SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Marja Louni: Museo oppimisympäristönä

Marja Louni esittelee sadutussalkkua (kuva: Risto Aikonen). Tervetuloa Suomen ortodoksiseen kirkkomuseoon! ”Ryhmässämme ei ole yhtään ortodoksia, joten meidän ei kannata tulla kirkkomuseoon.” Tällainen kommentti on esitetty, kun olen toivottanut opettajia tervetulleeksi oppilasryhmien kanssa museoomme. Ennakkoluuloista kertoo myös se, että oppilaiden vierailu kirkkomuseossa on nostanut jotkut vanhemmat takajaloilleen. ”Meidän lasta ei kirkkomuseoon viedä!”.

 

Nämä reaktiot ovat ymmärrettäviä kahdestakin syystä. Kun asiakkaat toivotetaan tervetulleiksi mainitaan kaksi tunteita ja erilaisia mielleyhtymiä sisältävää sanaa, joihin on syytä kiinnittää tarkemmin huomiota.

 

Ensimmäinen tunteita ja mielipiteitä herättävä sana on kirkko. Joillekin kirkko on yksi elämän tärkeimmistä tukipilareista. Joillekin taas sanan kirkko mainitseminen nostattaa karvat pystyyn.

Toinen sana on museo, joka ei ehkä herätä niinkään voimakkaita tunteita, mutta ennemminkin mielikuvia. Museo saatetaan mieltää juhlavana paikkana, jossa pitää omaksua paljon tietoa ja tutustua jokaiseen esillä olevaan esineeseen. Kun nämä kaksi sanaa yhdistetään, saadaan aikaa kirkkomuseo. Millaisia ajatuksia kirkkomuseo herättää? Mitä kirkkomuseolta odotetaan, mitä pelätään ja mitä halutaan?

Annetaanko kirkkomuseoon saapuville lipun oston yhteydessä lomake kirkkoon liittymistä varten? Toitotetaanko kirkkomuseossa kristinuskon oikeaoppisuutta? Onko vaara joutua aivopestyksi? Nämä kärjistetyt ajatukset kertovat ennakkoluuloista, joiden syynä on tietämättömyys museon toiminnasta ja tavoitteista.

 

Vaikka kirkkomuseo on osa Suomen ortodoksisen kirkon organisaatiota, ei toiminnan tarkoituksena ole kirkon jäsenmäärän kasvattaminen. Kirkkomuseo on ympäristö, joka tarjoaa aineksia oman identiteetin ja ympäröivän maailman pohdintaan. Identiteetti vahvistuu samaistumisesta. Se muodostuu myös käsityksistä, mitä en ole tai mihin en kuulu. Museot kokoelmineen toimivat siten sielun peilinä.

 

Kirkkomuseossa asioita lähestytään ortodoksisesta näkökulmasta ja tarjotaan asiakkaille mahdollisuus tutustua yhden uskontokunnan elämäntapaan. Museovieraiden tulee löytää yhtymäkohtia omaan maailmaansa, oli se sitten ortodoksinen, hindulainen, islamilainen tai jotain aivan muuta. Intiaanien sananlasku kehottaa olemaan tuomitsematta ihmistä ennen kuin on kävellyt mailin hänen mokkasiineissaan. Kirkkomuseo tarjoaa sovitettavaksi ortodoksiset mokkasiinit.


Pelkillä mokkasiineilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Mokkasiinien lisäksi museon kokoelmia pitää avata yleisölle eri tavoin. Erilaisia asiakasryhmiä varten on räätälöitävä omat tapahtumansa, luentonsa, seminaarinsa ja työpajansa. Peruskoulun 9-luokkalaista Mattia, katolilaiseen kirkkoon kuuluvaa ranskalaista turistia ja 74-vuotiasta miestä, jonka sukujuuret ovat luovutetun alueen Karjalassa, on kutakin lähestyttävä heidän omista lähtökohdistaan käsin.

Kirkkomuseo on panostanut viime vuosina museopedagogiseen toimintaan. Museossa on toiminut vuodesta 2007 saakka määräaikainen museolehtori ainoana Kuopiossa. Museossa vierailleiden päiväkoti- ja koululaisryhmien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Vuonna 2008 museossa vieraili yli 11 000 asiakasta, joista 11% osallistui museossa järjestettyihin työpajoihin.

Kirkkomuseossa on järjestetty työpajoja päiväkoti-ikäisistä palvelutaloissa asuviin saakka. Kolmasluokkalaisille museovierailu on osa virallista opetussuunnitelmaa. Erilaisia projekteja on toteutettu menestyksekkäästi myös maahanmuuttajien kanssa. Museo tarjoaa elämyksellisen oppimisympäristön monille erilaisille kävijäryhmille. Parhaimmillaan museovierailu on elämys, joka kasvattaa kunnioittamaan ympäristön monimuotoisuutta ja suhtautumaan erilaisuuteen avoimesti ja ennakkoluulottomasti.

 

Tässä muutamia esimerkkejä toteutuneista pedagogisista projekteista.

 

2007 KUVA YHTEISENÄ KIELENÄ

Kirkkomuseo perustettiin Kuopioon vuonna 1957. Museon kokoelmat syntyivät Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1939–1944 käytyjen talvi- ja jatkosodan evakuointien tuloksena. Yksi museon keskeisimmistä tehtävistä oli vahvistaa Karjalasta evakuoitujen ortodoksien identiteettiä alueella, jonka valtaväestö oli luterilaista. Museon esineistö toimi henkisenä siltana menneisyyteen. Kokoelmat kertovat tarinaa evakoiden kokemuksista. Kodin jättäminen vastentahtoisesti ja sopeutuminen uuteen ympäristöön, syrjintä, ennakkoluulot ja toiseuden tuntemukset ovat tuttuja myös tämän päivän maahanmuuttajille.

 

Kokemukset vähemmistön asemasta toimivat ensimmäisen maahanmuuttajien kanssa toteutetun työpajan keskeisenä teemana. Kuva yhteisenä kielenä oli kuopiolaisten maahanmuuttajalasten ja -nuorten kanssa toteutettu kolmen kuukauden mittainen projekti, joka toteutettiin yhdessä Kuopion Kalevalan koulun kanssa. Projektiin osallistui 11 -17-vuotiaita nuoria kahdeksasta eri maasta useita kirkkokuntia edustaen.

 

Yhteisen kielen puuttuessa viestintävälineenä oli alusta alkaen kirkkomuseon kokoelmien perusyksikkö, ikoni. Ikoni on kreikkalainen lainasana, joka tarkoittaa kuvaa. Kuvia on maailma pullollaan: yhdelle ikoni on pyhä, toiselle se on poplaulaja ja kolmannelle työkalu virtuaalisella työpöydällä. Kuvan tulkintaan ja tekemisen tekniikkaan liittyvien harjoitusten avulla päästiin lähemmäksi projektin tavoitetta, oman kuvan työstämistä.

Oma kuva kertoi kielirajoista piittaamatta tekijän persoonallisuudesta, alkuperästä, muistoista ja mieltymyksistä. Pikkuhiljaa valmistuneet kuvat kirvoittivat koululaisissa selvää kiinnostusta vieruskaverin työtä ja hänen kulttuurinsa erityispiirteitä kohtaan. Niinpä aluksi pääasiallisesti kieliryhmien mukaan pieniksi kuppikunniksi kiteytynyt ryhmä alkoi uteliaasti murtaa kieli- ja kulttuurimuureja ja kuvien perusteella kysellä toistensa alkuperästä. Ryhmään syntyi uudenlaisia rooleja: oli tulkkeja ja välittäjiä. Kysymyksiä alkoi sadella: Millaisia puita teillä on? Onko teillä vuoria, entä järviä? Mitä naiset tekevät sinun synnyinmaassasi, käyvätkö he työssä kodin ulkopuolella? Millaisia häitä teillä järjestetään? Huomaamattaan lapset olivat ajautuneet uskontojen väliseen dialogiin: termi, jota hienoissa juhlapuheissa toistetaan, toteutui konkreettisesti näiden koululaisten arjessa.

 

Valmiista kuvista syntyi näyttely Kirkkomuseoon: Kuva yhteisenä kielenä. Lapset valmistivat itse näyttelyripustuksen, hoitivat avajaiskutsujen ja näyttelyjulisteiden jakamisen sekä valmistivat avajaistarjoilun hyödyntäen museota kotitalouden oppimisympäristönä.

Reilun kahden kuukauden tiiviin toimintarupeaman huipensivat aidosti monikulttuuriset avajaiset. Projektiin osallistuneet nuoret kutsuivat paikalle omia perheenjäseniään, sukulaisiaan ja ystäviään. Myös Kuopion aikuisille maahanmuuttajille suunnattu koulutuslinja otti osaa avajaisiin. Museossa sorisi toistakymmentä kieltä. Ortodoksisen kirkon perinnettä esittelevillä museon kapeilla käytävillä kaikuivat arabialaiset ja venäläiset kansanlaulut ja projektin tytöt esittivät sokerina pohjalla Kirkkomuseon tiloissa ja historiassa ennennäkemättömän hiphop-esityksen.

2008 MINUN ESINE – SINUN ESINE = HYVÄ ESINE – PAHA ESINE?

Yhteistyö Kalevalankoulun maahanmuuttajaoppilaiden kanssa jatkui taiteilija Marja Kolun Hyvä esine – paha esine -näyttelyyn liittyvässä projektissa, joka toteutettiin yhdessä Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun kanssa. Työ­pajas­sa tutustuttiin museon kokoelmiin ja etsittiin yhteisiä kult­tu­u­ril­lisia piirteitä maa­han­muuttajien ja suomalaisten välillä. Esineiden ja kuvien avulla tutkittiin, kuinka jokainen katselee ympäristöään omasta näkökulmastaan ja kulttuuritaustastaan. Samat asiat voivat mieltyä hyvin eri tavoin katsojasta riippuen. Työ­pa­j­aharjoitteina käytettiin mm. muovailuvahalla muotoilua ja pleksimaalausta. Metodina työpajassa oli valokuvaus. Oppilaat kuvasivat työ­pajan aikana omaa ympäristöään, siinä esiintyviä hyviä ja pahoja ilmiöitä. Otetuista kuvista valittiin jokaiselle kaksi kuvaa ja kuvista valmistettiin näyttely ’Hyvä ja paha lapsen silmin’.

2008 PAAVALI-TYÖPAJA MUISTISAIRAILLE

Työpaja suunniteltiin yhdessä Kuopion Dementiayhdistyksen kanssa kuopiolaisten palve­lu­ta­lojen ja dementiayhdistyksen asiakkaille. Työpajassa tutustuttiin arkkipiispa Paavaliin Ih­minen viitan alla -näyttelyyn. Näyttely kertoi yksityishenkilöstä nimeltä arkkipiispa Paavali. Hän oli eläinten ystävä, satunnainen matkailija, herkkien tilanteiden ikuistaja ja onnekas kalamies. Työpajassa tutustuttiin Paavalin elämänvaiheisiin, luonteenpiirteisiin ja harrastuksiin, joiden kautta innoitettiin muistisairaita kertomaan omia muisteluitaan ja tarinoitaan. Työpajassa pohdittiin millaisen kuvan meistä kukin haluaisi jättää jälkeensä. Mitkä esineet kenties parhaiten kertoisivat meidän elämästä?
 

Työpajan asiakkaat olivat ikääntyneitä ihmisiä, mutta…


2009 ELÄINSAFARI

Mitä tarjota asiakkaalle, joka on äärettömän innokas oppimaan uutta. Hän on halukas kokeilemaan ja osallistumaan. Hän kyselee paljon, mutta puhe voi olla vähän epäselvää ja mielipahansa asiakas voi ilmaista sydäntä riipaisevalla itkulla.

3-vuotaiden ja muiden päiväkoti-ikäisten museovierailu on rakennettava heidän toiveidensa ja tarpeidensa mukaisesti. Pienet museovieraat innostuvat helposti, mutta heidän keskittymiskykynsä on lyhyt. Esimerkki on otettu kirkkomuseossa toteutetusta eläinsafari kierroksesta, joka oli suunnattu 1-10 -vuotiaille.

Safarille sukellettiin draamaa hyväksi käyttäen. Pyysin vierailtani apua museossa havaittujen outojen ilmiöiden, eläinten äänien ja sieltä täältä kurkkivien eläinten etsimisessä. Kierroksella etsittiin karjuvaa leijonaa, hirnuvaa aasia ja livertäviä lintuja, jotka kaikki löytyivät museossa esillä olevista esineistä. Safarilla tutkittiin myös lintujen munia ja höyheniä, haisteltiin kukkien tuoksuja, autettiin pulaan joutunutta aasia, kohdattiin vaaniva käärme ja lopuksi muututtiin itse simpukoiksi.  Eläinsafari oli suunnattu päiväkoti- ja esikouluryhmille. Hiihtoloman ajan safarilla vieraili myös perheitä.

 

LAINATTAVAT MATERIAALIT

 

SADUTUSSALKUT
Kirkkomuseossa on parhaillaan menossa suuri remontti. Museon 40-vuotta lähes muuttumattomana pysynyt perusnäyttely uudistuu. En siis voi kutsua teitä tervetulleiksi museoomme. Tästä huolimatta museomme pystyy palvelemaan asiakkaita. Koulujen ja päiväkotien ja muiden asiasta kiinnostuneiden asiakasryhmien käyttöön kehitetyt sadutussalkut ovat yksi esimerkki museon tarjoamista palveluista.

Sadutuksen ideana on, että sadutettava kertoo mielikuvituksensa tuottamaa tarinaa, jonka kuuntelija kirjaa ylös sanasta sanaan. Sadutus on tapahtuma, joka vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tukee ryhmässä toimimista. Sadutus antaa mahdollisuuden kuunnella ja tulla kuulluksi.

 

Lainattavien sadutussalkkujen aiheina ovat kasvit ja eläimet. Salkuissa on yksi kirkkomuseon kokoelmiin kuuluva ikoni, kirkkotekstiili tai muu esine, jonka kuva on kehystetty. Lisäksi mukana on erilaisia kuvaan liittyviä aistimateriaaleja tuoksuja, ääniä, pehmoeläimiä, luonnonmateriaaleja jne. sekä kirja, johon sadutuksen tuloksena syntyvät tarinat kirjoitetaan.

Mukanani on kaksi sadutussalkkua, joihin voitte tutustua ja ottaa ne vaikka saman tien lainaan omaan työyhteisöön.

 

MATKALAUKKU
Alakoululaisilla suunnattu matkalaukku tutustuttaa oppilaat museotyöhön, tutkimusvälineisiin ja ortodoksiseen kulttuuriin. Matkalaukun parissa työskentelevien oppilaiden tehtävänä on toimia tutkijoina, jotka selvittävät mitä vanhaan matkalaukkuun kootut esineet ovat ja mitä niistä pystytään saamaan selville. Työskentelyn voi soveltaa esim. uskonnon, äidinkielen, historian ja kuvataiteen opetukseen. Tehtäväpaketti on suunnattu alakoululaisille, mutta sitä voi hyödyntää myös vanhempien oppilaiden kanssa. Työskentelyssä korostuu oppilaan oman tutkijanroolin merkitys. Oppiminen tapahtuu oivaltaen ja havainnoiden vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden kanssa.

Lainattavaista opetusmateriaaleista löytyy lisää tietoja

 

Museolehtorin tilityksiä kirkkomuseon remontista ja muista museota koskevista ajankohtaisista aiheista on luettavissa osoitteessa:


(Kuva yhteisenä kielenä ja Hyvä esine – Paha esine -esittelyissä on hyödynnetty Minna Jaakkolan kirjoittamia tekstejä.)



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Helsingin poliisilaitoksen myöntämä pienkeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1063 ja keräys on käynnissä 16.09.2021 - 15.12.2021 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en småskaliga penninginsamling med tillstånd från polisinrättningen i Helsingfors. Insamlingsnumret är RA/2020/1618. Insamlingen pågår 16.09.2021 - 15.12.2021. (eller tills insamlingsmålet nås) i hela Finland förutom på Åland.