Perussopimus takaa uskonnonvapauden

Muun muassa näin totesi professori Matti Kotiranta Tampereella Uskonnot ja EU -seminaarissa 14.5. Lue lisää, klikkaa .

Perinteisiä lähtökohtia, uskonnonvapauden toteutumista (positiivisena uskonnonvapautena) ja valtion uskonnollista neutraliteettia on pyritty tulkitsemaan modernin demokraattisen valtion kansalaisyhteiskunnan luonteeseen kuuluvalla tavalla, jossa tiedostetaan aidosti, että valtion, kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen on tehtävä yhteistyötä, koska kysymys on viime kädessä samoista kansalaisista. Tällaiseen lähestymistapaan maamme kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen on helppo yhtyä.

Kirkkojen kannalta kriittinen kysymys on, missä määrin kirkot seuraavat uutta kehitystä vain sitä mukaillen ja säilyykö kirkkojen oma, niiden olemuksesta nouseva tehtävä Euroopan yhdentyessä? Kirkkojen rooli Euroopan unionissa on nimittäin perimmäiseltä luonteeltaan ylikansallinen. Kirkon sanoman universaalisuus ylittää poliittiset, maantieteelliset ja taloudelliset rajat. Kirkko on – tai sen tulisi olla – olemuksensa mukaisesti lopulta aina ihmisen puolella. Se on niiden puolella, jotka eivät saa ääntään lainkaan tai riittävästi kuulumaan. Yhdentyvässä Euroopassa kirkoilta tullaan yhä enenevässä määrin kysymään sekä kirkon ominta universaalista että sosiaalieettistä roolia.

Kirkkojen kannalta olisi myös hyvä esittää kriittinen kysymys, missä määrin yleiseurooppalaisuuden ylläpitäminen on kirkkojen tehtävä?

Tästä avautuu ainakin neljä ulottuvuutta, jotka Irja Askola on mielestäni kiteyttänyt oivallisesti:

• Kirkkojen on toimittava yleiseurooppalaisuuden puolesta, kokonaisen Eurooppa-kuvan puolesta erityisesti silloin, kun eurooppalaisuus on kutistumassa länsieurooppalaisuudeksi ja/tai protestanttisuudeksi/katolisuudeksi.
  
• Kirkkojen on toimittava yleiseurooppalaisuutta vastaan, mikäli se merkitsee yhtenäistettyä ylikulttuurin tavoitetta, paikalliseroja arvostamatta ja Euroopan sisäistä vaihtelevuutta kunnioittamatta.
  
• Kirkkojen on toimittava yleiseurooppalaisuuden puolesta, silloin kun se merkitsee yhteisen humaanisen ja demokraattisen arvomaailman tunnistamista, vastakohtana etnispohjaisten hierarkioiden rakentamiselle Euroopassa. Kirkkojen rooli on erityisen keskeinen silloin, kun uskonnollinen viiteryhmä tarjoaa nationalistisen samaistumismallin ja toimii käyteaineena vihalle ja kansallisille riidoille.
  
• Kirkkojen on toimittava yleiseurooppalaisuutta vastaan, silloin kun se toimii Euroopan omien intressien ylikorostamisena muiden maanosien, erityisesti niiden köyhien osien, oikeutettuja tarpeita loukaten.