Kirkko turvapaikkana -julkaisu

Kirkko turvapaikkana -periaate on hyvin vanha: siitä on viitteitä jo Vanhassa testamentissa. Lähtökohtana lähimmäisenrakkaus: kristittyinä velvollisuutemme on auttaa. Toiminta aktivoitui Euroopassa toisen maailmansodan juutalaisvainojen myötä. Nykyisenkaltainen turvapaikkatoiminta käynnistyi useissa Euroopan maissa 1970-luvulla.

Kirkko turvapaikkana -käytännön periaatteita

• Tilanne perustuu aina yksittäisen ihmisen tai perheen yhteydenottoon ja avunpyyntöön, ei seurakunnan aloitteeseen.
  
• Turvapaikan tarjoaminen on äärimmäinen toimenpide silloin, kun kaikki muut keinot on käytetty.
  
• Käytännön lähtökohtana on avoimuus ja turvaa hakevan ihmisen asian ajaminen (vrt. piilottaminen).
  
• Turvapaikan tarjoaminen perustuu yhteisön tukeen.
  
• Käytännöllä ei ole laillista sitovuutta.

Turvapaikka voidaan tarjota, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

1)      Hakijalla on perusteltu vainon pelko

2)      Hänen perhe-elämäänsä kohdistuu vakava uhka

3)      Hänen tähänastinen turvapaikkaprosessinsa ei ole ollut oikeudenmukainen

4)      Hänen turvapaikkahakemuskäsittelyynsä liittyvä tutkinta on ollut puutteellinen

Ohjeistuksen tausta

Esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa toimii verkostoja, jotka tukevat Kirkko turvapaikkana -toimintaa ( ) ja antavat käytännön tukea ja neuvoa. Norjassa luterilainen piispainkokous on laatinut ohjeistuksen kirkko turvapaikkana -tilanteita varten.

Suomen ohjeistusta laadittaessa mallia otettiin mm. Iso-Britanniassa laaditusta Sanctuary-ohjeistuksesta. Sen on tehnyt Churches Comission for Racial Justice -järjestö.

Ohjeistuksen luonne

• Julkaistu SEN:n julkaisusarjassa SEN:n hallituksen hyväksymänä.
• Luonteeltaan suositus, ei sido SEN:n jäsenkirkkojen eikä niiden seurakuntien toimintaa.
• Toiveena on, että paikallistasolla keskustellaan ohjeistuksesta ja mahdollisesti myös sovitaan paikallisista toimintamalleista.