantaaksemme köyhyydessä elävien elämää ja tukeaksemme vammaisia olivatpa heidän vammansa fyysisiä, henkisiä tai emotionaalisia.

Vaikka Oxfordin ja Cambridgen yliopistot sallivat naisten valmistua oppilaitoksistaan vasta vuonna 1920, naiset muodostavat nyt yli puolet ensimmäisiin tutkintoihin tähtäävistä yliopisto-opiskelijoista. He ovat edelleen vähemmistössä vain luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matemaattisten tieteiden aloilla.

Naisten elinajanodote Yhdistyneessä kuningaskunnassa on 82 vuotta.
Maaliskuussa 2020 Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti, että COVID-19-niminen virustauti oli levinnyt ainakin 114 maahan ja tappanut yli 4 000 ihmistä. Tuolloin tauti julistettiin koronaviruksen aiheuttamaksi pandemiaksi. Tauti saavutti Yhdistyneen kuningaskunnan, ja kuten useimmat ihmiset ympäri maailmaa, Yhdistyneen kuningaskunnan asukkaat harjoittivat sosiaalista eristäytymistä covid-19:n leviämisen hidastamiseksi. On paljon, mitä emme tiedä pandemian pituudesta, mutta voimme olla varmoja siitä, että maamme eikä maailma ylipäänsä enää koskaan palaa ennalleen.
 
6. Maailman rukouspäivä Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa
Maailman rukouspäivä -järjestön yhtenä yksikkönä Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin kolme ääntä ovat liittyneet yhteen esittelemään tämän vuoden tapahtumaa tunnustaen eroavaisuutemme mutta myös yhteisen perustamme. Naapureillamme Skotlannilla ja Irlannin tasavallalla on molemmilla omat Maailman rukouspäivä -järjestönsä.

Vuonna 1928 Jerusalemin kansainvälisessä lähetyskonferenssissa skotlantilainen Grace Forgan sai ensimmäisen kerran tietää Maailman rukouspäivästä ja toi uutiset Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Ensimmäinen rukoustapahtuma pidettiin vuonna 1930 Skotlannissa; sen jälkeen Englannissa vuonna 1932, Walesissa vuonna 1933 ja Pohjois-Irlannissa vuonna 1943. Ensimmäiset tapahtumat Englannissa pidettiin Lontoon alueella ja rukousaalto pyyhkäisi yli Etelä-Englannin aina Walesiin saakka. Siihen aikaan matkustaminen ei ollut niin helppoa kuin nyt, joten oli järkevämpää, että Englannin ja Walesin naiset perustivat oman kansallisen komiteansa sen sijaan, että yhdistyisivät Skotlannin kanssa. Nämä kaksi komiteaa ovat edelleen erillisiä, mutta ovat hyvissä väleissä keskenään ja vaihtavat ajatuksia ja tapaavat säännöllisesti yhdessä Irlannin tasavallan komitean kanssa.

Toisen maailmansodan aikana naiset tunsivat tarvetta kokoontua yhteen rukoilemaan ja jakamaan elämäänsä. Vuonna 1967 Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen katoliset naiset alkoivat osallistua tilaisuuksiimme. Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa on nykyisin kolmisen tuhatta alaryhmää, jotka pitävät vuosittain yli 4 000 tilaisuutta. Vuonna 2019 painettiin 275 000 kappaletta tilaisuuksien käsiohjelmia.
Tällä hetkellä WDP:n kansalliseen komiteaan kuuluu 18 eri kristillistä kirkkokuntaa. Myönnämme yli 40 apurahaa kansallisille ja kansainvälisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Tuemme rukouskumppaneitamme Albaniassa ja lähetämme säännöllisesti edustajia vierailemaan Albanian WDP:hen.  

Tarkastelemme jatkuvasti toimintaamme ja mukaudumme viestinnän ja teknologian muutoksiin. Toimistomme Tunbridge Wellsissä koordinoi aineistojen jakelua tilaisuuksiin, mukaan lukien lasten ja nuorten materiaalien hoitamista, ja verkkosivustomme sisältää uutisia kaikesta, mitä teemme. Julkaisemme myös Twitterissä ja Facebookissa ja olemme olleet iloisia saamiemme ”osumien” määrästä.
Näimme tarpeena ottaa mukaan nuorempia osallistujia, ja vastauksena tähän tarpeeseen WDP järjestää nyt vuotuisen Y Pray? -tapahtuman toukokuussa, jolloin nuorempia naisia kannustetaan liittymään seuraamme rukoilemaan, jakamaan kokemuksia ja viettämään aikaa yhdessä. Tässä erään osallistujan, Gladys Kusiwaan, antamaa palautetta: 
"Osallistuin Y Pray? -tapahtumaan viime vuonna ja olen iloinen voidessani sanoa, että minulla oli aivan mahtava ja ihana hetki saadessani tavata naisia kaikilta elämänaloilta ja saadessani oppia heiltä ja rentoutua heidän seurassaan. Toisten elämänkokemusten kuunteleminen ja jakaminen oli hyvin liikuttavaa ja inspiroivaa. Molempien vuosien puhujat olivat mahtavia, ja heidän sanomansa ovat rohkaisseet minua olemaan luovuttamatta ja jatkamaan ihmisten auttamista ja heidän elämänsä muuttamista kaikin pienin tavoin, jotka minulle ovat mahdollisia. Vaikka tulimme erilaisista kristillisistä taustoista ja kirkkokunnista, tunsimme tarvitsevamme aikaa jokapäiväisestä elämästä rentoutuaksemme, pohtiaksemme ja elvyttääksemme uskoamme ja vaellustamme Kristuksen kanssa."


_________________________________________________________
Copyright © 2020 World Day of Prayer International Committee, Inc.
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten” -aineiston on valmistellut Maailman rukouspäivä -järjestön Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin komitea vuoden 2022 Maailman rukouspäivän (WDP) vuotuista erityisjumalanpalvelusta ja koulutustoimintaa varten. WDP-materiaalit kehitetään pelkästään kansallisten tai paikallisten komiteoiden ja niiden kumppaniorganisaatioiden järjestämien WDP-tilaisuuksien yksinomaiseen käyttöön. WDP 2022 Resource Packet -materiaaleja ei saa jäljentää muuhun käyttöön ilman Maailman rukouspäivä -järjestön kansainvälisen komitean (WDPIC) lupaa.

Rajoitetut kopiointioikeudet – Seuraavia materiaaleja voidaan jäljentää – painettuina tai sähköisesti – WDP-toimintaan seurakuntien ja ryhmien kanssa, jos materiaalin tuottajat on asianmukaisesti mainittu: Raamatun tutkistelumateriaali, jumalanpalvelusmateriaali, maiden taustatiedot, lastenohjelmat, taideteokset ja taiteilijalausunnot, WDP:n säveltämät kappaleet ja valokuvat. WDP:n kansalliset/alueelliset komiteat saavat jälleenmyydä resurssien jäljennöksiä WDP-ohjelmaa varten.

Vain WDPIC:n alaiset WDP:n kansalliset/alueelliset komiteat voivat laittaa resurssipaketin tai kyseisen aineiston osia verkkoon saataville. Komiteoiden, jotka panevat aineistoa saataville verkkoon, on varmistettava, että ryhmät ja henkilöt, jotka käyttävät verkkomateriaalia, ovat vastuussa komitealle.
Jumalanpalvelukseen ja lastenohjelmaan ehdotetut laulut sisältävät kustantajien tekijänoikeuksin suojattuja tietoja. Lupa kappaleiden toistamis- tai kääntämistarkoituksiin tulee saada niiden kustantajilta. WDPIC antaa luvan toistaa tai kääntää vain niitä kappaleita, jotka on alun perin sävelletty WDP-ohjelmia varten.

Kaikissa WDP-toiminnan yhteyksissä kerätyistä kolehdeista tai varoista on ilmoitettava WDP-komiteoille.
Suomen kielelle käännettyjen aineistojen lainaukset Raamatusta on otettu Suomen evankelisluterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottamasta suomennoksesta. Raamatun suomennoksen tekijänoikeudet omistaa Kirkon keskusrahasto. Käytetty luvalla.
 
Lisätietoja saat ottamalla yhteyttä:
Maailman rukouspäivän kansainvälinen komitea
475 Riverside Drive Room 729
New York, NY. 10115. USA
-


World Day Prayer (WDP)
WDP:n Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin komitean valmistelema aineisto
4. maaliskuuta 2022
"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten"

...

Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.