Pyhiä paikkoja ja historian kerrostumia - Ekumeeninen pyhiinvaellus Roomaan

Tukikohtana pyhiinvaelluksella oli aivan Tiber-joen länsirannan läheisyydessä sijaitseva Birgittalaisluostari. Saavuimme torstaina 16.3. Farnesen aukion laidalle, historiallisen Rooman sydämeen. Suurin osa ryhmästä myös majoittui luostarin vieraskodissa. Kaiken kaikkiaan luostarin majoituksessa vietetty aika oli omiaan suuntaamaan matkalaisten mietteet Suomeen jääneistä arkisista asioista Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten jalanjäljille. Luostarin kirkossa vietimme myös koko matkan ajan ilta- ja aamurukouksia, joita siivittivät virret ja Taiza-laulut. Luostarin sisaret olivat ystävällisiä emäntiä ja juuri Jerusalemista palannut sääntökunnanjohtaja äiti Fabian sai suomalaisen matkaseurueen lämpimät kiitokset majoituksesta ja kaikesta avusta.

Jo saapumispäivänä me matkalaiset tutustuimme toisiimme, luostariin ja erityisesti sen kirkossa, jossa vietimme suurimman osan matkamme aamurukouksista ja vespereistä. Tämä kirkko on Ruotsin kansalliskirkko Roomassa. Pyhä Birgitta vaelsi Vadstenasta Ruotsista Roomaan ja kuoli kyseissä luostarissa vuonna 1373.  Hänet kanonisoitiin pyhimykseksi 7. lokakuuta 1391 ja siksi se onkin hänen muistopäivänsä pyhimyskalenterissa. Luostarissa on edelleen nähtävillä Pyhän Birgitan kuolinhuone ja hänen tyttärensä Pyhän Katariinan huone, toki esimerkiksi maalaukset näissä huoneissa ovat 1800-luvulta ja vain joitakin alkuperäisestä esineistöstä on säilynyt.

Matkan ensimmäisenä iltana Antti Kruus tarjosi ryhmälle iltaopastuksen läheisillä historiallisille Farnesen aukioille ja Campo de Fiorille, kukkaisaukiolle. Aukion keskellä on Caracallan massiivisista kylpylöistä tuodut antiikin aikaiset isot kylpyammeet, jotka toimivat nykyään vesialtaina ja suihkulähteinä. Kuten ryhmä tulisi huomaamaan oli tämä vain alkusoittoa niille historian kerrostumille, joita tulisimme näkemään Rooman kirkkoihin ja nähtävyyksiin tutustuessamme.

Birgittalaisluostarin vieressä sijaitsee Farnesesin suvun rakennuttama ja osittain Michelangelon 1500-luvun alkupuolella suunnittelema renesanssipalatsi. Omistajasukuun kuului Alessandro Farnese, paavi Paavali III. Palatsin omistajuus omistajuus siirtyi Ranskalle 1731 ja takaisin Italian kuningashuoneelle 1870, jonka jälkeen se myytiin Ranskalle, mutta lunastettiin myöhemmin takaisin, 1936 vuokrattiin Ranskalle 99 vuodeksi. Nykyään suuressa palatsissa sijaitsee maan suurlähetystö ja ranskalainen instituutti. Viereinen Campo de Fiori on nykyisellään vilkas kauppapaikka, mutta sillä on synkkä historia: keskiajalla sitä käytettiin teloituspaikkana, mistä muistona sen keskellä on vapaa-ajattelijoiden pystyttämä harhaoppisuudesta kuolemaantuomitun Giordano Brunon patsas. Ensimmäisen päivän ohjelma päättyi Piazza Navonalle, joka oli antiikin aikana olympialajien urheilukenttä.

Kolme pyhiinvaelluskirkkoa ja Paavalin mestauspaikka

Toisen matkapäivän ohjelmassa kolme perinteistä pyhiinvaelluskirkkoa. Yhteensä niitä on Roomassa seitsemän. Kirkkojen välinen reitti, jonka pyhiinvaeltajat kiersivät yhdessä päivässä on 22 kilometriä. Näin kovaa tahtia ei ryhmämme pitänyt, vaikka jalkaisin kuljettuja kilometrejä mukulakivikaduilla koko matkan aikana kertyi melkoinen määrä. Pyhiinvaelluskirkkojen eteen aukioille pystytettiin korkeat monoliittipylväät, joiden perusteella vaeltaja löysi seuraavaan temppeliin. 

Kaikkiaan kirkkoja Roomassa on noin 900.  Toisen maailmansodan aikana Rooma ja sen kirkot säästyivät pommituksilta, yhtä pommitusta lukuun ottamatta. Mikä onni meille, jotka saamme tutustua kaupungin historian kaikkiin kerrostumiin.

Sinun ristiäsi me palvomme, Herra, ja ylistämme sinun pyhää ylösnousemustasi, sillä ristin puun kautta tuli riemu koko maailmaan.

Päivän ensimmäinen kohteemme, Santa Maria Maggiore, sijaitsee Rooman korkeimmalla kohdalla 100 metriä merenpinnasta. Se on rakennettu Efesoksen kirkolliskokouksen jälkeen 400-luvulla, nykyinen julkisivu 1700- luvulta. Kirkossa säilytetään reliikkejä, muun muassa seimen kappaleita, johon vastasyntynyt Jeesus-lapsi laitettiin.  Vierailimme myös Santa Croce-kirkossa, jossa  säilytetään palaa Jeesuksen ristiinnaulitsen rististä. Veli Gabriel nosti tässä kohtaa esiin, että meillä Suomessakin on teemaan liittyvä pyhiinvaelluskohde: Hattulassa Pyhän ristin kirkossa vietetään ekumeenisesti vuosittain 14.9. Pyhän ristin vaellus. Kirkon dokumentoitu historia juontuu 1300-luvulle saakka ja se on ollut pyhiinvaelluskohde niistä päivistä lähtien.

Santa Maria Maggiorelta  kävelimme  Santa Croce-kirkon kautta Lateraanikirkolle, joka on Rooman pääkirkko. Siellä historiallisena nostona Antti Kruus kertoi muun muassa, että kirkossa on pidetty viisi kirkolliskokousta, joista yhdessä on muotoiltu katolinen transsubstantiaatio-oppi. Paavi asui Lateraanipalatsissa aina Avignonin vankeuteen asti. Niin sanottu Avignonin vankeus tarkoittaa ajanjaksoa 1309–1377, jolloin paavit olivat riippuvaisia Ranskan kuninkaasta.

Lounaan jälkeen bussi kuljetti ryhmän hieman kauemmas, pyhän Paavalin mestauspaikalle Kolme lähteen luostarille. Kolme lähdettä viittaa siihen, että kun Paavali teloitettiin dekapitaatiolla, hänen päänsä tippuessaan ponnahti maassa kolme kertaa ja näihin kohtiin puhkesi maahan kolme lähdettä. Nykyään paikassa sijaitsee kolme kirkkoa. Aloittaessaan luostaritoimintansa trappistimunkit istuttuivat luostarialueelle eukalyptusta, jota käytettiin malarian hoitoon. Vesperin vietimme kirkossa, jossa Sarah Tiainen johti rukousta. 

Päivän viimeinen vierailukohde oli suorastaan mykistyttävä Pyhän Paavalin basilika Rooman muurien ulkopuolella. Se oli yli tuhat vuotta Rooman suurin kirkko, kunnes Pietarinkirkko rakennettiin. Pyhän Paavalin hauta, marmorinen sarkofagi, sijaitsee Vatikaanin arkeologisten tutkimusten perusteella kirkossa alkuperäisellä paikallaan alttarin alla. Kirkon seiniä kiertää kaikkien paavien kuvat, tähän mennessä 266 muotokuvaa.

Capitolium-kukkulalta kurkistus Pyhän Kleemensin kirkon alle

Kolmantena matkapäivänä veli Gabrielin johtaman aamurukouksen jälkeen pyhiinvaeltajat olivat valmiit tutustumaan Rooman nähtävyyksiin. Reitti kulki ylös Capitoliumin kukkulalle yleisnero Michelangelon 1500-luvulla suunnittelemia portaita. Ylhäällä aukion keskellä on keisari Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaan jäljennös (alkuperäinen on siirretty viereiseen museoon) sekä sivummalla pienempi muistutus Rooman syntyyn liittyvistä kertomuksista: Romuluksen ja Remuksen patsas. Tarun mukaan Rooman kaupunki perustettiin 21. huhtikuuta 753 eKr.  Kukkulalta laskeuduttiin ihaillen näkymiä Forum Romanumiin, keisarien aikaiseen Rooman hallintokeskukseen. Nähtävissä oli Via Sacra, joka johti Colosseumilta Forum Romanumin kautta Capitolium kukkulalle Juppiterille omistettuun temppeliin.  Riemukaaret on rakennettu Septimius Severuksen ja Konstantinus Suuren valtakausilla.

Matka jatkui Colosseumia sivuten Pyhän Kleemensin kirkolle, Pyhä Kleemens I oli Rooman piispa ja neljäs paavi ensimmäisellä vuosisadalla jälkeen Kristuksen. Hänet on myös haudattu kirkon alle.  Kirkon yhteydessä toimii dominikaanikonventti. Saimmekin erinomaisen asiantuntivan oppaan: irlantilainen konventinjohtaja  Paul Lawlor OP vei ryhmän kierrokselle kirkon eri aikakausien kerroksiin, joista vanhimmat esiin kaivetut osat ovat yksityisasunnosta jopa 80-luvulta. Paikalla on ensimmäisillä vuosisadoilla sijainnut myös kolikkopaja ja muuta teollisuutta ja nykyinen maan päällä oleva kirkko on rakennettu 1100-luvun vaihteessa vanhan kirkon sisään. Irlantilaiset dominikaanien hallussa kirkko on ollut vuodesta 1667 lähtien ja arkeologinen tutkimus, joka on aloitettu 1800-luvulla rakenteissa jatkuu näihin päiviin asti. Priori Paul Lawlor OP oli itse ollut tekemässä siellä kaivauslöytöjä 1990-luvulla.

300-luvulle ajoitetuista kirkon maalauksista on löydetty tuoreimpia tunnettuja merkkejä egyptinsinisestä. Kyseessä on väripigmentti, jota käytettiin muinaisessa Egyptissä tuhansia vuosia. Sitä pidetään ensimmäisenä synteettisenä pigmenttinä, roomalaiset tunsivat sen nimellä caeruleum. 

Kirkko on rakennettu paikalle, jossa on ollut erityisesti roomalaisten sotilaiden suosioissa ollut mithras-temppeli 100-luvulla. Pyhän Kleemensin kirkkoon on haudattu merkkihenkilöitä: Pyhä Kyrillos ja Pyhä Methodios, jotka 800-luvulla edistivät muinaiskirkkoslaavin käyttöä liturgisena kielenä ja kehittivät kyrillisen kirjaimiston edeltäjän glagoliittisen kirjaimiston. Kirkossa sijaitseva Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kappeli tunnetaan Masolinon maalaamista, pyhimyksen elämää käsittelevistä freskoistaan.

Iltapäivällä suuntasimme Pyhien apostolien kirkkoon, jota meille erinomaisella asiantuntemuksella esitteli fransiskiaaniveli Silvestro Bejan OFM. Kirkko oli alun perin saanut nimensä sinne haudattujen apostolien Jaakob nuoremman ja Filippoksen mukaan ja myöhemmin se on omistettu kaikille Jeesuksen apostoleille. Nykyinen basilika on rakennettu vuonna 1400-luvun alkupuoliskolla suuren maanjäristyksen tuhottua aiemman rakennuksen, sitä restauroitu paavien toimesta 1400-, 1700- ja 1800-luvuilla kunkin aikakauden tyylin mukaisesti. Kirkon katossa on vaikuttava fransiskaanitriumphi. Vietimme vesperin yhdessä kirkon kappeleista pääsihteeri Mayvorin johdolla.

Matkalla majapaikkaan poikkesimme vielä tunnetuilla Fontana di Trevin suihkulähteellä ja Piazza di Spagnalla, espanjalaisen aukiolla. Sitten vetäydyimme yöpuulle ja hyvät yöunet olivat tarpeen, jotta pyhiinvaeltajat pääsivät virkein mielin sunnuntainviettoon rukouksen ja pyhän ehtoollisen merkeissä.

Pyhiinvaeltajan sunnuntai Roomassa: Pietarinkirkko, paavi Franciscus ja pyhä messu

Sunnuntaina 19.3. suuntasimme Vatikaaniin, missä osallistuimme messuun Pietarinkirkossa. Istumapaikat olivat täynnä ja liturgiaa pystyi seuraamaan kohtuullisesti vajavaisellakin kielitaidolla. Messun jälkeen pitikin jo kiiruhtaa Pietarinaukiolle, jossa paavi Franciscus tervehti kansanjoukkoja johtaen Angelus-rukouksen.

Vatikaanista matka jatkui Santa Maria sopra Minerva, ”Pyhä Maria Minervan päällä”,  1400-luvulla rakennettuun dominikaanikirkkoon. Siellä vietetään kappelissa vuosittain Kristittyjen ykseyden rukousviikolla 19. tammikuuta Pyhän Henrikin muistojuhlaa, johon katolisten, luterilaisten ja ortodoksien delegaation Suomesta saapuu. Delegaatio tapaa myös paavin yksityisvastaanotolla, perinne on ainutlaatuinen maailmassa.

Kirkossa on muutenkin paljon merkittävää: Pyhän Katariina Sienalaisen ruumis pääalttarin alla, Italian kansallispyhimyksen pää sijaitsee Sienassa. Michelangelon Kristus-patsas sijaitsee pääalttarin vasemmalla puolella. Tuomas Akvinolaisen 1200-luvun puolivälissä perustama Studium-liike lähti liikkeelle tästä kirkosta, Helsingissäkin on Studium Catholicum, jota veli Gabriel Salmela johtaa. Inkvisition aikana Galileo Galileita kuulusteltiin tässä konventissa.

Ohitimme matkan varrella Pantheonin,  Kaikkien jumalten temppelin. Rakennus on suurempi kuin Pietarin kirkon kupoli. Kristityksi kirkoksi se muutettiin 609 paavi Bonifatius IV toimesta. Pyhäinpäivä perinne alkoi täällä, kun pyhäinjäännöksiä tuotiin Pantheoniin.

Kävimme myös tutustumassa San Ignazion kirkkoon, joka rakennettiin Ingnatius de Loyolan pyhimykseksi julistamisen kunniaksi. . Kirkon loistelias sisustus noudattaa jesuiittojen tunnusta ” Ad maioren Dei gloriam”, Jumalan suuremmaksi kunniaksi. Jesuiittaveli Andreas Pozzon hämmästyttävä kattofresko hämää silmää kolmiuloitteisuudellaan, joka luo vaikutelman kupolikatosta vaikka sellaista ei kirkossa ole.

Sunnuntai-iltana vietimme pyhää messua Birgittalasiluostarin kirkossa. Antti Kruus (lut.) toimi liturgina ja Mayvor Wärn-Rancken (met.) saarnasi päivän tekstistä. Saimme nauttia luostarissa myös yhteistä illallista, jonka aikana luostarin abbedissa kävi meitä tervehtimässä.

Aventinus-kukkulalta ekumeenisiin kohtaamisiin

Maanantaina 20.3. aamurukouksen jälkeen siirryimme Aventinus-kukkulalle, jolla aiemmin on ollut Mars-jumalan palvontapaikka roomalaisten sotilaiden riiteille. Nykyään siellä sijaitsee Santa Sabinan kirkko. Saksalainen Veli Philipp esitteli hyvin seikkaperäisesti Santa Sabinan alueen, Aventinuksen kukkulan, kirkkorakennuksen, liturgian ja aavistuksen teologiankin kerrostumia. Kirkkoa ole rakennettu pyhien paikkojen päälle vaan roomalaisten asuintalojen päälle 200-300 luvuilla. Alkujaan alue kuului Savellin perheelle, josta on noussut kaksi paavia. Paikalla on sijainnut aina 400-luvulta lähtien nykyinen kirkko, mikä merkitsee sitä, että se on vanhin säilynyt alkuperäinen Roomassa.  Vuonna 1221 dominikaaniveljet saapuivat kirkkoon, 1222 paavi luovutti kirkon dominikaaneille ja siellä sijaitseekin Dominikaanisen sääntökunnan päämaja. Rakennusaikaan oli tyypillistä käyttää kierrätetty materiaalia, onkin arvioitu että esimerkiksi pyhäkön pylväät on tuotu Caracallan antiikkisestä kylpylästä. Kirkko ei ole palanut ja sitä restauroitu pitkin matkaa, esimerkiksi katot uusittu 1600-luvulla ja 1900-luvun alussa kirkko entisöitiin 400-luvun asuunsa.

Kirkon puuovi ainoa antiikin aikainen puuovi, jota käytettiin kastamattomien opettamiseen eukaristian ajan. Puureliefit ovat vanhimpia säilyneitä  ja niissä on kuvattuna keskeisistä, Jeesuksen elämän tapahtumia ja pääsiäiskertomus sekä Vanhan testamentin kertomuksia, muun muassa Habakuk tuo leipää Daavidille (ehtoollisen esikuva), Enochin taivaaseen ottaminen jne. Ristiinnaulittua kuvaava reliefi on erityisen merkittävä, sillä se on tiettävästi vanhin aihetta kuvaava esitys.

Kirkolta lähtiessämme saimme ihailla näkymiä Aventus-kukkulalta Rooman kaupunkiin.

Metodistien ekumeeninen näköalapaikka

Amerikkalainen Matthew Laferty, joka johtaa metodistien ekumeenista toimistoa Roomassa esitteli meille toimintaa. Kirkko, jossa vierailimme on monikulttuurisen seurakunnan kokoontumistila, seurakunta tarjoaa toimistotilat metodisteille. Valdolaiskirkko ja metodistit ovat samassa kirkkoliitossa Italiassa. Katoliset ja protestantit omistivat kirkkorakennuksen ensin, paikka oli itseasiassa inkvisition teloituspaikka. Italialainen Giuseppe Garibaldi vaihtoi  kirkkokuntaa katolisesta protestantiksi ja Valdolaiskirkossa oli tuolloin hyvin voimakas anti-katolinen liikehdintä. Rakennuksella ei siis ole ekumeenista historiaa vaan päinvastoin.

Metodisteja on ollut Italiassa 1850-luvulta lähtien. Vatikaanin toisen konsiilin eli vuoden 1965 jälkeen aloitettiin virallinen katolis-metodistinen dialogi. Takana on siis 56 vuotta dialogia, viimeisimmän viiden vuoden ajan tämän teologisen vuoropuhelun teema on ollut sovinto (reconciliation). World Methodist Council perusti nykyisen pysyvän ekumeenisen toimiston Roomaan vuonna 2014, sen muodostavat kaksi työntekijää. Rahoitus tulee pääasiassa World Methodist Councililta. Toimisto tukee virallista dialogia ja viljelee epävirallista dialogia - esimerkiksi ajankohtaisessa katolisen kirkon synodaalikokouksen valmistelevissa keskusteluissa.

Toimisto tuo yhteen metodisteja ja katolisia tahoja, jotka työskentelevät rauhan ja oikeudenmukaisuuden teemojen parissa. Tähän kuuluu myös uskontodialogia. He tarjoavat myös metodisteille tutustumiskäyntejä Roomaan ja purkavat siten Vatikaaniin ja katoliseen kirkkoon liittyviä ennakkoluuloja ja väärinymmärryksiä. Rooma onkin luonnollisesti erinomainen paikka tutustua katoliseen kulttuuriperintöön, joka on erottamaton osa kirkon itseymmärrystä. Toki kirkkohistoria myös yhdistää protestanttisia kirkkoja, muistutti Matthew Laferty.

Verkostojen luominen Roomassa läsnäoleviin kirkkokuntiin ja Vatikaaniin on työn keskiössä. Siihen kuuluu verkostoituminen eri ekumeenisten toimistojen ja kirkkoliittojen kanssa. Metodisteilla on ekumeeniseen työhön toimistot myös Genevessä ja Jerusalemissa.

Rukous, köyhyys ja rauha - Sant`Egidion yhteisö

Sant'Egidio-yhteisö on palvelutyöhön keskittynyt katolinen maallikkoyhteisö, joka perustettiin vuonna 1968 Andrea Riccardin johdolla. Vuodesta 1973 yhteisö on toiminut Sant'Egidion entisessä karmeliittaluostarissa ja kirkossa Roomassa, jossa vierailimme. Yhteisö koostui toisen asteen opiskelijoista, jotka ottivat luostarilta nimen käyttöönsä. Ryhmä sai alkunsa opiskelijoiden raamattupiiristä, joka ei ollut tyypillinen ajassaan, sillä Raamatunluku katsottiin ensisijaisesti pappien tehtäväksi.  Katolisessa kirkossa oli kuitenkin vain muutama vuosi aikaisemmin pidetty Vatikaanin 2. kirkolliskokous, joka johti siihen, että Raamattu halutiin tuoda uudelleen keskiöön kirkossa ja yksittäisten kristittyjen elämässä.  Tämän innoittamina maallikko-opiskelijat kokoontuivat raamattupiiriinsä pohtimaan, miten muuttaa maailmaa.

Yhteisöä meille esitteli professori Leonardo Emberti Gialloreti, joka on itsekin liittynyt yhteisöön opiskelijana sen alkuaikoina. Hän kuvaili Rooman slummeja ja vallitsevaa köyhyyttä 1960-luvulla. Raamatun innoittamina opiskelijat etsivät muutosta ja kääntymystä ensisijaisesti itsestään, johtoajatuksesi tuli: Jos haluat muuttaa maailmaa, sinun on muututtava itse. Konkreettisesti se merkitse opiskelijoille sitä, että he ajoivat moottoripyörillään kaupungin laitamille, köyhien alueille tapaamaan ihmisiä, jotka eivät kuuluneet heidän arkiseen elinpiiriinsä. Yhteisö päätti perustaa koulun lukutaidottomille köyhien perheiden lapsille. Raamatun sanassa ja köyhien kasvoissa he kohtasivat Jumalan. Yhteisö levisi Italian muihin kaupunkeihin ja muualle maailmaan. Nykypäivänä sillä on keskuksia noin 70 maassa. Ne tarjoavat tukea vähäosaisille ja muun muassa rauhankasvatusta.

Yhteisö Roomassa tukee maahanmuuttajia, tarjoaa kielikoulutusta ja auttaa turvapaikanhakijoita ja paperittomia. Yhteistyössä Italian protestanttisten kirkkojen kanssa etsitään ratkaisuja Eurooppaan kohdistuvaan laittomaan maahanmuuttoon humanitaarisista käytävistä, joita pitkin ihmiset voivat saapua maahan turvallisesti. Ihmisiä on tällä tavalla pelastettu Libyan vankiloista. Ihmiskaupan vastaista työtä tehdään nigerialaisten naisten parissa. Työ vaatii taitoa, sillä ihmiskaupan uhrien perheet kotimaissa ovat myös vaarassa.

Katolisesta perustuksestaan huolimatta liike on ekumeeninen ja eri kirkkokunnat ovat edustettuina yhteisössä. Rukous, köyhät ja rauha muodostava paavi Franciscuksen tiivistelmän mukaan yhteisön ytimen. Köyhyys ja rauha ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa, sillä sota aiheuttaa köyhyyttä. Yhteisö rukoilee rauhaa myös sotatilanteissa ja on pitänyt kiinni rauhan puolesta rukoilemisesta myös niissä tilanteissa, joissa se on kyseenalaistettu: kysymys tuli taas ajankohtaiseksi Ukrainan yhteisössä, kun on pohdittu pitäisikö nykyisen Venäjän hyökkäyssodan aikana rukoilla Ukrainan voiton puolesta vai rauhan puolesta.

Tapasimme hänet niin kutsutussa ”rauhan huoneessa”, jossa 1989-92 siellä käytiin Mosambikin rauhanneuvotteluja – veristä sotaa oli käyty maan itsenäistymisen jälkeen 1970-luvulta lähtien. 4. lokakuuta 1992 allekirjoitettiin valtion ja sissijärjestön välinen rauhansopimus. Sant'Egidio osallistui neuvotteluihin mosambikilaisten jäsentensä kautta. Yhteisö on ollut mukana rauhanprosesseissa muun muassa Algeriassa tosin tuloksetta ja nykypäivänä neuvotteluja on käyty Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Yhteisö on mukana myös katolisen kirkon ja sunni- sekä šiiamuslimien dialogeissa.

Sekä avustustyössä köyhien parissa ja rauhanvälityksessä henkilökohtaiset suhteet ovat avainasemassa. Pohjavireenä on ajatus yhteisestä perheestä – tämä myös erottaa toisistaan kristillisen toiminnan ja valtion taloudellisen tukijärjestelmän. Kristityn rooli on rakastaa, palveluntuottajana valtio ei siihen pysty.

Osallistuimme yhteisön iltarukoukseen Santa Maria Trasteveren kirkossa, jossa keskityttiin erityisesti rukoilemaan rauhaa eri puolille maailmaa. Hämärä kirkko täyttyi eri ikäisistä ja taustaisista rukoilijoista Kristus-ikonin äärelle.

Tiistaina 21.3. koiti pyhiinvaeltajille kotiinpaluun aika. Kokonaisuudessaan matka antoi matkalaisille uutta tietoa, uusia syvällisiä näkökulmia Rooman historiallisiin tapahtumiin ja paikkoihin ja hengellisiä eväitä kotiin vietäviksi ja pitkäksi aikaa pureskeltavaksi.

Matkaraportti: Suvi-Tuulia Vaara