SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Abraham, uskon esikuva

 

1. Moos. 15: 1–6

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: »Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.» Abram sanoi: »Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.» Abram sanoi vielä: »Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.» Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: »Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.» Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: »Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.» Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

 

Room. 4: 16–25

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: »Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.» Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: »Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.» Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi. Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

 

Tässä Roomalaiskirjeen 4. luvun tekstissä Paavali muistuttaa meitä Abrahamista uskon esikuvana. Paavali korostaa, että keskeistä on usko, ja että uskon kautta Jumalan lupaus pelastuksesta koskee kaikkia "Abrahamin lapsia".

 

Ei vain Israelia, jonka kanssa Jumala ei ole tietyssä mielessä peruuttanut liittoaan, vaan myös uuden liiton Jumalaa kansaa, kirkkoa, jossa on uskovia kaikista kielistä, kansoista ja maista. Jokaisella on oikeus kuulla hyvä sanoma Kristuksesta. Siksi kirkko jatkuvasti tarvitsee niitä miehiä ja naisia, jotka ovat valmiita vastaamaan Jumalan kutsuun lähteä lähetystyöhön, missä sitä tarvitaankin, osoittaen samankaltaista uskoa ja luottamusta kuin Abraham.

 

Jumalahan kutsui Abramin, joka myöhemmin sai nimen Abraham, lähtemään "maastaan, asuinsijoiltaan ja isänsä kodista" siihen maahan, jonka Jumala hänelle osoittaa; Jumala lupasi tehdä hänestä suuren kansan, ja hänen saamansa siunaus tulisi siunaukseksi maailman kaikille kansoille. Abramin vastaus Jumalan kutsuun oli totella ja lähteä liikkeelle Herran käskyn mukaan (1 Moos. 12:1-4). Hänelle luvattiin jälkeläisiä kuin maan tomu kuin, taivaan tähdet. Abram sai uuden nimen Abraham juuri liittyen lupaukseen "minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi" (nimi muistuttaa heprean sanaa av-raham, paljouden isä); Jumala tekee hänen kansaan liiton, joka pysyy ikuisesti (1 Moos 17).

 

Paavali muistuttaa kahdenlaisista Abrahamin jälkeläisistä, ei vain niistä joilla on laki, vaan myös niistä joilla on Abrahamin usko. Mikä sitten oli niin erikoista Abrahamin uskossa? Paavali kuvaa: Abraham uskoi "häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan". Hän "toivoi, vaikka toivoa ei ollut"; hänen uskonsa ei horjunut. Erityisesti Paavali nostaa esiin lupauksen Iisakin syntymästä: "vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen". Hän ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta; hän antoi kunnian Jumalalle. Voi sanoa, että Abrahamin usko ei horjunut, mikä ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi koeteltu. Hyvä on muistaa tässä myös toista tekstiä, johon Paavali ei viittaa - kertomusta Iisakin uhrista (1 Moos 22).

 

Abraham uskoi "häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan". Tämän voisi ajatella viittaavan paitsi Iisakin syntymään, myös lukemattomiin pakanoihin, joista tulisi Abrahamin lapsia uskon kautta. Ennen muuta Abrahamin usko kuitenkin ikään kuin ennustaa kristillistä uskoa Jumalaan, joka on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Uskon ja kasteen kautta kristityt tulevat "ylösnousemuksen lapsiksi", ylösnousemuksesta osallisiksi. Emme usko Kristuksen ylösnousemukseen vain tapahtuneena tosiasiana, vaan että tiedämme, että Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta meidän on siirretty synnin ja kuoleman vallasta vanhurskauteen ja elämään.

 

 "Näitä sanoja ei ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme". Jokaisella on oikeus kuulla tämä sanoma Kristuksesta. Ei tarvitse kieltää, etteikö eri kulttuureissa ja myös eri ei-kristillisissä uskonnoissakin olisi monia hyvyyden ja totuuden elementtejä. Ihminen etsii Jumalaa monin tavoin. Mutta vastaus ihmisen etsintään on Kristus; ei se, mitä ihminen on tehnyt löytääkseen Jumalan, vaan se, mitä Jumala itse on tehnyt ihmisen vuoksi. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. Se, joka lähtee julistamaan tätä sanomaa – eikä vain lähetystyöntekijät, sillä on hyvä muistaa, että kirkon lähetystehtävä kuuluu jokaiselle kristitylle –, ei välttämättä voi ennalta nähdä, menestyykö työ, saavuttaako se suurenmoisia tuloksia. Usein näyttää siltä, että työ kantaa hedelmää hitaasti, tai että se on inhimillisesti katsoen mahdotonta. Sen tekeminen vaatii epätavallista rohkeutta. Ja kuitenkin jokainen kristitty on kutsuttu "toivomaan, vaikka toivoa ei ollut", uskomaan, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.

 

piispa Teemu Sippo SCJ



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräyslupa on voimassa 9.11.2021 alkaen toistaiseksi koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland har ett penninginsamlingstillstånd beviljat av Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingstillståndet är i kraft fr.o.m. 9.11.2021 tills vidare i hela Finland föruton på Åland.