Espoon vetoomus

Annettu 2.12.2006

Onnistuneeseen yhteiselämään vaaditaan kaksi osapuolta. Vastuu on jokaisella; niin kristityllä, muslimilla kuin jonkin muunkin vakaumuksen edustajalla. Kiristyneessä maailmantilanteessa vain dialogi ja konkreettiset teot voivat johtaa oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, joka tarjoaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet, arvostuksen ja turvallisuuden etniseen alkuperään tai vakaumukseen katsomatta.

Tarvitsemme kansallista dialogia. Tähän prosessiin kutsumme mukaan kaikki osapuolet: muslimiyhteisöt, kirkot, muut uskonnolliset yhteisöt, kansalaisjärjestöt ja valtion. Keskustelua tarvitaan uskontokuntien johtajien ja viranomaisten välillä, mutta on tärkeää, että sitä käydään myös yhteisöjen sisällä ja jäsenten kesken. Dialogi on hedelmällistä vain aktiivisen osallistumisen kautta, tasa-vertaisten toimijoiden välillä.

Viime vuosina olemme joutuneet todistamaan kehitystä, jossa ”islamin” ja ”lännen” välille on syntynyt kasvava vastakkainasettelu. Maltilliset äänet ovat vaarassa hukkua ääriryhmien tarkoitushakuisen, yksinkertaistavan retoriikan alle. Samaan aikaan valtaväestön keskuudessa lietsotaan pelkoa. Vääristynyt keskustelu vie suuntaan, jota vastustamme. Päämääränämme on suvaitsevainen ja turvallinen Suomi.

Muslimimaissa on vuosien aikana kasautunut turhautumista. Ratkaisemattomat kansainväliset konfliktit aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, ihmisoikeusloukkauksia ja katkeruutta. Näitä elementtejä ääriliikkeet käyttävät ja muokkaavat omiin tarkoituksiinsa. Ongelmille pyritään antamaan uskonnollinen sisältö ja merkitys, vaikka todellisuudessa ne ovat luonteeltaan sosiaalisia ja taloudellisia. Uskonto tarjoaa parhaimmillaan turvallisen ja kestävän pohjan elämälle. Väärin kohdeltuna ja ymmärrettynä siitä tulee uhka ihmisten yhteiselolle.

Viholliskuvien maailmassa olemme vaarassa unohtaa, että jokaisessa uskonnossa on ainekset hyvään. Me kieltäydymme ryhtymästä viharetoriikan välineiksi. Jokaisessa uskonnossa on vakaa pohja pyhän kunnioittamiseen ja toisen ihmisen arvostamiseen.

Avoimeen keskusteluun kuuluu vapaa tiedonkulku ja kriittisyys. Kaikilla tulee olla rohkeutta ilmaista omaa vakaumustaan ja kuunnella toinen toistaan. Tähän tarvitaan itseluottamusta ja identiteettiä.

Euroopan maiden väestönrakenne on monikulttuurista ja monietnistä. Siihen on suhtauduttava avoimin mielin ilman liiallista herkkyyttä. Jokaisella on oikeus tuntea osallisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan ja ylpeyttä omasta kulttuuriperimästään.

Tarvitsemme konkreettisia tekoja. Tällainen teko on esimerkiksi islamin uskonnonopettajien koulutus Suomessa. Kaikilla lapsilla on oltava mahdollisuus oman uskontonsa korkeatasoiseen opetukseen peruskoulussa. Kaikille Suomessa asuville on taattava myös oman uskontonsa mukainen hautaaminen ja hautapaikka. Kaikki uskonnolliset yhdyskunnat tulee saattaa julkisen tukirahoituksen piiriin.

Viranomaisten ja muslimiyhteisöjen välille tulee luoda järjestäytynyt keskusteluyhteys. Eri maissa on kokeiltu eri yhteistyömalleja. Niistä voimme oppia Suomessa. Annamme täyden tukemme vasta perustetulle Suomen Islamilaiselle Neuvostolle.

Kotoutumiseen liittyvät ongelmat tulee ehkäistä ennalta tarjoamalla maahanmuuttajille työtä, taloudellisia ja sosiaalisia palveluita sekä koulutusta. Näin torjutaan uskonnolla perusteltuja konflikteja. Sekä suomalaiset että maahanmuuttajat tarvitsevat lisäksi enemmän tietoa toistensa kulttuureista viranomaisten kesken ja myös arjen kanssakäymisessä.

Naisten asemaan täytyy kiinnittää erikoishuomio. Heidän merkityksensä rauhanrakentajina on suuri. Heillä on oikeus osallistua tasa-arvoisina toimijoina yhteiskunnan ja uskonnollisten yhteisöjensä rakentamiseen.

Demokratia, oikeusvaltio, sananvapaus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet ovat arvojamme, joista hyötyvät kaikki Suomessa asuvat.

Nämä arvot eivät ole ilmaisia; niiden eteen on tehtävä työtä ja niitä on aktiivisesti ajettava ja puolustettava. Vain näiden arvojen täysimittainen toteutuminen takaa inhimillisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti turvallisen Suomen.