SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Torstai 17.3.2011

Ekumeeninen ryhmä Pietariin menijöitä kokoontui aamulla Helsingissä Fennia-talon eteen. Iloisista tervehdyksistä oli helppo päätellä, että osa vaeltajista oli toisilleen entuudestaan tuttuja. Tämä selittyy yhteisellä nimittäjällä: kasvatus. Kysymys oli Suomen Ekumeenisen Neuvoston kasvatusasiain jaoston järjestämästä opintomatkasta. Lähtijöissä oli siis useita nuorisotyön ja kasvatuksen ammattilaisia. Sopiva kimara syntyi kun joukkoon liittyi myös muiden alojen edustajia.

 

Bussi täyttyi sopivasti eli hieman jäi väljyyttä kun osanottajia oli 35 henkeä. Bussin soljuttua hetken matkaa ja päästyämme valtatielle, oli aamuhartauden aika. Siihen johdatteli Mirkka Torppa. Aurinkoinen sää loi hyvät puitteet matkanlähdöllemme. Oli turvaisaa yhtyä virteen: Kristus valo valkeuden, Isän Poika iäinen. Armostasi jälleen uuden päivän saamme suloisen. Meidät siunattiin matkaan ja siitä oli hyvä jatkaa.

 

Pääsihteeri Heikki Huttunen johdatteli vaeltajien ajatuksia idän ja lännen kohtaamisiin.

 

– Olemme tottuneet, että kohtaamiset ovat veljellisiä ja hedelmällisiä, mutta aina ei näin ole ollut. Aleksanteri Nevski (Aleksanteri Nevalainen) syntyi vuonna 1219 Vladimirin suuriruhtinaan  toiseksi vanhimpana poikana. Hänestä tuli vuonna 1236 Novgorodin ruhtinas. Lisänimen Nevski eli Nevalainen Aleksanteri sai, kun hän ortodoksista uskoa puolustaessaan oli lyönyt ruotsalaiset Nevajoen rannoilla vuonna 1240. Pietari Suuri kunnioitti pyhää soturia rakennuttamalla Aleksanteri Nevskin luostarin paikalle, jolla ruhtinaan oli oletettu saavuttaneen voittonsa.

 

– Pyhiinvaellusperinteeseen kuuluvat lännen kirkon puolella erityisesti pyhät paikat ja vaellukset niille. Idän kirkon perinteessä itse liike on tärkeää. Pyhiinvaellus voi olla vaikka matka naapurikirkon praasniekkaan tai matka hengellisen ohjaajan luokse. Kohtaamme vaelluksella toisemme, mutta olennainen taso on matka omaan sisimpään. Hengellinen ulottuvuus on esillä siinä, mitä matkalta saamme.

 

– Nevan suistossa asui suomensukuisia ortodoksisia inkerikkoja. Suurvalta Ruotsi asutti alueelle 1600-luvulla savolaisia luterilaisia, jotka tunnemme inkeriläisinä. Pietari Suuri perusti pääkaupungin näiden keskelle vuonna 1703. Kaupunki keräsi väestöä kaikkialta Venäjältä mutta myös kauppiaita, käsityöläisiä, asiantuntijoita Euroopasta keisarin palvelukseen. Inkeriläinen maaseutu, samoin kuin Karjalan Kannas, kukoisti suurkaupungin ympärillä. Kova kohtalo toteutui Stalinin aikana, joka lakkautti kansalliset suomenkieliset instituutiot, kuten ev.-lut. kirkon, ja karkotti inkeriläiset Siperiaan. Sodan aikana saksalaismiehittäjät siirsivät kymmeniä tuhansia inkeriläisiä Suomeen, josta oli rauhan tultua pakko palata Neuvostoliittoon, osa pakeni Ruotsiin. N-liitossa he joutuivat vankileirille tai karkotukseen, eivätkä saaneet palata kotiin. Stalinin kuoltua väestöä tippui Neuvosto-Karjalaan ja Viroon ja presidentti Koiviston kutsuttua heidät paluumuuttajina Suomeen, on 1990-luvulta lähtien tuhansia tullut Suomeen eri puolilta entistä Neuvostoliittoa. Osa on palautunut vanhempien ja sukujen maisemiin.

 

Pietari Suuri ihaili Hollantia ja erityisesti Amsterdamia. Hän antoi suunnitella Vasilinsaarelle Amsterdamia jäljittelevän asemakaavan säännöllisine kanavineen. Tästä jouduttiin myöhemmin luopumaan vaikeakulkuisuuden (tarvittiin siltoja) ja tulvavaaran vuoksi. Alkuperäinen asemakaava kanavineen on säilynyt numeroiduissa pohjois-etelä-suuntaisissa kaduissa, joita kutsutaan linjoiksi (linii).

 

Pietari antoi uudelle kaupungille nimen oman taivaallisen esirukoilijansa (apostoli Pietari) mukaan, Sanktpeterburg. Hollanniksi nimi on Sint Petersburg. Kaupungin lempinimi oli i Pieter ja tästä tulee suomenkielinen nimi. Nimi vaikutti liian saksalaiselta ja ensimmäisen maailmansodan vaiheilla se vaihdettiin Petrogradiksi ja Leninin kuoltua se sai nimen Leningrad kunnes Pyhään Pietariin viittaava nimi palautettiin.

 

Matkalaisten esittelykierros avasi vaeltajaryhmämme taustoja ja nykyisyyttä. Jokainen sai kertoa itsestään, kotipaikastaan, työstään, suhteesta ekumeniaan sekä Venäjään. Kun kierros oli ohi, todettiin, että yllättävän monella oli sukujuuria tai muita yhtymäkohtia Venäjälle. Näin syntyi uusia sukulaisuussuhteita. Myös kyyröläistä sukujuurta olevia havaittiin olevan paikalla tavallista enemmän. Kyyrölä oli venäjänkielinen kunta entisen Suomen alueella. Se on saanut alkunsa maaorjien asuttamisesta sinne 1700-luvulla. Kyyrölän kunta liitettiin suomenkieliseen Muolaaseen 1930-luvun alussa. Sodan melskeissä evakot sijoitettiin Hämeenlinnan Ruununmyllylle, Paraisille ja Kemiöön.

 

Matkanjohtajina toimivat kasvatusasiain jaoston puheenjohtaja Arto Kallioniemi ja pääsihteeri Heikki Huttunen. Pääorganisaattorina toimi jaoston sihteeri Marianne Kantonen. Arto toivotti jaoston puolesta osanottajat tervetulleiksi ja ehdotti, että jokainen ottaisi itselleen ystävä-kaverin, jota sitten vahtisi matkan ajan. Erityisesti tämä vahtiminen on keskeistä kun tullaan bussiin. Jokaisen ystävä-kaverin on syytä olla paikalla. Systeemin todettiin matkan aikana toimivan hyvin.

 

Pääsihteeri Huttunen oli pari päivää aikaisemmin osallistunut Venäjää käsittelevään seminaariin, jossa oli mukana myös pääministeri Mari Kiviniemi. Siinä oli todettu, että Suomella on monimuotoinen suhde Venäjään. Suomen hallitus ajaa EU:n ja Venäjän viisumivapautta. Suomalaisia kehotetaan opiskelemaan venäjänkieltä. Seminaarissa oli myös todettu, etteivät hyvät uutiset Venäjältä pääse niin helposti Suomessa mediaan kuin huonot. Esimerkiksi Pietarin alueen jätevesien puhdistamisen suurisuuntainen parantaminen ei ole päässyt uutisiin. Uudistuksen myötä Pietarin jätevedet ovat puhtaampia kuin muiden Itämeren-maiden jätevedet.

 

Tienvarren merkittäviä paikkoja ja henkilöitä

 

Kun Pietariin bussilla matkustaa, tuntuu yllättävältä, miten pitkä matka ajetaan entisellä Suomen alueella. Historiasta tutut paikannimet kertaantuvat. Ajamme ohi Lintulan luostarin sijaintipaikan. Kun sieltä nunnien aikanaan kehotettiin lähtemään, sanottiin, että parin päivän eväät pitää ottaa mukaan. Onneksi kuitenkin yksi nunnista oli kirkosta ottanut Jumalanäidin-ikonin. Se on ainoa esine, joka uudessa Lintulassa on vanhasta, koska paikalle ei enää ollut paluuta. Luostarin rakennukset paloivat maan tasalle talvisodassa. Uuden Lintulan kirkossa Heinävedellä ikoni on saanut kunniapaikan. Luostarin paikalla toimii nykyään uusi luostariyhteisö.

 

Pysähdyimme Terijoen ortodoksisella kirkolla ja saimme tutustua siihen. Kirkko on palautettu entiseen asuunsa ja on vaikuttavan kaunis. Neuvostoaikana kirkko toimi mm. perunavarastona. Terijoen pitsiset puuhuvilat ja laajat hiekkarannat ovat tarinaa, joka toistuu evakkojen ja muiden aikalaisten keskusteluissa ja kirjallisuudessa. Myös monilla helsinkiläisillä oli tapana viettää loma-aikoja Terijoella, erityisesti taiteilijoilla. Menneen maailman herkkää kauneutta voi aavistella kun tien molemmin puolin sijaitsevia puurakennuksia katselee. Jotkut on palautettu entiseen asuunsa ja ovat todella kauniita. Aika monen loiston on ajan hammas kuluttanut ja rakennukset näyttävät surullisilta. Kiinteistövälittäjäkielellä ne ovat remontoijan unelmia.

 

Bussin ikkunasta näimme myös Terijoen ev.-lut. kirkon, joka on hienosti kunnostettu ja toimii kirkollisessa käytössä.

 

Pitsihuviloiden tilalle ja viereen on kohonnut myös uudisrakennuksia, jotka eivät ole köyhänmiehen asumuksia. Venäjällähän ei ole tapana varallisuutta peitellä.

 

Isä Heikki kertoi, että 1920-luvulla näillä alueilla kuultiin paljon myös ranskankieltä kun sivistyneistö asui täällä. Patriarkka Kiril on kertonut, että leningradilaisen papin poikana hänelle tulivat seudut tutuiksi. Hän mm. oli leikkinyt ortodoksisen kirkon vaiheilla. Hän on kertonut näistä vaiheistaan nuorena piispana vieraillessaan Järvenpäässä ja tavatessaan siellä Terijoelta tulleita ortodokseja.

 

Bussin soljuessa eteenpäin vaihtelevissa maisemissa, harjoittelimme seuraavan päivän koulussa pidettävää päivänavausta silmälläpitäen D. Bortnjanskin säveltämän Laulu Jumalan äidille. Isä Heikki esitti tietokilpailukysymyksen, että mikä virsikirjan virsistä on D. Bortnjanskin säveltämä. Liisa Franssila-Ylisellä oli vastaus valmiina: Oi, Herra siunaa päämies maamme (vuoden 1938 virsikirjassa nro 459). Vuoden 1986 virsikirjassa virsi on toisilla sanoilla (579) Oi Herra, korkein valtiaamme.

 

Miksi isänmaanvirrellä on venäläinen sävelmä? – Virsi on 1800-luvulta. Se tuli vuoden 1886 virsikirjaan valtiopäivävirtenä, joka alkoi sanoilla O Herra, siunaa ruhtinaamme. Dmitri Bortnjanski oli syntynyt Ukrainassa 1751 ja hän kuoli Pietarissa 1825. Hän toimi Pietarin hovikapellan kapellimestarina. Hovikapellalle säveltämässään kirkkomusiikissa oli paljon vaikutteita ukrainalaisesta musiikkiperinteestä ja esimerkiksi Johannes Krysostomoksen liturgian kerubiveisun sävelmä on ilmeisesti lainattua kansanmusiikista. Bortnjanskin musiikki sai myös vaikutteita 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteen italialaisesta tyylistä. Bortnjanski opiskeli ja työskenteli Italiassa kymmenen vuotta. Tällä oli suuri vaikutus ajan venäläiseen ortodoksiseen kirkkomusiikkiin.

 

Opettaja Leena Mikkilä-Huttunen opetti laulun ja muutaman kerran kertaamisen jälkeen, kaunis sävelmä sujui jo hyvin. Eipä muuta kuin odottamaan seuraavaa aamua!

 

Ilja Repin asui näillä seuduin Kuokkalassa.

 

Meren keskellä häämötti Kronstadtin saari ja saimme Heikiltä lyhyen tietoiskun Johannes Kronstadtilaisesta (1829–1908), joka oli merkittävä 1800–1900-lujujen vaihteen hengellinen uudistaja. Hän oli pappina juuri Kronstadtissa ja hänestä tuli tunnettu hengenmies, joka sai runsain määrin esirukouspyyntöjä, jopa uudella keksinnöllä, telegrafilla. Hän oli vahva rukoilija ja monia ihmeitä tapahtui. Hän tuli myös lähelle tsaariperhettä kun oli tunnettu rukoilija.

 

– Kaupunki on kuuluisa myös vuoden 1923 merikadettikoulun kapinasta. Jäätä pitkin näille rannoille juoksi 8000 kadettia, jotka hajaantuivat eri puolille maailmaa. Heistä 2000 asuttui Suomeen ja näin meidän väestöömme kuuluu näiden kadettien jälkeläisiä.

 

– Historiallinen Ruotsin valtakunta alkaa siitä kun ruotsinkieliset paikannimet alkavat. Sellaisia ovat esimerkiksi Sisterjoki, ruotsiksi Systerbäck, venäjäksi: Sestroretsk, inkeriksi (karjalaa lähellä oleva kieli) Siestarjoki ja suomeksi Rajajoki. Inkerinmaa, Ingermanland. Tarinan mukaan Ruotsin kuningas Olavi Sylikuningas antoi vuonna 1019 tyttärensä Ingegerd'in Novgorodin suuriruhtinas Jaroslaville vaimoksi. Jaroslav antoi Ingegerd'lle huomenlahjaksi Laatokankaupungin ja siihen kuuluvan alueen.

 

Pietari hurmaa kauneudellaan

 

Mitä lähemmäksi Pietaria tullaan sitä paremmin alkaa hyvinvointi näkyä. Pietarin alueella asuu noin 4,5 miljoonaa henkeä. Ennen vallankumousta täällä asui kymmeniä tuhansia suomalaisia. Elintason nousun ovat Venäjällä kokeneet erityisesti suuret kaupungit, kuten Pietari ja Moskova. Isä Heikki kertoi kuulleensa, että Pietarissa on nykyään Suomen hintataso ja Vladivostokin tasoinen palvelu. Kasvu on ollut huikeaa, eikä palvelukulttuuri ole vielä ehtinyt perässä samassa vauhdissa.

 

Pietarin katukuvaa hallitsevat kauniit palatsit ja porvaristalot barokista uusklassismiin. Kunnostus on tehty pieteetillä ja kaupunki näyttäytyy loistokkaana. Pilvenpiirtäjiä ei näy eivätkä uudet rakennukset juurikaan keskustassa riko tunnelmaa. Pietarissa on vanha sääntö, että rakennusten kerrosmäärä ei saa nousta yli viiden. Eremitaasi on kuusikerroksinen, eikä yksikään rakennus saanut kohota sen yli. Entiselle teollisuusalueelle piti rakentaa Gazpromin pilvenpiirtäjä, mutta sitä pietarilaiset ryhtyivät tarmokkaasti vastustamaan ja hankkeesta on luovuttu. Isä Heikki tuntee Pietarin hyvin ja häneltä saimme kiintoisaa paikallistietoutta.

 

Smolna on rakennustaiteellinen muistomerkki ja hallinnollinen keskus. Sen kirkko kohoaa barokkityylisen koristeellisena ja vaikuttavana alueen keskiössä. Smolnan luostari on rakennettu vuosina 1748–1764. Asuinrakennusten ympäröimällä ristinmuotoisella pihalla sijaitsee kirkko. Vuosina 1764–1917 luostarin tiloissa toimi säätyläistytöille tarkoitettu koulu, Smolnan instituutti. Sen perusti keisarinna Elisabet nuorten aatelisnaisten oppilaitokseksi. Elisabetin suosikkiarkkitehti Bartolomeo Rastrelli suunnitteli rakennukset ja myös kirkon, mutta sen rakentaminen keskeytyi kun Elisabetin jälkeen valtaan noussut Katariina II (Suuri) ei piitannut Elisabetin hankkeista eikä pitänyt Rastrellista. Vasta 1835 Nikolai I pestasi uusklassismin edustajan, arkkitehti Vasil Stasovin saattamaan rakennustyöt päätökseen. Uusklassismi näyttäytyy erityisesti kirkon sisätiloissa ja näin ne muodostavat täydellisen vastakohdan kirkon barokkityyliselle ulkokuorelle.

 

Kirkko suljettiin 1920-luvulla ja vuodesta 1974 lähtien katedraali toimii museona ja konserttisalina. Marraskuun 6. päivästä 1917 lähtien Vladimir Lenin johti sieltä käsin lokakuun vallankumousta. Maaliskuuhun 1918 saakka Smolna toimi neuvostohallituksen päämajana.

 

Nimitys Smolna on tiettävästi annettu tyttökoululle ja se tuli venäjänkielen sanasta smola (piki ja terva) läheisen tehtaan mukaisesti. Liittynyt ilmeisesti laivanrakennukseen.

 

Helsingin Etelä-Espalla on myös Smolna, joka toimii valtioneuvoston juhlahuoneistona. Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennuksen Suomen sotaväen ylitarkastajan eli divisioonankomentajan virkataloksi. Suomen suuriruhtinaskunnan hallinnossa sotilasasiat oli erotettu kenraalikuvernöörin siviilihallinnollisista asioista, jolloin divisioonankomentaja toimi käytännössä venäläisenä Suomen suuriruhtinaskunnan sotilaskuvernöörinä. Itsenäistymisen myötä venäläiset poistuivat talosta, ja sisällissodan aikana 1918 Helsingin punakaarti teki siitä päämajansa. Vallankumousromantiikan hengessä talo nimettiin Smolnaksi, esikuvana Leninin joukkojen päämajana.

 

Hotelli Moskova ja ravintola Karavansarayi

 

Majoituimme hotelli Moskovaan, joka on suomalaisille tuttuakin tutumpi jo Leningradin ajalta. Hotelli toimi jo 1970-luvulla. Sen sanottiin tuolloin muistuttavan KGB:n lomakeskusta päättymöttömine käytävineen. Hotelli on suuri ja mahtava: 825 huonetta. Täydellinen kasvojen kohotus on saatu päätökseen 2008.

 

Nevskin luostarin naapurina, Nevan rannalla ja Nevski Prospektin päässä, on hotellin sijainti mainio ja sen tilat ovat tyylikkäät. Pitkään emme hotellihuoneita katselleet, kun jo suuntasimme koko joukolla uzbekistanilaista ruokakulttuuria vaalivaan ravintolaan Karavansarayi.

 

Aterian lisäksi oli meille nälkäisille tarjolla myös muuta kulttuuria. Vatsatanssija ilahdutti seuruettamme tanssimalla kauniisti ja pyytämällä myös seurueemme miesjäseniä mukaan hehkuvaan liikehdintään. Salamavalot räiskyivät ja aplodeja annettiin.

 

Ateriakokonaisuus oli rakennettu paastonaika huomioiden. Parhaiten jäi mieleen alkukeiton kanssa tarjottu kaalipiirakka, joka oli juuri sellaista kuin piirakat parhaimmillaan Venäjällä ovat, sopivan mehukas, mausteinen ja maittava kokonaisuus. Alkukeitto oli myös maittava, mutta samaa laatua ei riittänyt kaikille. Pääruoka oli niin ikään hyvä, mutta jälkiruoaksi tullut makea piirakanpala jätti kysymyksiä. Bonuksena jälkiruoan kanssa tarjottiin kylmät lohkoperunat! Olivat pääruoan lisäkkeet tainneet unohtua ja tulivat viiveellä. Ison ryhmän hallinnointi ei aivan ollut henkilökunnalla fokuksessa. Se onkin vaikea laji ja kaipaa lisää harjoitusta. Miljöö ja tunnelma olivat miellyttävät ja iloinen puheensorina täytti salin. Onneksi bussinkuljettajamme oli meitä odottamassa, sillä tuskin kukaan olisi enää jaksanut hotellille kävellä.

 

Vaelluksen ensimmäinen päivä oli vähitellen liittymässä ajan virtaan ja vaeltajat painoivat onnellisina päänsä Moskova-hotellin tyynyihin.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.