SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Perjantai 18.3.2011

Päivän ensimmäinen ohjelmanumero oli metromatka. Aivan hotelli Moskovan vieressä on metroasema, mutta se oli parhaillaan remontissa ja näin kävelimme tovin seuraavalle asemalle, Ploshtshad Aleksandra Nevskogoon. Pietarissa metroasemat ovat toinen toistaan kiintoisimpia nähtävyyksiä.

 

Stalin halusi, että asemat rakennetaan palatseiksi kansalle. Pietarin metroa suunniteltiin jo tsaarin aikana, mutta sitä ei vielä silloin saatu alkuun. Ensimmäinen metrolinja avattiin 1955 ja Neuvostoliiton parhaat arkkitehdit oli palkattu suunnittelemaan metroasemia. Seinien pinnoitteena on käytetty tuhansia tonneja marmoria, graniittia ja kalkkikiveä. Johtavilta taiteilijoilta tilattiin veistoksia, mosaiikkeja ja kattokruunuja. Metroa käyttää päivittäin kolme miljoonaa pietarilaista.

 

Erityisiä ruuhka-aikoja ei ole, koska ruuhkaa on aina, mutta iltaisin on väljempää. Koska Pietarissa on paljon kanavia, asemat ovat syvällä ja laitureille laskeudutaan pitkänpitkiä liukuportaita. Asemat on merkitty vain venäjänkielellä, joten ilman oppaita olisi ollut epävarma fiilinki. Onneksi Marianne ja Heikki osaavat venäjää, niin päästiin matkanjohtajien völjyssä eteenpäin. Jokainen sai metropoletin (zeton) ja sen tuikkaaminen syöttöaukkoon ja portin avautuminen oli ihmeellinen kokemus.

 

Saavuimme Gostinyi Dvorin asemalle ja siitä siirryimme kävellen Suomi-taloon ja siellä Pietarin suomalaiseen kouluun. Koulun tilat ovat uudet ja valoisat. Ne ovat osa suomalaisen kulttuurin, tieteen ja elinkeinoelämän keskittymää. Talo on osa historiallista kirkkokartanoa, jonka keskus on luterilainen Pyhän Marian kirkko. Suomi-talossa toimii Suomen Pietarin instituutti ja monien organisaatioiden edustustot.

 

Kolulunpenkillä

 

Koulussa saimme lämpimän vastaanoton. Opettaja Maria Franken oli iloisesti ja ystävällisesti tervehtimässä. Koulussa on 60 oppilasta ja he saapuivat saliin. Päivänavauksen pitivät uskonnonopettajat Leena Mikkilä-Huttunen (ort.), Hannu Koskinen (ev.-lut.) ja Riitta Laukama (kat.).

 

Hannu Koskinen esitteli opettajakolmikon ja johdatteli tuttuun ja turvalliseen päivänavausvirteen 548: Tule kanssani, Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Hannu kertoi, että kun pienenä koululaisena 55 vuotta sitten oli laulanut tätä virttä, oli saanut turvallisen olon. Laulu kaikui kirkkaana. Riitta Laukama puhui paastosta. Hän pohdiskeli paastoa koululaisten kannalta, mitä paasto voi nuoren elämässä tarkoittaa ja mitä on almujen antaminen. Riitalla oli esimerkkinä katolinen paastokalenteri.

 

– Pääsiäisen viettoon valmistava paastoaminen korostaa suuren, iloisen ylösnousemusjuhlan, iankaikkisen elämän juhlan arvoa ja merkitystä, kun sen vastakohtana on paastonajan yksinkertainen ja tavallisesta elämästä jollakin tavoin poikkeava elämäntapa. Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta jokainen ihminen on kutsuttu viettämään iloista pääsiäisjuhlaa riippumatta siitä, miten hän on paastonnut tai kuinka pitkään hän on paastonnut tai onko paastonnut lainkaan!

 

Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille, aivan kaikille, myös niille, jotka eivät ole paastonneet.

 

Puheen päätteeksi kuului oppilaiden keskeltä iloinen huudahdus: halleluja!

 

Tämän jälkeen lauloimme yhdessä laulun, jota edellisenä päivänä bussissa harjoittelimme eli laulu Jumalan äidille. Sen jälkeen yhdyimme Efraim Syyrialaisen paastorukoukseen. Leena kertoi, että tämän rukouksen sanoin rukoillaan vain paastonaikana ja siihen kuuluvat myös maahankumarrukset, mutta nyt rukoilemme ilman niitä.

 

Herra, minun elämäni Valtias, estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki. Anna minulle, Sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.

 

Rukouksen teksti on löytynyt egyptiläisestä papyruksesta, joka on ajoitettu vuoden 200 tienoille. Sama rukous tunnetaan myös läntisessä perinteessä.

 

Rehtori Matti Saastamoinen toivotti niin ikään meidät tervetulleiksi. Myös konsuli Kristiina Häikiö osallistui seminaariin. Ohjelma oli seuraavanlainen:

 

Opening remarks on challenges of religious education in Finland

Professor Arto Kallioniemi, moderator of the FEC Section on religious education

The place and role of Christianity in the Russian society

Fr. Vladimir Feodorov

Russia in the search for approaches to teach about religion at school

Catechism Fedor Kozyrev, Director of the Centre for Religious Pedagogy in St. Petersburg

Teaching traditional church chant as a method for catechism

Aleksey Gvozdetskiy, Church musician

 

Arto Kallioniemi valotti mallia suomalaisesta koulun uskonnonopetuksesta. Se oli meille suomalaisille tuttu, mutta avasi varmasti uusia näköaloja venäläisille asiantuntijoille, joille uskonnonopetuksen tai vastaavan malli on vasta muotoutumassa.

 

Seuraavaksi kuulimme isä Vladimir Feodorovin esityksen kristinuskon paikasta ja asemasta Venäjällä. Hän toivotti kaikki iloisesti tervetulleiksi apostoliseen kaupunkiin. Pilke silmäkulmassaan hän totesi, että nyt olemme oikeassa Pyhän Pietarin kaupungissa, eikä Rooma pärjää tässä vertailussa.

Hän totesi, että on arvokasta, että voimme edustaa ekumeenista neuvostoa. Venäjällä ei ole ekumeenista neuvostoa. Viron ekumeeninen neuvosto perustettiin silloin kun Viro vielä kuului Neuvostoliittoon ja se oli ainoa laatuaan. Venäjällä on ekumeniaa kohtaan laaja oppositio, jopa Moskovan patriarkaatissa. Siinä on kyllä kysymys väärinymmärryksestä, eli ei tiedetä mitä ekumenia oikeasti on. Olemme lähetystyön kautta löytäneet yhteyden, se on merkittävää.

 

– Ilman lähetystyötä meillä ei ole tulevaisuutta.

– 1979 minulta kysyttiin, mitä ajattelen Neuvostoliiton tulevaisuudesta. Vastasin, että ei mitään tulevaisuutta ilman kristinuskoa.

– Vuoden 1991 jälkeen on esitetty monia lukuja, että montako ortodoksia maassa on. Luvut saattavat olla suuria, mutta toisaalta, kun kysyy kadunmieheltä: oletko uskovainen? Vastaus on, että en ole.

– Mitä on suvaitsevaisuus länsimaisen termein? Onko se käytöskoodi? Onko se sitä, että otamme ristit koulujen seinistä ja muutamme hyvää joulua -tervehdykset Seasons greetings -tervehdyksiksi?

 

- What system we should bring to our society?

 

Isä Vladimir puhui myös Nevski prospektista, joka tunnettiin aikanaan Suvaitsevaisuuden katuna, koska sen varrelle rakennettiin 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa monien kirkkokuntien pyhäkköjä. Hän antoi vaikutelman sivistyneestä, elämää ymmärtävästä, laaja-alaisesta ja ekumeenisesta henkilöstä, jolla on laajat kansainväliset verkostot.

 

Catechism Fedor Kozyrev

 

Tässä Heikin laatima kooste etukäteen saadusta puheesta. Tosiasiassa hän puhui paljon muutakin.

 

Venäjällä kuumat julkiset keskustelut uskonnonopetuksesta julkisissa kouluissa ovat jatkuneet jo parikymmentä vuotta. Huolimatta siitä, että huomattava osa vanhemmista toivoo lastensa opiskelevan uskonnollisia aiheita koulussa, uskonnonopetuksen kehitys etenee hitaasti ja vaikeasti. Useat historialliset syyt tekevät prosessista vaikean. Ne ovat:

- Venäjän yhteiskunnan monietnisyys ja moniuskontoisuus

- radikaalin kirkonvastaisen liikkeen pitkä historia

- kansallisen kulttuurin jakaantuminen kirkolliseen (”hengelliseen”) ja profaaniin alakulttuuriin, johon liittyy kirkon ja älymystön terävä vastakkainasettelu Pietari Suuren reformeista lähtien.

- teologian eristäminen yliopistotieteestä

- kielteinen kokemus tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta, joka on alistettu valtion intresseille

- tieteellisen ja pedagogisen tutkimuksen puuttuminen uskonnonopetuksen alalla

- kokemuksen puuttuminen valtion ja uskonnollisten yhteisöjen välisestä yhteistyöstä, joka perustuisi demokraattisten vapauksien ja moniarvoisuuden periaatteille

 

Vuodesta 1999, jolloin patriarkka Aleksei II avoimesti sanoutui irti suunnitelmista palauttaa vallankumousta edeltänyt uskonnonopetus kouluihin, ja korosti sen sijaan uskonnollisen kulttuurin tutkimista, kulttuurinen lähestymistapa uskonnonopetukseen on tullut laajan yksimielisyyden kohteeksi ja pedagogisten pyrkimysten prioriteetiksi. Eräs merkittävimmistä yrityksistä tuoda uskonnolliset aiheet koulun opetusohjelmaan oli Opetusministeriön hanke Kristillisen ortodoksisen kulttuurin perusteet, joka alkoi vuonna 2002. Yli kymmenen Venäjän aluehallintoa hyväksyi sen mutta enemmistö alueista torjui sen.

 

Uusi impulssi uskonnon ja arvojen opettamiseen tuli vuonna 2006, kun Kansallisen koulutusohjelman luonnos sisälsi Venäjän monietnisen väestön henkisen yhdistämisen yhdeksi poliittiseksi kansakunnaksi yhtenä koulutuksen päätavoitteena. Eettisen ja sosiaalisen toiminnan korostus toi ohjelmaan uuden aineen nimeltä Venäjän kansojen hengellisen ja moraalisen kulttuurin perusteet. Kesäkuussa 2009 presidentti D. Medvedjev julisti, että koulumme tarvitsevat ehdottomasti jonkinlaista uskonnollista ja eettistä opetusta. Liittohallitus on aloittanut kokeilun tämän uuden oppiainealueen toteuttamiseksi.

 

Pietari ei kuulu niiden 19 aluehallinnon joukkoon, joissa tämä kokeilu on aloitettu. Kuitenkin Pietarin kaupungin koulutuslautakunta on tukenut useita liittohallituksen hankkeelle vaihtoehtoisia aloitteita. Eräs niistä on malli, jonka on esittänyt Uskonnonpedagogiikan laitos Venäjän humanististen tieteiden kristillisessä akatemiassa. Sitä kokeillaan tänä vuonna kolmessa valtion koulussa Pietarissa. Se on tunnustukseton hermeneuttinen ja kokeileva malli, joka perustuu laitoksen kehittämälle humanitaarisen uskonnonopetuksen käsitteelle. Toisin kuin liittohallituksen malli, se sallii oppilaiden tutkia uskonnollisten traditioiden eettisiä ulottuvuuksia ilman että heidät jaetaan ryhmiin tunnustuksen mukaan. Pyhien tekstien tulkinta ja vanhurskaiden henkilöiden elämäntarinat ovat oppituntien tärkein menetelmä suunnitelmien mukaan.

 

Kirkkomuusikko Aleksey Gvozdetskiyn astuttua areenalle, terästi yleisö katsettaan ja kohdensi kuuloaan. Olemukseltaan kanttori Gvozdetskiy antaa vaikutelman munkista, joka kammiossaan keskittyy olennaiseen eli neumeihin. Ennen nuottikirjoitusta merkittiin sävelmät muistiin neuminuotein. Luennoitsija heijasti valkokankaalle sävellyksiä neumein kirjoitettuna. Pitkää partaansa välillä haroen, kertoo Gvozdetskiy innostuen ja innostaen perinteisestä venäläisestä laulukulttuurista.

 

Läheisessä Hatsinan kaupungissa toimii lasten musiikkikoulussa perinteisen venäläisen laulukulttuurin osasto. Koko opetuksen ytimenä ja perusajatuksena ovat keskiaikaiset venäläiset sävelmät. Venäjän kirkon kanoninen kulttuuri muuttui 1600-luvulla, jolloin Georges Florovskya lainaten tapahtui ”ortodoksisuuden räikeä romantisoiminen” ja Leonid Uspenskyn mukaan ”ortodoksisuuden pseudomorfoosi”. Keskiaikaiset sävelmät syrjäytettiin nopeasti kirkollisen elämän periferiaan, jotta ne tekisivät tilaa moniääniselle laululle. Itäinen ajatus synergiasta, ihmisen yhteydestä Jumalaan, vaihtui läntiseen ideaan Jumalan puoleen kohottautumisesta.

 

Evankeliumin askeettinen ymmärtäminen muuttui emotionaaliseksi. Eireeninen, neutraali vanhavenäläinen laulutapa vaihtui emotionaalisesti koristelluksi kirkkomusiikiksi. Venäjän kirkollisen kulttuurin piirissä tämä tendenssi koski 1600–1900-luvuilla paitsi kirkkolaulua, myös ikoninmaalausta, jumalanpalvelusta ja patriarkka Nikonin aikaista tekstiredaktiota (esimerkiksi epäkanonisten passia- ja akatistos-palvelusten toimittaminen jumalanpalvelusjärjestyksessä määriteltyjen palvelusten sijasta).

 

Keskiaikaisen znamenni-laulun opiskelu johdattaa takaisin kanoniseen kirkolliseen kulttuuriin. Vanhavenäläisessä laulukulttuurissa on valtaisa pedagoginen potentiaali. Ortodoksinen Traditio ei ole pelkästään isien erityisissä kirjoituksissa ilmaistua teologiaa. Se on kanonisten jumalanpalvelustekstien (rukousten) teologiaa, ja niiden inkarnaatiota sävelinä (kanoninen laulu) ja niiden kuvaamista värein (ikonit), ja niiden määrittelemä jumalanpalvelus. Voi sanoa, että kirkollisen kulttuurin kanoniset luomukset ovat kuvia (typos), jotka johdattavat Alkukuvan (arhetypos), Kristuksen luo.

 

Venäjän kirkon erityinen ongelma on tekstireformi, joka toteutettiin 1600-luvulla patriarkka Nikonin aloitteesta. Kun työskentelemme reformia edeltäneiden tekstien kanssa, oppilaat ymmärtävät paremmin niiden sisällön. Slaavilaisen kirjaimiston eri kirjainten selkeä ääntämys tukee jumalanpalvelustekstien ymmärtämistä.

 

Kaikki työskentelymme ja esiintymisemme alkavat ja päättyvät rukouksella. Pyrimme siihen, että oppilaamme suhtautuisivat konsertteihinsa kuin kristilliseen julistukseen. Kirkollinen kalenteri vaikuttaa luonnollisesti työhömme. Pedagogiemme periaatteellinen kanta on se, että me kasvatamme ensisijaisesti kristittyjä ja vasta toissijaisesti tutustutamme oppilaita musiikkikulttuuriin.

 

Aleksey Gvozdetskiylla oli 1500-luvun käsikirjoitus, johon oli lisätty neumeja sata vuotta myöhemmin. Hän lauloi siitä Isä meidän -rukouksen. Se oli vaikuttavaa, hän tosiaan vaikutti olevan emotionaalisesi neutraali. Melodiaa ei ole ilman tekstiä, melodia kasvaa tekstin läpi. Tässä ei onnistu sellainen, että säveltäjä toisi omat tunteensa sävelmään. Tähän laulutapaan kuluu sisäänrakennetusti hengellinen korkealaatuisuus.

 

Tutustumista opiskeluun

 

Aamupäivän kiintoisia esitelmiä kuunnellen olikin aika hurahtanut jo puolille päivin. Meidät kutsuttiin luokkiin tutustumaan. Oppilaat olivat hyväkäytöksisiä, fiksuja ja iloisia. Suomi-koulu on maanmiestemme kiinnostuksen kohteena. Presidenttiparimme ja monet muut merkkihenkilöt olivat vierailleet siellä. Muistona vierailustaan presidenttipari oli jättänyt isokokoisen Muumimamman ja -papan.

 

Koulun toiminta-ajatus on: Tavoitteenamme on antaa Pietarin suomalaislapsille mahdollisimman korkeatasoista perusopetusta. Kansainvälisessä asuin- ja oppimisympäristössä pyrimme tukemaan oppilaiden identiteettiä niin suomalaisina kuin osana suurta maailmaa sekä tietysti omana persoonallisena itsenään. Rehellisyys, kohtelias käytös, itsensä ja muiden ihmisten kunnioittaminen sekä työn tekemisen arvostus ovat meillä kaiken opiskelun pohjana. Kotien kanssa yhteistyössä heidän elämän arvojaan tukien uskomme antavamme lapsille vahvuuksia, jotka auttavat heitä elämässään, olivatpa he missä päin maailmaa tahansa. Toivomme, että oppilaat koulustamme lähtiessään tuntevat kokeneensa iloa koulunkäynnistä, ovat saaneet itsetunnolleen vahvistusta ja ottavat tulevat haasteet ilomielin ja rohkeina vastaan.

 

Ainakin meidän silmiimme ja korviimme kantautuneiden kokemusten perusteella voidaan sanoa, että koulu on onnistunut tavoitteiden toteutuksessaan erinomaisesti.

 

Sitten pääsimme käsiksi kouluruokaan. Erityistä innostusta tällainen ruokailu herättää henkilöissä, jotka eivät työskentele opettajina. Nostalginen fiilinki omia kouluaikoja ajatellen nousee mieleen. Ruoka oli hyvää, erityisesti pelmenit ja järjestys ruokalassa oli niin ikään hyvä.

 

Katolista kasvatusta ja muuta kasvua

 

Lähdimme kävelemään kohti katolista kirkkoa. Seurueemme hajosi ja se aiheutti huolestumista ryhmänjohdossa. Osa meistä ehti tässä välissä piipahtaa Pyhän Marian kirkossa, joka on ev.-lut. kirkko ja vihittiin käyttöönsä joulukuussa 1805. Kirkko oli aikanaan Pietarissa asuvalle suomen- ja ruotsinkieliselle väestölle keskeinen kokoontumispakka. Neuvostoliiton myötä koittivat vaikeat ajat ja 1937 siihen asti viimeinen kirkkoherra Laurikkala karkotettiin Suomeen. Kirkko sulki ovensa 1938. Kirkko muutettiin asuntolaksi, jonka alakerrassa oli luutavarasto. Perestroikan ilmapiirissä Inkerin luterilaiset seurakunnat alkoivat elpyä. Pyhän Marian seurakunta perustettiin uudelleen vuonna 1990. Seurakunta sai huonokuntoisen kirkon takaisin 1995. Kirkon Ulkomaanavun aloitteesta suomalaisten seurakuntien tuella kirkko kunnostettiin ja se vihittiin uudelleen käyttöön 2002.

 

Nevski Prospektin varrella sijaitsee Pyhän Katariinan kirkko, jonka fasadi avautuu kadulle kauniina. Kirkko on valmistunut 1783 ja edustaa tyylisuunnaltaan barokin ja uusklassismin yhdistelmää. Koska keisarinnana oli tuolloin Katariina II (Katariina Suuri), kirkko on nimetty Pyhän Katariina Aleksandrialaisen mukaan. Vaikeudet kohtasivat seurakuntaa neuvostovallan myötä, vuonna 1922 kirkkoherra surmattiin. Kirkko sai kuitenkin toimia kunnes 1938 suljettiin ja tuhottiin. Rakennus vaurioitui myös tulipaloissa vuosina 1947 ja 1984.

 

Saavuttuamme kirkkoon, johdatti Riitta Laukama meidät Angelukseen eli Herran enkeli -rukoukseen.

 

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen katolinen kirkko aloitti toimintansa Venäjällä uudelleen 1990-luvun alussa. Kirkkorakennus palautettiin seurakunnalle 1992 ja täysin restauroitu sakraalitila valmistui 2003. Kirkkoa esitteli ranskalaissyntyinen dominikaani-isä Hyacinthe Destivelle. Sivualttarit kiinnittävät huomiomme, ne ovat kuin pommituksen jäljiltä, mutta kuitenkin kunnossa. Selviää, että ne on haluttu jättää siihen kuntoon millaisia ne olivat kun kirkko palautettiin seurakunnalle. Niiden kunnosta voi päätellä, että restaurointi on ollut suururakka. Seurakunta kuuluu Moskovan hiippakuntaan. Kirkossa on kaksi messua päivittäin. Sunnuntaipäivien messuissa käy yhteensä 700–800 henkeä.

 

Kirkossa istuessa katse kulkeutuu valkoisena hohtavaan interiööriin, kupoliin, koristeisiin, veistoksiin. Mielen valtaa Pyhän tuntu. Ja sitten alkaa laulu: Laudate omnes gentes, laudate Dominum…

 

Portugalilaissyntyinen fransiskaanisisar Maria Teresa Ramos johtaa katekeettista keskusta ja pääsimme tutustumaan myös siihen. Hän on kääntänyt venäjäksi kirjallisuutta, muun muassa Ranskan piispainkokouksen hyväksymän katekismuksen aikuisille. Sain häneltä lahjaksi tämän kirjan. Se voi toimia kannustimina venäjänopiskeluun!

 

Isä Hyacinthe ja sisar Maria olivat hyvin ystävällisiä. Kiireisen aikataulumme vuoksi vierailumme jäi lyhyeksi. Toivottavasti joskus pääsemme tänne vielä uudemman kerran.

 

Asukkaiden kokemuksia pietarilaisesta elämänmenosta

 

Nousimme bussiin ja suuntasimme kohti uusia seikkailuja. Mukanamme matkasivat suomalaisen koulun opettajat Maria Franken ja Marjo Lassila sekä konsuli Kristiina Häikiö. He kertoivat viehtymyksestään Pietariin. Kaikki viihtyvät erinomaisesti kaupungissa, joka on kaunis kuin koru ja elinvoimainen metropoli. Opettajat saavat opettaa monia eri aineita, oppilaat ovat hyvää ainesta ja koulun uudet tilat toimivat. Kristiina Häikiö on toiminut kaksi vuotta konsulina ja tuli Pietariin Kosovosta. Hänen vastuualueeseensa kuuluu pohjoismainen yhteistyö ja hän seuraa myös kirollisia asioita.

 

Kristiina Häikiö kertoi, että syntyminen pietarilaiseksi on venäläiselle satumainen onni. Kaupunki on varakas ja sillä on runsaasti työtä tarjottavana. Kaupungin asukasmäärä on alle 5 miljoonaa, mutta kun otetaan huomioon lähialueet, on Suur-Pietarin asukasmäärä 10 miljoonaa. Autojen määrä on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa ja näin kaupunkilaisille on tuttuakin tutumpi protka eli ruuhka.

 

Pietarissa on paljon kauniita asuntoja, mutta systeemi asuintaloissa eroaa meikäläisestä järjestelmästä siinä, ettei tunneta asunto-osakejärjestelmää ja näin esimerkiksi rappukäytävät eivät kuulu oikeastaan kenenkään vastuulle. Näin ollen järkyttävässä kunnossa olevaan rappukäytävään astuttuaan voi kuitenkin päätyä varsin vaikuttavaan asuntoon.

 

Venäläiset eivät halua peitellä varakkuuttaan. Koteihin ostetaan mielellään näyttäviä kalusteita ja muita tavaroita. Ikea-tavarataloja on kaksi ja niiden hinnat ovat kalliimpia kuin Suomessa tai Sveitsissä. Ikea on suosittu ostopaikka, mutta edullisena ostopaikkana sen ei täällä itseään kannata markkinoida. Pietarilainen ostaa mielellään kallista.

 

Suomalaiset tekevät täällä paljon kauppaa ja toimivat monella alalla. Esimerkiksi sairaalatekniikkaa myydään tänne paljon. Suomen ympäristöministeriö on ollut mukana taloudellisesti tukemassa Pietarin jätevesipuhdistamojen rakentamisesta. Monet suomalaisyhtiöt ovat tässä hankkeessa toimijoina. Nykyään 97 prosenttia kaupungin jätevesistä puhdistetaan.

 

Konsuli Häikiö kertoi, että suomalaisten yrittäjien kannattaisi panostaa Baby King -alaan. Kun venäläiset vaurastuvat, he laittavat todella runsaasti rahaa lasten tarvikkeisiin ja ostavat mitä tahansa. Lapsiluku on usein pieni ja yhtä tai kahta lasta hemmotellaan ylen määrin kaikilla tarvikkeilla.

 

Tutkimusten mukaan venäläiset pitävät kolmea maata hyvänä. Ne ovat U.S.A, Saksa ja Suomi.

 

Konsuli iloitsi erityisesti siitä, että Pietarissa avattiin helmikuussa maailman nykyaikaisin ja tehokkain viisumikeskus, jossa vastaanottotiskejä on peräti 83.

– Vihdoinkin pääsemme siihen, ettei asiakkaidemme tarvitse seistä sään armoilla ulkona. Pahimmillaan pietarilaiset ovat joutuneet värjöttelemään kadulla tuntikausia. Pietarilaiset hakevat vuosi vuodelta enemmän Schengen-viisumeita Suomelta. Viime vuonna Pietarin pääkonsulaatti myönsi yli 750 000 viisumia. Samana vuonna Suomen kaikki edustustot maailmassa myönsivät yli miljoona viisumia, siis kolme neljästä tehtiin Pietarin pääkonsulaatissa.

 

Kun olimme matkalla uuteen kouluun, tuli vielä keskustelua siitä, miten kirjallisuudentuntemus on venäläisille ominaista, aivan erityisesti pietarilaiset rakastavat Pushkinia, joka oli syntynyt Moskovassa, mutta vaikutti Pietarissa. Kirjallisuuden ja taiteen mielleyhtymiä tulee Pietarin kaduilla kävellessä vastaan tämän tästä. Koulujärjestelmä on myös luotu kulttuurinsiirtäjäksi.

 

Rost - kasvu

 

Kaupungin suuruuden aistii kun bussilla liikkuu ja vähän väliä odotellaan ruuhkassa. Helsinki tuntuu todella taskukokoiselta kaupungilta kun Pietarissa risteilee. Olimme matkalla kouluun nimeltä Rost (kasvu), joka sijaitsee keskustasta pohjoiseen.

 

Vihdoin pääsimme perille ja meitä oltiin ystävällisesti vastaanottamassa. Olimme tunnin myöhässä, mutta siitä ei tuntunut olevan mitään haittaa. Koulun väki oli innostuneena ja ystävällisenä vastassa. Useita opettajia, paljon oppilaita, myös vanhempia. Rakennus oli vanha ja sokkeloinen, sitä oli sisältä kunnostettu ja maali tuoksui. Salissa oli jaossa kansiot, joissa oli koulua esittelevää aineistoa ja muistiinpanovälineet. Kaikki tuntui olevan tiptop.

 

Koulu esiteltiin englanniksi: Private Educational Institution St. Petersburg Humanitarian School ROST.

 

Rost (kasvu)-koulu on perustettu 1993 ja vastaava koulu toimii myös naapurikunnassa Hatsinassa, Se on perustettu 1989. Koulu on täysimittainen koulu, jossa luokka-asteet 1-11. Opetuksessa otetaan oppilaiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja taidot huomioon. Erityistä huomiota kiinnitetään vieraisiin kieliin, historiaan, informaatioteknologiaan, venäjänkieleen, kirjallisuuteen ja matematiikkaan. Oppilaat ovat koulun jälkeen sijoittuneet hyvin korkeakouluihin Venäjällä ja ulkomailla. Esittelyssä tätä tukevina seikkoina pidettiin:

– opettajakunnan jatkuva kouluttaminen

– koulun miellyttävä ilmapiiri

– pienet luokkakoot (maksimissaan 10 oppilasta)

– psykologis-pedagoginen ja lääketieteellis-sosiaalinen tuki

– terveyttä parantavat toimet

– ravitsemus ym.

 

Vapaa-ajantoiminta on niin ikään keskeisellä sijalla. Eri taiteenlajit, kulttuuri ja turismi ovat koulun kerhoissa edustettuina. Tästä saatiinkin heti näyttöä kun oppilaat toimivat tulkkeina venäjästä englanniksi. Kaksi naisopiskelijaa tulkkasi professionaalisesti opettajia ja koulun johtoa. Tuli kyllä vähän outo olo, kun yhtä hyvin tulkkaus olisi voinut tapahtua suomeksi vaikka pääsihteeri Heikin kautta, mutta koululla oli tässä näytön paikka. Ja kyllä vakuutuimme, että oppilaat puhuvat erinomaista englantia. Opettajat ehkä eivät.

 

Koulun perustaja ja johtaja on Viktor Baranovskiy ja hän toivotti meidät tervetulleiksi. Isä Mikhail Vladimirov tervehti, rehtori Nadejda Melman puhui. Hatsinan koulun rehtori Lyudmila Vasilyeva puhui ja tämän koulun kuoro esiintyi. Saimme kuulla lapsikuoron vaikuttavia tulkintoja. Perinteinen yksiäänien kirkkolaulu oli mukana ja kanttori Aleksey Gvozdetskiy oli elementissään kun hän kauniisti ja määrätietoisesti ohjasi ja kannusti nuoria kuorolaisia. Oli hienoa, että saimme tämän esityksen, kun Gvozdetskiy oli siitä aamupäivällä niin innostuneesti puhunut. Hartaus ja syventyminen säteilivät kuorolaisista. Joukossa oli hyvin nuoriakin lapsia ja taidokkaasti keskittyen he lauloivat. He seurasivat opettajaa tarkoin ja tämä ohjasi sivusta terävin, mutta lempein katsein. Myös hieman vanhempien oppilaiden kuoro esiintyi. Molempien kuorojen repertuaarissa oli myös moniäänistä laulua, perinteistä venäläistä kansanlaulua jne.

 

Koulun kristillinen viitekehys tuli esille kaikissa esityksissä. Kristinuskon historia on opetussuunnitelmassa keskeisessä osassa. Jumalan kuva on nähtävissä kaikissa ihmisissä, totesi Lyudmila Vasilyeva. Tarkoitus on kasvattaa hyviä ihmisiä, joilla on lämmin sydän.

 

Projektinjohtaja Timur Sunayt esitelmöi teemasta: The spiritual basis of culture. Hänen puolisonsa Olga Sunayt esitteli kokemuksiaan maailman taiteen ja kulttuurin opiskelusta. Tässä esiteltiin pp-esitys, jossa maailmanhistorian merkittävät kohteet ja taideteokset esiteltiin musiikilla taustoitettuna. Antiikin draamaperinnettä mukaileva kymmenennen luokan oppilaiden esitys oli tragedian ja komedian risteytys.

 

Kun ohjelma oli ohi, tuntui kuin olisimme kerralla olleet mukana koulun kevät- ja joulujuhlassa. Tarjontaa mahtui pariin tuntiin niin paljon, että sulattelemista riittää pitkäksi aikaa.

 

Esitysten jälkeen, meidät johdateltiin ruokalaan, jossa oli kahvia, teetä, piirakoita ja pullaa. Piirakat olivat aivan superhyviä ja niitä ahmimme suuret määrät. Myös pulla oli mainiota, vastaleivottua.

 

Keskustelu kävi vilkkaana. Opettajia ja oppilaita haastateltiin, meillä kaikilla oli monia kysymyksiä. Bussissa paluumatkalla keskustelimme koulun lukukausimaksusta, joka oli jäänyt hieman epäselväksi ja tuntui kuin eri opettajat olisivat kertoneet siitä eri tavalla. Kuukausimaksun suuruudeksi oli ilmoitettu 400 euroa ja taas toisaalla 1 000 dollaria. Rost on joka tapauksessa koulu, jonka oppilaiden vanhemmilla tulee olla varaa maksaa lastensa opiskelusta. Hatsinan koulun lukukausimaksut ovat kohtuullisemmat.

 

Päivä oli kääntymässä kohti iltaa kun tulimme hotellin. Mikä ikimuistoinen päivä! Ensin hurmaavassa suomalaisessa koulussa, joka oli kotoinen saareke keskellä kryptisten katukylttien maailmaa. Siellä saimme tutustua tuttuun kulttuuriin ja opiskeluun ja nauttia koulun vieraanvaraisuudesta. Samalla saimme täydellisen poikkileikkauksen uskonnonopetuksen tilanteesta ja Venäjän uskonnollisesta karttapallosta. Katolisen opetuksen kautta siirryimme Rostiin ja matkalla oli konsulin tietoisku. Ja sitten Rostin juhlat. Vähän tuli jo mieleen, että kallistammeko päämme suoraan tyynylle.

 

Mutta ei sentään! Pienissä ryhmissä lähdimme seikkailemaan ihmisiä vielä illallakin vilisevälle Nevski Prospektille ja lähikortteleihin ja erilaiset pienet ravintolat saivat suomalaisista nälkäisiä asiakkaita.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.