SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Mistä on kysymys?

1990-luvun alussa maahamme alkoi tulla huomattavasti aikaisempaa enemmän sekä työtä hakevia maahanmuuttajia että eri tavoin turvaa etsiviä pakolaisia. Tähän vaikutti mm. Neuvostoliiton hajoaminen. Jo tuolloin jotkut karkotusuhan alaiset turvapaikanhakijat saivat apua eri kirkkojen seurakunnilta.

 

Ikimuistoinen käsitys pyhäköstä suojapaikkana, jonne maallisella esivallalla ei ole oikeutta tunkeutua piiloutujia etsimään, tuli osaksi ajankohtaista eettis-yhteiskunnallista keskustelua kirkkojen piirissä. Nykypäivä-lehti kuvaa piispa Voitto Huotarin kantaa 5.5.1995: ”Suomen luterilainen kirkko on korkean edustajansa kautta uskaltautunut pidättämään jäsenilleen oikeuden arvioida maalisen esivallan päätösten ja toimien oikeudenmukaisuutta. Ja eräissä äärimmäisissä tapauksissa jopa ryhtyä toimiin tiettyjen päätösten toimeenpanon estämiseksi. --- Se, että poliisin tai sotilasvirkamiehen käsi ei kirkkoon ulotu, perustuu eri uskontojen vanhoihin traditioihin. Vuosisatoja ja jopa -tuhansia pyhäköt ovat tarjonneet vainotuille turvan.”

 

1990-luvun alkupuolella alettiin myös Suomen ekumeenisessa neuvostossa (SEN) seurata kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen maahanmuuttajatyötä. Sektionen för finlandssvensk ekumenik -jaostolla oli kontakteja esimerkiksi Pohjanmaalle, jossa erityisesti vapaaehtoisella maahanmuuttajien auttamisella on pitkä perinne. Ruotsinkielisessä jaostossa olivat maahanmuuttajuuteen liittyvät asiat jo silloin agendassa. Paikallisen ekumenian jaosto oli myös aktiivinen ja suunnitteli muun muassa paikallisekumeenisen koulutuspäivän, mutta teema oli ilmeisesti liian yleinen, koska koulutus jouduttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi perumaan.

 

Koulutuksen peruuntuminen herätti Paikallisen ekumenian jaoston aloitteesta keskustelun, että mikä erityinen asia yhdistää eri kirkkojen paikallisseurakuntia. Tässä keskustelussa nousi esiin maahanmuuttajuuteen ja kotouttamiseen liittyvät kysymykset. Kaikilla kirkoilla ei tuolloin ollut omaa maahanmuuttajatoimintaa, joten katsottiin tarpeelliseksi luoda ekumeenista yhteistoimintaa uudessa ajankohtaisessa tilanteessa.

 

18.9.1997 järjestettiin ensimmäinen Kirkot ja maahanmuuttajat -seminaari ja tästä sai alkunsa SEN:n edelleen jatkuva Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelma, jonka visio on, että kirkot tunnistavat tehtävänsä Jumalan ja lähimmäisten palvelijoina monikulttuurisessa Suomessa. Seminaari järjestettiin Suomen Lähetysseurassa, joka oli yhteistyökumppanina samoin kuin Helsingin ev.lut. hiippakunta ja Helsingin ekumeeninen toimikunta. Runsaat kuusikymmentä osanottajaa eri kirkoista kokoontui kuuntelemaan alustuksia ja keskustelemaan. Työministeriön maahanmuutto-osastoa edusti erikoissuunnittelija Sirkku Päivärinne.

 

Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelma muotoutui siis vastauksena konkreettisesta tilanteesta syntyneeseen tarpeeseen. Eri kirkkokuntien paikallisten seurakuntien maahanmuuttajatyön kartoittaminen, yhteistyö ja toiminnan ekumeenisen ulottuvuuden vahvistaminen oli ohjelman keskeinen liikkeellepaneva voima. Vuoden 1997 jälkeen seminaari tai symposiumi on toteutettu vuosittain, vuotta 2000 lukuun ottamatta. Tapahtumat on järjestetty eri puolilla Suomea yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon pakolais-/maahanmuuttajatyön, eri yhteisöjen ja paikallisten seurakuntien ja työryhmien kanssa.

  

Toinen Kirkot ja maahanmuuttajat -seminaari Oulussa 26.10.1998 oli SEN:n, Oulun ev.lut. tuomiokapitulin, KUA:n, Oulun ortodoksisen seurakunnan, Oulun diakoniaopiston, Suomen Punaisen Ristin, Opintotoiminnan keskusliiton, Oulun kaupungin ja Oulun läänin yhdessä

järjestämä.

 

Kolmas Kirkot ja maahanmuuttajat -seminaari oli Joensuussa 26.10. 1999. Sen tavoitteena oli lisätä maahanmuuttajien ja paikallisten seurakuntien vuorovaikutusta ja auttaa seurakuntia tukemaan pakolaisia kotoutumisessa eli oman kulttuurinsa säilyttämisessä ja sopeutumisessa uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Paikallisen ekumenian jaosto vastasi järjestelyistä Joensuun seurakuntien kanssa.

 

Vuonna 2000 ei järjestetty seminaaria, mutta julkaistiin vihkonen Kristityn ja muslimin avioliitto. Se oli Kansainvälisten asiain jaoston ja Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan yhteistyö.

 

Vaasassa pidettiin Kirkot ja maahanmuuttajat -seminaari 30.10.2001 yhteistyössä paikallisen ekumeenisen työryhmän kanssa. Seminaarin teemana oli: Perhe uuden edessä - Familjen inför det nya. Runsas osanottajamäärä – 80 henkeä – kertoi tematiikan tärkeydestä. Taustalla oli eri seurakuntien aktiivista toimintaa turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien puolesta. Työministeriön edustajana seminaariin osallistui johtaja Mervi Virtanen. Tasavallan presidentti Tarja Halonen lähetti tervehdyksensä seminaariin. Hän totesi siinä muun muassa näin: Uskoa ja uskontoa käytetään usein vallankäytön ja poliittisten päämäärien välineenä. Sen vuoksi on erityisen tärkeätä korostaa uskonnon myönteistä voimaa ja tuoda esiin käyttämättömiä mahdollisuuksia sovinnon ja yhteisymmärryksen löytämiseksi perhenäkökulmasta lähtien.

 

Kirkot ja maahanmuuttajat -symposiumi kokosi 100 osanottajaa Hervannan kirkolle 29.–30.10. 2002. Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän ja paikallisen ekumeenisen työryhmän kanssa järjestetyn tapahtuman teemana oli Uskonto ja kotoutuminen – Uskonto ja kohtaaminen.

 

Espoon seurakuntayhtymä myönsi Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelmalle vuonna 2001 100 000 mk:n taloudellisen tuen. Kaikista yhteisen kirkkovaltuuston sillä kertaa myöntämistä projektiavustuksista valitettiin, joten vasta valitusprosessin jälkeen eli vuonna 2003 avustus (16 818,79 e) saatiin käyttöön. Tämä mahdollisti teol.yo. Sanna Ylä-Jussilan palkkaamisen ohjelman projektisihteeriksi. Avustus antoi mahdollisuuden SEN:lle osallistua maahanmuuttokeskusteluun eri foorumeilla sekä kotimaassa että Euroopassa. Toimistosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen osallistui Itävallassa Interreligiöses Europa -projektin kokoukseen, jonka teemana oli Miteinander Leben – Einander Verstehen. SEN tuki myös lauluntekokilpailua: Uusi kotimaani ompi Suomi, jonka tulokset julkistettiin Helsingin kirkkopäivillä.

 

Tuolloin myös solmittiin yhteyksiä saksalaiseen Ökumenische Bundesarbeitsegemeinschaft Asyl in der Kirche (BAG) -järjestöön. Vuoden 2003 ekumeenisen rukousviikon aineiston teemana oli Aarre saviastioissa ja siinä käsiteltiin maahanmuuttajuutta. Pääsihteeri ja projektisihteeri osallistuivat Mångfald och dialog (MOD) -koulutukseen.

                     

Samma rötter – Abrahams barn i tre religioner -julkaisun suomentaminen otettiin ohjelmaan ja suhteet ruotsalaiseen Abrahams barn -säätiöön solmittiin.

 

26.3.2004 järjestettiin koulutuspäivä maahanmuuttajia ja turvapaikan hakijoita avustaville henkilöille. Päivän aikana tarkennettiin tietämystä Suomen oleskelulupakäytännöstä ja pohdittiin kirkkojen mahdollisuuksia auttaa ja tukea turvapaikanhakijoita, jotta voitaisiin edistää näiden oikeudenmukaista ja ihmisarvoista kohtelua. Lainsäädännöstä ja arvopohjasta käytti puheenvuoron johtaja Matti Heinonen Ulkomaalaisvirastosta. Saman vuoden lokakuussa SEN:n ruotsinkielisen jaoston (Sektionen för finlandssvensk ekumenik) ja Porvoon hiippakuntaneuvoston (Stiftsrådet) yhteinen maahanmuuttajatyöryhmä toteutti vierailun sisäasianministeriön Ulkomaalaisvirastoon ja vierailuun osallistui myös pääsihteeri Jan Edström.

 

Järjestetyissä seminaareissa ja tapahtumissa oli toistamiseen noussut esille tilanteet, joissa seurakuntien maahanmuuttajatyöntekijät joutuvat kasvokkain kirkko turvapaikkana -tilanteiden

kanssa. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet kääntyvät hädässään pappien, diakonien ja muiden seurakuntien työntekijöiden puoleen ja pyytävät apua. Vuonna 2004 alettiin laajemmin pohtia nimenomaan tämän kysymyksen esille ottamista. Työryhmä alkoi valmistella aiheesta seminaaria.

 

Huolellisen valmistelun tuloksena pidettiin Kirkko turvapaikkana -seminaari 4.4.2005 Helsingissä. Taustalla oli monista kulttuureista ja uskonnoista tuttu ajatus, että uskonnollisen yhteisön jumalanpalveluspaikka on pyhä, ja näin ollen maallisen esivallan käskyvalta ei ulotu sakraalitilaan. Tätä periaatetta on toteutettu aina kristittyjen vainojen ajoista Rooman valtakunnassa juutalaisvainojen vuosiin Kolmannessa valtakunnassa, mutta myös modernin länsimaisen demokratian Euroopassa.

 

Seminaarin keskusteluissa tuli esille turvapaikkakysymyksen polttavuus seurakunnissa. Osanottajat kuvailivat tilanteita, joissa kirkkoihin, pappiloihin ja seurakuntalaisten koteihin otetaan vastaan hädänalaisia turvan tarvitsijoita. Eräs kirkkoherra koki tilanteen raskaana: ”Olen sanonut Jumalalle, että älä lähetä yhtään pakolaista minun luokseni, koska en pärjää. Painaako kristillinen ihmiskäsitys mitään? Kahden maailman kansalaisena on vaikea elää. Kaipaamme laajaa yhteisöä, laajempaa kuin mitä seurakunta voi antaa.” Seurakuntien toimintasuunnitelmissa ja visioissa sanotaan mielellään, että kirkko elää ihmisten pyhässä ja arjessa asettuen heikkojen rinnalle, mutta turvapaikanhakijan kohdalla saatetaan unohtaa, että ”ovella ei seiso ongelma vaan ihminen, joka pyytää apua”.

 

Toiset kertoivat tapauksista, joissa seurakunnan antamalla avulla oli saatu lisää aikaa, vältetty uhkaava karkotus ja lopulta saatu myönteinen turvapaikka- tai oleskelulupapäätös. Mainittiin esimerkkinä KHO:n päätös, jossa viitattiin pakolaislain pykälän 38 ensimmäiseen momenttiin, jonka mukaan kun karkotuksesta päätetään, on otettava huomioon kaikki seikat kokonaisuudessaan.

 

Suomalaisesta kansalaistottelemattomuudesta puhuttaessa muistutettiin siitä, kuinka sortovuosina kutsuntoja pakoiltiin ja papit kieltäytyivät lukemasta suuriruhtinaan asetusta kirkossa. Tätä tottelemattomuutta Mahatma Gandhi käytti aikoinaan esimerkkinä väkivallattomasta vastarinnasta. Kommenttipuheenvuoron käyttäjä viittasi sota-aikaan: ”Mieleeni nousee kuva siitä, kun Helsinkiä evakuoitiin. Sellainen 8-10-vuotias tyttö kantoi pientä veljeään. Kuvan yhteydessä oli teksti, jossa tytölle sanotaan, että onpa sinulla raskas taakka, ja tyttö vastaa: 'Ei hän ole taakka, hän on veljeni.”

 

Seminaarin pääpuhujana oli Ökumenische Bundesarbeitsgemeinsaft Asyl in der Kirche -järjestön johtaja Wolf-Dieter Just. Hän totesi, että Kirkko turvapaikkana -toiminta ei ole laillisen järjestyksen vastustamista, vaan sillä pyritään takaamaan ihmisten oikeudenmukainen kohtelu. Jännitteiden keskellä siinä on kunnioitettu lakeja, kyetty toimimaan avoimesti ja oltu uskollisia itse tehtävälle. Seminaari toi esiin turvapaikkakysymyksen ajankohtaisuuden ja siihen liittyvän yhteisen pohdinnan ja linjanvedon tarpeen seurakunnissa. Seminaarin annista kirjoitettiin jonkin verran lehdissä, mm. seuraavissa: Kirkko ja koti, Diakonia, Suurella sydämellä (Tampere).

 

Abrahamin lapset – kolmen uskonnon yhteiset juuret -julkaisu julkistettiin 25.5.2005 ja päivää ennen sen ensimmäinen kappale luovutettiin tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Ruotsinkielisen alkuteoksen toinen kirjoittaja Dorothea Rosenblad oli mukana audienssilla presidentin luona ja tapasi samana päivänä median edustajat. Rosenblad piti erityisen merkittävänä sitä, että kolmen kirjanuskonnon johtajat olivat halunneet kirjan takakannessa esittää vetoomuksen uskontojen välisen yhteydenpidon tärkeydestä. Myös tasavallan presidentti kiitteli kirjan saattamista suomenkielelle.

 

Abrahamin lapset Pohjolan perukoilla -seminaari järjestettiin 6.10.2005 yhdessä ev.lut. kirkon kirkkohallituksen Kasvatus- ja nuorisotyön yksikön kanssa. Seminaari kokosi runsaasti erityisesti opetusväkeä.

 

Kolmannen kulttuurin kohtauspaikalla, monikulttuurinen parisuhde- ja perhetyön kurssi pidettiin 20.–21.4.2006 Sipoossa. Vastaava tilaisuus on suunnitteilla lokakuulle 2008 yhteistyössä Helsingin ja Espoon ev.lut. hiippakuntien maahanmuuttajatyön kanssa.

 

Vuoden 2006 lopulla julkaistiin kaksi Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelmaa tukevaa julkaisua: Ihmiskauppa – nykyajan orjuutta. Ihmiskaupan vastustaminen kirkkojen työssä ja En annan del av världen. Om församlingars möte med invandrare.

 

Ensin mainittu syntyi yhteistyössä Ev.lut. kirkon ihmisoikeustyön, Kirkon ulkomaanavun, OrtAidin ja Caritas-järjestön kanssa. Viimemainittuun on koottu keskustelua ja kokemuksia, joita on koonnut SEN:n ruotsinkielisen jaoston (Sektionen för finlandssvensk ekumenik) ja Porvoon hiippakuntaneuvoston (Stiftsrådet) asettama ekumeeninen maahanmuuttajatyön ryhmä (Ekumeniska invandrararbetsgruppen) ja Kyrkans Central för det Svenska Arbetet (Stiftsrådetin seuraaja). Julkaisussa on esimerkiksi artikkeli otsikolla Fritstadsrörelsen (Ulf Särs), joka esittelee kirkkoturvapaikan periaatteita.

 

Kirkko suojan antajana -neuvottelupäivä pidettiin Helsingissä 15.2.2007. Siellä keskusteltiin oikeudesta sielunhoitoon pakolaisten vastaanottokeskuksissa ja karkotettujen säilöönottokeskuksissa. Isä Aleksej Sjöberg (ort.) ja sisar Theresa Jezl (kat.) pitivät merkittävät puheenvuorot pastoraalisesta tuesta ja karitatiivisesta avusta. Päivän aikana tuli ilmi, että pastoraalisen tuen tarve esimerkiksi vastaanottokeskuksissa on suuri, mutta niiden työntekijät saattavat tylysti estää papin pääsemisen sielunhoitokeskusteluun. Neuvottelupäivässä tuli jälleen ilmi konkreettisen tuen tarve, erityisesti turvapaikanhakijoille, jotka pelkäävät henkensä puolesta karkotuksen edessä. Neuvottelupäivässä tuli esille mm, että jotkut vapaiden suuntien seurakunnat ovat muutaman kerran toimineet välittäjinä turvapaikanhakijoiden hätätilanteissa.

 

Suosituksia kirkkoturvapaikka-tilanteiden varalle oli seminaareissa ja neuvottelupäivissä pyydetty ja SEN:n aikaisemman pääsihteerin, projektisihteerin ja ev.lut. kirkon maahanmuuttajatyön sihteerin kanssa oli ohjeistuksen kirjoittamista pidetty yllä. Tavoitteena oli antaa seurakunnille ja uskonnollisille yhteisöille taustatietoja kirkkoturvapaikka-tilanteisiin valmistautumiseen sekä käytännön neuvoja näiden tilanteiden vastuulliseen hoitamiseen.

 

Seminaareja valmistellut työryhmä Jan Edström, Marja-Liisa Laihia, Sanna Ylä-Jussila ja Ville Hoikkala työsti suositukset. Työryhmä katsoi, että teemasta saadaan aikaan kirjanen, jolla voisi olla paikka SEN:n julkaisusarjassa. Asia oli esillä 24.2. SEN:n hallituksessa, joka hyväksyi kirjasen julkaisemisen Suomen ekumeenisen neuvoston julkaisuja -sarjassa.

 

Kirkko turvapaikkana julkistettiin Turun kirkkopäivillä 25.5.2007. SEN:n 10-vuotisen maahanmuuttajatyön ytimeen kuuluvan keskustelun hedelmänä. Se oli vastaus seurakunnista vuosien mittaan tulleisiin pyyntöihin saada ohjeita niin hengellisesti kuin juridisestikin vaativia tilanteita varten, joissa hädässä oleva ihminen hakee turvaa kirkosta.

 

Turun kirkkopäivien seminaarissa Seurakunnat konkreettisessa ihmisoikeustyössä. Kirkko turvapaikkana -käytäntöä koskevia ohjeita seurakunnille puhuivat puheenjohtaja Arlington Trotmann, Churches’ Commission for Migrants in Europe, kirkkoherra Heikki Mäntylä Turusta, ammattioppilaitospappi, kansainvälisen seurakunnan pastori Mia Pusa ja projektisihteeri Sanna Ylä-Jussila SEN:sta. Seminaarin järjestivät Kirkkohallitus/Diakonia ja yhteiskuntatyö, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniakeskus.

 

Församlingarna i det mångkulturella Finland oli aiheena seminaarissa, joka järjestettiin Österhankmossa 7.-8.9.2007 Ekumeniska flyktingarbetsgruppenin toimesta. Työryhmässä on SEN:n ruotsinkielisen jaoston ja Porvoon hiippakunnan edustus. Kurssi oli tarkoitettu maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kanssa toimiville seurakunnan työntekijöille ja seurakuntalaisille. Ulkomaalaisviraston edustaja Monica Harju esitteli viraston toimintaa.

 

Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelman ja Kirkko turvapaikkana -julkaisun lähtökohtana on ollut yhtäältä ajankohtainen tilanne, jossa turvan hakijat kääntyvät seurakuntien puoleen, ja toisaalta seurakuntien taholta tulleet pyynnöt toimintaohjeista. Tilanteet ovat lähes poikkeuksetta ekumeenisia tai uskontojen välisiä, koska turvan tarvitsijat edustavat eri tunnustusta kuin seurakunta, ja toisaalta kirkkojen piirissä jo tiedetään, että kaikilla kirkkokunnilla maassamme on hyödyllistä kokemusta näistä tilanteista.

 

Kirkko turvapaikkana -tematiikkaa on tältä pohjalta pidetty luontevana ulottuvuutena SEN:n toiminnassa ja palvelussa jäsenkirkoille. Sitä on käsitelty yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Olennaista on ollut ja on muiden muassa vuoropuhelu maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita hoitavien valtion viranomaisten kanssa.

 

 

Kuva: http://www.freeimages.com/photo/people-1255821



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Helsingin poliisilaitoksen myöntämä pienkeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1063 ja keräys on käynnissä 16.09.2021 - 15.12.2021 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en småskaliga penninginsamling med tillstånd från polisinrättningen i Helsingfors. Insamlingsnumret är RA/2020/1618. Insamlingen pågår 16.09.2021 - 15.12.2021. (eller tills insamlingsmålet nås) i hela Finland förutom på Åland.