•Owe Wikström: ”Pyhä antaa muulle elämälle
tietynlaisen kokonaisvaltaisen merkityksen. Se voi olla pyhä kuva, pyhä
symboli, pyhä rakennus, pyhä ääni, pyhä toimitus. Pyhyys tunkeutuu maailmaan
tuomalla läsnäolevaksi jotakin ätysin toisenlaista – sellaista mitä on
mahdotonta sanoa ja mikä kuitenkin täytyy sanoa.” --- Pyhän ympärille syntyy
usein juhla.”
•Suuret institutionaaliset
pyhyydet ja pienet yksityiset pyhyydet – miten ne osuvat toisiinsa?
•Meillä on hyvin erilaisia
kokemuksia pyhyydestä, pyhistä asioista ja pyhistä hetkistä. Miten nämä voivat
toteutua ekumeenisessa jumalanpalveluksessa?
•On suotavaa, että ekumenia on
mukana aivan lähtökuopista alkaen, mieluiten siten, että etukäteen ei ole
päätetty mitään, ei aikaa, ei paikkaa, ei jumalanpalveluksen runkoa
- ihanteeseen ei aina käytännön
mahdollisuuksia
•Ensimmäinen
askel: kuka kutsuu ketä koolle?
- tässä tietysti auttaa, jos
paikkakunnalla on valmiiksi hyvät ekumeeniset suhteet
- ei kannata jäädä vain odottamaan,
kutsuisiko joku
- ei ole aina helppo ratkaista ketä
kutsutaan mukaan; liikaa vai liian vähän? Millä perusteella?
•Hyvä aloittaa suunnittelu
puhtaalta pöydältä
•Toinen
askel: kartoitettava reunaehtoja, ts.
hahmotettava, millainen ekumeeninen palvelus on mahdollinen tällä
paikkakunnalla tässä tilanteessa
•Aluksi hyvä hahmottaa myös,
millaisella panoksella / millaisilla resursseilla kukin taho on mukana
palveluksen suunnittelussa ja toteutuksessa
> huom. ei vain työntekijät, vaan myös
maallikot!
•Onko joku teema – päätämmekö sen
itse vai tuleeko se jostain muualta (esim. SEN tms.)
•Entä liturginen vuosi – ja minkä
tradition mukaan?
• Kolmas
askel: sovitaan jumalanpalvelukselle
runko tai ’kaava’ tai kaavattomuus
•Runkovaihtoehtoja:
- osioajattelu
- läntinen
sanajumalanpalvelus/rukoushetki soveltaen
- kaavaton; puheita, musiikkia, rukousta
ilman sidosta minkään kirkkokunnan valmiiseen järjestykseen
• On hyvä myös kysyä: näyttääkö ja kuulostaako palveluksemme
ekumeeniselta?
• Tarjoaa kaavan, johon sisältyy
paljon erilaisia vaihtoehtoja, joita voi joustavasti ottaa mukaan tai jättää
pois
• Sanajumalanpalvelus ei ole
riisuttu lännen messu, vaan paremminkin rukoushetki/hetkipalvelus
• Tästä näkökulmasta katsottuna
esim. luterilaiseen messuun aina kuuluvat osat – kuten synnintunnustus ja
synninpäästö sekä uskontunnustus – eivät ole rukoushetken elementtejä
-
näissä tunnetusti ekumeenisia ongelmia, kun ei ole yhteisiä sanamuotoja tai emme oikein tiedä, miten
suhtautua toisen kirkon antamaan
synninpäästöön
SEN:n suositukset
(Suomen
Ekumeenisen Neuvoston hallitus 8.6.2011)
- Johdanto
- Suunnittelu ja seuranta
(työryhmä / taloudellinen vastuu / tiedotus / isännyys / kolehti / seuranta)
- Jumalanpalvelusmusiikki
- Jumalanpalveluksen
toimittajat
- Jumalanpalvelusjärjestys
(erityishuomiota kiinnitettävä: katumus/uskontunnustus/ehtoollinen)
Muuta huomioitavaa:
- rukoustavat ja
uskonkäsitykset
- sopiiko rukouksissa
lähestyä neitsyt Mariaa / Jumalansynnyttäjää / pyhiä?
- hiljaisuus rukouksen
muotona; Owe Wikström: ”Hiljaisuus ei ole ensisijaisesti äänen poissaoloa, vaan
Pyhän läsnäoloa.”
- erot ja yhtäläisyydet
- kirkkokansan
huomioiminen
- kielellisiä periaatteita
- ajankohta
Muutamia näkökohtia
•Rukous; miten otamme huomioon eri perinteiden mukaiset rukoustavat;
kieli, rukousasento, eleet, lukien vai laulaen, vapaa vai valmis rukous
- Isä meidän -rukous,
ekumeeninen sanamuoto – lukien/laulaen
•piispa Simo Peura: ”Ekumeeniset
kokoontumiset menettävät merkityksensä, jos niissä laiminlyödään yhteinen
rukous. Siihen suostuessaan kristityt nimittäin asettuvat aina yhdessä
vastapäätä Pyhää Kolminaisuutta eivätkä toinen toisiaan. --- Yhteinen rukous on
olennaisen tärkeä erityisesti silloin, kun kirkkojen ja kristillisten
yhteisöjen kesken ei vielä ole ehtoollisyhteyttä.” (Ekumeeninen spiritualiteetti. – Spiritualiteetin käsikirja)
•Saarna ja opilliset eroavuudet /
luottamus
•Musiikki – miten otamme huomioon rikkaat,
hyvin erilaiset perinteet? > yhteislaulun voimakas merkitys
•Pukeutuminen
•Liturgisen vuoden huomioon ottaminen?
•Palveluksen johtaminen – tarvitaanko
johtajaa?
•Kuka pääsee ’alttariin/alttarille’?
•Kirkolliset tavat, esim. suitsuttaminen
•Kolehti – yhdessä sovittu avustuskohde
•Ilo ja kiitollisuus!
•Palveluksen jälkeen yhteinen
palautekeskustelu tms.?
Reseptiivinen ekumenia (Sara Gehlin, SEN Joensuu 2019-11-12)
•keskeisenä kysymys asenteesta ja
toimintatavoista ekumeenisissa kohtaamisissa
•oppiminen ennen opettamista – kutsutaan
myös oppivaksi ekumeniaksi
•ei edellytä vastaavaa oppivaa asennetta
toisilta
•painottaa rukousta ja sisäistä
kääntymystä
•enemmän itsekriittinen kuin toisia
perinteitä arvosteleva
•korostaa integriteettiä: ekumenia ei
tarkoita oman perinteen uhraamista, vaan ymmärryksen syvenemistä
•luo luottamusta ekumeeniseen kohtaamiseen
ja mahdollistaa oppimisen siten, että toisen lahjat ovat keskiössä
Kunnioitus ekumenian edellytyksenä
”Rakkaus ei ainoastaan hyväksy, vaan tahtoo, että toinen on erilainen. Rakkaus
tahtoo kohdata toisen sellaisena kuin hän on eikä etsi häntä sellaisena kuin
hän ei ole. Rakkaus ei vaadi, että toisen täytyy muuttaa kantojaan, vaan on
itse joustava ja halukas kohtaamaan toisen aina suurella kunnioituksella hänen
omaa olemustaan kohtaan. Sellainen asenne on sitä paitsi yksi hedelmällisen
ekumeniikan edellytyksiä.”
(Wilfrid Stinissen: Störst av allt är kärleken)
Seurakunnan oma jumalanpalvelus ja ekumenia
•Ennen kaikkea asenne; heijastuuko esim. rukouksista ja saarnasta
ajattelu, että tässä kaupungissa kristittyjä löytyy vain meidän
seurakunnastamme?
•Miten otamme huomioon toiseen kirkkoon kuuluvan, jos sellaisen
tunnistamme joukossamme?
> vieraanvaraisuus
Kolme ohjetta
Pinerolon hiippakunnan piispa Pietro Giachettin (1922–2006) Oulun vierailulla 2000 luterilaisen messun kirkkokahveilla
(hänen antamansa kolmen kohdan evästys italialaisille katolilaisille, jotka
1990-luvulla muuttivat Ouluun):
•1) Älkää yrittäkö käännyttää luterilaisia katolilaisiksi.
•2) Rakastakaa luterilaista kirkkoa niin kuin omaanne.
•3) Kokoontukaa yhdessä luterilaisten kristittyjen kanssa lukemaan Pyhää
Raamattua. Se on valo, joka ohjaa teitä kulkemaan yhdessä.
Ekumenia – vajavaisten liitto
Kirjailija-filosofi Torsti
Lehtinen (Kotimaa 12.2.2021): Ekumenia – vajavaisten liitto:
”Olen päättänyt käyttää jäljellä olevat
voimani ja aikani ekumenian edistämiseen. Siihen velvoittavat Raamatun sanat:
’Jotta te yhtä olisitte.’ --- Jos kristinuskon puu kaadetaan, tuhoutuvat myös
sen hedelmät. Kaikki se hyvä, mikä puusta versoo, katoaa. Jokaisen puun
hedelmiä rakastavan velvollisuus on puolustaa puuta. Se vaatii vajavaisia
yhdistämään voimansa.”