Kirkko turvaverkkona -teesit Ilomantsista
Euroopan kirkkojen siirtolaisuusvuoden 2010 merkeissä kokoonnuttiin 20.–21.7.2010 Ilomantsin pogostalle keskustelemaan maahanmuuttajien osallisuudesta kirkkojemme elämässä. Kirkko turvaverkkona -seminaari nivoutui osaksi Iljan praasniekkaa. Seminaari kokosi päivien pohdinnat teeseiksi.
Järjestelyistä vastasivat Ilomantsin ev.-lut. ja ortodoksiset seurakunnat, ev.-lut. kirkkohallituksen maahanmuuttajatyö ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Osanottajia oli nelisenkymmentä, muutama osanottajista oli maahanmuuttaja.
Pastori Markku Vasara alusti teemasta Kirkko erilaisten ihmisten ja Jumalan kohtamispaikkana. Kirkko jumal-inhimillisenä eukaristisena yhteisönä oli isä Stefan Holmin aiheena. Kirkosta siltana synnyinmaan ja uuden kotimaan välillä puhui Espoon ortodoksisen seurakunnan jäsen Ivan Avdouevski. Maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia käsitteli teemaa Kirkko kotoutumisen yhteisönä. Tulevaisuudenkuvaa kirkosta erilaisten ihmisten yhteisönä valotti piispa Arseni. Helsingin ev.-lut. piispaksi valitun, rovasti Irja Askolan teemana oli Kirkko kaikkia varten.
Intensiivisten päivien päätteeksi julkistettiin Kirkko turvavekkona -teesit
- Tunnistamme sen, että kirkko on olemukseltaan monikulttuurinen ja tarkoitettu kaikkien ihmisten kodiksi. Usko yhdistää kristityt erilaisine taustoineen, eri-ikäisinä, erikielisinä ja erilaisina ihmisinä Jumalan perheväkeen, sisaruuteen ja veljeyteen Kristuksessa. Rakkaus on toisen kunnioittamista omana itsenään, ja sen tulisi olla seurakuntiemme uudistumisen ohjenuora. Tämä tehtävä nousee uskollisuudesta kirkon Herralle ja merkitsee kilvoittelua itse kunkin kohdalla.
- Jumalanpalvelus on kohtaamisen paikka. Kutsumme seurakuntiamme löytämään uudelleen lepopäivän pyhyyden ja kiireettömän Jumalan kansan juhlan. Seurakuntiimme mahtuu monia eri kieliä, joilla rukoillaan, ylistetään, opetetaan ja palvellaan.
- Tehkäämme seurakunnistamme helposti löydettäviä, lähestyttäviä ja vastaanottavia yhteisöjä. Kirkon kynnys ei saa olla liian korkea kenellekään. Toisista kulttuureista tulevat kristityt voivat tuoda seurakuntiemme elämään monia lahjoja. Ne avartavat ymmärrystämme siitä, kuinka yhteinen usko voidaan ilmaista monin rikastuttavin tavoin. Tavoitteena on yhteinen, monikielinen ja monikulttuurinen seurakunta.
- Seurakunnan muutos alkaa meistä itsestämme, tavastamme toimia ja puhua. Pappeina, työntekijöinä ja seurakuntalaisina meidän on otettava uudet tulijat mukaan yhdenvertaisina sisarina ja veljinä.
- Maahanmuuttajat ovat voimavara, joka avartaa ja vahvistaa seurakuntaa ja sen uskoa ja elämää. Jokainen meistä on kutsuttu olemaan hyväksytty, vastaanotettu ja elävä Kristuksen ruumiin jäsen.
Käsittelen ko. aihetta kolmesta näkökulmasta. Ensin pohdin kysymystä mikä on kirkko, toiseksi esittelen näkökulmia kristilliseen ihmiskäsitykseen ja lopuksi muutama ajatus kansankirkosta.
Muutin Suomeen, Tampereelle, Venäjältä kaksitoistavuotiaana poikana äitini ja isäpuoleni kanssa. Ensimmäinen tutustumiseni suomalaiseen ortodoksisuuteen tapahtui uskonnon oppitunneilla. En muista enää...