Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka -selvityksen esittely 

Selvityksen lähtökohta on ihmisoikeudellinen eli uskonnonvapaus kuuluu kaikille ihmisille riippumatta näkemyksistä. 84% maailman väestöstä tunnustaa jotain uskontoa, mutta kuitenkin n. 75 % elää sellaisissa maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan. Tämä estää ihmisoikeuksien toteutumisen, jonka seuraukset ovat vakavia. Monesti ihmisten turvallisuus saattaa olla uhattu uskontonsa takia, mikä pakottaa ihmisiä pakenemaan kotimaastaan.

Selvitystyön on tehnyt Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Asiantuntijaroolissa on toiminut Suomen Lähetysseura. Muina neuvonantajina ovat olleet Fida International ry, Suomen lähetysneuvosto, Suomen Evankelinen Allianssi, Suomen World Vision, Stefanus-Lähetys ry ja Frikyrklig Samverkan FS rf.

Kirjoittajat projektikoordinaattori Anna Hyvärinen (Suomen Ekumeeninen Neuvosto) ja ihmisoikeuksien erityisasiantuntija Katri Leino-Nzau (Suomen Lähetysseura) esittelivät selvitystä.

Uskonnonvapauden edistäminen on vaikeaa sillä se on jäänyt muita ihmisoikeuksia vähemmälle huomiolle. Toisaalta ongelma on myös todistepohjaisen tiedon vähyydessä. Uhrien on vaikea raportoida omasta asemastaan ja heitä vastaan kohdistuvista rikkeistä jos he joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta. Tässä tunnustamisen haluttomuus ja pelko kytkeytyvät toinen toisiinsa. Monesti myös mekanismit ongelman hallinnoimiseksi ovat puutteelliset. Ihmiset eivät tiedä mille taholle raportoida kun valtiot ovat haluttomia tekemään asialle mitään. Kansainvälisesti uskonnonvapauden sisältö näyttää vaihtelevan ja joissain maissa se käsittää vain tiettyjä uskontoja. Uskonnot itsessään  eivät kuitenkaan voi kuulua uskonnonvapauden alle vaan ainoastaan ihmisillä on siihen oikeus ja se tulisi turvata. Ongelmana on kuitenkin kansainvälisen yhteisön haluttomuus puuttua valtioiden sisäisiksi koettuihin asioihin.

Valtion tulisi ensisijaisesti taata kansalaisilleen ihmisoikeudet, joihin uskonnonvapaus kuuluu olennaisena osana. Uskonnollisten yhteisöjen rooli painottuu taas uskonnonvapauden vahvistamiseen. Vähemmistöryhmien oikeuksien valvominen tässäkin suhteessa on erityisen tärkeää niin, että heidänkin äänensä kuullaan. Esimerkiksi monissa maissa sukupuolikysymys on jäänyt liian vähälle huomiolle.

Suomi ja uskonnonvapaus

Suomen ulkopolitiikka omaa vahvan syrjimättömyyden agendan ja ihmisoikeuspohjaisen lähestymistavan. Se suhtautuu kunnioittavasti sekä kohtaavasti niin uskontoja kuin uskonnonvapauskysymystäkin kohtaan ja omaa vain harvoja rajoituksia niihin liittyen. Näin ollen Suomi voisi toimia esimerkkinä ja apuna uskonnonvapauden edistämiseksi maailmalla.

Suositukset Suomelle

Suomi tarvitsee uskonnonvapausstrategian. Se voisi hankkia lisää tietoa ja asiantuntemusta uskonnon saralla. Suomi voisi olla aktiivisempi yhteistyöverkostojen luomisessa ja ylläpitämisessä etenkin samankaltaisten maiden kuten Alankomaat, Ruotsi ja Pohjois-Amerikan valtioiden kanssa. Uskonnonvapauskysymyksen valtavirtaistuminen osakasi Suomen ulkopolitiikkaa on myös tärkeää. Toisaalta kaikkien olemassa olevien prosessien tukeminen on askel parempaan.

Selvityksessä puhuttiin myös proaktiivisista ja reaktiivisista menetelmistä. Edellä mainitut ovat pitkän aikavälin menetelmiä joihin kuuluu uskontodialogin kehittäminen ja olemassa olevien dialogien tukeminen. Muita suositeltuja uusia menetelmiä ovat uskonnonvapauden huomioiminen kriisinhallinnassa, pilottihankkeen perustaminen, työkalujen kehittäminen ja paikallisten hankkeiden tukeminen. Jälkimmäisiin lyhyen aikavälin menetelmiin kuuluvat erilaiset reagointimenetelmät kuten EU:n uuden ihmisoikeusstrategian uskonnonvapautta koskevien suuntaviivojem toimeenpaneminen, erilaiset yhteistyösopimukset sekä systemaattinen reagointi ihmisoikeusrikkomuksiin.

Koosteen laati: Iiro Salminen