SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Seminaarin avauspuhe - Yhdenvertaisuusjaoston puheenjohtaja Sari Anetjärvi

Avauspuhe seminaarissa Yhdenvertaisuus - mitä se on? 10.10.2019 Helsingissä

 

Hyvää iltaa, arvoisat seminaariin osallistuvat!

 

Tervetuloa tähän Suomen ekumeenisen neuvoston yhdenvertaisuusjaoston järjestämään seminaariin, jossa pohditaan yhdenvertaisuutta ja mitä se on. Yhdenvertaisuudesta puhutaan paljon. Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Ymmärtävätkö kaikki yhdenvertaisuuden käsitteen samalla tavoin? Mitä yhteistä ja mitä eroavaisuuksia on kristilliseen uskoon ja ihmiskäsitykseen perustuvalla yhdenvertaisuudella ja yhteiskunnan määrittelemällä yhdenvertaisuudella?

 

Yhdenvertaisuuden käsitteellä, kuten muillakin paljon käytetyillä tärkeäksi katsotuilla käsitteillä, on taipumus painottua ja muotoutua käyttäjänsä mukaan. Samoille käsitteille annetaan toisistaan poikkeavia sisällöllisiä merkityksiä, jotka nousevat kunkin omasta arvomaailmasta ja ymmärryksestä. Ja loppujen lopuksi saattaa käydä niin, että puhutaankin aivan eri asiasta.

 

Oikeusministeriön ylläpitämällä -sivustolla todetaan, että Suomen perustuslaissa yhdenvertaisuuden periaate viittaa sekä syrjinnän kieltoon että ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä.

Yhdenvertaisuutta säännellään erityisesti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaissa. Lakien tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa, ehkäistä syrjintä ja tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Lait kieltävät syrjinnän sukupuolen, iän, alkuperän, kansalaisuuden, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai minkään muunkaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Toisaalta aivan yhtä tärkeä säädös laeissa on, että erilainen kohtelu edellä mainittujen ominaisuuksien perusteella ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin tai sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Esimerkiksi erilainen kohtelu työ- tai virkasuhteessa, työharjoittelussa tai vastaavassa toiminnassa sekä palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

 

Rajan vetäminen sen välille, mikä kussakin tilanteessa on syrjintää ja mikä taas ei, saattaa käytännössä olla hyvinkin vaikeaa.

 

Kirkon ja seurakuntien kannalta erityisen merkittävä kysymys on työn- ja viranhakijoiden sekä työntekijöiden ja viranhaltijoiden eri asemaan asettaminen uskonnon ja vakaumuksen perusteella. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaki edellyttää jäsenyyttä ja konfirmaatiota kaikilta viranhaltijoilta sekä niiltä työntekijöiltä, joiden työsuhde liittyy kirkon jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen tai sielunhoitoon tai joiden työsuhteessa kirkon jäsenyyden ja konfirmaation edellyttäminen on työtehtävien luonteen vuoksi muutoin perusteltua.

 

Tämä ei ole yhdenvertaisuuslain vastaista. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakia ei niiden itsensä mukaan sovelleta uskonnonharjoittamiseen. Hallituksen esityksessä yhdenvertaisuuslaiksi todetaan seuraavaa:

Uskonnonharjoittamiseen katsotaan yhdenvertaisuuslaissa kuuluvan esimerkiksi jumalanpalvelus sekä muut uskonnolliset toimitukset ja tilaisuudet evankelisluterilaisessa kirkossa.

Uskonnon harjoittamiseksi ei voida katsoa sellaisia toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Erityisesti muiden ihmisten perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat tulee ottaa huomioon tulkittaessa, miten pitkälle uskonnon harjoittamisen käsite ulottuu.

 

Tästä seuraa, että kuvaan astuu välittömästi tulkinta ja siitä seuraavat erilaiset käsitykset yhdenvertaisuuslain soveltamisesta.

 

Toinen äskeisessä hallituksen esitystekstissä esiintyvä käsite, joka saa hyvinkin erilaisia ulottuvuuksia eri ihmisten puheissa, ovat ihmisoikeudet.  

 

Ihmisoikeudet ja perusoikeudet ovat perustavanlaatuisia, kaikille ihmisille yhdenvertaisesti kuuluvia oikeuksia. Erona näiden välillä on, että perusoikeudet on turvattu perustuslaissa kun taas ihmisoikeudet on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Toki monet ihmisoikeussopimuksissa mainitut oikeudet ovat monissa valtioissa myös perusoikeuksia. Sopimuksissa mainitaan mm. oikeus elämään, ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus, mielipiteenvapaus ja sananvapaus, kokoontumisvapaus ja yhdistymisvapaus, liikkumisen vapaus, oikeus kansalaisuuteen, oikeus kehitykseen, oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, oikeus omaisuuteen, oikeus opetukseen, oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon, oikeus osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, oikeus riittävään elintasoon, oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe, oikeus sosiaaliturvaan,

oikeus tulla tunnustetuksi henkilönä, oikeus työhön, oikeus yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan, oikeus turvapaikkaan, orjuuden ja pakkotyön kielto, mielivaltaisen pidätyksen kielto, syrjinnän kieltä ja kidutuksen kielto.

 

Erilaisten oikeuksien määrittelyn ja toteuttamisen haasteena on, että ne ovat usein keskenään osin vastakkaisia ja rajoittavat toinen toisiaan. Näin on myös ihmisoikeuksien kohdalla. Tässä elämässä asiat ovat kovin monitahoisia ja syisiä, eikä yksinkertaisia vastauksia useinkaan ole.

 

Olemme yhdenvertaisuusjaostossa pohtineet yhdenvertaisuutta kristillisestä näkökulmasta seuraavasti. Lainaan tähän laatimaamme muistiota:

 

Yhteiskunnan käsitysten taustalla vaikuttaa kristillinen ihmiskäsitys, mutta siitä on voimakkaasti vieraannuttu. Onko ja säilyykö kristillisillä kirkoilla oikeus noudattaa sitä etiikkaa, jonka ne tulkitsevat pohjautuvan Jumalan Sanaan?

 

Kristillisen yhdenvertaisuuden perustana ovat ainakin

·         "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37-39)

·         ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt:7:12)

·         ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room.3:22-24)

·         ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” (Hepr. 13:2)

·         Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. (Matt.25:40)

 

Ihmisen arvokkuus perustuu siihen, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Kristillisen yhdenvertaisuuden lähde on Jumala.

 

Ihmiset ovat saman arvoisia eikä heitä saa asettaa erilaiseen asemaan ilman poikkeuksellista, perusteltua syytä. Tosin kristillinen etiikka sekä kirkkokuntien ja uskontojen käytännön sovellukset voivat merkitä erilaista toteutusta kuin yhteiskunnassa yleisesti. Perustelut ovat osin erilaiset.

 

Apostoli Paavali kiteyttää kristillisen yhdenvertaisuuskäsityksen galatalaiskirjeessä: ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:27-28). Apostoli Paavalin sanoma ei ole vain jokin teoria, se on meidän kirkkojemme yhdenvertaisuuden pohja.

 

Toivottavasti tässä seminaarissamme saatte hyvän mahdollisuuden pohtia yhdenvertaisuutta!

 



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors