SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Juha Auvinen: Vivamon viesti – 10 vuotta Suomen lähetysneuvottelu I:stä

Tämän päivän aiheena on Kristinusko huomisen maailmassa. Ymmärtääksemme huomista meidän on tunnettava eilinen. Kymmenen vuotta sitten, 20.–22.10.1998 kokoontui Lohjan Vivamoon noin sadan hengen joukko. Vivamon lähetysneuvottelun teki ainutlaatuiseksi se, että ensi kertaa edustettuina olivat kaikki Suomessa toimivat kirkot, kristilliset yhteisöt ja lähetysjärjestöt.

 

Neuvottelun järjestelyistä vastasivat, kuten tänäänkin, Suomen Ekumeeninen Neuvosto (SEN), johon tuolloin kuului kymmenen eri kirkkoa ja yhteisöä, Suomen lähetysneuvosto (SLN), jonka jäseniä olivat 28 lähetysjärjestöä ja yhteisöä seitsemästä eri kirkosta, sekä Suomen vapaan kristillisyyden neuvosto (SVKN), joka edusti ns. vapaita suuntia kuten helluntaiherätys, Vapaakirkko, Baptistit ja Metodistit. Näiden taustayhteisöjen edustajina Lähetysneuvottelun valmistelutyöryhmään kuului kymmenen henkilöä, joista arvovaltaisin oli Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Johannes. Minut oli kutsuttu valmistelutyöryhmän sihteeriksi.

 

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Siitä huolimatta Suomen lähetysneuvottelu I:n aiheeksi valittiin Lähetyksen tulevaisuus. Neuvottelun tarkoitukseksi määriteltiin kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja lähetysjärjestöjen kohtaaminen, ja niiden lähetysajatteluun ja lähetystraditioon tutustuminen. Tavoitteiksi asetettiin lisätä keskinäistä ymmärrystä ja kunnioitusta, perehtyä maailmanlaajaan lähetyshaasteeseen ja lähetysajattelun muutoksiin, sekä kartoittaa kristittyjen yhteisen todistuksen tarpeita ja etsiä rakentavia toimintamahdollisuuksia.

 

Kolmepäiväisen tapahtuman puhujat edustivat taustayhteisöjensä korkeinta mahdollista tasoa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa John Vikström totesi avauspuheenvuorossaan, että neuvottelu avaa uusia mahdollisuuksia yhteiselle todistukselle ja palvelulle. ”Maassamme ei ole toista verkostoa, jolla olisi yhtä monipuolinen kosketus muiden maiden ja maanosien elämään kuin kirkoilla, seurakunnilla ja yhteisellä lähetystyöllä”.

 

Puhujien joukossa oli kirkkojen ja lähetysjärjestöjen johtajia, lähetysteologiaan perehtyneitä oppineita sekä lähetystyökokemuksen kasvattamia miehiä ja naisia, kansainvälisiä vieraitamme unohtamatta. Poimin puheenvuoroista joitakin näkökulmia:

 

Lähetyksen tulevaisuutta pohdittaessa nousi esiin kysymys yhteydestä. Neuvottelijoista osa toivoi enemmän yhteistyötä käytännössä, osa taas korosti yhteisen oppiperustan välttämättömyyttä yhteistyön ehtona. Lähetysjohtaja Juhani Kivelä Suomen Vapaakirkosta korosti, että Jumalan lapseus riittää yhteyden perustaksi. Päätoimittaja Juhani Kuosmanen helluntaiherätyksestä taas oli sitä mieltä, ettei käytännön työssä voida sivuuttaa kirkkojen opillisia eroja.

Lähetysjohtaja David Wang Hongkongista suositteli suomalaisille lähetysjärjestöille niin sanottua strategista kumppanuutta. Hänen mukaansa kristityt voivat välittää kristillisen sanoman kaikille kansoille tehokkaimmin ja nopeimmin toimimalla yhteistyössä keskenään.

Zimbabwen ja Pohjois-Afrikan ortodoksinen metropoliitta Makarios painotti, että lähetys kuuluu saumattomasti kirkon olemukseen. Pyhässä ehtoollisessa lähetys ja yhteys tulevat kirkon toiminnaksi, joka tekee uskovat Kristuksen todistajiksi maailmassa. Makarioksen mukaan pyrkimys erottaa lähetys ja yhteys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta olisi kirkon todellisen luonteen kieltämistä.

Dosentti Risto A. Ahosen mukaan maailmanlaaja kiihtyvä muutos pakottaa myös kirkkoa ja lähetystä uudistumaan. Muutospaineissa kirkon ei tule kuitenkaan luopua uskon perusteista. ”Jos evankeliumi kyseenalaistetaan, loppuu lähetyskin”, Ahonen sanoi.

Rukouksen merkitystä painotti kouluttaja Mannu Rongong Nepalista. Hänen mukaansa länsimaissa on unohdettu rukouksen voima. ”Teknologia ja teologinen keskustelu ovat sivuuttaneet sen”, hän sanoi.

Saimme siis kuulla terveellisiä tuulahduksia vieraista maista ja kokea yhteyttä ekumeenisessa hengessä yhteisen lähetystehtävän äärellä. Neuvottelun ilmapiiri oli rakentava, rohkaiseva ja eteenpäin katsova. Kolmantena kokouspäivänä olimme valmiit muotoilemaan ja julkistamaan yhteisen tervehdyksen seurakunnille, kirkoille ja kristillisille yhteisöille, ns. Vivamon viestin:      

 

”Evankeliumi kuuluu kaikille kansoille ja jokaiselle ihmiselle, niin juutalaisille kuin ei-juutalaisille (Room. 1:16). Kristuksesta todistaminen on jokaisen kirkon, kristillisen yhteisön ja järjestön sekä yksityisen kristityn tehtävä. Me Suomen lähetysneuvotteluun kokoontuneet olemme tietoisia lähetystehtävän keskeneräisyydestä. Ymmärrämme myös sen haasteen vaativuuden, jonka nopeasti muuttuva maailma sekä monet evankeliumin tavoittamattomat kansat ja Kristuksesta vieraantuneet ihmiset meille asettavat. Erityisenä huolenamme ovat kristillistä kasvatusta ja rakkautta vailla elävät lapset ja nuoret. Tahdomme vastata näihin haasteisiin ja sitoutua entistä syvemmin Vapahtajamme meille antamaan lähetystehtävään (Matt. 28:18–20; Joh. 20:21).

 

Olemme kokeneet, että erilaisista perinteistämme huolimatta on mahdollista oppia ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisia lähetyskäsityksiä ja toistemme tekemää työtä. Rohkaistessamme toisiamme vahvistamme yhteistä näkyä Jumalan lähetyksestä. Rukoilemme, että sanoma hänen sovittavasta rakkaudestaan Jeesuksessa Kristuksessa tavoittaisi mahdollisimman monia ihmisiä lähellä ja kaukana. Meitä rohkaisee tieto siitä, että kristittyjen määrä Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa kasvaa voimakkaasti, ja että niiden kirkkojen lähetystyö on yhä laajempaa. Meidän lähetystyömme merkitsee yhteistyön tiivistämistä nuorten kirkkojen ja lähetysten kanssa kaikkialla maailmassa.

 

Odotamme, että tämän neuvottelun järjestäjäyhteisöt jatkavat rakentavaa keskustelua lähetyksen tämän päivän ja tulevaisuuden kysymyksistä. Tällainen keskustelu on tarpeen, jotta lähetysnäkymme uudistuu ja vahvistuu. Se auttaa meitä myös ymmärtämään toisiamme paremmin lähetystoimintamme eri tasoilla. Kristittyjen vuorovaikutuksessa vieraus voi muuttua yhteydeksi ja erilaisuus rikkaudeksi (Room. 12: 4–8).

 

Rukoilemme, että Pyhä Henki johdattaa meitä kasvussamme yhteiseen lähetysvastuuseen (Joh. 17:21) sekä avaa meille mahdollisuudet ja osoittaa, miten voimme tämän tehtävämme suorittaa.”

 

Tämän viestin lisäksi neuvottelun ilmapiiristä kertoi yksi merkittävä ele: Osanottajat sopivat, ettemme puhu pahaa toisistamme vaan rukoilemme toistemme ja yhteisten tavoitteiden puolesta.

 

Siinä meillä on kilvoittelemista yhä tänään!

 

Historiantutkimuksen kannalta kymmenen vuoden aikaperspektiivi on lyhyt. Siitä huolimatta voimme jo tarkastella, minkälainen lähetyksen tulevaisuus on Vivamon lähetysneuvottelusta alkaen ollut.

 

Ensiksi, meillä on yksiin kansiin koottuna Suomen lähetysneuvottelun alustukset, kommenttipuheenvuorot, raamatuntutkistelu ja Vivamon viesti alkuperäiskielillä ja käännöksin. 138-sivuinen raporttikirja on tärkeä dokumentti ainutlaatuisesta ja historiallisesta tapahtumasta.

 

Toiseksi, lähetysneuvottelun valmistelussa ja toteutuksessa tehdyn yhteistyön seurauksena ja Vivamon hengen ilmentymänä syntyi ekumeeninen Lähetysyhteistyöryhmä (LYTR) vahvistamaan yhteyttä ja rohkaisemaan lähetystyöhön. Yhteistyöryhmän perustaminen vaikutti jopa niin, että Suomen ekumeeninen neuvosto päätti lakkauttaa lähetystyön jaostonsa. Itse sain olla mukana myös näissä vaiheissa tultuani kutsutuksi Suomen lähetysneuvoston sihteeriksi vuosiksi 1999–2000.

 

Kolmanneksi, Lähetysyhteistyöryhmän aloitteesta perinteisesti lokakuun toisena sunnuntaina vietetystä kirkon tai seurakunnan lähetyspyhästä muodostui ekumeeninen lähetyspyhä, jota varten työryhmä on vuosittain laatinut ekumeenisen rukous- ja saarna-aineiston eri kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien käyttöön. Yhteisellä lähetyspyhällä korostetaan paikallista missionaarisuutta ja yhteistä rukousta kaikkien kristittyjen lähetystehtävän puolesta. Seurakuntien yhteisen esiintymisen toivotaan vahvistavan yhteistä todistusta, lisäävän keskeisen ja moni-ilmeisen lähetystehtävän näkyvyyttä ja tunnettuutta, ja innostavan erityisesti nuorisoa lähetysvastuuseen sekä vaikuttavan myönteisesti seurakuntien lähetyskannatukseen.

 

Suoranaisten vaikutusten arvioiminen on vaikeaa. Suomen lähetysneuvoston tilastojen mukaan Suomessa toimivien kirkkojen ja lähetysjärjestöjen lähettämien työntekijöiden määrä oli 10 vuotta sitten 1179 ja vuoden 2007 lopussa 904. Taloudellisin mittarein mitattuna suomalaisten panostus lähetystyöhön on kuitenkin kasvanut. Vuonna 1998 kaikkien Suomen lähetysneuvoston 28 jäsenyhteisön lähetystyöhön käyttämät varat olivat 38,2 milj. euroa (227,5 milj. mk). Valitettavasti vuoden 2007 vastaavaa tilastoa ei ollut saatavissa. Mutta yksistään evankelis-luterilaisen kirkon seitsemän lähetysjärjestön panos maailmanlähetykseen vuonna 1998 oli 30,3 milj. euroa (180 milj. mk) ja vuonna 2007 jo 35,5 milj. euroa, Kirkon Ulkomaanapu mukaan lukien 48,8 milj. euroa.

 

Lähetys ei kuitenkaan ole vain työntekijöiden lähettämistä ja taloutta. Se on kolmiyhteisen Jumalan työtä tässä synnin alaisessa ja muuttuvassa maailmassa. Globaalit uskonnolliset, kulttuuriset, poliittiset, sosiaaliset ja ympäristön murrokset haastavat kirkkoja rohkeasti käyttämään uusia keinoja kokonaisvaltaisen ja muuttumattoman evankeliumin viemiseksi siitä osattomille lähellä ja kaukana, opettaen, julistaen ja palvellen.   

 

Vuonna 2009 vietettävä Edinburghin lähetyskonferenssin 100-vuotisjuhlavuosi muistuttaa meitä siitä, että lähetystyö on kristittyjen yhteinen tehtävä. Lähetysliike synnytti nykyaikaisen ekumenian. Yhteistä todistusta tarvitaan, ”jotta maailma uskoisi” (Joh. 17:22).

 

Meitä haastaa se tosiasia, että noin joka neljäs ihminen maailmassa ei ole koskaan kuullut evankeliumia, kaksi kolmesta ei ole kristittyjä. Vapahtajamme sanoi: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen." (Matt. 9:37) Herramme toimeksiannolle uskollisina meidän tulee yhdessä ja rukoillen tehdä työtä, jotta Kristusta ja kristinuskoa tunnustettaisiin vielä huomisenkin maailmassa.

 

Juha Auvinen

Lähetysjohtaja

ry

Alustus Suomen lähetysneuvottelu II:ssa 18.11.2008

 



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräyslupa on voimassa 9.11.2021 alkaen toistaiseksi koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland har ett penninginsamlingstillstånd beviljat av Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingstillståndet är i kraft fr.o.m. 9.11.2021 tills vidare i hela Finland föruton på Åland.