SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Heikki Huttunen: Oman uskonnon opetus mahdollisuutena kulttuurien kohtaamiseen

isä Heikki Huttunen (kuva: Risto Aikonen). SEN:n pääsihteeri Heikki Huttusen aiheena oli Oman uskonnon opetus mahdollisuutena kulttuurien kohtaamiseen. Hän totesi, ettei ole kasvatustieteilijä vaan ekumeeninen työntekijä ja havainnoitsija, kuitenkin myös ala-asteikäisen ortodoksisen uskonnon oppilaan isä ja ortodoksisen uskonnonopettajan mies.

 

Kysymys uskonnonopetuksesta on kyllä ollut paljon tapetilla myös SEN:ssa ja asian parissa työskennelty, joten aihe on varsin läheinen ja tuttu. Isä Heikki aloitti kertomalla häneen hiljattain vaikutuksen tehneestä tapauksesta. Hän oli katsonut edellisiltana keskusteluohjelmaa terrorismin uhasta. Ohjelmassa kysyttiin eri ihmisiltä, miten voitaisiin luoda turvallinen Suomi. Suomen Islamilaisen Neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjarin vastaus oli ollut lyhyt ja ytimekäs: kouluissa tapahtuvalla uskonnonopetuksella.

 

Isä Heikki halusi muistuttaa, että omassa historiassamme on enemmän monikulttuurisuutta kuin useinkaan tulemme ajatelleeksi. Suomesta tuli Suomi oikeastaan 200 vuotta sitten, kun Ruotsin itäinen osa liitettiin Venäjään. Se Suomi, jonka tänään tunnemme, syntyi ruotsalaisen lain ja yhdistetyn Suomen piirteiden symbioosina. Suomessa on mukana siis sekä läntistä että itäistä.

 

Suomen ensimmäinen luterilainen arkkipiispa Jakob Tengström halusi, että myös muille taattaisiin oikeus uskonnonvapauteen. Jo 1800-luvulla kuljettiinkin suvaitsevampaan suuntaan. Eriuskolaislaki astui voimaan vuonna 1889 ja uskonnonvapauslakikin 1923. Suomessa on ollut myös juutalaisia ja tataareja jo 1800-luvulla, ja ensimmäinen roomalaiskatolinen seurakuntakin vuonna 1912 Viipurin läänin Suomeen liittämisen jälkeen. Meillä on kaksi virallista kieltä saamea unohtamatta, kaksi kansankirkkoa ja muita kirkkoja sekä moniväristä, monikulttuurista historiaa.

 

Tällaisesta taustasta on uskonnonopetuskin kehkeytynyt. Jokaisella rekisteröityneellä uskonnollisella yhdyskunnalla on tänä päivänä oikeus oman uskonnon opetuksen järjestämiseen, jos vain on opetussuunnitelma. Pekka Iivonen valaisi, että opetussuunnitelmia on tällä hetkellä 13, joista 7 käytössä. Uskonnonopetusoikeus on siis myös hyvin pienillä ja uusillakin rekisteröityneillä uskonnollisilla yhdyskunnilla.

 

Mitä sitten oman uskonnon opetus koulussa on ja mikä sen ero on seurakunnissa annettavaan opetukseen? Näistä kysymyksistä on keskusteltu ja näkemykset ovat muuttuneet 10 vuodessa aika paljon. Kirkon kasteopetuksena tuskin kukaan Suomessa koulun uskonnonopetusta pitää, mutta esim. Tanskassa koulun uskonnonopetuksen ajatellaan olevan kasteopetusta.

 

Isä Heikki kertoi saaneensa hiljattain kiintoisan puhelun. Siinä oli nostettu esiin uskonnonopetusta sivuava asia, nimittäin muiden oppiaineiden kuin uskonnon tunnustuksellisuus. Esimerkiksi historianopetus voi olla tunnustuksellista; ortodoksiset uskonnonopettajat tietävät että Suomen historiaa on opetettava uskonnon näkökulmasta. Miten sitten tuntijako? Tätä puhelukin koski.

 

Oppiaineiden integraatiota kommentoitiin; Kuopiossa on ollut puhe, että sitä tulisi lisätä. Todettiin, että integraatio on muotisana. Kallioniemi kommentoi että tuo integraatio ei ole mikään helppo asia, isä Heikki totesi että siinäpä hyvä haaste. Seminaarissa kuultiin myös esimerkki uskonnon ja kotitalouden tuntien onnistuneesta integroimisesta: näin oltiin voitu tutustua erilaisiin uskonnollisiin ruokaperinteisiin.

Lopuksi pääaihteeri Huttunen kertoi kaksi esimerkkiä siitä, miten uskontodialogi ei ollut toiminut ja myös hyvän esimerkin, miten oli keksitty, kuinka uskontodialogi voi toimia.

 

Eräs ortodoksinen ensimmäisen luokan oppilas oli saanut vanhemmiltaan luvan osallistua luterilaiseen joulukirkkoon oppilastovereidensa mukana. Jälkeenpäin oppilas oli kertonut kotona: ”laitoin mun ristin piiloon, kun en tiennyt saako siellä olla ortodokseja”. Myöskään ortodoksisen Aleftiinan koulussa ei uskontodialogi ollut toiminut, sillä hänen oppilastoverinsa olivat joutuneet ihmettelemään, että mihin se Aleftiina aina häviää uskontotunnin ajaksi.

 

Oppilastovereiden ihmetyksen selvittyä tytön äiti sai idean neljän eri uskonnollisen juhlan toteuttamisesta kouluyhteisössä. Tämä toteutettiinkin itähelsinkiläisessä Blomängenin koulussa. Juhlaprojekti vaatii tietysti resursseja eikä onnistu noin vaan. Kouluun tarvitaan lisää sekä henkilö- että muita resursseja että tällainen dialogi mahdollistuu.

 

Yksi aiheellinen kysymys on sekin, riittääkö suvaitsevaisuutemme päästää lapsemme vaikkapa muiden uskontojen juhlien pariin. Tällaisiin pohdintoihin päättyi perjantain viimeinen alustus.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Helsingin poliisilaitoksen myöntämä pienkeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1063 ja keräys on käynnissä 16.09.2021 - 15.12.2021 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en småskaliga penninginsamling med tillstånd från polisinrättningen i Helsingfors. Insamlingsnumret är RA/2020/1618. Insamlingen pågår 16.09.2021 - 15.12.2021. (eller tills insamlingsmålet nås) i hela Finland förutom på Åland.