SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Hannu Hirvonen, aamuhartaus: Miksi seurakunta on olemassa?

Kokouksen päätteeksi seurakunnanjohtaja Hannu Hirvosta kiitettiin vieraanvaraisuudesta. Vierellään Mari-Anna Pöntinen, arkkipiispa Kari Mäkinen ja Sirpa-Maija Vuorinen.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!  (II Kor.5:19–21, 6:1)

 

Näin apostoli Paavali määrittelee seurakunnan tehtävän, evankeliumin julistaminen: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Kirkko on tuonut meille sen arvomaailman minkä varaan tätä yhteiskuntaa on vuosisatojen ajan rakennettu. 

 

Arvomaailman joka korostaa ihmisen arvoa, erityisesti sen pienimmän ja puolustuskyvyttömimmän. Kirkko tekee paljon arvokasta työtä – ja hyvä niin. Mutta on kuitenkin niin, että kaikkea sitä hyvää sosiaalista työtä mitä kirkko tekee, voi tehdä muutkin – ja tekevätkin. Muutkin voivat puhua ihmisen arvosta ja elämän kunnioittamisesta. Hyvä näin. Eilen ilmestyneessä Kirkko ja kaupunki -lehdessä oli kohtalaisen raflaava otsikko ”Kirkko ei voi askaroida vain taivasasioissa”. Toivottavasti kirkko ei vain askaroi kaiken muun tärkeän ohessa hieman taivasasioissakin vaan ottaa ne ihan tosissaan. Se, joka vaivautui lukemaan kyseisen artikkelin, ymmärsi kyllä sen olevan vastaus siihen närkästykseen jota arkkipiispan ulostulo pakolaisasiassa herätti joissakin kansalaisissa ja poliitikoissakin.

 

Kyllä lähimmäistemme elämä, niin kaukana kuin lähellä olevien, koskettaa kirkkoa. Erityisesti kaikista vähimmäisten. Tätä vastuuta kirkko ei pääse pakoon. Ei kirkko voi elää ilman tätä dimensiota. On kuitenkin yksi tehtävä jota ei kukaan muu tee kuin Kristuksen kirkko maanpäällä: Evankeliumin julistaminen. Sitä ei tee muut kuin kirkko. Se julistaa että on Jumala on rakkaus. Että tällainen kaikkivaltias Jumala voidaan kohdata hyvin henkilökohtaisella tavalla. Jopa niin, että pieni ihminen voi sanoa: Minä tunnen Jumalan. Onko tämä kerskausta? Voiko ihminen sanoa näin kerskailematta ja asettumatta besserwisserin asemaan? Kuinka tämä tapahtuu?

 

Tämä Jumalan kohtaaminen ja tunteminen ei tapahdu valaistumisen kautta, ei paljonkaan mietiskelyn ja oivaltamisen kautta. Itse asiassa se ei tapahdu, ellei Jumala olisi tehnyt aloitetta. Tästä meille puhuu pienoisevankeliumi: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. (Joh.3:16,17).

Ja Paavali jatkaa:

Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. (I Kor.1:21–25)

 

Ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Millä tavoin Jumalan armo voi jäädä turhaksi? Siten, ettei sitä oteta vastaan. Siten, että Jumalalle tuodaan kaikkea muuta pelastuksen takeeksi: hyviä tekoja, jaloa elämää, korkeaa moraalia. Hyviä asioita sinänsä, yhteiskuntaa rakentavia ja ihan tavoiteltavia, mutta eivät tuo meille pelastusta. Hyvää elämänlaatua ehkä, mutteivat pelastusta ja Jumalan tuntemista. Siihen on ihan toinen tie: Jumala armo Kristuksessa. Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. (Rm 9:16). Tässä meidän on riippuminen. Ja se riittää.

 

Ei armon vastaanottaminen, uskon lahjan vastaanottaminen tuo helppoa elämää, ei ongelmatonta elämää. Ei meille tätä ole luvattu, vaikka jotkut hengellisen elämän helppoheikit sitä lupaavatkin. Sellainenkin päivä on kyllä tulossa, päivä jolloin ongelmat ratkeavat – se on edessäpäin. Ilmestyskirjan luku kuvailee sitä päivää: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm.21:3,4)

 

Tämä päivä on varmasti tulossa. Mutta tätä päivää odottaessaan seurakunta kutsuu ihmisiä Jumalan yhteyteen. Julistaa evankeliumia. Tätä varten seurakunta on. Seurakunta, kirkko joka kantaa eri nimiä, erilaisia perinteitä, mutta yhteistä tehtäväänsä tehden.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2020/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.