SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Jyri Komulaisen johdatus seminaarin teemaan

Johdantosanat Suomen Ekumeenisen Neuvoston kasvatusjaoston seminaarissa 22.3.2019.

 

Arvoisat arkkipiispat, hyvät kuulijat,

tervetuloa Suomen Ekumeenisen Neuvoston seminaariin, jonka järjestää Kasvatusasioiden jaosto.

Jaoston puheenjohtajana on ilo todeta, että tämä on viides seminaari, jonka jaostomme järjestää viimeisen seitsemän vuoden aikana.


Tällä kertaa otsikkona on ”Ekumeeninen kasvatus ja uskontodialogi”. Otsikko on kieltämättä varsin yleispätevä ja maailmaa syleilevä, mutta se ilmaisee yhden suunnan, johon jaosto on halunnut suunnata toimintaansa viimeisen vuoden aikana.

 

Aikamme tarvitsee kipeästi ekumeenista asennetta ja dialogihakuista ymmärrystä!

 

On ilmeistä, että elämme yhteiskunnassa, joka on nopeasti polarisoitunut ja jossa jylläävät erilaiset valeuutiset sekä ennakkoluulot. Se näkyy monin tavoin. Aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä olen joutunut huomaamaan, miten helppoa on joutua väärinymmärrysten ja suorastaan järjestelmällisen trollauksen kohteeksi, jos puolustaa 1400 vuoden kestämää ja noin 1,8 miljardin ihmisen seuraamaa traditiota – islamia.

 

**

 

Islam on osa tämän maapallon todellisuutta ja pysyvästi läsnä myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Islam on osa suomalaista yhteiskuntaa siinä kuin kristinuskokin eri muodoissaan.

Kirkkojen näkökulmasta tämä tarkoittaa, että kirkkojen tulee varustaa jäseniään uskontojen väliseen rinnakkain eloon. Se on täällä Pohjolassa aivan uusi tapa olla olemassa, siitäkin huolimatta, että ensimmäiset muslimit ja juutalaiset asettuivat maahamme jo 1800-luvulla.

 

 

Toisaalta moniuskontoisessa yhteiskunnassa eläminen ei ole mitään uutta: Raamatun sivuilta piirtyy pluralistinen maailma ja uskontojen kohtaaminen oli ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen arkea. Myös tänä päivänä suuri osa maapallon kristityistä elää yhteiskunnassa, jossa naapureina on juutalaisia, muslimeja, hinduja, sikhejä ja buddhalaisia – sekä myös uskonnottomia, agnostikkoja ja ateisteja.

Tarvitsemme asiallista tietoa uskonnoista ja katsomuksista. Se on paras rokotus erilaisia fobioita ja ennakkoluuloja vastaan.

 

 

Mutta tarvitsemme myös uskontodialogitaitoja. Sellaisiin kuuluu avoimuus kohdata eri tavalla uskovia ihmisiä mutta myös kyky olla tulkitsematta uskonnollisia traditioita stereotypioiden valossa. Sain tähän taas kerran vahvistusta käydessäni Intiassa alkuvuodesta: hindut palvovat Jeesus-lasta katolisessa pyhiinvaelluskirkossa, islamilaisen dargahin edessä Hyderabadissa myytiin suufi-pyhimysten kuvia ja Thiruvananthapuramin kuuluisan Padmanabha Swamy -hindutemppelin portit pysyivät tiukasti suljettuina turisteilta, mutta Hyderabadin Peddamma-temppelissä länsimaalaiset matkailijat saattoivat astua Jumalattaren eteen ilman minkään laisia esteitä.  Emme voi typistää uskontoa yhdeksi oppikirjaversioksi ja olettaa sen vastaavan todellisuutta.

 

**

Uskontoja on monia, ne ovat sisäisesti moninaisia ja niitä eletään monin eri tavoin todeksi. Aika vaatii ekumeenista asennetta. Hyvä uutinen on, että sitä löytyy. Kukaan ei olisi voinut menneinä vuosisatoina ennustaa, miten kristityt ovat löytäneet toisensa yli tunnustuskuntarajojen. Ekumenia on valtavirtaa kirkkojen elämässä.

 

Myös uskontodialogi on valtavirtaistanut.

 

Kuka olisi voinut kuvitella ristiretkien aikakaudella, että tulee päivä, jolloin paavi kutsuu kaikkien uskontojen edustajat Assisiin yhteiselle totuuden ja rauhan pyhiinvaellukselle? Näin ovat tehneet Johannes Paavali II ja Benedictus XVI.

 

Tai että yli 300 korkean tason muslimioppinutta allekirjoittaa kirjeen, joka on suunnattu kristillisen kirkon johtajille ja jossa he toteavat, että ”perusta rauhalle ja keskinäiselle ymmärtämiselle on jo olemassa […] yhden Jumalan rakkaudessa ja lähimmäisen rakastamisessa. Nämä periaatteet löytyvät kerta toisensa jälkeen islamin ja kristinuskon pyhistä teksteistä.” Näin siis 2007 julkaistu A Common Word between Us and You.


Sama asenne löytyy myös ruohonjuuritasolta, ja usein oletusasetuksena, sillä tavalliset ihmiset haluavat elää rauhassa. Ellei joku tule ja ala poliittisin perustein kiihottamaan ihmisiä toisia vastaan.

Kirkoilla on tehtävänsä ajassa, jossa mielipiteet kovenevat ja jossa kansanedustajaehdokkaatkin lietsovat pelkoa ja jopa vihaa toista uskontoa kohtaan. Samassa rintamassa ovat toki muut uskonnot, esimerkiksi Suomessa USKOT-foorumi on ollut Suomen Ekumeenisen Neuvoston kanssa yhteistyössä monissa konkreettisissa rauhan kävelyissä ja julkilausumissa. Myös monet uskonnottomat ovat sellaisia ”hyvän tahdon ihmisiä” – lainatakseni katolisessa teologiassa esiintynyttä ilmaisua –, jotka rakentavat parempaa maailmaa ja siten edistävät Jumalan valtakuntaa.

 

Kun olemme tänään katolisen kirkon tiloissa, haluaisin nostaa yhden merkittävän dialogin pioneerin esille: nimittäin Franciscus Assisilaisen (1182–1226), joka ristiretkien aikakaudella päätti lähteä tapaamaan itse sulttaania Egyptiin. Niinpä tämä il Poverello, Jumalan pieni köyhä, matkusti viidennen ristiretken aikana ristiretkeläisarmeijan leiriin, josta käsin hän ylitti rintamalinjat päästäkseen keskustelemaan sulttaanin kanssa tämän teltan siimeksessä. Tuosta Franciscus Assisilaisen ja sulttaani al-Malik al-Kamin tapaamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi tasan 800 vuotta.

 

Tarvitsemme tuollaisia kohtaamisia ja rajojen ylityksiä tänä päivänä. Niitä onneksi tapahtuu: onpa esimerkiksi mainitulta Assisilaiselta nimensä ottanut paavi Franciscus matkustamassa Marokkoon viikon päästä lauantaina, jossa hän kohtaa Marokon kuninkaan Muhammad VI:n. Ehkä kuulemme saman sanoman kuin minkä paavi Franciscuksen edeltäjä, Gregorius VII kirjoitti kirjeessään Mauritanian kuninkaalle vuonna 1076:

 

Meidän ja teidän täytyy erityisellä tavalla näyttää kansakunnille esimerkki hyväntahtoisuudesta, sillä uskomme ja tunnustamme yhden Jumalan, vaikkakin eri tavalla, ja häntä me ylistämme sekä palvomme päivittäin kaikkien aikakausien luojan ja tämän maailman hallitsijana. Sillä apostoli sanoo: “Hän on meidän rauhamme, joka on tehnyt meidät yhdeksi.”

 

Paavien ja kuninkaiden dialogin ohessa tarvitsemme pieniä kohtaamisia, huomaamattomia kohtaamisia, inhimillisiä kohtaamisia, joissa huomaamme, että ihmisinä olemme samanlaisia, Jumalan luomia, vaikka elämämme perimmäinen visio olisikin erilainen. Toivotan kaikille hyvää seminaaria.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2020/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.