Paikallisekumeeninen foorumi kokoontui kymmenettä kertaa 24.9. ja
paikkana oli Jyväskylä. Runsaat kolmekymmentä ekumeenista toimijaa oli eri
puolilta Suomea saapunut yhteiseen kokoontumiseen. Suomen Pipliaseuran
juhlavuosi oli innoittamassa myös tämän foorumin teemaa, joka oli kolme
näkökulmaa Raamattuun: liturginen, opetuksellinen ja henkilökohtainen.
Ortodoksinen seurakuntakeskus tarjosi foorumille erinomaiset tilat ja päätöshartauteen kokoonnuttiin läheiseen kunnianarvoisaan Taulumäen luterilaiseen kirkkoon. Alun runsaan aamiaistarjoilun jälkeen siirryttiin Kristuksen ylösnousemisen kirkkoon, jossa kirkkoherra Timo Mäkirinta avustajineen toimitti rukouspalveluksen.
Palveluksen jälkeen hän kertoi kirkosta ja seurakunnasta. Kristuksen
ylösnousemuksen kirkko
on rakennettu vuosina 1953–54 ja sen on suunnitellut arkkitehti Toivo Paatela.
Kirkko kuuluu jälleenrakennuskauden kirkkoihin. Seurakunnassa on noin 2500 jäsentä ja heistä
suurin osa asuu kasvavalla Jyväskylän seudulla. Seurakuntaan kuuluu lähes koko
Keski-Suomen maakunta.
Foorumi pidettiin seurakuntasalissa ja SEN: paikallisen ekumenian jaoston puolesta tervetulosanat lausui jaoston puheenjohtaja, pastori Arto Kortemaa.
Jyväskylän paikallisekumeniaa valotti adventtiseurakunnan pastori Ansku Jaakkola. Hän kertoi, että kun hän tuli Jyväskylään, häntä neuvottiin ottamaan heti yhteyttä helluntaiseurakunnan pastoriin. Näin hän oli myös tehnyt. Jyksy on Jyväskylän seurakuntien yhteinen toimikunta, joka kokoontuu noin neljä kertaa vuodessa. Yksi tärkeä toimintamuoto on yhteinen helluntaitapahtuma.
Pastorien rukousaamiainen järjestetään noin kerran kuukaudessa. Ystävyys on sana, jolla Jaakkola halusi kuvata jyväskyläläistä ekumeniaa. Hän piti tärkeänä myös sitä, että on erilaisia seurakuntia, niin että mahdollisimman moni paikkakuntalainen löytää oman seurakuntansa. Hän luonnehti ekumeniaa myös sellaiseksi kohtaamiseksi, jossa kenenkään ei tarvitse teeskennellä, vaan kukin voi olla oma itsensä. Hän viittasi Sananlaskujen kirjaan (17:17): Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä. Ekumenia on myös toistensa auttamista.
Kappalainen Eivor Pitkänen (lut.) kertoi jyväskyläläisen ekumenian historiasta. 1800–1900-lukujen vaihteessa seminaarin opettajien keskuudessa oli herätystä, josta syntyi vapaaseurakunta. Sodan jälkeen tuli siirtokarjalaisia, joiden mukana tuli ortodoksisuus Jyväskylään. Kirkkovaellukset ja kristittyjen ykseyden rukousviikko ovat synnyttäneet yhteyttä seurakuntien ja kristittyjen välille. Pitkänen totesi, että työntekijöiden keskinäinen tunteminen on hyvin tärkeää ekumeeniselle toiminnalle. Tällä on merkitystä esimerkiksi siinä, miten ulkomaalaisia kaupunkiin muuttajia osataan ohjata heidän oman kirkkokuntansa yhteyteen. Henkilökohtainen tunteminen vaikuttaa myös ennakkoluulojen vähenemiseen.
Paikallisekumeeniset kuulumiset muualta Suomesta kuultiin SEN:n paikallisen ekumenian jaoston sihteerin, rekisterinjohtaja Veijo Koivulan johdolla. Tämän jälkeen Vastuuviikon projektisihteeri Anna Hyvärinen valotti Vastuuviikon teemaa Turvallinen paikka uskoa ja elää. Pääsihteeri Heikki Huttunen kertoi ekumenian kansallisista ja kansainvälisistä kuulumisista. Ekumeenisen rukousviikon sisältöä valotti hallintosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen.
Foorumin lounaan jälkeiseen iltapäivään kuului raamattuseminaari, jossa olivat esillä liturginen, opetuksellinen ja henkilökohtainen näkökulma Raamattuun
Päätöshartauteen kokoonnuttiin läheiseen Taulumäen kirkkoon. Sen toimittivat kirkkoherra Arto Viitala ja
kanttori Jukka Hassinen.
Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat uuteen ikkunaan.