SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Toimintakertomus 2005

SEN:n esittelypisteessä Oulun kirkkopäivilä (27.-29.5.) kävi vilske. Abrahamin lapset - kolmen uskonnon yhteiset juuret oli juuri ilmestynyt ja kirja herätti kirkkotorilla liikkujien mielenkiintoa.

Kirkko Suomessa 850 vuotta -juhlavuosi sävytti myönteisellä tavalla ekumenian vuotta 2005. Kirkon juhla oli näkyvästi esillä mediassa ja kaikkialla yhteiskunnassa. Kirkkojen sitoutuminen juhlavuoden yhteiseen viettämiseen ja ekumeeniseen valmisteluprosessiin antoi kristittyjen yhteisen todistuksen yhdestä Kristuksen kirkosta. Juhlavuoden alkua sävytti Aasian tsunami-katastrofin aiheuttama järkytys ja muun muassa avajaisjumalanpalveluksen tunnelma muuttui, kun sitä vietettiin uhrien muistojumalanpalveluksena. Kirkko on lohduttajana murheen keskellä, tämä on maallemme ja kansallemme tuttua aikaisemmastakin historiastamme. 

 

Katso vuoden kuvasatoa .

 

 

SEN - ERF Toimintakertomus2005Verksamhetsberättelse

Suomen ekumeenisen neuvoston toimintaa ohjaavat perusarvot 

 

Suomen ekumeeninen neuvosto (SEN) on niiden Suomessa toimivien kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien yhteys, jotka on hyväksytty sen jäseniksi ja jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumusta yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.

 

Neuvoston tarkoitus on kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteistyöelimenä 

- edistää pyrkimyksiä kohti Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä, 

- vahvistaa kristittyjen yhteyttä, palvelua ja todistusta Suomessa, 

- toimia kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kohtaamispaikkana.

 

Tarkoituksensa toteuttamiseksi neuvosto 

- kutsuu kirkkoja ja kristillisiä yhteisöjä ja niiden jäseniä keskinäiseen vuorovaikutukseen, 

- keskustelee ajankohtaisista ekumeenisista kysymyksistä, 

- järjestää neuvotteluja, seminaareja ja konferensseja,

- harjoittaa julkaisutoimintaa, 

- pitää yhteyttä jäsenkirkkoihinsa ja tarkkailijoihinsa sekä toisiin ekumeenisiin järjestöihin Suomessa ja ulkomailla. 

 

Ekumeniska rådet i Finlands verksamhetsgrund

 

Ekumeniska rådet i Finland (ERF) är en gemenskap av i Finland verksamma kyrkor, kristna samfund och församlingar, vilka blivit antagna som medlemmar, och som bekänner Herren Jesus som Gud och Frälsare enligt Bibeln, och därför tillsammans strävar till att fullgöra sin gemensamma kallelse den ende Guden, Fadern, Sonen och den heliga Anden, till ära.

 

Rådets syfte är att som ett samarbetsorgan för kristna kyrkor och samfund 

- främja strävanden mot Kristi kyrkas synliga enhet, 

- att stärka de kristnas enhet, tjänst och vittnesbörd i Finland, 

- vara en mötesplats för kyrkor och kristna samfund.

 

Rådet uppfyller sitt syfte genom att 

- kalla kyrkor och kristna samfund och deras medlemmar till interaktion, 

- diskutera aktuella ekumeniska frågor, 

- arrangera överläggningar, seminarier och konferenser, 

- idka publikationsverksamhet, 

- upprätthålla kontakten till medlemskyrkor och observatörer samt med andra ekumeniska organisationer i Finland och utomlands.

 

Jäsenkirkot / Medlemskyrkor 

 

Neuvoston jäseneksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnus­tavat Herran Jeesuk­sen Jumalaksi ja Vapah­tajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yh­dessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.

 

Till medlemmar av rådet kan godkännas i Finland verksamma kyrkor och kristna samfund som bekänner herren Jesus som Gud och Frälsare enligt Bibeln, och där­för tillsammans strävar efter att tillsammans fullgöra sin gemensamma kallelse en enda Gud, Fader, Son och helig Ande, till ära.

 

Suomen evankelisluterilainen kirkko / Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland 

Suomen ortodoksinen kirkko / Finlands ortodoxa kyrka 

Suomen Vapaakirkko 

Katolinen kirkko Suomessa / Katolska kyrkan i Finland 

Finlands svenska baptistmission 

Finlands svenska metodistkyrka 

Suomen Metodistikirkko 

Pelastusarmeija / Frälsningsarmén 

Olaus Petri församling 

Missionskyrkan i Finland

The Anglican Church in Finland 

International Evangelical Church in Finland

 

Tarkkailijat / Observatörer

 

Neuvoston tarkkailijoiksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot tai kristilliset yhteisöt sekä kristittyjen yhteyttä edistävät rekisteröidyt yhdistykset.

 

Som observatörer i rådet kan godkännas i Finland verksamma kyrkor och kristna samfund samt registrerade föreningar som främjar kristen enhet.

 

Suomen Adventtikirkko 

Suomen Baptistiyhdyskunta 

Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit 

Finlands Svenska Pingstmission 

Hiljaisuuden ystävät 

Kansan Raamattuseura 

Maailmanvaihto ICYE 

Opiskelijoiden Lähetysliitto 

Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys 

Sinapinsiemen 

Suomen Ev.lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus 

Suomen kristillinen rauhanliike 

Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto 

Suomen Liikemiesten Lähetysliitto 

Suomen NMKY:n liitto 

Suomen NNKY:n liitto 

Suomen Pipliaseura 

Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus 

Tuomasyhteisö

 

1 Yleiskatsaus toimintavuoteen

 

Kirkko Suomessa 850 vuotta -juhlavuosi sävytti myönteisellä tavalla ekumenian vuotta 2005. Kirkon juhla oli näkyvästi esillä mediassa ja kaikkialla yhteiskunnassa. Kirkkojen sitoutuminen juhlavuoden yhteiseen viettämiseen ja ekumeeniseen valmisteluprosessiin antoi kristittyjen yhteisen todistuksen yhdestä Kristuksen kirkosta. Juhlavuoden alkua sävytti Aasian tsunami-katastrofin aiheuttama järkytys ja muun muassa avajaisjumalanpalveluksen tunnelma muuttui, kun sitä vietettiin uhrien muistojumalanpalveluksena. Kirkko on lohduttajana murheen keskellä, tämä on maallemme ja kansallemme tuttua aikaisemmastakin historiastamme.

 

Sanan ekumeeninen myönteinen vire tuli esille myös tsunamin kuolonuhrien kotiintulon yhteydessä lentokentällä pidetyissä muistohetkissä, jotka järjestettiin ekumeenisesti. Monin paikoin vuoden mittaan kuultiin todettavan, että ekumeeninen hartaus on erinomainen asia.

 

Nykyaikaisen ekumeenisen liikkeen innoittavan esikuvan, NMKY:n maailmanliiton opillisen perustan, Pariisin baasiksen, allekirjoittamisesta oli kulunut 150 vuotta. Tätä juhlittiin eri puolilla maailmaa. Suomen NMKY-liitto järjesti muun muassa juhlaseminaarin keväällä. Suomalaisen NMKY-liikkeen vahva vaikuttaja professori Arthur Hjelt oli yksi Suomen ekumeenisen neuvoston perustajista vuonna 1917.

 

Kristittyjen yhteisen toivon maamerkiksi tuli Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli Turun Hirvensalossa. Kansalaishankkeena rakennettu puhuttelevan kaunis kappeli vihittiin helluntaina.

 

Kirkon juhlavuosi toi Suomeen Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri Sam Kobian, joka vieraili Oulun kirkkopäivillä SEN:n puheenjohtajan, arkkipiispa Jukka Paarman kutsumana. Kirkkopäivien edellä ilmestyi kirjauutuus Abrahamin lapset, jota erityisesti suvaitsevaisuuskasvatuksen asiantuntijat lehteilivät kiinnostuneina. Juhlavuoden puitteissa kokoonnuttiin neuvoston kokoukseen Iisalmeen, jossa ylä-savolainen ekumenia esittäytyi vaikuttavalla tavalla.

 

Paavi Johannes Paavali II kuoli 2.4. Globaalin uskonnollisen johtajan ja yhteyksien luojan hautajaisiin Vatikaaniin kokoontui runsaasti eri kirkkojen ja valtioiden edustajia. Myllyjärven ekumeenisen keskuksen keulahahmo isä Robert de Caluwé nukkui pois 21.4. Isä Robertin merkitys suomalaiselle ekumenialle ja taide-elämälle on huomattava, hän oli muun muassa suomalaisen rukousviikkoperinteen uranuurtaja. Taizén veli Roger sai surmansa mieleltään järkkyneen henkilön puukottamana 16.8. kesken iltarukouksen Taizén Sovituksen kirkossa. Ekumeenisen luostariyhteisön perustajan ja rauhanrakentajan kuolema järkytti kaikkia. Maailman kristityt entiset ja nykyiset nuoret pitävät Taizéä paikkana, jossa uskalletaan elää todeksi sitä, mihin muu kristikunta ei vielä ole valmis.

 

Edeltä menneiden veljien muistoa siunatessamme voimme yhtyä veli Rogerin kuluneena vuonna Taizén kirjeessä kirjoittamaan ajatukseen: Tänään on kiire luoda uudelleen yhteys; sitä ei voi enää jatkuvasti siirtää hamaan tulevaisuuteen, ajan loppuun. Tahdommeko tehdä kaiken voitavamme, jotta kristityt havahtuisivat yhteyden henkeen?

 

Rukous ja jumalanpalvelus

 

Yhteinen rukous on ekumenian ydin. Yhteiset rukouspäivät ja viikot säväyttivät ekumeenista kirkkovuotta kun kirkot ja seurakunnat rukoilivat yhdessä kirkon ykseyden, maailmanrauhan ja maailmanlähetyksen puolesta. Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa vietettiin teemalla Kristus, kirkon perusta.  Maaliskuun ensimmäisen perjantain Maailman rukouspäivän eli naisten kansainvälisen rukouspäivän teemana oli Te olette maailman valo. Kristittyjen yhteistä lähetyspyhää vietettiin lokakuun toisena pyhänä ja teemana oli Sovinto lähetyksessä. Valtiovallan ekumeeninen itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus järjestettiin perinteiseen tapaan Helsingin tuomiokirkossa ja ekumeeninen joulurauhan vetoomustilaisuus Turun tuomiokirkossa. Tasavallan presidentti allekirjoitti vuoden 2006 ekumeenisen rukouspäiväjulistuksen, jossa korostetaan ihmisarvoisen vanhuuden ja sukupolvien välisen yhteyden merkitystä. Nämä ja lukuisat muut tapahtumat kertoivat rukouksen tarpeesta ja voimasta maassamme.

 

Keskustelua saarnavieraanvaraisuudesta jatkettiin ja teema herätti myös median kiinnostusta syksyisen seminaarin tiimoilta. Käsitys saarnan ja hengellisen puheen luonteesta vaikuttaa pitkälti siihen, kuka saa saarnata eri kirkkojen jumalanpalveluksissa. Silloin kun on kyse varsinaisesta saarnasta, saarnavieraanvaraisuus on rajatumpaa kuin silloin, kun on kyse hengellisestä puheesta. 

 

Lähetys ja yhteinen todistus

 

Tule Pyhä Henki paranna ja sovita oli teemana Kirkkojen maailmanneuvoston 13. Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssissa Ateenassa toukokuussa. Kokous, joka järjestettiin vajaa vuosi ennen KMN:n yleiskokousta, edusti uutta lähestymistapaa järjestelyissä. Kokous herätti uutta toivoa ekumeenisen yhteistyön mahdollisuuksista, kun kaikki kirkot olivat edustettuina saman arvoisina: ortodoksit, katoliset, protestantit ja helluntailais-karismaattiset. Kokouksen vahvuus oli sen hengellinen elämä, vuorovaikutus, lähetyksen moninaisuuden esille nostaminen ja uusi päätöksentekotapa, konsensus. Sanan julistaminen lähetyksen yhtenä ilmaisuna olisi voinut näkyä enemmän. Suomalainen edustus oli merkittävä, mistä oli iloa ja hyötyä Helsingissä marraskuussa pidetyssä Lähetyksen teemapäivässä.

 

Ekumenian uudet löydöt 

 

Ekumeenisessa liikkeessä, KMN:ssa ja muissa ekumeenisissa järjestöissä, keskusteltiin edelleenkin ahkerasti ekumeenisen liikkeen uudelleen hahmottamisesta eli rekonfiguraatiosta tai ekumeniasta 21. vuosisadalla. Tätä prosessia varten tehtiin Kirkkojen maailmanneuvostossa laaja kartoitustyö Mapping the Oikoumene, jossa kirkkojen väliset suhteet ja ekumeeniset struktuurit kartoitettiin. Puhuessaan maamme kirkkojen johtajille Oulussa pääsihteeri Samuel Kobia toivoi, että paikallisen ekumenian löydöt voitaisiin ottaa paremmin huomioon kansainvälisessä ekumeniassa.

 

Brasilian Porto Alegressa 14.-23.2.2006 pidettävää Kirkkojen maailmanneuvoston 9. yleiskokousta valmisteltiin aktiivisesti. Luterilaisen kirkon ulkoasiain osasto kutsui yleiskokouksen suomalaiset osallistujat useaan neuvotteluun ja laajapohjaiseen seminaariin. Ekumeeninen nuorisoverkosto järjesti säännöllisesti keskusteluja rekonfiguraatio-kysymyksestä.

 

Kokoukset ja seminaarit

 

Neuvoston kokouksissa käsiteltiin sääntömääräisten asioiden lisäksi ajankohtaisia ja ekumeeniselle toiminnalle relevantteja aiheita. Kevätkokouksessa oli esillä teema Kirkot ja Aids – osa II. Kahdeksantoista vuotta aikaisemmin oli SEN järjestänyt uraauurtavan ekumeenisen symposiumin asiasta ja nyt palattiin teeman käsittelyyn uudelta laajemmalta pohjalta. Syyskokouksessa Iisalmessa teemana oli Kirkko Suomessa 850 vuotta. Mitä se meille merkitsee?

 

Rukous, sairaus, parantuminen – kristillisiä näkökulmia oli laajaa kiinnostusta osakseen saaneen seminaarin teemana maaliskuussa. Kirkko turvapaikkana tuli uudesta näkökulmasta esille keväisessä maahanmuuttajatyön seminaarissa. Ekumenia kirkoissa ja teologiassa oli toukokuussa esillä Joensuussa. Saarnan teologiaa ja käytäntöä pohdittiin syyskuussa seminaarissa Kuka saa saarnata? Väkivallattomalla viikolla lokakuussa järjestettiin seminaari Naisten tie väkivallasta sovintoon.

 

Lokakuussa kokoonnuttiin myös pohtimaan teemaa Abrahamin lapset pohjolan perukoilla SEN:n keväisen uuden julkaisun Abrahamin lapset – kolmen uskonnon yhteiset juuret innostamana.

 

Dialogi ja kohtaaminen

 

Keskustelu ja vuorovaikutus ovat ekumenian perusedellytyksiä. Suomalaiseen ekumeniaan kuuluu luontevasti säännöllistä kohtaamista sekä SEN:ssa että eri kirkkojen välillä, mikä on vaikuttanut maamme ekumeeniseen ilmapiiriin.

 

Suomen ev.lut. kirkon ja Venäjän ortodoksinen kirkon oppikeskustelut järjestettiin Turussa 20.-25.9. Neuvottelujen isäntänä toimii arkkipiispa Jukka Paarma ja venäläistä valtuuskuntaa johti Pietarin ja Laatokan metropoliitta Vladimir. Keskustelujen teemana on Kristillinen ihmiskäsitys nykypäivän Euroopassa – pelastus ja usko modernin yhteiskunnan kontekstissa. Esitelmissä käsiteltiin luterilaisen ja ortodoksisen sosiaalietiikan perusteita, Euroopan arvopohjaa sekä ihmisen vapaata tahtoa ja sen yhteyttä pelastumiseen. Neuvottelu oli jo kolmastoista vuonna 1970 aloitettujen oppikeskustelujen sarjassa. Tarkkailijoina oppikeskusteluihin osallistui edustajia Ruotsin, Viron ja Inkerin luterilaisista kirkoista, Suomen ortodoksisesta kirkosta, Suomen vapaan kristillisyyden neuvostosta ja SEN:sta.

 

SVKN:n ja Frikyrklig Samverkan rf:n jäsenyhteisöjen ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon johdon vuosittainen tapaaminen järjestettiin kuluneena vuonna 29.9. Myös SEN:n Pääsihteeri osallistui.

 

Kolmen monoteistisen uskonnon johtajat tapasivat kolme kertaa.

 

2 Toimintavuoden lähempää tarkastelua

 

2.1 Kristittyjen ykseyden rukousviikko

 

Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa vietettiin 18.-25.1. Teemana oli Kristus, kirkon perusta (1. Kor 3:1-23). Rukousviikon aikana nostettiin esille Suomen kirkkojen 850-vuotista historiaa. Kansainvälisen rukousviikon tiimoilta korostettiin kristillisten kirkkojen vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

 

Rukousviikon kaikille kirkoille yhteisen aineiston oli valmistellut ekumeeninen työryhmä Slovakiassa, jossa kirkot ovat eläneet toistakymmentä vuotta kasvun ja uudistumisen aikaa. Slovakian kirkot ovat painottaneet, että uskon kasvaminen on kirkkojen välisen ykseyden kasvamista. Nöyryys palvelutehtävässä yhdistää ja kirkoilla on palvelutehtävässään myös yhteinen perusta.

 

Rukousviikon kansainvälisen aineiston kokoamisesta oli vastannut aikaisempien vuosien tapaan Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and order -komission sekä Katolisen kirkon kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston asettama työryhmä. Vuoden 2005 aineistoon oli myös selkeästi merkitty nämä kaksi julkaisijaa.

 

Toimisto huolehtii aineiston lähettämisestä seurakuntiin ja tuki seurakuntia rukousviikon vietossa. Syksyllä keskityttiin seuraavan vuoden rukousviikon aineiston toimittamiseen suomeksi. Toimituskuntaan ovat vuosia kuuluneet Veijo Koivula, Jan Edström ja Sirpa-Maija Vuorinen. Suomennostyön on tehnyt Mirja Sevón.

 

2.2 Paikallisekumeeninen foorumi

 

Paikallisekumeeninen foorumi kokoontui 1.11. Espoossa. Tämä foorumi kokoaa yhteen paikallisekumeenisia toimijoita eri puolilta Suomea. Päivän aikana vierailtiin Espoon hiippakunnan tuomiokapitulissa, helluntaiseurakunnassa, Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa ja Tapiolan ev.lut. seurakunnassa.

 

Piispa Mikko Heikan pitämän hartauden jälkeen hiippakuntasihteeri Irja Askola ja piispa kertoivat nuorimman evankelisluterilaisen hiippakunnan maahanmuuttajatyöstä ja vahvasta ekumeenisesta vuorovaikutuksesta Espoossa. Piispa korosti, että toisen kirkkokunnan hyvä säteilee hyvää myös muille kirkoille.

 

Pastorit Kyösti ja Irma Frestadius esittelivät helluntaiseurakunnan ja kansainvälisen seurakunnan työtä kauniissa talkootyöllä rakennetussa kirkossa, jossa yhteisellä sovinnon lounaalla Majakka-seurakunnan pastori Antero Laukkanen kertoi verkostosta, jossa eri seurakuntien pastoreita kutsutaan säännöllisesti yhteen keskustelemaan ja rukoilemaan. Verkosto toimii 25 paikkakunnalla ja tähtäimessä on laajentaa sitä.

 

Ortodoksisessa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa pastori Heikki Huttunen toimitti rukouspalveluksen. Paikallisen ekumenian jaoston sihteeri, pastori Veijo Koivula korosti, että on tärkeää kohdata kasvotusten ja pistää hyvät ideat kiertämään. Uusia toiminta-ajatuksia tallennetaan edelleenkin SEN:n kotisivuilla olevaan paikallisekumenian ideapankkiin. Sirpa-Maija Vuorinen valotti seuraavan rukousviikon virikeaineiston sisältöä, jonka viitekehys on Irlannissa.

 

 

Jan Edstöm jakoi kokemuksiaan Ateenan Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssista. Keskustelussa virisi ajatus, että laajat kotimaiset kristilliset tapahtumat kannattaisi järjestää ekumeenisesti. Mikäli esimerkiksi Helsingin ev.lut. seurakuntayhtymä tulevaisuudessa järjestää Armo-tapahtuman kaltaisia tapahtumia, voidaan ne toteuttaa ekumeenisesti.

 

Paikallisekumeenisen toiminnan kautta voidaan tukea myös heitä, joille ekumeeniset kysymykset ovat läsnä jokapäiväisessä arjessa. Tämä tuli esille Tapiolan seurakuntasalissa, jossa keskusteltiin ekumeenisista avioliitoista. Ekumeeniset pariskunnat kertoivat kokemuksistaan. Eri kirkkoihin kuuluminen tuo liittoon henkistä ja hengellistä rikkautta, mutta myös kipua. Esimerkiksi ehtoollisyhteyden puuttuminen perheen sisällä voi olla kipeä kysymys. Foorumi päättyi kirkkoherra Antti Rusaman pitämään hartauteen.

 

 

2.3 Lähetyksen teemapäivä

 

Maailmanlähetys ja Pyhä Henki oli 7.11. järjestetyn lähetyksen teemapäivän aiheena. Järjestelyistä vastasivat lähetysyhteistyöryhmä ja Suomen Lähetysneuvoston työryhmä. Paikkana oli Suomen Lähetysseura. Päivässä keskusteltiin maailmanlähetyksen ajankohtaisista haasteista kirkoissa ja lähetysjärjestöissä. Euroopan sekularisoitumisesta kirkkojen haasteena omassa maanosassamme esitelmöi Euroopan kirkkojen konferenssin tutkija, pastori Darrel Jackson (bapt.), jonka teemana oli How to say Jesus in a secularized Europe? (Miten sanoa Jeesus maallistuneessa Euroopassa?).

 

Päivään sisältyi monipuolinen Ateenassa 9.-16.5. järjestetyn 13. KMN:n Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssin sisällön reflektointi. Osastopäällikkö Tuula Sääski, SLS, lut., isä Heikki Huttunen, ort., pääsihteeri Jan Edström kertoivat kokemuksistaan ja lähetysjohtaja Kari Tassia (Youth with a Mission) johti paneelikeskustelun.

 

Dosentti Timo Vasko luki suomentamansa Ateenasta kirkoille lähetetyn kirjeen, joka oli otsikoitu: Tule Pyhä Henki, paranna ja sovita: Kristuksessa kutsuttuna olemaan sovittavia ja parantavia. Vasko haastoi osanottajat pohtimaan sen sisältöä ja soveltamaan käytäntöön. Kirje on luettavissa: > Kirkko ja maailma > Yhteinen missio. 

 

Teemapäivä toteutettiin ensimmäistä kertaa näin laajapohjaisena ja jatkoa samassa hengessä toivottiin.

 

2.4 Kirkkojen kansainvälinen vastuuviikko

 

Kirkkojen kansainvälistä vastuuviikkoa vietettiin 28 kerran 23.-30.10. Vastuuviikko on Kirkon Ulkomaanavun (KUA) ja Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) yhteinen kansainvälisyyskasvatuksen ja vaikuttamistoiminnan kampanja. Vuosien 2004–2005 kaksikielisen Ei kaupan – Inte till salu -teeman jälkimmäisenä vuonna tarkasteltiin kehitysmaiden vesitilannetta ja erityisesti vesihuollon yksityistämiseen liittyviä ongelmia.

 

Vastuuviikon päälinjoista sekä hankesuunnitelmien, aineistojen ja toimintakertomusten hyväksymisestä vastasi KUA:n ja SEN:n hallitusten vuosille 2004-2005 asettama yhteistyöryhmä  Kampanjan tavoitteiden määrittely ja painopisteiden valinta tehtiin yhteistyössä etelän yhteistyökumppaneiden kanssa. Maaliskuussa toteutettiin kampanjaan liittyvä tiedonhankintamatka Nicaraguaan ja El Salvadoriin, jossa Vastuuviikon KUA:n projektisihteeri Elina Huhta tapasi kansalaisjärjestöjen ja kirkkojen edustajia sekä vieraili veteen liittyvissä vaikuttamistoiminnan projekteissa.

 

Kampanjan keskeisiksi tavoitteiksi määriteltiin ensisijaisesti seurakuntien työntekijöiden sekä seurakuntalaisten ja välillisesti suuren yleisön tietoisuuden lisääminen laajenevasta veden kaupallistumisesta sekä veden yksityistämisen kehitysvaikutuksista ja vesihuollon merkityksestä yhteiskuntien myönteiselle kehitykselle.

 

Tärkein käytännön kampanjatyöväline oli vesivetoomus, joka luovutettiin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemelle 23.11. Seurakunnat ja oppilaitokset keräsivät vetoomukseen nimiä ahkerasti ja kaikkiaan niitä kertyi yhteensä noin 20 000. Tulosta voidaan pitää erittäin hyvänä. Vetoomusteksti liitteenä.

 

Seurakuntia varten tuotettiin tiivis ja laadukas tietopaketti, jossa pyrittiin kertomaan ymmärrettävällä ja innostavalla tavalla maailman vesitilanteesta, yksityistämiseen liittyvistä ongelmista sekä mahdollisuuksista vaikuttaa näihin kysymyksiin. Aineistopakettiin sisältyi materiaalia seurakunnan eri toimintamuotoja varten sekä konkreettisia, helposti toteutettavissa olevia toimintavinkkejä, joiden toivottiin madaltavan seurakuntien kynnystä järjestää omia vastuuviikkotapahtumia.

 

Vastuuviikon jälkeen tehdyn palautekyselyn tulosten mukaan Vastuuviikkoa vietettiin 60 prosentissa luterilaisen kirkon seurakunnista. Vastaava kysely tehtiin myös muille kristillisille seurakunnille ja määrältään vähäisten vastausten mukaan viikkoa vietetään niissä melko vähän.

 

Vastuuviikon verkkosivuilla kävi kampanja-aikana kaikkiaan 8 798 kävijää. Edellisenä vuonna samalla aikavälillä kävijöitä oli 1 536. Vastuuviikko oli mukana myös keväällä järjestetyllä oikeudenmukaisen kaupan toimintaviikolla. Viikkoa varten laadittiin oma aineistovihko, joka oli suunnattu erityisesti seurakuntien nuorisotyölle. Kampanjavihko sisälsi neljä osiota: Perustietoa teemasta ja kampanjasta, Miten voin vaikuttaa?, Vesi on Jumalan lahja sekä Kertomuksia ja keskustelunaiheita.

 

Aineistoa postitettiin luterilaisiin seurakuntiin yhteyshenkilöille, nuorisotyöntekijöille ja tiedottajille. Lisäksi aineisto postitettiin luterilaisille uskonnonopettajille uskonnonopettajien liiton Synsygus-jäsenlehden mukana ja oppilaitostyöntekijöille sekä yhteiskunnallisen työn tekijöille. Aineisto lähetettiin myös muihin kristillisiin seurakuntiin (noin 550) sekä ortodoksisille uskonnonopettajille. Yhteensä aineistopaketteja lähetettiin noin 3 500 henkilölle.

 

 

Vuoden lopulla Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen ekumeeninen neuvosto käynnistivät neuvottelut ekumeenisen yhteistyön tiivistämiseksi. Tässä yhteydessä päätettiin myös Vastuuviikon ekumeenisen profiilin vahvistamisesta. Laaditussa yhteistyösopimuksessa päätettiin Vastuuviikon siirtämisestä SENin järjestelyvastuulle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Vastuuviikon projektisihteerin toimi siirtyy vuoden 2006 alussa KUA:lta SEN:lle ja tämän mukana kampanjan järjestelyvastuu. KUA on sopimuksen mukaisesti edelleen mukana kampanjan järjestäjätahona ja osallistuu kampanjan toteutukseen.

 

Kirkon Ulkomaanapu haki rahoitusta Vastuuviikon toteuttamiseksi ulkoasiainministeriön kanssa tehdyn kehyssopimuksen puitteissa. SEN ja Kyrkans central för det svenska arbetet (KCSA) saivat ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston kansalaisjärjestöjen tiedotustukea. Tämän tuen turvin Sanna Ylä-Jussila on toiminut SEN:ssa vastuuviikon osa-aikaisena projektisihteerinä.

 

2.5 Kristittyjen yhteinen lähetyspyhä

 

Kristittyjen yhteistä ekumeenista lähetyspyhää vietettiin 8.-9.10 ja sen organisoivat SEN:n, Suomen Lähetysneuvoston ja Suomen vapaakristillisen neuvoston yhteistyöryhmä. Teemana oli Sovinto lähetyksessä (2 Kor.5:18-20). Se oli myös yksi Kirkko 850 vuotta -juhlavuoden teemoista.

 

Lähetyspyhän tarkoitus on, että samalla paikkakunnalla toimivat seurakunnat voivat rukoilla toistensa lähetystyön puolesta ja kutsua toisen kirkko- ja seurakunnan lähetysväkeä tilaisuuksiinsa jakamaan ajatuksia ja kokemuksia. Lähetyspyhänä kristityt voivat oppia ymmärtämään ja kunnioittamaan toistensa tekemää työtä. Tavoitteena oli myös innostaa erityisesti nuorisoa lähetysvastuuseen.

 

Pääsihteeri saarnasi lähetyspyhän sunnuntaina 9.11. Siuntion ev.lut. kirkossa jumalanpalveluksessa, joka radioitiin Radio Vegassa.

 

Aiempien vuosien tapaan toimitettiin myös virikeaineistoa, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa ainoastaan internetissä, Suomen Lähetysneuvoston ja SEN:n verkkosivuilla. Tästä tiedotettiin seurakuntiin ja lähetyspyhän tienoilla oli näillä sivuilla merkittävän paljon vierailijoita.

 

2.6 Ekumeeninen rukouspäiväjulistus

 

SEN:n hallituksen asettama rukouspäivätyöryhmä valmisteli vuoden 2006 ekumeenista rukouspäiväjulistusta yhteistyössä tasavallan presidentin kanslian kanssa. Rukouspäiväjulistus kantaa huolta jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhuuteen ja kannustaa sukupolvien väliseen yhteyteen. Tasavallan presidentti Tarja Halonen allekirjoitti julistuksen 18.11. Julistus lähetettiin maamme kaikkiin kristillisiin seurakuntiin. Rukouspäiväjulistus toivottiin luettavan uudenvuodenpäivän jumalanpalveluksissa.

 

SEN:n hallitus antoi myönteisen lausunnon rukouspäiväperinteen uudistamisesta Suomen ev.lut. kirkon piispainkokoukselle. Piispainkokouksen työryhmä oli valmistellut esityksen rukouspäiväperinteen uudistamisesta yhteistyössä SEN:n rukouspäivätyöryhmän kanssa; yhteinen kokous pidettiin 4.4.

 

Esityksen mukaan luterilaisen kirkon rukouspäiviä olisivat kristittyjen ykseyden rukouspäivä 18.1. ja rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä 24.10. Silloin kun rukouspäivät osuvat sunnuntaipäivälle, niitä voidaan viettää päiväjumalanpalveluksessa tai muulla seurakunnan päättämällä tavalla. Rukouspäiväjulistus luetaan kristittyjen ykseyden rukouspäivänä.

 

Hallitus katsoi, että piispainkokouksen esitys oli suuntaa antavaa muillekin kirkoille ja piti tärkeänä rukouspäivien ekumeenista valmistelua tulevaisuudessakin.

 

Pääsihteerin artikkeli Rukouspäivillä on pitkä perinne, julkaistiin vuoden 2006 Yliopiston Almanakassa ja ruotsiksi Universitets Almanackanissa.

 

Vuoden 2006 rukouspäiväjulistus liitteenä.

 

3 Muita hankkeita

 

3.1 Kirkko Suomessa 850 vuotta

 

Kristinuskon ja kristillisten kirkkojen vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin nousi juhlavuoden aikana esiin monien tapahtumien, näyttelyiden, seminaarien, julkistamistilaisuuksien, kokousten jne. kautta. Ekumeenisesti koottu laajapohjainen juhlaorganisaatio loi suuntaviivat vuoden viettoon, mutta ohjelmien toteutukset tapahtuivat seurakunnissa, kouluissa, yliopistoissa, museoissa ja muissa yhteisöissä.

 

Vuoden juhlaorganisaatiossa oli kattava edustus Suomessa toimivista kirkoista, SEN:sta, SVKN:sta ja Frikyrklig Samverkan rf:sta, opetushallinnosta, yliopistoista, seurakunnista ja hiippakunnista.

 

Taiteilija Erkki Kiisken suunnittelema juhlavuoden tunnus tuli kaikille tutuksi.

 

Juhlavuosi aloitettiin pitämällä kansallinen ekumeeninen juhlajumalanpalvelus. Turun tuomiokirkossa 6.1 pidettyyn kansalliseen ekumeeniseen avajaisjumalanpalvelukseen osallistui kaikkien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen edustajia. Vuosi päättyi ensimmäisenä adventtina.

 

SEN:ssa huolehdittiin erityisesti siitä, että kaikki kristilliset seurakunnat saavat informaatiota juhlavuodesta. Juhlaorganisaation julkaisemaa aineistoa lähetettiin SEN:n toimesta ei-luterilaisiin kristillisiin seurakuntiin. Syyskokouksessa käsiteltiin teemaa Kirkko Suomessa 850 vuotta – mitä se meille merkitsee?

 

Juhlavuosi huomioitiin erityisen hyvin ev.lut. kirkon seurakunnissa ja Pyhän Henrikin juhlavuoden ansiosta luonnollisesti myös katolisissa seurakunnissa. Vapaakristillisyyden piirissä juhlavuoden esilläpito seurakunnissa ei ollut niin vilkasta, mutta vapaakristillinen media nosti teemaa esille näyttävästi.

 

Ruotsinkielinen vapaakristillisyys järjesti kesäkuussa Konferens 2005:n Porvoossa. Järjestäjä oli Frikyrklig Samverkan rf paikalliset vapaakristilliset seurakunnat tukenaan. Teemana oli Enhet och mångfald - Gud mitt i livet ja ohjelma toteutettiin nimenomaan kirkon juhlavuosi huomioiden. SEN:n tervehdyksen konferenssiin toi varapuheenjohtaja isä Heikki Huttunen. Myös pääsihteeri osallistui konferenssiin.

 

SEN:n puheenjohtaja, arkkipiispa Jukka Paarma vieraili helluntaiherätyksen Juhannuskonferenssissa Keuruulla 22.6. Arkkipiispan juhalpuhe sisälsi vahvan viestin yhteydestä: Kun Jumala on kyllin suuri, kutistuvat ihmisten mielipide- ja oppierot pieniksi.

 

Kristinusko Suomessa -juhlasymposium järjestettiin Joensuussa 16.-17.10. ja pääsihteeri esitelmöi aiheesta: Vapaat suunnat Suomessa.

 

Mosabacka Big Band tarjosi Etelä-Suomen seurakunnille ekumeenisen iltaohjelman Kairos - musiikkia oikeaan hetkeen. Sven Nygårdin johtama 17-henkinen big band, jossa pääsihteeri soitti trumpettia, esitti suosittuja virsiä ja hengellisiä lauluja mm. Helsingin Malmin kirkossa, Porvoon tuomiokirkossa ja Siuntion ruotsinkielisen seurakunnan jumalanpalveluksessa, joka radioitiin.

 

Juhlavuoden vietossa korostui kauniisti, ettei mikään kirkko pyrkinyt omimaan juhlavuotta itselleen. Ev. lut. kirkko kantoi suuren taloudellisen vastuun, mutta sen toiminnassa ei mitenkään ollut havaittavissa ”omistajan elkeitä”. Tämä aito ekumeeninen toimintamalli sai huomiota osakseen myös maamme rajojen ulkopuolella.

 

Juhlavuoden projektisihteeri Helena Rummukaisen työhuone oli SEN:n toimiston naapurissa ja myös tästä oli molemminpuolista iloa ja synergiaetua.

 

3.2 Oulun kirkkopäivät ja ortodoksisen hiippakunnan juhla

 

Kiinteä yhteys oli Oulun kirkkopäivien 27.-29.5.teemana. Erilaisia tilaisuuksia oli yli 230 ja kävijöitä päivät keräsivät 65 000.

 

Kristuksen läsnäolo meissä on suurin voimavara kirkon ykseyden edistämisessä, totesi Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri Samuel Kobia vieraillessaan kirkkopäivillä. Oulussa Kobia tapasi muun muassa piispoja, kirkkojen johtajia, kaupungin johtoa ja tasavallan presidentin. Hän osallistui puhujana kolmeen seminaariin: Kirkkojen vastuu maailman rauhasta, Yhteyden lahja ja Globalisaation oikeudenmukaisuus. Hän piti tiedotustilaisuuden medialle yhdessä ministeri Paula Lehtomäen kanssa.

 

Samuel Kobia ilahtui suomalaisen ekumenian saavutuksista. Hän analysoi ekumeniaa sen rakenteista käsin ja piti tärkeänä vuorovaikutusta kansallisen ja kansainvälisen ekumenian välillä. Myös yhteydenpito järjestöekumenian ulkopuolella on tullut entistä tärkeämmäksi.

 

Pääsihteeri toimi pääsihteeri Kobian vierailun käytännön järjestelyistä vastaavana henkilönä ja oli hänen avustajanaan koko vierailun ajan. Kobian seurueeseen kuuluivat KMN:n Eurooppa-sihteeri, pastori Matti Peiponen ja pastori Sabine Odudesku. SEN tarjosi illallisen, johon Kobian ja hänen seurueensa lisäksi osallistui Suomen kirkkojen johtajia ja edustajia.

 

SEN:n esittelypistettä kirkkotorilla hoitivat lehtori Marianne Kantonen, toimistosihteeri ja projektisihteeri. Esittelypisteen best seller oli uunituore julkaisu Abrahamin lapset kolmen uskonnon yhteiset juuret. Kirkkotorin toimintaa haittasi kova puuskittainen tuuli, mutta siitä ei ollut häiriötä SEN:n pisteen rakenteille, eikä katseita vanginneille somisteille, sillä rakentamiseen saatiin vapaehtoista asiantuntija-apua oululaiselta Jouni Kannistolta.

 

Katolisessa Nasaretin Pyhän Perheen kirkossa järjestettiin ekumeeninen jumalanpalvelus, jonka järjestelyistä vastasi paikallinen ekumeeninen työryhmä pastori Veijo Koivulan johdolla.

 

Oulun ortodoksisen hiippakunnan 25-vuotisjuhlaa vietettiin samaan aikaan kuin kirkkopäiviä. Samuel Kobia ja Jan Edström osallistuivat juhlavigiliaan Oulun Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa 28.5. Sunnuntaina 29.5. osallistui runsaasti hiippakunnan seurakuntien jäseniä ja muuta juhlaväkeä juhlaliturgiaan ja luterilaisessa Pyhän Tuomaan kirkossa pidettyyn juhlaan. SEN:n edustajina olivat Sirpa-Maija Vuorinen, Sanna Ylä-Jussila ja Perry Johansson.

 

Juhlavuoden kunniaksi hiippakunta julkaisi teoksen Sinä vahvistit pohjoisen kansan.

 

3.3 Kirkot ja maahanmuuttajat 

 

Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelman projektisihteerinä jatkoi Sanna Ylä-Jussila, joka  toimi myös Vastuuviikon projektisihteerinä.

 

Tutkija Darrel Jackson (EKK) ja pääsihteeri osallistuivat Suomessa toimivien kristillisten etnisten ryhmien tapaamiseen 5.11. Kansainvälisessä kristillisessä keskuksessa Helsingissä. Kristillisten etnisten ryhmien toiminta on suuri haaste ja mahdollisuus Suomessa toimiville perinteisille kirkoille ja kristillisille yhteisöille.

 

Abrahamin lapset

 

Abrahamin lapset – kolmen uskonnon yhteiset juuret julkistettiin 25.5. Kulttuurikeskus Caisassa.  Paikalla oli runsaat viisikymmentä henkeä, jotka edustivat yhteistyökumppaneita, opetusalaa ja mediaa. Tilaisuudesta muodostui lämminhenkinen kolmen uskonnon kohtaaminen. Kirjan suomeksi julkaisemisen merkityksen kiteytti Opetushallituksen ylitarkastaja Pekka Iivonen painottaen, että on kysymys kulttuuriteosta. Hän kiitti myös Mirja Sevónia sujuvasta suomennoksesta.

 

Päivää aikaisemmin kirjan ensimmäinen kappale luovutettiin tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Luovuttajina olivat kirjailija Dorothea Rosenblad, kustannuspäällikkö Minna Saarelma-Maunumaa, pääsihteeri ja projektisihteeri. Tasavallan presidentti on alusta asti antanut henkistä kannustusta kirjan saattamiseksi suomenkielelle ja iloitsi kun työ oli saatu valmiiksi.


Kirjan kustantaja on Suomen Lähetysseura ja taloudellista tukea saatiin Suomen ev.lut. kirkon Kirkkohallitukselta ja Espoon ev.lut. seurakuntayhtymältä. Opetushallitus tuki hanketta lähettämällä kaikkiin maamme peruskouluihin kirjaa käsittelevän esitteen. Kirjaa voitiin edellä mainittujen tahojen taloudellisen tuen turvin myydä koululle erikoishintaan 15 euroa/kpl (ovh. 24 e).

 

 

Kirjan takakannessa kolmen uskonnon johtajat kannustavat suvaitsevaisuuteen todeten muun muassa, että ensimmäinen askel syvempään ymmärrykseen on pyrkiä näkemään asiat toisen näkökulmasta. Allekirjoittajina ovat arkkipiispat Jukka Paarma (lut.) ja Leo (ort.), piispa Józef Wróbel (kat.), puheenjohtaja Gideon Bolotowsky, Helsingin juutalainen seurakunta, puheenjohtaja Okan Daher, Suomen Islam-seurakunta, imaami Khodr Chehab, Suomen islamilainen yhdyskunta ja pääsihteeri Jan Edström (SEN).

 

Uskontojen johtajien ja tasavallan presidentin henkinen tuki, mainittujen yhteisöjen taloudellinen tuki sekä dynaaminen ja lämminhenkinen yhteistyö Suomen Lähetysseuran kustannus- ja markkinointiosastojen kanssa on tuottanut SEN:n toimiston henkilökunnalle uskoa hankkeen tärkeyteen ja iloa työhön.

 

Abrahamin lapset Pohjolan perukoilla

 

Kulttuurikeskus Caisassa yhteistyössä Kirkkohallituksen Kasvatus- ja nuorisotyön yksikön kanssa 6.10. järjestettyyn seminaariin kokoontui noin viisikymmentä opettajaa ja maahanmuuttajatyöntekijää kuulemaan Abrahamin lapset -aineiston käytön kokemuksista Ruotsissa. Samalla pohdittiin käyttöä Suomen oloissa.

 

Dorothea Rosenblad kertoi kirjan synnystä ja antoi käytännön vinkkejä työskentelystä kirjan parissa. Opettaja Karin Nygårds (kuvittaja) kertoi, kuinka hän on käyttänyt aineistoa omassa työssään monikulttuurisen luokan opettajana. Seminaarin osanottajat pääsivät myös itse kokeilemaan Abrahamin ja Saaran elämän dramatisoimista.

 

Aineiston käyttöä suomalaisessa uskontokasvatuksessa tarkastelivat luokanopettaja Leena Haikarainen, aikuiskasvatussihteeri Sinikka Metsätähti ja projektisihteeri Sanna Ylä-Jussila. Leena Haikarainen korosti uskonnon opetussuunnitelmien perusteisiin sisältyvää kohtaa, jossa kehotetaan tutustumaan kolmen kirjanuskonnon yhteisiin ja eriäviin piirteisiin. Aineiston käyttö yhdessä eri uskonnonopetusryhmien kanssa vaatii kuitenkin neuvotteluja opettajien kanssa.

 

Esille nousi myös huoli uskonnollisten perinteiden sekoittumisesta. Eri uskontojen yhteisiä juuria etsiessämme tulee olla tietoisuus siitä, mikä omassa uskonnossa on luovuttamatonta.

 

 

Abrahamin lasten jouluseimi

 

Stiftelsen Abrahams Barn lahjoitti seminaarissa Suomen ekumeeniselle neuvostolle Abrahamin lasten jouluseimen. Ruotsissa Tukholman Rinkebyssä, jossa Abrahamin lapset -toiminta on saanut alkunsa, on vuodesta 1995 alkaen rakennettu kirjastoon Abrahamin lasten jouluseimi adventinaikaan. Nykyään tällainen seimi on myös monessa muussa Ruotsin kirjastossa. Seimessä ovat kaikki perinteiset hahmot: Maria, Joosef, Jeesus-lapsi, enkelit, paimenet, tietäjät ja kamelit. Abrahamin lasten jouluseimessä Gabrielilla / Jibrilillä on myös tärkeä rooli. Gabriel / Jibril on sekä kristinuskon että islamin yhteinen ja keskeinen hahmo. Hänhän tuo neitsyt Marialle viestin, että tämä on synnyttävä Jeesus-lapsen, ja Koraanin mukaan hän ilmestyy myös profeetta Muhammedille. Smålantilaiset Irene ja Erich Lange ovat ottaneet harrastuksekseen Abrahamin lasten seimien hahmojen valmistamisen ja heidän käsiensä työn tulosta taidokas lahjaseimi.

 

Kirkko turvapaikkana

 

Seminaari järjestettiin yhteistyössä ev.lut. kirkon Kirkkohallituksen maahanmuuttajatyön yksikön kanssa 4.4. Paikkana oli International Christian Center Helsingissä. Kirkko turvapaikkana

 

-ajatuksen taustalla on monista kulttuureista ja uskonnoista tuttu ajatus, että uskonnollisen yhteisön jumalanpalveluspaikka on pyhä ja näin ollen maallisen esivallan käskyvalta ei ulotu sakraalitilaan.

 

Toiminta nykymuodossaan ei ole laillisen järjestyksen vastustamista, vaan sillä pyritään takaamaan ihmisten oikeudenmukainen kohtelu. Avun antaminen tähtää turvapaikkaperusteiden huolelliseen uudelleentutkimiseen. Maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia esitteli teeman historiaa ja nykypäivää.

 

Kirkko turvapaikkana -toiminta on tunnetumpaa muissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa kuin meillä Suomessa. Saksassa toimii vuonna 1994 perustettu ekumeeninen järjestö nimeltä Ökumenische Bundesarbeitsgemeinsaft Asyl in der Kirche (BAG), joka koordinoi kirkko turvapaikkana -toimintaa. BAG:n edustajan seminaarissa luennoi teologian tohtori Wolf-Dieter Just, jonka tulkkina toimi lakimies Ville Hoikkala. Kommentaattoreina toimivat pakolaisasiamies Margareta Smith-Edström ja kirkkoherra Veli-Pekka Järvinen.

 

Aiheesta järjestettiin myös paneeli, jossa Jan Edstömin johdolla keskustelivat kirkkoherra Klaus Malmivaara, pastori Aleksej Sjöberg, lakimies Kristina Stenman ja kouluttaja Ulf Särs.

 

Seminaarissa oli runsaat 50 osanottajaa ja myös yleiskeskustelu oli vilkasta. Jännitteiden keskellä Kirkko turvapaikkana -toiminta on kunnioittanut lakeja, kyennyt toimimaan avoimesti ja ollut uskollinen tehtävässään.

 

Epäluuloista ekumeniaan

 

Etelä-Karjala-instituutin ja Etelä-Karjalan museon yhteistyönä Lappeenrannassa toteutettuun näyttelyyn (19.3.–25.9.) ortodoksisen ja luterilaisen kirkon vuoropuhelusta liittyen ilmestyi kirja Epäluuloista ekumeniaan – ortodoksisen ja luterilaisen kirkon vuoropuhelu Etelä-Karjalassa, jossa julkaistiin mm. Sanna Ylä-Jussilan artikkeli, joka käsitteli SEN:n Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelmaa. 

 

Helsingin ev.lut. seurakuntayhtymän maahanmuuttajatyön yhdyshenkilöiden tapaamisessa 1.9. Sanna Ylä-Jussila esitteli julkaisua Abrahamin lapset. Esittely käynnisti vilkkaan keskustelun, jossa esiintyi myös epäluuloja uuden julkaisun suhteen, erityisesti pelkoa synkretismistä. Keskustelu käytiin rakentavassa hengessä.

 

3.4 Charta Oecumenica ja Ekumenian hyvät tavat

 

Charta Oecumenican ja Ekumenian hyvät tavat -asiakirjojen vastaanotto jatkui paikallisella tasolla. Ruotsin kristillinen neuvosto (Sveriges Kristna Råd) julkaisi oman Ekumenian hyvät tavat -asiakirjansa SEN:n tekstin pohjalta: Tio tumregler för god ekumenik ja sisältää pastoraalisia ja käytännöllisiä ohjeita ekumeenisesta kanssakäymisestä.

 

 

3.5 Väkivallasta sovintoon

 

Kirkkojen maailmanneuvoston väkivallan vastainen vuosikymmen Kirkot rauhan ja sovinnon puolesta (2001-2010 Decade to overcome violcence) jatkuu. Väkivallasta sovintoon on Suomen ev.lut. kirkon aloitteesta käynnistetty kampanja, joka nostaa viestin rauhasta, väkivallattomuudesta ja sovinnosta laajasti suomalaisten tietoisuuteen. Kampanjan sydän on vuosittain järjestettävä , jonka aikana nostetaan esille erityisesti vuoden painopisteeseen liittyviä keskeisiä teemoja. Kuluneena vuonna viikko ajoittui 16.-22.10. ja vuoden painopisteisiin kuuluvina teemoina käsiteltiin koulukiusaamista, lasten ja nuorten eri medioissa kohtaamaa väkivaltaa sekä a perheväkivaltaa ja väkivaltaa lasten ja nuorten keskuudessa.

 

Väkivallasta sovintoon -kampanjan projektisihteeri Kati Jääskeläisen ja SEN:n toimiston välillä oli saumaton yhteistyö. SEN:n kautta jaettiin informaatiota mm. Väkivallattoman viikon tapahtumista, joista yksi oli Naisjaoston seminaari Naisten tie väkivallasta sovintoon. Kati Jääskeläinen informoi Abrahamin lapset -kirjasta suvaitsevaisuuskasvatuksen tukena ja muullakin tavoin pidettiin yhteyttä.

 

3.6 Nordic-FOCCISA

 

Pohjoismaiden ja Eteläisen Afrikan maiden kansallisten ekumeenisten neuvostojen yhteistyöverkosto dialogia, suhteiden kehittämistä ja yhteisiä hankkeita silmälläpitäen. Verkostoa tukee pohjoismaiden eri kirkolliset ja ekumeeniset avustusjärjestöt, kuten Kirkon Ulkomaanapu.

 

Pääsihteerikokous pidettiin 23.-28.8. Ruotsin Västeråsissa. Kokouksessa sovittiin seuraavan toimintakauden (2006-2007) toiminnan suuntaviivoista. Päätettiin hivä ja aidsia koskevan kirjallisen, One Body -nimisen aineiston julkaisemisesta ja sen esilletuomisesta KMN:n yleiskokouksessa Porto Alegressa.

 

Verkoston puheenjohtajiksi (co-moderators) valittiin pääsihteeri Densen Mafinyani, Zimbabwe ja pääsihteeri Jan Edström.

 

Suomen Nordic-FOCCISA-työryhmään kuuluu SEN:n, Kirkon Ulkomaanavun ja ev.lut. kirkon ulkoasiain neuvoston edustajia.

 

3.7 Uskontojen kohtaaminen

 

Kolmen monoteistisen uskonnon johtajat tapasivat kolme kertaa. Ensimmäinen tapaaminen pidettiin 7.2. Suomen islam-seurakunnan, tataariyhteisön, vieraana puheenjohtaja Okan Daherin kutsumana. Tapaamiseen osallistuivat myös yhteisön johto kunniajäsenineen ja seurakunnan virkailijat.

 

Tapaamisessa korostettiin uskonnon merkitystä kriisitilanteessa. Todettiin, että Aasian tsunami-katastrofin yhteydessä eri uskontojen pyhäköt tarjosivat turvapaikan ihmisille uskonnosta riippumatta. Katastrofi on muistuttanut ihmiskuntaa luonnonvoimasta, elämän haureudesta sekä ihmisten auttamishalusta ja valmiudesta kriisissä, uskontojen johtajat totesivat tiedotteessaan.

 

Tilaisuudessa vieraili Opetusministeriön ylitarkastaja Joni Hiitola, joka kertoi rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien valtionapua valmistelevan työryhmän työstä. Johtajat toivovat, että valtiovalta edistäisi perustuslain mukaista uskontojen samanarvoisuutta ja yhteistoimintaa valtionavustuksia myönnettäessä.

 

Yleisurheilun MM-kilpailujen aikana uskonnolliset johtajat toivoivat mahdollisuutta uskontojen yhteiseen esiintymiseen, sillä olisi tärkeää voida yhdessä osoittaa uskontojen ja kulttuurien rauhanomainen vuorovaikutus sekä toivottaa kisoille rauhaa ja reilua henkeä.

 

Johtajat suhtautuvat myönteisesti siihen, että kisakylässä Espoossa haluttiin tarjota urheilijoiden käyttöön hiljainen huone. Pidettiin tärkeänä, että eri uskonnot olisivat edustettuina Helsingin Töölönlahdella pidettävä Hiroshima-illan ohjelmassa 6.8.

 

Toinen tapaaminen pidettiin 12.5. tasavallan presidentin luona Mäntyniemessä. Tapaamisessa olivat esillä aikaisemmin pidettyjen uskontojohtajien neuvottelujen tematiikka sekä uskontojen välisten suhteiden kehitys kotimaassa ja kansainvälisesti.

 

5.9. kokoonnuttiin katolisen piispantalossa Helsingissä piispa Jósef Wróbelin johdolla. Keskusteltiin eri uskontojen sisäisestä kehityksestä ja trendeistä. Päätettiin kutsua Suomeen Vatikaanin uskontojen välisen dialogin neuvoston puheenjohtaja arkkipiispa Michael L. Fitzgerald.

 

Pääsihteeri Jan Edström osallistui Religions for Peace / Helsinki Conference’en 6.9. Helsingin diakonissalaitoksella Religions for Peace -järjestön pääsihteeri Dr William Vendleyn kutsumana.

 

4 Tiedotus ja julkaisutoiminta

 

Internet-kotisivu www.ekumenia.fi sai uuden ilmeen kun eCredo Oy tarjosi SEN:n käyttöön internet-julkaisujärjestelmänsä, jonka avulla sivujen päivitys on helppoa. Internetsivujen uudistumisen jälkeen on kävijämäärä SEN:n sivuilla lisääntynyt ja sivujen antamaan informaatiota on pidetty huomattavasti aikaisempaa laajempana.

 

Näköala-Utsikt ilmestyi kolme kertaa, kaksi numeroa vuoden alkupuoliskolla ja syyskaudella kaksoisnumero. Sivumäärä oli 24 sivua kahdessa numerossa ja kaksoisnumerossa 40. Numero 1:n pääkirjoitus Ekumenia tekee ihmeitä käsitteli ihmeparantumisista virinnyttä laajaa keskustelua, joka tuli esille myös seminaarissa Rukous, sairaus, parantuminen. Toisessa numerossa päätoimittaja käsitteli otsikolla Inklusiivisuuden hinta KMN:n ja ekumeenisen liikkeen laajentumispyrkimyksiä rekonfiguraation puitteissa. Numerossa 3-4 oli pääkirjoituksen otsikko: www.oikoumene.god ja päätoimittaja korosti rukouksen, sitoutumisen ja tärkeysjärjestyksen merkitystä.

 

Toukokuun lopulla ilmestyi Suomen Lähetysseuran kustantamana julkaisu Abrahamin lapset – Kolmen uskonnon yhteiset juuret.

 

Toimintakertomus vuodelta 2004 ilmestyi syyskaudella. Ulkoasun suunnitteluun ja taiton teki graafinen suunnittelija Sirkku Mylly Päivä Osakeyhtiöstä.

 

Kristittyjen ykseyden rukousviikon aineisto vuotta 2006 varten ilmestyi syksyllä. Vastuuviikon aineisto ilmestyi KUA:n toimesta.

 

Lähetyspyhän aineisto julkaistiin ainoastaan internetissä. 

 

5 Yhteydet ja seuranta 

 

SEN on tarkkailijana Kirkkojen maailmanneuvostossa, Euroopan kirkkojen konferenssissa ja jäsenenä Kristillisessä Opintokeskuksessa, joka on yhteistyökumppanina mm. Ketko-koulutuksessa. 

 

Ev.lut. kirkon ulkoasiain neuvosto ja SEN:n hallitus päättivät yhdessä KMN:n yleiskokouksen suomenkielisestä teemasta: Jumala armossasi, muuta maailma. Yleiskokous pidetään Brasiliassa, Porto Alegressa 14.-23. helmikuuta 2006. Päätettiin myös vuonna 2007 Romanian Sibiussa pidettävän Euroopan kolmannen ekumeenisen yleiskokouksen teemasta: Kristuksen valo loistaa kaikille. Ykseyden ja uudistumisen toivo Euroopassa.

 

Pääsihteeri osallistui KMN:n Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssiin Ateenassa 9.-16.5. Samoin hän osallistui 27.-29.11. Tallinnassa pidettyyn Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Islannin, Viron ja Latvian kirkkojen väliseen KMN:n yleiskokouksen valmistelukokoukseen. Asialistalla oli muun muassa perehtymistä KMN:n tapaan toimia nyt ja tulevaisuudessa.

 

Pääsihteeri oli myös 31.3.-3.4 Bratislavassa Euroopan ekumeenisten sihteerien NCC-kokoontumisessa ja Pohjoismaisessa ekumeenisessa sihteerikokouksessa (NESS) Islannissa 28.-30.1 ja NCC-Nordic-verkostossa Tukholmassa 19.5.

 

Pariisin baasiksen 150-vuotisjuhlan kunniaksi järjestettyyn NMKY:n juhlaseminaarin 23.4. pääsihteeri toi SEN:n tervehdyksen. Baasiksen vaikutuksesta ekumeeniseen liikkeeseen seminaarissa esitelmöi kirkkoneuvos Risto Cantell. Teemaa käsiteltiin Näköalassa 2/2005.

 

Helluntaina 15.5. vihittiin käyttöönsä Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli Turun Hirvensalossa. Pääsihteeri oli Ateenan maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssiin osallistumisensa vuoksi estetty olemaan läsnä. Suomen Pipliaseuran ja SEN:n yhteisen lahjan, isokokoisen Raamatun, kappelille luovutti pääsihteeri Markku Kotila.

 

Toimistosihteeri osallistui Oulun ekumeenisen toimikunnan järjestämälle pyhiinvaellukselle Romaniaan 30.5.-6.6. Erityisenä kohteena oli Bukovinan luostarialue, jossa on vuosisatoja vanhoja, yhä toimivia luostareita. Matkan henkistä ja hengellistä antia kuvattiin Näköalassa 2/2005.

 

Tapiolassa Otaniemen kappelissa pidettiin Yleisurheilun MM-kisojen aikana hartaustilaisuuksia sekä ekumeeninen jumalanpalvelus 5.8. Rovasti Göran Hellberg (aikaisempi kisapappi) saarnasi. Liturgeina toimivat kisapappi Leena Huovinen ja pääsihteeri Jan Edström. Jumalanpalvelus nauhoitettiin Yle Tv2:ta varten ja lähetettiin 15.8. Hiroshima-illassa Helsingin Töölönlahdella 6.8. pääsihteeri oli mukana muusikkona.

 

 Suomen ev.lut.kirkon ja Venäjän Kirkkojen välisiin 13. oppikeskusteluihin syyskuussa Turussa SEN osallistui tarkkailijana, tarkemmin kohdassa 1 Dialogi ja kohtaaminen.

 

Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorioiden johtajien André ja Silvia Coxin virkaanasettamistilaisuudessa Temppelissä 9.9. SEN:a edusti pääsihteeri.

 

Svenska Bibelsällskapetin syyskokous ja symposium pidettiin 17.11. SEN:n edustajana osallistui TT Risto Nurmela. SB:n uutena toiminnanjohtajan toimii Krister Andersson, Svenska Missionskyrkanin entinen johtaja. Symposiumissa käsiteltiin Vatikaanin toisen konsiilin Dei verbum -dokumenttia ja sen suhdetta raamatunkäännöstyöhön. Alustajina olivat prof. Gunnel Vallquist, pater Rainer Carls ja prof. Birger Olsson.

 

5.1 Uskonnonopetuksen seuranta 

 

Vantaan Hämeenkylän ev.lut. seurakunnan rippikouluryhmä pastori Sami Lahtisen johdolla vieraili SEN:n toimistossa 25.2. Pääsihteeri kertoi ekumenian perusarvoista ja Sanna Ylä-Jussila informoi kansainvälisen vastuun kysymyksistä. Rippikoululaiset esittivät innokkaasti kysymyksiä ja vierailusta muodostui antoisa ainakin toimistolle.

 

Varhaiskasvatuksen uskontokasvatussymposiumiin 15.4. osallistui Sanna Ylä-Jussila, järjestäjinä mm. Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian ja soveltavan kasvatustieteen laitokset.

 

Koulujen lukukausien päätöstilaisuuksiin liittyviin kristillisiin elementteihin (joulukuvaelma ja suvivirsi) kiinnitettiin jälleen kerran huomiota ja keskustelu kävi vilkkaana. Opetusneuvos Antti Vanne Opetushallituksesta painotti Perustuslakivaliokunnan mietintöä 10/02 seuraten, että näillä elementeillä on kulttuurista arvoa, minkä vuoksi ne on syytä säilyttää koulujen juhlaperinteessä, eikä esimerkiksi suvivirren laulaminen tee juhlasta uskonnonharjoitusta. Pääsihteeri antoi pyynnöstä lausunnon uskonnonvapauslain positiivisesta tulkinnasta Espoon kaupungin opetustoimen viranhaltijoille.

 

Elokuun viimeisenä päivänä koko henkilökunta osallistui Opetushallituksessa järjestettyyn julkistamistilaisuuteen. Ortodoksisen uskonnon oppikirjat Sofian elämää (ykkös-kakkosluokat) ja Kohti kirkon elämää (kolmos-nelosluokat) ja edellisen työkirja julkistettiin. Opetushallituksen toimintaan kuuluu kustantaa oppimateriaalia pienten alojen tarpeisiin ja näihin kuuluu esimerkiksi vähemmistöjen uskonnonopetus.

 

Julkaistut oppikirjat ovat saaneet runsaasti myönteistä palautetta sekä sisältönsä että kuvituksensa ansiosta. Sofia-kirjan kirjoittajat ovat Marianne Kantonen ja Tia Tajakka, kuvittaja: Riikka Juvonen. Kohti kirkon elämää kirjan kirjoittajat ovat Anja Huurinainen-Kosunen, Kaisa Nykänen ja Juha Pössi ja kuvittaja: Ulla Vaajakallio.

 

SEN:n toimiston kouluvierailu Porvooseen toteutettiin 9.9. Yhteyshenkilönä toimi lehtori Marianne Kantonen. Vierailukohteina olivat Linnankosken lukio, Pääskytien ja Linnajoen yläasteet. Auditorioissa järjestettyihin tilaisuuksiin osallistuivat lukion kaikki oppilaat ja yläasteilta 8. ja 9. luokkien oppilaat. Jan Edström ja Sanna Ylä-Jussila esittelivät ekumeniaa ja SEN:a. Oppilaat olivat erittäin aktiivisia ja harkittuja, hyviä kysymyksiä esitettiin runsain määrin. Jokaisessa tilaisuudessa tuntui, että aika loppui kesken. Kouluissa tavattiin myös rehtorit ja uskonnonopettajia ja keskusteluissa käsiteltiin ekumeniaa osana uskonnonopetusta. Porvoon kaunista ortodoksista kirkkoa esitteli vahtimestari Leena Sarapää.

 

6 Neuvoston kokoukset

 

6.1 Kevätkokous

 

Kevätkokoukseen kokoonnuttiin International Christian Centeriin Helsinkiin. Sääntömääräisiin asioihin kuuluivat edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös. Näiden käsittelyn lisäksi oli esillä teema Kirkot ja Aids – osa II. Kysymyksessä oli osa II, koska 18 vuotta aikaisemmin oli järjestetty uraauurtava ekumeeninen symposiumi silloin vielä melko tuntemattomasta sairaudesta. Kokouksen painopisteinä olivat hiv- ja aidstilanne Suomessa ja sen lähialueilla sekä ekumeeninen yhteistyö hiviä ja aidsia vastaan, erityisesti Afrikassa.

 

Satkesin kehittämispäällikkö Marja Anttila toi tilastojen muodossa nähtäväksi hivin ja aidsin nykytilan. Kaikkein synkimmältä tilanne näyttää Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa. Taiteilija Kari Tuhkanen on hiv-positiivinen ja toimii maata kiertävänä valistajana. Tuhkanen kertoi, että hänessä todettiin hiv kymmenen vuotta sitten. Hän ryhtyi toivon lähettilääksi median skandaalinkäryisen uutisoinnin vuoksi. Hän haluaa olla välittämässä oikeata tietoa ja vaikuttamassa ihmisten aseteisiin.

 

Myös kirkot ovat heränneet ympäröivään todellisuuteen ja useita aids-työhön liittyviä hankkeita on käynnistetty. CUAHA-yhteistyöverkosto (Churches United in the struggle against hiv/aids in Southern and Eastern Africa) ja KMN:n hanke EHAIA (Ecumenical hiv/aids Initiative in Africa). Kehittämispäällikkö Birgitta Rantakari kertoi näistä hankkeista.

 

Toimittaja Kimmo Saares käsitteli teemaa sosiaalieettisestä näkökulmasta. Paneelissa Jan Edströmin johdolla keskustelivat Suomen Caritaksen puheenjohtaja Maila Berchtold, Fida Internationalin kehitysyhteistyökoordinaattori Olli Pitkänen, Ortaidin projektipäällikkö Jyrki Härkönen ja Suomen World Visionin ohjelmanjohtaja Anne Pönni.

 

Yleisön kysymyksissä pohdittiin, mitä kirkot ovat tehneet, jotta tilanne on muodostunut tällaiseksi ja mitä kirkot voisivat tehdä tilanteen muuttamiseksi parempaan suuntaan. Kimmo Saares listasi alustuksessaan myös konkreettisia toimintaohejeita kirkoille. Niiden keskeisimmäksi viestiksi muodostui ihmisen kiistaton arvo. Häpeän kulttuurista on päästävä eroon, sillä se passivoi ihmiset.

 

6.2 Syyskokous

 

Syyskokoukseen kokoonnuttiin 26.-27.10. Iisalmeen, jossa kokousta isännöivät ortodoksinen ja luterilainen seurakunta. Kokouksessa olivat esillä sääntömääräiset asiat, kuten vuoden 2006 toiminta- ja taloussuunnitelma. Keskusteluteemana oli Kirkko Suomessa 850 vuotta – mitä se meille merkitsee? Kokouspäivien aikana vallitsi erinomaisen lämmin ja vieraanvarainen ilmapiiri. Ensimmäisen kokouspäivän tiloina olivat Pyhän Elian kirkko ja Evakkokeskus, joka tilana on poikkeuksellisen vaikuttava seinämaalauksineen.

 

Kokousvieraat saivat mahdollisuuden tutustua ylä-savolaiseen elämänpiiriin myös muun kuin seurakunnallisen elämän osalta. Muun muassa kaupunginjohtaja Martti Harju otti kokousväen vastaan Raatihuoneella. Samoin toimitusjohtaja Lasse Aho tutustutti kokousväen Olvi Oyj:n, yhden talousalueen suurimman työnantajan, toimintaan.

 

Ekumeeninen jumalanpalveluksessa keskiviikkoiltana oli Iisalmen ev.lut. seurakunnan Vanhankirkon täydeltä väkeä, noin 1 000 henkeä. Jumalanpalveluksessa puhuivat arkkipiispat Jukka Paarma ja Leo sekä piispa Wille Riekkinen.

 

Keskusteluteeman käsittelyn aluksi kuultiin kolme mielenkiintoista alustusta: piispa Erik Vikström puhui aiheesta: Suomenruotsalainen kirkollinen elämä luterilaisuuden ja vapaakirkollisuuden vuorovaikutuksessa. Metropoliitta Panteleimonin aihe oli: Ortodoksievakkona Ylä-Savossa ja seurakuntaneuvos Valtter Luodon: Helluntailaisuuden kehitys liikkeestä kirkkokunnaksi.

 

Alustuksissa ja keskustelussa selvitettiin, että vähemmistön selviytymisen ehtona on siihen kuuluvien henkilöiden tietoisuus oman asiansa tärkeydestä ja halu tehdä sitä tutuksi ympäristölleen. Kokous sai myös runsaasti paikallisen median huomiota.

 

7 Jaostot monessa mukana

 

7.1 Eettisten kysymysten jaosto

 

Eettisten kysymysten jaoston tarkoituksena on tarjota SEN:n jäsenyhteisöille ja tarkkailijoille mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen eettisten kysymysten käsittelyn edistämiseksi. Jaoston tehtävänä on käsitellä ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä ekumeenisesta näkökulmasta. Erityinen huomio tulee kiinnittää terveydenhuollon etiikan kysymyksiin ja ihmisar­voon liittyviin kysymyksiin.

 

Jaoston puheenjohtajana toimi Risto Pontela, varapuheenjohtajana Liisa-Maria Voipio-Pulkki, ja sihteerinä Kaisa Iso-Herttua. Kokouksia pidettiin viisi ja healing-tematiikka oli kantavana teemana keskusteluissa.

 

Seminaari Rukous, sairaus, parantuminen – kristillisiä näkökulmia järjestettiin 11.3. Helsingin Diakonissalaitoksen kirkossa. Jaoston aloittaman prosessin tarkoituksena on nostaa esiin kristillisten perinteiden näkemyksiä parantumisesta, eheytymisestä ja tervehtymisestä. Kipeiden, jopa katkerien muistojen lääkitsemistä, haavojen umpeutumista ja ihmeparantumisia halutaan pohtia yhdessä.

 

Seminaarissa esiteltiin ekumeenisesta näkökulmasta kristillisten perinteiden näkemyksiä sairaudesta, rukouksesta ja parantumisesta. Alustajina olivat isä Teemu Lehmuskoski (ort.), pastori Helka Halme (hell.), rovasti Esko Eho (lut.), isä Teemu Sippo (kat.), lehtori Ulla-Christina Sjöman (lut.), pastori Seppo Juntunen (lut.), kehityspsykologi Päivimaria Mikkola (vap.) ja dosentti Jorma Niemelä (vap.). Puheenjohtajina eri jaksoissa toimivat jaoston jäsenet Liisa-Maria Voipio-Pulkki, Seppo Pesonen ja Risto Pontela.

 

Seminaarin jälkeen oli illanvietto illallisineen Galleria Haritonissa ja siellä Candlelight Lecturen piti TT Kimmo Kääriäinen käsitellen aihetta: Mitä tutkimukset kertovat sairaiden puolesta rukoilemisesta. Musiikkiohjelmasta vastasivat ortodoksinen Ekhos-kvartetti (Petri Hakonen, Juha Lampinen, Teo Merras ja Joonas Pyöli) ja pääsihteeri Edström.

 

Keskustelu oli monipuolista ja erittäin vilkasta. Seminaarin tauolla ja lopuksi tulleen palautteen mukaan moni olisi vielä halunnut sanoa jotain, mutta aika oli rajallinen ja näin puheenvuoroja jäi pyytämättä. Tilaisuutta pidettiin erinomaisena alkuna tärkeän teeman käsittelyssä ja jatkoa toivottiin.

 

Osanottajina oli terveydenhuollon, sielunhoidon, diakonian ja lähetyksen työalojen henkilöitä ja näiden alojen tutkijoita ja opiskelijoita. Mukana oli 134 henkilöä, joista 61 osallistui illanviettoon. 

 

Tapahtuma herätti laajasti median mielenkiitoa. Aiheesta kiinnostui muun muassa Yle Tv1:n uutistoimitus, jonka työryhmä oli paikalla ja seminaaripäivän iltana esitettiin klo 20.30 uutisissa kooste päivän annista. Monet lehdet kirjoittivat seminaarista. Myös teemaan liittyvää haastatteluja ja artikkeleita julkaistiin. Muistio seminaarin annista ja median kirjoittelusta on laaja alan tietopaketti. Sen työstivät TM, toimittaja Johannes Ijäs ja lääk. yo Aino-Maija Vuorinen.

 

Jaosto päätti jatkaa healing-teeman seminaarikäsittelyä ja alkoi suunnitellla kevään 2006 seminaaria, jossa pohditaan parantajan rajoja ja vastuuta.

 

7.2 Kasvatusasiain jaosto

 

Kasvatusasian jaoston tarkoituksena on tarjota SEN:n jäsenyhteisöille ja tarkkailijoille mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen asioissa, jotka liittyvät ekumeeniseen kasvatukseen. Tarkoituksena on edistää kasvatusta ekumeeniseen kasvatukseen Suomessa sekä keskinäiseen kunnioitukseen ja tiedon lisäämiseen kaikissa ikäryhmissä.

 

Jaoston puheenjohtajana toimi 26.8. saakka Irene Alvarez ja tämän jälkeen Juha Kinanen, sihteerinä toimi Mirkka Torppa. Kokouksia pidettiin neljä. Ensimmäinen kokous oli järjestäytymiskokous, jossa puhuttiin toimintavuoden teemoista ja erityisesti käsiteltiin Abrahamin lapset -kirjan koulukäyttöä. Toisessa kokouksessa käsiteltiin KMN:n Väkivallasta sovintoon -vuosikymmenen toteutumista Suomessa ja pohdittiin jaoston mahdollisuuksia osallistua vuosikymmenen toteutukseen mm. väkivallattoman viikon toteutuksessa kouluissa.  Kolmannen kokouksen aiheena oli MOD-koulutus.

 

Jaoston neljännessä kokouksessa keskeisimpänä teemana oli ortodoksisen uskonnonopetuksen nykytilanteeseen ja uusiin ortodoksisen uskonnonopetuksen oppikirjoihin tutustuminen.

 

MOD-peruskurssi järjestettiin Sipulin leirikeskuksessa 26-28.8. Kouluttajana oli kurssisihteeri Tuovi Varis ja osanottajia oli 12 henkeä. MOD (mongfald och dialog) on Ruotsissa kehitelty menetelmä ja koulutusohjelma, joka pyrkii siihen, että erilaisista etnisistä, kansallisista, uskonnollisista tai kulttuurisista taustoista peräisin olevat ihmiset voisivat kohdata toisensa ilman esteitä ja vihamielisyyttä. Koulutus perustuu keskusteluun, vuoropuheluun ja ryhmätöihin ja se tarjoaa pedagogisia malleja ja menetelmiä erilaisuutta koskevien kysymysten selvittämiseen. MOD-aineiston tarjoamien menetelmien ja harjoitusten avulla opitaan tiedostamaan omia asenteita, reaktioita ja synnynnäisiä ennakkoluuloja sekä käsittelemään niitä yhteisesti.

 

Sekä perus- että jatkokurssi tarjoavat työvälineitä, joita osallistuja voi hyödyntää omassa työssään. Jaosto havaitsi, että MOD-koulutus on erinomainen lisäkoulutus uskonnonopettajille, luokanopettajille ja kirkkojen kasvatustyössä toimiville. Jaosto suosittelee MOD-koulutuksen käyttöä eri yhteyksissä Suomen ekumeenisen neuvoston työssä.

 

Uskonnonopetuksen tilanteen seuraaminen oli toinen keskeinen tehtävä ja jaosto kokosi materiaalin, joka esittelee vanhemmille, opettajille, rehtoreille ja opetustyön johtajille koululaisen oikeuksia uskonnonopetukseen.

 

7.3 Naisjaosto

 

Jaosto jatkoi työskentelyään naisten aseman vahvistamiseksi kirkoissa ja yhteiskunnassa sekä yhteisen kristillisen identiteetin vahvistamiseksi. Tarkoituksensa toteuttamiseksi jaosto osallistui aktiivisesti sekä kotimaiseen että kansainväliseen ekumeeniseen keskusteluun naiskysymyksistä ja rohkaisi jäsenkirkkojen ja -yhteisöjen naisia aktiiviseen ekumeeniseen toimintaan.

 

Puheenjohtajana jatkoi Riitta Räntilä, varapuheenjohtajana Aino Salovius. Sihteeriksi valittiin vuoden alusta Eija Kemppi.

 

Jaosto kokoontui viisi kertaa, kolme kertaa keväällä ja kaksi kertaa syksyllä.

 

Kokouspaikkoja olivat Helsingissä Hotelli Helka, Kansan Raamattuseura, Pyhän Henrikin katedraalin seurakuntasali ja Pelastusarmeijan päämaja. Pyhän Henrikin seurakuntasalissa oli kutsuttuina vieraina sisar Benedikta Idefelt (P. Katarina), sisar Margaretha (Jeesuksen Pikkusisaret), sisar Martha (Ursuliinisisaret) ja sisar Marja-Liisa (Birgittalaissisaret).

 

Jaosto suunnitteli huhtikuulle 2007 valtakunnallista naisten tapahtumaa Hämeenlinnaan. Tapahtuman suunnittelua silmälläpitäen muodostettiin työryhmä, johon kuuluivat Riitta Räntila, Eija Kemppi, Yvonne Terlinden,  aikuiskasvatussihteeri Sinikka Metsätähti (Kirkon naistyön neuvottelukunta), lehtori Marianne Kantonen (ort.) ja Malena Björkgren (ev.lut. ruotsinkielinen naistyö). Lisäksi työryhmään kutsuttiin hämeenlinnalaisia eri seurakuntien ja yhteisöjen edustajia: Aira Modig, Marjo-Riitta Antikainen, Pirjo Kuosmanen, Pirjo Ventola, Sanna Salonen ja Ulla Pullola.

 

Työryhmä piti neljä kokousta, joissa pohdittiin tapahtuman aikaa, paikkaa ja ohjelman sisältöä. Päävaihtoehto tapahtumapaikaksi on ollut Hämeen linna. Tapahtuman taloutta varten laadittiin sponsorointisuunnitelma sekä anottiin kirkkohallitukselta varoja naistyön neuvottelukunnan kautta. Anne Lagerstedtia ehdotettiin tapahtuman tiedotusvastaavaksi. Tapahtuma tulee käsittelemään ainakin kipeää teemaa eli naisten alistamista ihmiskaupassa.

 

Naisten tie väkivallasta sovintoon -seminaari järjestettiin Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa väkivallattomalla viikolla. Korkeatasoiseen ohjelmaan kuului professori Aili Nenolan alustus aiheesta: Naisten tie sovintoon, historiallinen näkökulma, Nunna Kristodulin alustus Äiti Gavrilian tie, perheneuvoja Helena Ewaldsin alustus Nainen ja perheväkivalta sekä Nukketeatteri Hupilaisen esitys Fransiscus Assisilaisesta rauhantekijänä ja Monika Pensar-Granrothin ja Inkeri Simola-Isakssonin suunnittelema yhteinen Pyhät tanssit -esitys. Osanottajia oli noin 30 ja palaute oli erittäin myönteistä. Ohjelmaa pidettiin korkeatasoisena ja osanottajina oli henkilöitä, joiden elämäntilanteeseen seminaari toi apua.

 

Jaosto otti muutenkin huomioon kirkkojen väkivallan vastaisen kampanjan. Jaoso tutustui Pelastusarmeijan Hedvig-huoneeseen, jossa tehdään työtä perheväkivallan kohteeksi joutuneiden naisten parissa. Eija Kemppi oli mukana luterilaisen kirkon ihmisoikeustyön neuvottelukunnan järjestämissä seminaareissa, joissa käsiteltiin ihmiskauppaa ja luotiin välineitä asian tiedostamiseksi ja torjumiseksi Suomessa. Myös Euroopan kirkkojen konferenssissa, jossa naisjaoston jäsen Anne Lagerstedt on edustajana, käsiteltiin aihetta naiset ja väkivalta ihmisoikeustyöryhmän workshopissa. Jaoston jäseniä osallistui myös projektisihteeri Malena Björkgrenin järjestämään Naiset ja väkivalta -tapahtumaan, jossa pääpuhujana oli Solveig-Anna Boasdottir Islannista. Naisjaoston jäsen Aino Nenola oli vastuullinen järjestäjä Nainen ja kirkko -seminaarissa Valamossa.

 

Naisten ekumeenisten seminaarien esitelmiä päätettiin julkaista kirjana. Kirjan toimittajaksi valittiin Leena Mäkitalo ja julkaisusta neuvoteltiin Suomen Lähetysseuran kustannusjohtaja Minna Saarelma-Maunumaan kanssa. Kirjaa päätettiin laajentaa, jotta saataisiin mukaan myös sellaisia kirkkokuntia, jotka eivät ole olleet seminaareissa mukana. Kirjaan päätettiin liittää ekumeeninen sanasto, joka selventää kirjan käsitteistöä sekä eri kirkkojen naistyötä tekevien järjestöjen luettelo ja yhteystiedot. Riitta Räntilä ja Eija Kemppi ovat Leena Mäkitalon apuna toimitustyössä. Kirjaan päätettiin ottaa mukaan myös suomenruotsalaista kirkollista naistyötä käsittelevä osio.

 

Anne Lagerstedt on toiminut edelleen Euroopan Kristittyjen Naisten Ekumeenisen Forumin(EFECW) hallituksen jäsenenä. Forumissa on meneillään muutos, sillä päämaja muuttaa Sveitsistä EU-maahan Itävaltaan, mikä merkitsee sääntöjen uudistamista. Kansainvälinen hallitus on myös uudistumassa. Suomalainen Marjatta Viirto (ort) valittiin Forumin taloudenhoitajaksi. Marjatan asiantuntemusta on käytetty myös naisjaoston työssä. Anne Lagerstedt on tiedottanut EFECW Newsin välityksellä muille jäsenille Forumin toiminnasta. Forum oli ehdottanut seminaarin Responsible Citizenship paikaksi Suomea, mutta koska naisjaostolla oli omia seminaareja, päädyttiin ehdottamaan Viroa Suomen sijaan ja antamaan henkistä tukea seminaarille.

 

Yvonne Terlinden toimi edelleen naisjaoston edustajana Nordisla ekumeniska kvinnokommittéssa (NEKK). Hän osallistui Upsalassa 23.4. NEKK:n kokoukseen ja tämän jälkeen 24.-25.5. järjestettyyn Ekumenisk Institut för Nordenin (EIN) Idéforumiin Ekumenik och förtroende.

 

Jaosto oli mukana Oulun kirkkopäivillä. Naisten kohtaamispaikalla 28.5. esitettiin musiikkia, runoja tarinoita naisen elämästä. Naisten yömessu järjestettiin samana päivänä klo 22-23. Yhteistyökumppaneina olivat Oulun NNKY ja Kirkon naistyön neuvottelukunta.

 

20.11. järjestettiin Vivamossa jo perinteiseksi tullut ekumeeninen perhemessu.

 

7.4 Nuorisojaosto

 

Nuorisojaoston tarkoituksena on tarjota SEN:n jäsenyhteisöille ja tarkkailijoille mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen ekumeenisen nuorisotyön edistämiseksi.

 

Jaoston puheenjohtajan toimi Tuomas Mäkipää, sihteerinä Jussi Junni ja varapuheenjohtajana Sami Lehto. Koulutussihteerinä toimi Laura Hytti, kv-asioiden sihteerinä Miika Ahola. EYCE-yhdyshenkilönä Inka Lindroos, toiminnallisena sihteerinä Sami Lehto ja tiedottajana Jaakko Antila. Jaosto kokoontui säännöllisesti kerran kuussa lukuun ottamatta kesä-elokuuta.

 

Jaoston lippulaiva, Kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelma (Ketko), oli tänäkin vuonna yksi jaoston tärkeimmistä, vakiintuneista työmuodoista. Ketko-nimelle ja Liina Pajusen suunnittelemalle logolle saatiin 15.8. tavaramerkkisuoja Patentti- ja rekisterihallituksesta. Suuri voimankoitos, mutta myös antoisa ja onnistunut kokemus jaostolle ja aktiivisille nuorille oli Euroopan ekumeenisen nuorisoneuvoston (EYCE) yleiskokouksen järjestäminen Turussa lokakuussa.

 

Uutena avauksena jaosto aloitti nuorten uskontojenvälisen dialogin suunnittelemisen Laura Hytin ja Inka Lindroosin johdolla. Ketkon laajentumista muualle Suomeen pidettiin esillä ja vietiin viestiä eteenpäin.

 

Jaosto tuki nuorten osallistumista eri ekumeenisiin tapahtumiin ulkomailla ja Suomessa. Avustuksen saaneet raportoivat matkastaan jaostolle.

 

Jaoston näkyvyys ulospäin parani tiedottajan nimeämisellä ja tiedottajan tekemän Internet-sivujen uudistuksen kautta.

 

KetkoTM

 

Koulutussihteereinä toimivat Anna-Maija Viljanen-Pihkala (kevät) ja Laura Hytti (syksy). Koulutussihteereillä oli tukenaan Ketko-työryhmä, joka koostuu Ketkon suorittaneista vapaaehtoisista eri kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen nuorista. Ketko-kurssin kausi noudattaa kouluvuotta, joten sihteeri vaihtui keväällä. Kurssin suorittamisesta saa opintoviikkoja tai -pisteitä Helsingin ja Joensuun yliopistojen teologisissa tiedekunnissa ja Diakonia-ammattikorkeakouluissa. Yhteistyökumppanina on edelleen toiminut Kristillinen Opintokeskus (KO). Yhteistyö sujui mutkattomasti.

 

Maaliskuussa päättyneestä Ketkosta valmistui 9 nuorta aikuista. Edellisvuosiin verrattuna valmistujamäärä on pieni. Syynä vähäiseen määrään olivat monelta kurssin aloittaneelta puuttumaan jääneet suoritukset, jotka he täydensivät syksyllä alkaneen Ketkon aikana.

 

Neljän viikonlopun mittaisen Ketko-kurssin sisältöön ei tullut mullistavia muutoksia kevään osalta, mutta syksyllä Laura Hytin luotsaama kurssi muuttui kaksikieliseksi (suomi ja englanti) ja kurssilaiset osallistuivat entistä enemmän kurssin toteutukseen muun muassa rukoushetkien valmistelun ja yhteisen projektin kautta (toteutettiin rukousviikolla 2006). Monipuolisiin työtapoihin, keskusteluihin ja yhteisiin aterioihin kiinnitettiin huomiota muun laadukkaan ohjelman rinnalla.

 

Vanhaan hyvään malliin kurssilla tutustuttiin eri kirkkojen ja yhteisöjen elämään teoriassa ja käytännössä, ja kurssilaiset perehtyivät ekumeeniseen liikkeeseen, kansainvälisen toiminnan mahdollisuuksiin, kristillisyyteen ja ajankohtaisiin kysymyksiin laajasti monelta eri kantilta. Kurssin aloitti 35 nuorta aikuista monista eri kirkkokunnista ja lukuisista eri taustoista. Värikäs ja monipuolinen osanottajajoukko mahdollisti antoisat keskustelut. Mukana oli myös englantia ja saksaa äidinkielenään puhuvia nuoria, jotka osaltaan toivat mielenkiintoisen näkökulman kurssille.

 

Kurssi tarjosi hyvän tiedollisen ja kokemuksellisen pohjan ja valmensi nuoria aktiivisiksi ekumeenisiksi toimijoiksi. Se antoi myös tilaisuuden harjoittaa englannin kieltä, jonka taitaminen on ensiarvoisen tärkeää kansainvälisellä tasolla ekumeeniseen toimintaan osallistuttaessa.

 

Kansainväliset yhteydet

 

Jaosto on Euroopan ekumeenisen nuorisoneuvoston (EYCE) jäsen. Jaosto lähettää nuoria EYCE:n seminaareihin ja koulutuksiin eri puolilla Eurooppaa. Toimikauden suurimmaksi ponnistukseksi nousi EYCE:n yleiskokous, jota nuorisojaosto isännöi Turun kristillisellä opistolla 24.-30.10. Yleiskokous keräsi 51 osanottajaa eri Euroopan maista. Kokouksessa arvioitiin kulunutta EYCE:n ja jäsenjärjestöjen toimikautta, valittiin uusi hallitus, linjattiin tulevia suuntaviivoja ja tutustuttiin suomalaiseen ja eurooppalaiseen kristillisyyteen ja ekumeniaan.

 

Nuorisojaostoa kokouksessa edustivat TM Minna Hietamäki ja Laura Hytti. Lisäksi mukana oli suomalaisia kokousapulaisia ja jaoston kansainvälisen työryhmän toimijoita. Laura Hytti valittiin EYCE:n hallituksen jäseneksi. Tärkeäksi osaksi kokousta nousivat yhteiset rukous- ja hartaushetket, joita vietettiin sekä tunnustuskunnallisina että ekumeenisina. Erityiskiitosta sai tunnelmallinen ”suomalainen rukoushetki” metsän siimeksessä ulkoroihujen valossa.

 

Jaosto sai järjestelyjä varten runsaasti taloudellista ja muuta tukea kirkoilta, järjestöiltä, Turun kaupungilta ja yksityisiltä henkilöiltä. Kaikki tämä ja hyvä yhteishenki mahdollistivat onnistuneen Euroopan kristittyjen nuorten kokoontumisen.

 

Ekumeeninen työryhmä

 

Ekumeeninen työryhmä kokoaa ekumeniasta kiinnostuneita nuoria viettämään aikaa yhdessä ja järjestämään ekumeenisia tilaisuuksia.

 

Helatorstain vaelluksella vaellettiin Helsingissä kirkosta kirkkoon ja päädyttiin makkaranpaistoon Vuosaaren rantamaisemiin.

 

Ekumeeninen viikonloppu kokosi aktiivisia nuoria Turun kristilliselle opistolle EYCE:n yleiskokousta edeltäneeseen viikonloppuun 21.-24.10. Osallistujat antoivat panoksensa kokousjärjestelyihin ja tutustuivat EYCE:en ja EYCE:n hallituksen jäseniin yhteisten rukoushetkien ja illanviettojen kautta. Myös taiteeseen tutustuttiin ja osallistuttiin jumalanpalvelukseen Vapaakirkossa, jonka toiminta tuli myös tutuksi.

 

Ekumeeninen joulujuhla järjestettiin 14.12., jossa laulettiin kauneimpia joululauluja ja pohdittiin ekumeenisen liikkeen tulevaisuutta.

 

Spiritualiteettiprojekti

 

Spiritualiteettiprojekti jatkoi työskentelyään saattamatta työskentelyään vielä päätökseen. Tavoitteena on julkaista eri kristillisten perinteiden musiikki- ja rukousaineistoa yksissä kansissa. Projektia ovat ohjanneet Topi Haarlaa ja Mika Pajunen.

 

7.5 Opillisten kysymysten jaosto

 

Opillisten kysymysten jaoston tarkoituksena on tarjota SEN:n jäsenyhteisöille ja tarkkailijoille mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen opillisten kysymysten edistämiseksi. Jaoston tehtävänä on auttaa kirkkoja ja kristillisiä yhteisöjä tuntemaan toisiaan, edistää näiden ykseyttä ja poistaa keskinäisiä harhaluuloja. Tarkoituksensa toteuttamiseksi jaosto seuraa kotimaista ja ulkomaista ekumeenista keskustelua ja erityisesti Faith and Order -liikkeen toimintaa, järjestää ekumeenisia seminaareja ja tilaisuuksia ajankohtaisista opillisista kysymyksistä.

 

Jaoston puheenjohtajana toimi Antti Saarelma ja kutsuttuna sihteerinä Tapani Saarinen.

 

Kokoukset olivat temaattisia. Vuoden ensimmäisessä kokouksessa 27.1. käsiteltiin Kuala Lumpurissa, Malesiassa pidetyn Faith and Order -täyskomission kokouksen teemoja. Esillä olivat kaste, kirkko-oppi ja etniset kysymykset. Alustajina toimivat Väinö A. Hyvönen (vap.), Bernice Sundkvist (lut.) ja Mikael Sundkvist (ort.). Kokous pidettiin Pelastusarmeijassa Helsingin Mikonkadulla.

 

Ekumenia kirkoissa ja teologiassa oli teemana Joensuun yliopiston teologinen tiedekunnan kanssa yhteistyössä järjestetyssä seminaarissa 12.5 Joensuussa. Yleisössä oli runsaasti tiedekunnan opiskelijoita. Alustajina toimivat professori Anne Marie Aagaard Tanskasta ja professori Risto Saarinen. Tervehdyssanat lausui dekaani Lauri Thurén. Kommenttipuheenvuoron pitivät TM, FM Maria Takala-Roszczenko (ort.) sekä TT Tapani Nuutinen (lut.). Seminaarin paneelikeskusteluun osallistuivat hiippakuntasihteeri Sakari Häkkinen (lut.), prof. Paavo Kettunen (lut.), pastori Klaus Korhonen (hell.) ja rovasti Rauno Pietarinen (ort.). Seminaarin suunnittelutyöstä vastuun kantoivat Pekka Metso, Antti Saarelma ja Tapani Saarinen. Aihepiiri osui yksiin keväällä eri tahoilla vilkkaana käyneen, teologista koulutusta koskeneen keskustelun kanssa. Yhteistyö Joensuun yliopiston ja Okj:n välillä koettiin varsin antoisaksi.

 

Kolmen jaoston yhteistyönä (Okj, Pej ja Sekt för finl.sv. ek) järjestettiin 15.9. seminaari Kuka saa saarnata? Saarnan teologia ja käytäntö ekumeenisena kysymyksenä. Kirkkohallituksen toimitalossa Helsingin Katajanokalla. Alustajina olivat Kirkkohallituksen

 

jumalanpalvelus- ja musiikkitoiminnan johtaja, rovasti Kai Vahtola (lut.) ja Isä Teemu Sippo (kat.).

 

Kommenttipuheenvuoron käyttivät seurakunnanjohtaja Klaus Korhonen (hell.) ja isä Timo Lehmuskoski (ort.). Paneelikeskustelussa mukana olivat professori Petri Piiroinen (ort.), yleisvikaari Marino Trevisini (kat.), seurakunnanjohtaja Arto Kortemaa (vap.) ja Kai Vahtola. Kokouksessa tervehdyksensä lausuivat pääsihteeri Jan Edström, Väinö A. Hyvönen ja Veijo Koivula, Antti Saarelma ja Tor-Erik Store. Viimemainittu on teeman käsittelyn aktiivinen primus motor. Ruotsinkielisessä jaostossa on vuonna 2004 alettu selvittää kysymystä, kuka saa saarnata eri kirkkojen jumalanpalveluksissa. Suunnitteluryhmässä mukana olivat Veijo Koivula, Jan Edström, Arto Kortemaa ja Tapani Saarinen. Yhteistyö kolmen jaoston välillä toimi mainiosti ja yhteistyö jatkuu.

 

Ateenassa 9.-16.5. järjestetyn lähetyskonferenssin antia tarkasteltiin 24.11. Suomen Lähetysseuran lähetysopistolla. Alustajina toimivat pääsihteeri Jan Edström ja pastori Heikki Huttunen (ort.). Lähetysteologi, dosentti Timo Vasko (lut.) esitti kommenttipuheenvuoron. Lähetysseuran johtaja TT Seppo Rissanen käytti Ateenan kokousta koskevan puheenvuoron. Kustannusjohtaja Minna Saarelma-Maunumaa kertoi Lähetysseuran julkaisutoiminnasta ja TM Antti Laine esitteli KMN:n Faith and Order -pysyväiskomission Kreetan kokouksen 14.-21.6. antia.

 

Jaoston sihteeri osallistui Suunnittelufoorumiin.

 

7.6 Paikallisen ekumenian jaosto

 

Jaosto pyrkii edistämään paikallista ekumeniaa Suomessa. Sen tehtävänä on paikallisen ekumenian teologinen selvittely, paikallisten yhteyksien luominen ja tukeminen eri kirkkokuntien ja kristillisten yhteisöjen välillä sekä keskustelun herättäminen paikallisen yhteyden kysymyksistä ja ongelmista.

 

Puheenjohtajana toimi Kirsti Keltikangas, varapuheenjohtajina. Taisto Hillberg ja Arto Leskinen sekä sihteerinä Veijo Koivula.

 

Jaosto piti kaksi varsinaista kokousta. Kuka saa saarnata -seminaari toteutettiin yhdessä Okj:n sekä ruotsinkielisen jaoston kanssa. Marraskuussa järjestettiin Paikallisekumeeninen Foorumi Espoossa, jolloin vierailtiin tuomiokapitulissa, helluntaiseurakunnassa, ortodoksisessa ja luterilaisessa seurakunnassa. PaFo oli historiansa kolmas. Lisää kohdassa 2.2.

 

Keskeisessä asemassa jaoston toiminnassa on ollut vuosittain tammikuussa pidettävä kristittyjen ykseyden kansainvälinen rukousviikko. Huomiota on kiinnitetty myös Maailman rukouspäivän viettoon maaliskuussa, syksyisen vastuuviikon ekumeenisuuteen sekä Suomen Pipliaseuran aloitteesta pidettävään ekumeeniseen raamattusunnuntaihin. Muutoinkin on pyritty pitämään läheistä tuntumaa paikallisen ekumenian kenttään kaikkialla Suomessa. Jaosto on jatkanut eri puolilla Suomea olevien paikallisten ekumeenisten toimikuntien kartoittamista. Sihteeri on kuukausittain koostanut paikallisekumeenisen raportin jaoston jäsenten antamien tietojen perusteella.

 

Jaoston kehittämän paikallisen ekumenian ideapankin internet-versio löytyy SEN:in kotisivuilta.

 

7.7 Sektionen för finlandssvensk ekumenik

 

Sektionens syfte är att erbjuda ERF:s svenskspråkiga medlemmar och observatörer möjlighet till interaktion, att behandla aktuella ekumeniska frågor ur de svenskspråkiga samfundens och Borgå stifts synvinkel, att främja den lokala ekumeniken.

 

Ordförande var Tor-Erik Store och sekreterare Sara Torvalds. Tre sammanträden höös: 21.1, 27.5, och 23.9. Sektionen tog del av en muntlig rapport från frikyrkokonferensen Enhet och Mångfald i Borgå juni. Arbetet för att uppdatera dokumentet Lokalekumenisk idébank inleddes. Sektionen informerades om den nya arbetsgruppen för invandrarfrågor och dess arbete.

 

Arbetsfördelningen rörande Ansvarsveckan i Svenskfinland behandlades och den är följande: Kyrkornas internationella ansvarsvecka arrangeras i Svenskfinland av Kyrkans central för det svenska arbetet, Kyrkans Utlandshjälp och Ekumeniska rådet i Finland i samarbete med domkapitlet i Borgå stift, Finska Missionssällskapet, Förbundet Kyrkans Ungdom, Församlingsförbundet, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland och Frikyrklig samverkan. Ansvarsveckan planeras i nära samarbete med den riksomfattande finska Ansvarsveckan.

 

I seminariet Vem får predika i gudstjänsten? var sektionen en av arrangörerna. Mera om ämnet i 7.5.

 

Sektionen etablerade kontakt med Ekumeniskt Institut för Norden med tanke på ekumeniskt informationsutbyte. Ordförande deltog i ERF:s vårmöte och höstmöte. Sekreterare deltog i Planeringsforum (Sufo) 7.9. Sektionen var representerad vid Missionstemadagen 7.11.

 

Sektionen diskuterade behovet av kontakter till Frikyrklig Samverkan. I nära anslutning till FS hör också frikyrkornas hjälporganisation Frikyrkan Hjälper.

 

Gösta Kungssköld höll ett föredrag om Adventkyrkans undervisning om buden.

 

Dubbelt medlemskap i anslutning till religionsfrihetslagen diskuterades. Konstaterades att katolska kyrkan inte tillåter dubbelt medlemskap medan man i frikyrkorna är mera flexibel.

 

Dubbelt medlemskap kan förekomma i lutherska kyrkan endast i med sådant religionssamfund med vilket kyrkomötet har godkänt ett avtal. Medlemskap i ett religiöst samfund som inte registrerats som ett religionssamfund innebär däremot inte dubbelt medlemskap. Den som blir medlem i ett annat religionssamfund anses alltså utträda ur lutherska kyrkan.

 

Öppningar i medlemskapsfrågan efterlystes och konstaterades att vänskapsrelationer mellan pastorer underlättar utbyte.

 

8 Hallinto ja talous

 

8.1 Hallitus

 

Hallituksen puheenjohtajana toimi arkkipiispa Jukka Paarma (lut.). Varapuheenjohtajina piispa Voitto Huotari (lut.), pastori Heikki Huttunen (ort.) ja VT Markus Österlund (Missionskyrkan). Muina jäseninä olivat fil. maist. Pauliina Arola (lut.), ylilääkäri Kati Myllymäki (lut.) kirkkokunnanjohtaja Olavi Rintala (vap.) ja isä Teemu Sippo (kat.). Varajäseninä olivat tiedottaja Mari Malkavaara (lut.), johtaja Pekka Hietanen (lut.) ja päätoimittaja Hannu Lahtinen (vap.).

 

Hallitus kokoontui neljään kokoukseen ja jaostojen edustajien kanssa yhteiseen suunnittelufoorumiin (Sufo) pidettiin 7.9. Helsingin metodistiseurakunnassa. Pastori Timo Virtasen tervehdyksen jälkeen Sufon vieras evankelista Kalevi Lehtinen puhui teemasta Yhdessä evankeliumi eteenpäin. Lehtinen ja  E4-nuorisoinspiraattori Jussi Miettisen informoivat evankelioimiskongressi E4n (21.-25.1.2004)  annin soveltamisesta kirkkojen yhteiseen todistukseen.

 

Otsikolla Ideat ilmaisia – toteutus toista maata? pohdittiin jaostojen toimintaa niukoissa budjettikehyksissä. Jaostot esittelivät meneillään olevan vuoden toimintaansa ja luotasivat tulevaa.

 

8.2 Henkilökunta

 

Toimistossa työskentelevät pääsihteeri Jan Edström, toimistosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen ja osa-aikainen projektisihteeri Sanna Ylä-Jussila. Rahastonhoitaja Perry Johansson huolehti taloudenhoitoon liittyvistä tehtävistä. Hän hoiti tehtävät kotonaan, piti aktiivisesti yhteyttä toimistohenkilökuntaan ja joka toinen viikko järjestettiin yhteinen toimistopalaveri. Avustajana oli tarpeen mukaan abiturientti Juha Vuorinen, joka tilapäisesti auttoi toimistossa eri tehtävissä kiireisinä aikoina. Henkilökunnan ekumeeninen kokoomus antoi päivittäiselle yhteistyölle positiivisen etumerkin. Toimistohenkilökunta ja jaostojen sihteerit pitivät säännöllisesti yhteyttä.                 Nuorisojaoston vastuuhenkilöt käyttivät toimiston tiloja ja resursseja, usein varsinaisen toimistoajan jälkeen ja näin tilat saatiin hyvin riittämään. Nuorison läsnäolo koettiin ilahduttavana.

 

Toimistossa on myös runsaan 2 000 niteen ekumeeninen kirjasto hyödyksi ja iloksi henkilökunnalle, tutkijoille ja opiskelijoille.

 

SEN:n toimiston sijainti ev.lut. kirkon kirkkohallituksen tiloissa on suonut mahdollisuuden dynaamiseen yhteistyöhön kirkkohallituksen eri yksiköiden kanssa, mikä on ilahduttavaa.

 

8.3 Vuoden kulku lukuina 

 

Tilinpäätös osoitti alijäämää 11 280,22 euroa. Pääsyynä alijäämään oli, että yleisavustukset eivät toteutuneet budjetoiduissa puitteissa. Jäsenyhteisöistä avustivat lähes kaikki, mutta 19 tarkkailijasta vain kolme tuki toimintaa taloudellisesti. Tämä herättää kysymyksen, mitä tarkkailijalta edellytetään. Mikä on tarkkailijan sitoutuminen ekumeniaan? Vapaaehtoisia avustuksia tuli muutamalta seurakunnalta. Erityisavustuksia tuli projektikohtaisesti ja projektit toteutettiin suunnitelmien mukaisesti. Ev.lut. kirkoissa kannetulla yhdellä vuosittaiselle kirkkokolehdilla on suuri merkitys SEN:n taloudelle. Muiden kirkkojen kolehdit tuottivat aikaisempaa vähemmän.

 

Toiminta tapahtuu niukkojen varojen puitteissa ja vuoden 2006 osalta on henkilöstöresursseja jouduttu pienentämään. Talouden luvut esitellään yksityiskohtaisesti liitteenä olevassa tasekirjassa.

 

9 Arviointia

 

9.1 Asetetut ja saavutetut tavoitteet

 

Toimintasuunnitelmassa asetetut tavoitteet saavutettiin lähes täysin. Painopisteet eli opilliset kysymykset ja vuoropuhelu, sosiaalieettiset ja yhteiskunnalliset kysymykset sekä spiritualiteetti ja yhteinen todistus näkyivät vuoden kulussa.

 

Kristittyjen ykseyden rukousviikko on saavuttanut vakiintuneen aseman monissa seurakunnissa, mutta on vielä myös useita seurakuntia, joiden vuodenkierrossa sitä ei huomioida ollenkaan. Paikallisekumeeninen foorumi Espoossa tarjosi kannustavan katsauksen paikallisen ekumenian kehityksestä ja mahdollisuuksista.

 

Vastuuviikon puitteissa järjestetty nimienkeruu kehitysmaiden vesihuoltoa puolustavaan vetoomukseen keräsi noin 20 000 nimeä. Vetoomus luovutettiin kauppa- ja kehitysministerille syksyllä. Vastuuviikon ekumeeninen suuntautuminen jatkuu, kun viikon koordinointi projektisihteeritoimineen päätettiin siirtää SEN:lle. Tarkoitus on myös laajentaa Vastuuviikon yhteistyötä kirkkojen kehitysjärjestöjen suuntaan.

 

Ekumeeninen keskustelu lähetyksestä otti askeleen eteenpäin kun Lähetyksen teemapäivä järjestettiin ensimmäistä kertaa ekumeenisesti marraskuussa. Tämä kehitys vastaa SEN:n pyrkimyksiä edistää laajapohjaista ekumeenista keskustelua lähetyksestä ja evankeliumin julistamisesta. Suomen Lähetysneuvostossa, joka olisi luonteva taho vastaamaan tästä kehityksestä, on suhtauduttu kriittisesti ortodoksisen ja katolisen kirkon mukaantuloon järjestön työyhteyteen. Uutena jäsenyhteisönä SLN:oon hyväksyttiin viime vuonna Suomen Adventtikirkko. Päätöksen yhteydessä todettiin, että SLN on periaatteessa avoin lähetystyötä tekeville kristillisille järjestöille.

 

Juhlavuotta Kirkko Suomessa 850 vuotta vietettiin ekumeenisesti. Käytännössä juhlavuoden vietto näkyi eniten luterilaisissa seurakunnissa, mutta merkittäviä tapahtumia kuten seminaareja, näyttelyjä, symposiumeja, järjestettiin myös muissa kirkoissa sekä ekumeenisena yhteistyönä.

 

Oulun kirkkopäivät olivat osana juhlavuoden ohjelmaa. Ekumenia niissä näkyi hyvin siitä huolimatta, että päiviä ei tällä kertaa markkinoitu ekumeenisina, kuten 2003. SEN:n pääsihteeri toimi kirkkopäivien vieraan, KMN:n pääsihteeri Samuel Kobian, suomalaisena avustajana. Kobia osallistui eri seminaareihin ja piti myös lehdistötilaisuuksia. Kobia ei kuitenkaan saanut mahdollisuutta tervehtiä kirkkopäiväväkeä pääjuhlassa, mikä olisi ekumeenisesti katsoen ollut varsin tärkeää. Pääjuhlan historialliseen kavalkadiin kuului dramatiikkaa, musiikkia ja iloa. Siitä puuttui kuitenkin selkeä ekumeeninen ote, joka olisi antanut enemmän uskottavuutta sekä yhteiseen juhlavuoteen että kirkkopäivien ekumeeniseen luonteeseen.

 

Helsingin ekumeenisten kirkkopäivien ja Oulun kirkkopäivien jälkeen olisi suotuisa aika pohtia kirkkopäivien identiteettiä ylipäätään ja niiden suhdetta ekumeniaan ja muihin kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin.

 

Uskontojen kohtaamisen merkitys kasvaa jatkuvasti. SEN:n rooli on ollut pääsihteerin kautta osallistua kolmen uskonnon johtajien neuvottelujen koordinointiin. Arkkipiispa Jukka Paarma on edustanut ev.lut. kirkkoa.

 

Abrahamin lapset -kirja ja seminaari tarjosivat hyviä mahdollisuuksia tutustua erilaisiin pedagogisiin metodeihin ja tutustua muihin uskontoihin avoimesti ja turvallisesti.

 

Näköala-Utsikt-lehden tulevaisuus oli pohdinnan alla. Lehden tekemiseen ei toimistossa ole tulevana vuonna resursseja. Toimituskunnan jäsenet ovat pohtineet erilaisia vaihtoehtoja turvata lehden tulevaisuus.

 

Nordic-FOCCISA-verkosto on terve haaste ekumeeniselle pyramidirakenteelle. Verkostossa tapahtuu kulttuurien kohtaamista kirkkojen ja ekumeenisten neuvostojen yhteistyön kautta. On arvokasta että Pohjoismaiden kirkolliset/ekumeeniset avustusjärjestöt tukevat toimintaa, josta yhdessä sovitaan ja joka pyrkii tasavertaisempaan yhteistyöhön, myös taloudellisesti. Etelän ja pohjoisen kirkkojen välillä rakennettu luottamus on arvokas asia tilanteessa, jossa etelän kirkot edelleen kokevat, ettei niiden ääni tule tarpeeksi esille kansainvälisissä ekumeenisissa foorumeissa.

 

Jaostotoiminta takaa jatkuvuuden ja mahdollisuuden ottaa huomioon ajankohtaisia kysymyksiä seminaareissa ja eri keskustelufoorumeissa. Kaikilla jaostoilla oli säännöllinen kokoustoiminta ja aktiivisia jäseniä.

 

9.2 Ekumenia Suomessa 2005                                                             

 

Maamme kirkkojen yhteisiin haasteisiin kuuluu pyrkimys näkyvään ykseyteen. Kirkkojen tehtävä on pitää esillä kristillisiä arvoja ja antaa yhteinen todistus uskosta sanoin ja teoin. Näihin haasteisiin kirkot tarttuivat yhdessä Kirkko Suomessa 850 vuotta -juhlavuoden ekumeenisessa vietossa, mikä vahvisti kirkkojen välistä yhteistyötä sekä kansallisella että paikallisella tasolla.

 

Paikallisella tasolla yhteistyömahdollisuudet vaihtelevat edelleen ekumeenisten asenteiden ja seurakuntien resurssien mukaan. Kuten Riemuvuosi 2000 aikanaan, niin myös juhlavuosi korosti ekumeenista yhteistyötä ja toi esille kirkkojen merkitystä kulttuurissa ja yhteiskunnassa muutoinkin.

 

Myös tasavallan presidentin allekirjoittaman ja SEN:n rukouspäivätyöryhmän valmistaman rukouspäiväjulistuksen kautta oli mahdollista muistuttaa kristillisistä arvoista ja esimerkiksi tuoda esille yhteisiä yhteiskunnallisia huolenaiheita.

 

Uskonnonvapaus on hyvän toimivan ekumenian edellytys. Vuoden 2003 uskonnonvapauslaki oli tärkeä sekä kirkkojen välinen että uskontokuntien välinen edistysaskel. Uskonnonvapauslain tulkinta ja ekumeeninen seuranta on jatkuva haaste.

 

Mediassa käytiin keskustelua erityisesti kristillisten perinteiden näkyvyydestä koulujen lukukausien päätösjuhlissa, ottaen huomioon, että kouluissa on myös muihin uskontoihin kuuluvia oppilaita. Liian usein tuntuu siltä, että monet suomalaiset eivät kykene kohtaamaan monikulttuurisuutta avoimesti ja rohkeasti omaa kulttuuriperintöään kunnioittaen ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa eri uskontojen ja etnisten ryhmien kanssa. Tähän tarvitaan aikaa ja kirkkojen yhteistä rohkaisua dialogin mahdollisuuksiin.

 

Globalisaatiokeskustelu ja kansainvälinen vastuu kuuluvat aikamme ekumeenisen liikkeen suurimpiin haasteisiin. Tämä näkyy sekä Kirkkojen maailmanneuvoston tasolla että Suomessa. Miten kirkot yhdessä voivat vastata haasteisiin, joita tuovat tullessaan esimerkiksi hiv ja aids sekä muut pandemiat, puhtaan veden ja ruoan puute sekä sodat ja oikeudenmukaisuuden puute? Mitä tarkoittaa se, että avustusjärjestöt ovat ekumeenisia tai kirkkojen omistamina?

 

Pohjoismaiset ekumeeniset avustusjärjestöt, mukaan lukien luterilainen Kirkon ulkomaanapu ovat lähteneet mukaan KMN:n yhteydessä uuteen PEAD (Proposed Ecumenical Alliance for Development) -hankkeeseen, mikä vaikuttanee KUA:n toimintaan lähivuosina. Tähän prosessiin liittyy mm. se, että SEN ja KUA päättivät siirtää Vastuuviikon järjestäjävastuun KUA:lta SEN:lle. Tämä tarkoittaa, että KUA sitoutuu edelleen tukemaan ja järjestämään Vastuuviikkoa, mutta koordinointivastuu ja projektisihteeritoimi siirtyy SEN:lle. Tarkoitus on myös kehittää yhteistyötä Vastuuviikon ja kirkollisten avustusjärjestöjen kanssa Suomessa.

 

Sanasta vieraanvaraisuus on tullut ekumeeninen tunnus. Ekumeniassa vieraanvaraisuus voi olla askel syvempään yhteyteen ja näkyvään ykseyteen. Seminaarit saarnavieraanvaraisuudesta ekumeenisena kysymyksenä ja elokuinen Kirkon (ev.lut.) ulkoasiain neuvoston Pre Assembly -kokouksen keskustelu vieraanvaraisuudesta ehtoollispöydässä muodostuivat kiinnostaviksi foorumeiksi.

 

Näkyvä esimerkeistä ekumeenisesta vieraanvaraisuudesta oli arkkipiispa Jukka Paarman vierailu Suomen helluntaiherätyksen kesäjuhlassa, jossa hän sai lämpimän vastaanoton. Puheessaan Paarma korosti mm. yhteisen uskon voimaa, kristillisen todistuksen mahdollisuuksia ja ev.lut. kirkon ja helluntailaisuuden kahdenvälisten oppikeskustelujen merkitystä.

 

 

Yhteinen ehtoollinen on ekumeenisen toiminnan tavoite. Frikyrklig Samverkanin järjestämässä ruotsinkielisen vapaakristillisyyden kesäjuhlassa Porvoossa kesäkuussa vietettiin yhteistä ehtoollista vieraanvaraisuuden merkeissä. FS:lla on tarkoitus myöhemmin jatkaa teologista keskustelua ehtoollisesta. Pitkäaikainen yhteistyö on vienyt kirkkokunnat niin lähelle toisiaan, että yhteisen ehtoollisen vietto on luontevaa. Juhlajumalanpalveluksessa pidettiin myös ekumeeninen ordinaatio, jossa virkaan asetettiin metodistikirkon diakoni ja Missionskyrkanin pastori. Nämä tapahtumat kertovat lähellä toisiaan olevien kirkkokuntien dynaamisesta ekumeenisesta yhteistyöstä, jossa olemassa oleva käytäntö johtaa teologiseen pohdintaan.

 

Merkittävä suomalaisen vapaakristillisyyden lahja ekumeenisessa hengessä oli myös Suomen vapaan kristillisyyden tutkimuskirjaston kirjojen lahjoittaminen Helsingin yliopiston teologiselle tiedekunnalle keväällä. Kirjalahjoitus oli merkittävä täydennys tiedekunnan ekumeeniseen kirjastoon.

 

Yleisurheilun MM-kisojen yhteydessä aktualisoitiin evankeliumin julistaminen, ekumeeniset pelisäännöt ja uskontojen kohtaaminen. Kaikille uskontokunnille tarkoitettu hiljainen kappeli oli kisakylässä Espoossa. Otaniemen kappelissa pidettiin kisojen aikana hartaustilaisuuksia sekä ekumeeninen tv-jumalanpalvelus.

 

Lähes kolmekymmentä paikallista kristillistä yhteisöä järjesti kisojen aikana evankeliointikampanjan More than Gold. Merkittävää oli, että järjestäjät pyysivät lupaa saada käyttää Ekumenian hyvät tavat -asiakirjaa toimintansa suuntaviivana. Näin ekumeenisesti laaditut pelisäännöt ovat saamassa laajempaa käyttöä myös evankeliointiin nivoutuen. 

 

Kiitämme kaikkia, jotka ovat tukenee Suomen ekumeenisen neuvoston toimintaa. 

Suomen ekumeenisen neuvoston hallitus

 

Luettelo käytetyistä lyhenteistä 

 

BAG = Ökumenische Bundesarbeitsgemeinschaft Asyl in der Kirche 

CUAHA = Churches United in the struggle against hiv/aids in Southern and Eastern Africa 

EFECW = Ecumenical Forum for European Christian Woman 

EHAIA = Ecumenical hiv/aids Initiative in Africa 

EIN = Ekumenisk Institut för Norden 

EYCE = Ecumenical Youth Forum for Europe 

FOCCISA = Forum of Councils of Churches in Southern Africa 

FS = Frikyrklig Samverkan 

KCSA = Kyrkans central för det svenska arbetet 

Ketko = Kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelma 

KMN = Kirkkojen maailmanneuvosto 

KO = Kristillinen Opintokeskus 

KUA = Kirkon Ulkomaanapu 

MOD = Mongfald och Dialog 

NCC = National Councils of Churches 

NCC-Nordic = National Councils of Churches in Nordic countries 

NEKK = Nordisk Ekumenisk Kvinnokommitté 

NESS = Nordisk ekumenisk sekreterarsamling 

NMKY = Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys 

NNKY = Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys 

Okj = Opillisten kysymysten jaosto 

PaFo = Paikallisekumeeninen foorumi 

PEAD = Proposed Ecumenical Alliance for Development 

Pej = Paikallisen ekumenian jaosto 

SB = Svenska Bibelsällskapet 

SKR = Sveriges Kristna Råd 

SLN = Suomen Lähetysneuvosto 

SLS = Suomen Lähetysseura 

SVKN = Suomen vapaakristillinen neuvosto


Abrahamin lapsia, kirkkotoria, kouluvierailuja ja muuta kiinnostavaa.
 

Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2020/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.