SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Arto Kallioniemi: Uskonnonopetus ja ihmisoikeudet

Arto Kallioniemi
Kuva: Mao Lindholm

 

Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus on yleismaailmallisesti tunnustettu ihmisoikeus, joka sisältyy muun muassa ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen (1948) sekä useisiin Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin esim. Euroopan ihmisoikeussopimus (9 artikla) ja lasten oikeuksien yleissopimus (14 artikla)
 

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

n      Vuonna 2003 tuli voimaan uusi uskonnonvapauslaki, jonka myötä käsite ”tunnustuksellinen uskonnonopetus” muuttui ”oman uskonnon opetukseksi”

n      Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluville oppilaille järjestetään omaa opetusta, jos kunnan alueella on kolme oppilasta, joiden vanhemmat opetusta haluavat ja opetukselle on olemassa opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelmat

n      Tällä hetkellä opetushallitus on vahvistanut luterilaisen ja ortodoksisen uskonnonopetuksen lisäksi opetussuunnitelman perusteet adventistiselle, bahailaiselle, buddhalaiselle, Herran kansan yhteisön, Islamin uskonnon, juutalaiselle, katoliselle, Krishna-uskonnon, Kristiyhteisön, Mormonien ja vapaakirkon uskonnonopetukselle

n      Pienryhmäuskontoihin osallistuminen kuitenkin vähäistä

n      Uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille opetetaan elämänkatsomustietoa

n      Näin suomalainen uskonnonopetusjärjestelmä toteuttaa varsin hyvin kansainvälisesti arvioiden uskonnonvapautta ja ihmisoikeuksia

n      Suomalainen malli oman uskonnon opetuksesta on eurooppalaisesti ainutlaatuinen

n      Muissa pohjoismaissa on vain yksi uskonnonopetus, johon kaikki oppilaat osallistuvat: Ruotsissa vuodesta 1962, Tanskassa vuodesta 1975 ja Norjassa vuodesta 1997 lukien

n      Myös Englannissa uskonnonopetus on kaikille tarkoitettu yhteinen koulun oppiaine

 

Lapsen oikeus uskontoon

n      YK:n lasten oikeuksien julistus, jonka 27:n artiklan mukaan lapsella on oikeus fyysiseen, henkiseen, spirituaaliseen, moraaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen

n      Vaikka lasten oikeuksien julistuksessa ei ole suoraa ilmausta uskonnonopetukseen, niin uskonnonopetuksen kansainväliset asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että uskonnonopetuksella ja lasten oikeudella spirituaaliseen kehitykseen on yhteys.

n      Lasten spirituaalisista oikeuksista ei voida puhua ainoastaan yleisellä abstraktisella tasolla, vaan niillä on oltava myös selviä kasvatuksellisia mahdollisuuksia.

n      Uskonnonopetuksen tulee myös perustua lasten tarpeisiin ja kiinnostukseen ja sen tulee seurata lapsen kehitystä. 

n      Lapset tarvitsevat tukea ja ohjausta myös tällä elämän alueella.

n      Perinteisesti uskonnonopetuksen tavoitteet ja sisällöt määrittelevät ennemminkin viranomaisten kuin lasten tarpeita.

n      Tärkeänä lähtökohtana sille, mitä lapset tarvitsevat, tulee olla lasten kuunteleminen ja sen hyväksyminen, että aikuiset eivät aina tiedä parhaiten mikä on lapselle hyväksi. 

n      Lapsella oikeus tulla osalliseksi kulttuurisissa pyhinä pidettävistä kertomuksista ja tavasta hahmottaa maailmaa

n      Vanhemmilla on vastuu tuoda kulttuuriperinnön ja uskonnon näkökulma osaksi lapsuuden arkea

n      Lapsen oikeudet ovat vanhempien velvollisuuksia; vanhemmilla tärkeä vastuu

n      Mistä lapsi jää osattomaksi, jos hän ei saa kokemusta uskonnosta ja pyhästä

n      Lapsi tulee nähdä toimijana, jolla on tarpeita ja oikeuksia

 

n      Lapsella luontainen ominaisuus pohtia uskonnollisia ja eksistentialistisia kysymyksiä

n      Scheweitzer erottaa 5 peruskysymystä, joita lapset pohtivat osana normaalia kehitys- ja kasvuprosessiaan

 

n      1. kysymys kuolemasta

n      Lapsella tarve puhua elämän rajallisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja kuulla, miten aikuiset niitä ymmärtävät

n      Uskonto tarjoaa mahdollisuuden vastata lapsen kysymyksiin eksistentialistisella tasolla: näin se kykenee tuomaan turvaa ja lohtua sekä antaa tilaa yliluonnolliselle

 

n      2. uskonnon luonne ja uskonnon käsite

n      Lapsi joutuu välttämättä nykyajan moniuskontoistuvassa yhteiskunnassa tilanteeseen, jossa hän törmää eri uskontoihin ja katsomuksiin

n      Monikulttuurisessa yhteiskunnassa tieto omasta uskonnosta tärkeää

n      Lapsille oman identiteetin rakentaminen on tärkeä prosessi, siinä oman paikan hahmottaminen keskeistä

n      Suomessa uskonto myös osa alueellista ja paikallista identiteettiä ja mielenmaisemaa

n      Vaikka yhteiskunta vahvassa sekularisaatiprosessissa, uskonnon merkitystä suomalaisen yhteiskunnan elämänmuodon rakenteellistajana ei voi kiistää

 

n      3. moraali ja elämän mielekkyys

n      Moraaliin ja etiikkaan liittyvät kysymykset tärkeitä kasvatuksen maailmassa

n      Uskonto sisältää laajan moraalisen lähtökohdan, joka motivoi ihmisiä eettisesti korkeatasoiseen elämään

n      Lapsen arvomaailman ja moraalin rakentamisesta voi tulla haasteellista, jos lapselle ei esitellä uskontoa moraalin lähteenä

 

n      4. kysymys omasta itsestä ja omasta identiteetistä

n      Mihin minä kuulun ja mihin olen menossa

n      Mitä asioita arvostan ja miksi

n      - mikä on sukuni, mitkä perinteet haluan säilyttää, mitkä muuttaa

n      - miten yhteisöni perinteet näkyvät ja vaikuttavat minun elämässäni?

n      - mitkä asiat koskettavat minua?

n      Mihin haluan olla menossa

n      - miten näen mahdollisuuteni tulevassa

n      - miten haluan vaikuttaa elämääni

n      - miten haluan suhtautua toisin ajatteleviin tai muuten erilaisiin ihmisiin?

n      Mistä saan tukea

n      Miten oma traditio vaikutta elämäntulkintaani

n      Miten uskonnot, joiden parissa olen elänyt vaikuttavat elämän tulkintaani

 

n      5. Kysymys Jumalasta (transendentista)

n      Lapsella oikeus saada vastaus sprituaalisiin kysymyksiin

n      Uskonnonopetuskeskustelussa tuotava esille lapsen positiivinen oikeus uskontoon

n      Uskontoa ei saa rajoittaa vain yksityisasiaksi

n      Kristinuskon julistuksesta käsin (Jeesus painotti lapsen arvoa) kirkoilla erityinen syy ja velvollisuus puolustaa lapsen oikeuksia

n       Kirkot olleet hyvin aktiivisia: Julkilausuma ”Lapsen oikeus pyhään” esimerkki tästä aktiviteetista

n      ”Lapsi kasvaa oman perheensä ja yhteisönsä uskonnolliseen tai katsomukselliseen perinteeseen. Hänellä oikeus saada sen mukaista kasvatusta ja uskonnonopetusta”

 

n      Oman uskonnollisen identiteetin tukeminen ja omaan traditioon tutustumisen lisäksi ehdottoman tärkeää on, että lapsi kasvaa kunnioittavaan ja rauhaa edistävään vuoropuheluun muiden uskontojen ja maailmankatsomusten kanssa

 



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2020/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.