SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Lauantai 19.4.2011

Päivä alkoi opastetulla kiertoajelulla. Bussiimme tuli oppaaksi Natalia. Hän puhui hyvin suomea, mutta ei käyttänyt kaupungista suomenkielistä nimeä Pietari, vaan nimeä Sanktpeterburg (nimi kirjoitetaan venäläisittäin osat yhteen ja ilman s-kirjainta keskellä, kertoi Heikki). Hyvä niin, että ajatuksemme pysyivät paremmin kärryillä siinä, että olemme apostoli Pietarin kaupungissa. 

 

Ja näkeehän monissa Pietaria kuvaavissa lehtikirjoituksissakin todettavan, että Pietari on saanut nimensä perustajansa Pietari Suuren mukaan. Kaupungin pyhyys oli tullut esille jo isä Vladimir Feodorovin puheessa edellisenä päivänä. Natalia kertoi aika paljon samoja asioita, joista Heikki oli informoinut jo torstaina. Aleksanteri Nevskistä luonnollisesti aloitettiin ja hänen nimeään kantavasta luostarista, joka on hotellimme vieressä. Pääsiäänkäynnin vieressä on hautausmaa, jossa mm. kuuluisien venäläisten kulttuuripersoonien hautoja, kuten Tšaikovskin, Musorskin, Dostojevskin, Rimski-Korsakovin.

 

Pietari on Venäjän toiseksi suurin kaupunki. Pinta-alaltaan 1453 km2 ja on näin suurempi kuin Moskova. Asukkaita on 4,8–4,9 miljoonaa. Koska Pietari on vauras kaupunki, on työnsaanti helpompaa kuin muualla Venäjällä. Näin ollen kaupungissa asuu arviolta noin miljoona henkeä ilman rekisteröintiä.

 

Kun Suuren Pohjan sodan aikaan Pähkinälinna vallattiin ruotsalaisilta 1703, alkoi kaupunki kehittyä pienistä asumuksista. Nevski prospekt, Nevan valtakatu, on huikaiseva kokemus, sen varrella on toinen toistaan upeampia palatseja, porvaristaloja, kirkkoja. Toisessa päässä on Aleksanteri Nevskin luostari ja toisessa Amiraliteetti. Katua alettiin 1709 rakentaa molemmista päistä yhtä aikaa, se on 4,5 kilometriä pitkä. Aluksi kadun nimi oli Suuri perspektiivitie.

 

Nevski Prospektin varrella on myös Stockmannin uusi tavaratalo, joka on rakennettu huonokuntoisten rakennusten sisuksiin. Julkisivut on restauroitu entiseen loistoonsa. Hanketta vastustettiin voimakkaasti. Pietarilaiset puolustavat innolla kaupunkinsa vanhaa rakennuskantaa. Oppaamme Natalia oli selvästi vastustajien puolella, koska julisti, ettei milloinkaan jalallaan tuohon tavarataloon astu. Tätä julistusta voi jopa pitää sopimattomana, sillä olivathan opastettavat kuitenkin suomalaisia.

 

Niin, kuka antoi Suomelle itsenäisyyden? Smolnan kohdalle tultaessa, Natalia muisti painottaa, että

juuri Smolnassa 1917 Lenin otti vastaan Suomen senaatin delegaation ja sitä kautta Suomi sai itsenäisyyden. ”Itsenäisyys on meille kaikille tärkeä ja kallis asia”, tiivisti Natalia.

 

Pietarissa on 723 siltaa ja sitä kutsutaan Pohjolan Venetsiaksi. Sivuutimme Katariina Suuren muistomerkin, joka ihme kyllä on kaupungin ainoa. Se sijaitsee Ostrovskin aukiolla, siinä on kuvattuna Katariina ympärillään yhdeksän valtiomiestä ja muuta merkkihenkilöä.

 

Pyhän Ksenia Pietarilaisen hauta oli seuraava kohteemme. Ksenia Grigorievna Petrova oli syntynyt 1700-luvun alkuvuosikymmeninä ja eli suurimman osan elämästään Pietarissa. Ksenia oli armeijan upseerin Andrei Feodorovits Petrovin vaimo ja hän jäi leskeksi 26-vuotiaana, kun hänen puolisonsa kuoli äkillisesti kutsuilla. Ksenia suri miehensä poismenoa suuresti, erityisesti koska hän kuoli ilman, että sai osallistua pyhään ehtoolliseen. Tästä tapahtumasta seurasi, että Ksenia menetti kiinnostuksensa maailman asioihin ja hänestä tuli Kristuksen tähden houkka. Houkkuus ilmenee Raamatussa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä. 1 Kor.1:18–25; 1 Kor.2:14; 1 Kor.3:18–19.

 

Ksenia pukeutui miehensä vaatteisiin ja alkoi käyttää miehensä nimeä Andrei Feodorovits. Ihmisille hän kertoi, että hän itse oli kuollut, ei hänen miehensä. Tietyssä mielessä tämä oli täysin tottakin. Hän hylkäsi vanhan elämäntapansa ja -muotonsa ja hän koki hengellisen uudelleensyntymisen. Ksenia vaelsi Pietarin köyhien asuinalueella eikä hänellä ollut paikkaa, mihin päänsä kallistaa. Hän kieltäytyi kaikista sukulaisten tarjouksista. Hänen hengelliset kykynsä ja lahjansa alkoivat tulla huomatuiksi. Hän profetoi tulevia tapahtumia koskettavasti pietarilaisille, jopa tsaarin perheellekin ennustaen esimerkiksi Katariina Suuren kuoleman.

 

Vastoin tahtoaan hän tuli tunnetuksi kansan keskuudessa Jumalalle mieluisana henkilönä. Ihmiset pyysivät Kseniaa vierailemaan kodeissaan ja työpaikoillaan antamaan siunauksensa näille paikoille. Pyhä Ksenia eli noin 45 vuotta puolisonsa kuoleman jälkeen ja kuoli 71-vuoden ikäisenä. Tarkkoja tietoja päivämäärästä tai olosuhteista, jossa pyhä Ksenia kuoli, ei ole tiedossa. Kuolinvuodeksi on arveltu vuotta 1803. Pyhä Ksenia on haudattu Smolenskin hautausmaalle. 1820-luvulla ihmiset kokoontuivat hänen haudalleen rukoilemaan ja laulamaan kirkkolauluja sekä pyytämään häneltä esirukouksia Jumalalle. Moni pyhiinvaeltaja otti haudalta maata mukaansa pois lähtiessään ja siksi hautaa jouduttiin korjaamaan joka vuosi. Myöhemmin haudan päälle rakennettiin kappeli. Monet haudalla rukoilleet kokivat myöhemmin parantumisia sairauksistaan ja vapautumisia huolistaan ja murheistaan. Ksenian haudalla käytiin myös Neuvostoliiton aikana ahkerasti.

 

Kun tulimme hautausmaalle, oli Ksenian hautakappelille pitkä jono. Ihmiset odottivat hartaana kukat käsissään pääsyä kappeliin. Sisälle kappeliin emme päässeet kun ei ollut aikaa jonottaa, mutta näimme sen ulkoapäin ja näimme myös ne monet kirjelaput, jotka oli jätetty kappelin ulkopuolelle Ksenialata esirukouksia pyytäen. Harras rukoilu täytti koko seudun. Kappelin ympäristössä voi tuntea Pyhän läsnäolon. Kokemus oli mykistävä.

 

Huomiomme kiintyi myös hautajaisväkeen ja suurikokoisiin kukkalaitteisiin. Jälkeenpäin selvisi, että juuri tuolloin siunattiin jalkapallojoukkue Zenitin maalivahti Vajtseslav Malafejevin puoliso Marina Malafejeva. Tämä oli kuollut rajussa auto-onnettomuudessa Pietarissa aikaisin torstaiaamuna.

 

Hautausmaalla oli paljon myös aivan uusia hautamuistomerkkejä. Meikäläisestä tyylistä poiketen näytti olevan yleistä, että vainajan kasvokuva oli hakattu kiveen. Todella mahtipontisia hautakiviä oli runsaasti. Varmasti sellainen tulee aikanaan olemaan myös Marian Malafejevan haudalla.

 

Rastrellin sininen ja Katariinan erakkomaja

 

Palattuamme bussiin, jatkui kiertoajelu. Käsite Rastrellin sininen sai myös selvityksen. Italialaissyntyinen Bartolomeo Rastrelli (1700–1771) saapui Venäjälle isänsä kanssa 1716. Jo Pietari Suuren aikaan hänen rehevä barokkivaikutteinen arkkitehtuurinsa herätti runsasta ihastusta. Keisarinna Elisabetin hoviarkkitehtina hänen töitään toteutettiin paljon. Useat rakennukset ovat sinisiä, tietyn sinisiä ja tätä väriä kutsutaan Rastrellin siniseksi. Hänen päätyönsä on kuitenkin ulkoväritykseltään vihreä. Se on talvipalatsi, venäläisen barokin loistoesimerkki, joka rakennettiin (1754–1762) keisarinna Elisabetille talviasunnoksi.

 

Katriina Suuri tarvitsi yhä kasvavalle taidekokoelmalleen tiloja ja rakennutti talvipalatsin yhteyteen Pienen eremitaasin (erakkomajan). Sittemmin rakennettiin Suuri eremitaasi (1771–1787). Uusi eremitaasi rakennettiin 1839–1851. Nikolai I avasi Uuden ja Suuren eremitaasin yleisölle 1852. Neuvostoliiton aikana taidekokoelman levittäytyi varsinaisen Talvipalatsin puolelle ja vuonna 1922 nimi Eremitaasi on laajentunut käsittämään koko palatsin yhteydessä olevaa taidekokoelmaa. Kokoelma sisältää nykyisellään yli kolme miljoonaa taide-esinettä, joista kerrallaan pystytään pitämään näytteillä noin viittä prosenttia.

 

Eremitaasin kokoelmiin tutustuminen olikin ohjelmassa seuraavana, mutta sitä ennen oli paikallaan pysähtyä välipalalle kuuluisaan kirjailijataloon. Hyvä on kahvitella interiöörissä, josta esimerkiksi Dostojevski, Lermontov ja Pushkin ovat virvokkeiden lomassa imeneet inspiraatiota. Paikalle antaa mustanpuhuvan mysterion leiman sekin, että nimenomaan täältä Pushkin tammikuussa 1837 lähi kaksintaisteluun, joka koitui hänelle kohtalokkaaksi.

 

Seuraavaksi oli ohjelmassa Natalian johtama kierros Eremitaasissa, mutta siitä en voi kertoa mitään, koska lähdin tutkailemaan Venäläisen taiteen museon kokoelmia. Olen peräti kaksi kertaa ollut Eremitaasissa opastetulla kierroksella, mikä on tietysti naurettava syy jäädä pois tällä kertaa. Erään laskelman mukaan on niin, että jos jokaisen Eremitaasin esineen edessä pysähtyisi minuutiksi, kuluisi museossa kahdeksan vuotta. Nähtävää siis riittää, mutta kun en ollut milloinkaan aikaisemmin käynyt Venäläisen taiteen museossa, niin päätin käydä siellä.

 

Oppaan taidehistorian tuntemusta kehuttiin kovasti kierroksen jälkeen. Eremitaasikierroksella onkin hyvä olla opas mukana, sillä näin pystyy imemään paljon enemmän tietoa ja kokemusta lyhyessäkin ajassa.

 

Venäläisen taiteen museossa oli taidenäyttely Venäjän historian sankareita ja konnia. Näyttelyssä oli suurikokoisia töitä maan historian alkumetreiltä meidän päiviimme. Russien nimi liittyy Ruotsiin, joko Roslagenin maakuntaan, josta lähti idäntielle paljon viikinkejä tai soutumiehiä (ro=soutaa). Näin Venäjää alettiin kutsua russien maaksi. Tämän tiedon poimin suomalaisen koulun opettajan laatimasta näyttelyoppaasta. Opettajat Maria ja Marjo tulivat nimittäin kierrokselle mukaan ja olivat olleet näyttelyssä aikaisemmin oppilaiden kanssa.

 

Kun taidekierroksilta oli selvitty, käytiin hotellissa nopeasti kääntymässä ja taas oltiin liikkeellä. Seuraavaan kohteeseen olikin lyhyt kävelymatka.

 

Luostarin puutarhaan

 

Aleksanteri Nevskin lavran (suurluostari) alueella sijaitsee muun muassa Pietarin metropoliitan koti. Luostari liittyy Pietari Suuren toimiin ja on perustettu 1710 ja nimetty Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevskin mukaan. Luostarin barokkirakennusten ryhmää hallitsee kaksitorninen kupolikattoinen Pyhän Kolminaisuuden katedraali, joka edustaa uusklassisismia. Se on valmistunut 1790.

 

Neuvostovallan aikana luostari lakkautettiin ja kaksikymmentä viimeistä munkkia pantiin seinää vasten ja ammuttiin. Kirkko palautettiin uudelleen jumalanpalveluskäyttöön jo 1956.

 

Vigilia (lat. yövartio) on ortodoksisen kirkon ehtoo- ja aamupalveluksesta sekä ensimmäisestä hetkestä koostuva (öinen) juhlapalvelus, joka edeltää sunnuntain tai kirkollisen juhlapäivän liturgiaa.

Öiset jumalanpalvelukset ovat perua marttyyriajoilta, jolloin uskottiin Kristuksen toisen tulemisen tapahtuvan keskiyöllä. Slaavilaisen perinteen mukaisesti vigilia toimitetaan lauantai-iltaisin ja juhlapäivien aattoiltana. Vigilia kestää 1 - 2 tuntia. Vigilian toimitusmuoto on peräisin Jerusalemin seurakunnasta. Sana vigilia ei ole yleisesti käytössä koko ortodoksisessa maailmassa. Mm. Kreikassa kokoöinen palvelus on nimeltään agripnia ja se toimiteaan vain suurten juhlien yhteydessä.

 

Vigilian jälkeen meitä tuli tervehtimään pappismunkki, isä Roman. Hänen aloitustervehdyksensä oli: Onnittelen teitä meidän Herramme ylösnousemuspäivän johdosta. Varhaisista ajoista lähtien perinne on ollut, että kirkollinen vuorokausi vaihtuu illalla klo 18, joten pyhäpäivä oli todella alkanut.

 

Isä Roman kertoi luostarin historiasta ja siitä miten Aleksanteri Nevskin maalliset jäännökset ovat päätyneet tähän kirkkoon Vladimirin kaupungista. Kun Pietari Suuri löi lännen eli Ruotsin ja valtasi Venäjälle Itämeren rannikkoa Uudenkaupungin rauhansopimuksen mukaan 31.8.1721, päätti keisari juhlistaa voiton 3-vuotispäivää siirrättämällä Pyhän Aleksanterin jäännökset Vladimirista Pietariin. Ne tuotiin samalla paikalla sijanneeseen edelliseen kirkkoon. Ikonostaasin oikealla puolella ovat Aleksanterin maalliset jäännökset hopea-arkussa komean baldakiinin alla. Tällä paikalla on jatkuvasti rukoilijoita. Isä Roman kertoi, että kirkosta on tullut Suomen ja Venäjän ystävyyden symboli, koska kun kirkko otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1956, oli Suomesta ortodokseja ja luterilaisia piispa Nikodimin vieraina ja myös myöhemmin. Täällä on ollut kirkollisten neuvottelujen tapaamisia ja täällä on rukoiltu paljon. Vuonna 1995 palasi luostaritoiminta näiden seinien sisäpuolelle. Luostarin johtaja on piispa Nazar ja veljestöön kuuluu 40 jäsentä.

 

Kuuliaisuusveli Igor esitteli meille kirkkoa, jonka alkutaival olikin ollut hankala. Italialaissyntyinen arkkitehti Rossin suunnitelman mukaan se rakennettiin ensin basilikatyyliseksi, mutta kun se oli saatu valmiiksi, alkoi se vajota. Rakennus oli suomaalla. Kirkko piti purkaa ja arkkitehti Ivan Starov suunnitteli uuden kirkon, joka on kolmilaivainen ristikirkko. Kirkossa on myös kuvanveistäjä Fjodor Subinin veistoksia. Veli Igor kertoi, että on tapana sanoa, että kun katolinen arkkitehti suunnitteli, kirkko ei kestänyt. Ortodoksisen arkkitehdin työn tuloksena asiat korjaantuivat.

 

1932 kirkko suljettiin ja alkuperäinen hopea-arkku toimitettiin Eremitaasiin.

 

Kirkon koko itäseinä on ikonostaasia ja se on Katariina Suuren idea. Katariina Suurella oli tapana pitää jumalanpalvelusten aikana kirjaa käsissään ja huomauttaa, jos tuli virheitä.

 

Veli Igor selitti meille maalauksia, mm. Kristus puhdistaa temppelin, Pietari kieltää Kristuksen. Ikoni, joka kuvaa Kristusta valkeassa asussa on metropoliitta Serafimin työ. Metropoliitalla oli ollut suuri merkitys Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen pyhäksi julistamisessa 1903. Hän oli kirjoittanut Serafim Sarovilaisen elämänkerran. Ikoni on metropoliitan viimeisten päivien työ. Hän oli saanut sen valmiiksi vähän ennen kuin salainen poliisi tuli hänet noutaman. Hänet ammuttiin 1937.

 

Kattokruunut ovat hopeaa ja ovat ensimmäiset sähköistetyt kirkkovalaisimet Venäjällä. Ne on saatu takaisin Eremitaasista vuonna 2004. Kupolia kannattelee neljä pendentiiviä, joissa neljä evankelistaa. Pendentiivi on arkkitehtuurissa kolmiomainen ja kaareva holvin osa, joka liittää neliömäisen tilan pyöreään tai monikulmaiseen kupoliin.

 

Nevan taisteluun liittyen kirkossa on keskeisenä ikonina Nopeasti auttavan nevalaisen Jumalanäidin ikoni.

 

Kello lähenteli jo 21:tä ja kahdentoista tunnin kierros Pohjolan Venetsiassa alkoi jo tuntua jaloissa. Väsyneinä, mutta vaikuttuneina kävelimme hotellimme. Nälkä oli jokaisella. Muutamat jaksoivat vielä lähteä hakemaan ruokapaikkaa kaupungilta, mutta suurin osa tyytyi hotellin keittiön antimiin. Nopea tarkistus ylimmän kerroksen näköalabaariin ja sitten nukkumaan. Uni tuli aivan heti.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.