Timo Vasko: Lausanne III ja kutsu koko Kristuksen kirkolle

Kongressi toteutettiin yhteistyössä World Evangelical Alliance (WEA):n kanssa, johon lukeutuu n. 420 miljoonaa evankelikaalista kristittyä. Kongressin johtajistoon kuuluivat mm. Doug Birdsall, The Lausanne Movement, Lindsay Brown, International Director, Archishop Henry Orombi, Cape Town 2010 Pan-African Host Committee, Dr. Geoff Tunnicliffe, WEA, Blair T. Carlson, Congress Director. Kongressin erinomaisena toimistopäällikkönä toimi Kari Lindqvist (ELK) Suomesta.

Aikaisempien Lausanne-kongressien osallistujamäärät ja maat: Lausanne I 1974 (Lausanne): 2700; 150 maasta. Lausanne II 1989 (Manila): 4500; 163 maasta.

: 4200; 197 maasta. Kongressia avusti 1600 stuerttia ja mediaväkeä oli paikalla toistasataa. Kongressilehteä jaettiin päivittäin 6 000 kpl.

Suomesta oli 20 osallistujaa: Harri Hakola (Fida.in.), Pekka Huhtinen (SLEY), Juhani Huotari (Stefanus–Lähetys), Arto Hämäläinen (Fida Int.), Merja Kauppinen (SANSA), Timo Keskitalo (ICC), Juhani Koivisto (SEKL), Jussi Miettinen (OPKO), Hannu Nyman (KRS), Teuvo V. Riikonen, Savonlinnan kristillinen opisto, Satu Räsänen (Patmos Lähetyssäätiö), Metti Saajoranta (Pelastusarmeija), Janne Sironen (ELK), Rolf Steffansson (SLS), Hannu Summanen (Wycliffe), Pirkko Säilä (Patmos Lähetyssäätiö), Kari Tassia (Missionuoret-YWAM), Risto Vappula (SVK), Timo Vasko (KLK, SLN); Seppo Väisänen (SEKLK). Kongressia saattoi seurata eri puolilla maailmaa virtuaalisesti ja osallistua siihen digitaalisen teknologian keinoin.

Ekumeenisen ulottuvuuden toi avajaisissa puhunut Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri Olav Fykse Tveit, joka mainitsi mm. että 2. Kor. 5:19 mukaan meille on annettu kristittyinä sovituksen viran hoito. Hän puhui Jumalan holistisen lähetyksen yhteisestä visiosta. Meidät on kutsuttu Jumalan lähetyksen toteuttajiksi. Evankeliumin levittämistä tulee tehdä yhdessä. Lähetys ja evankelioiminen ovat kaikkia kirkkokuntia koskeva yhteinen asia. Risti on toivon merkki. Sovitus ja sovinto on ollut esillä viime vuosina erityisesti Etelä-Afrikassa. Geneven (KMN) ja Lausannen välillä dialogi on pidettävä käynnissä ja menossa eteenpäin. Olemme kaikki Kristuksen ruumiin jäseniä. Se voimallinen mitä tapahtuu, on kaikki Jumalasta. Paikalla oli sekä tarkkailijoita että osallistujia Vatikaanista ja ortodoksisista kirkoista. Pääsihteeri Tveit osallistui myös äsken pidettyyn Edinburgh II maailmanlähetyksen 100-vuotisjuhlakonferenssiin Edinburghissa 2.-6.6.

Kongressin ohjelman aineistotarjonta

sisältää 125 sivua. Etukäteen internetin kautta oli mahdollista printata mukaan 40 esitelmää ja alustusta ja syventää niitä itse tilaisuuksissa. Näin tein ja sain merkittävän hyödyn niistä kongressissa. Esim. Dialogue Sessions -teemoja oli tarjolla 155, joista valikoiden oli mahdollista osallistua vain neljään istuntoon. Työskentelyssä spiritualiteetti oli vahvassa asemassa. Kongressin alussa ja lopussa 17. ja 27. 10. osallistuin paikallisiin jumalanpalveluksiin: St. Martini Kirchengemeinde.

Aamupäivisin oli ohjelmassa raamattutyöskentely, jossa käytiin kirje Efesolaisille perusteellisesti läpi. Tätä syventäviä teemoja yleisistunnoissa olivat: Kristuksen totuus, Kristuksen rauha, Kristuksen rakkaus, Kristuksen tahto, Kristuksen kirkko ja Kristuksen ruumis. Lukuisten musiikkiryhmien musiikkia ja rukousta oli ohjelman monissa osissa pitkin päivää. Iltapäivisin Multiplex-esitykset alustuksineen ja keskusteluineen tarjosivat valittavaksi jonkun neljästä teemasta. Kongressin iltaohjelmissa jokainen maanosa ja sen problematiikka olivat vuorollaan painopistealueena. Kongressin lopussa Ugandan kirkon arkkipiispa Henry Orombi jakoi ehtoollisen ja siunasi osallistujat.

Välipäivänä, torstaina, kongressi hajaantui perehtymään paikallisiin kohteisiin. Itse osallistuin ryhmään: Churches response to racism and poverty. Ryhmä tutustui kansainvälisen lentokentän kupeessa sijaitsevan Guguletu-nimisen 100 000 hengen slummin oloihin ja siellä presbyteerisen kirkon toimintaan. Alueella on monenlaista kehittämistoimintaa: asuntoja, kouluja, terveydenhoitoa lisääntyvässä määrin. Jotkut ovat odottaneet jopa 17 vuotta päästäkseen omaan asuntoon. Kun uusia asuntoja valistuu, ja muuttoa tapahtuu, muualta kuitenkin tulee koko ajan uutta väkeä vanhoihin asuntoihin eikä slummi tyhjene. ”Hostelli” eli pelkkä yöpymispaikka täällä merkitsee pitkää yksikerroksista rakennusta, jossa esim. yhdessä pienessä huoneessa asuu kolme perhettä, jokaisella käytössä kolme neliömetriä omaa aluetta – sänky ja vähän muuta. Huoneen yhden lampun sähkövalon kulutus maksetaan yhteisesti.  Rakennuksessa on yhteinen olohuone eli pöytä ja kaksi penkkiä ja keittopaikka. Alueella toimii JL ZWANE CENTRE & CHURCH -keskus, joka on paikallisen presbyteerikirkon kanssa yhteistyössä. Hanke käynnistyi vuonna 1994, heti kun demokratia Etelä-Afrikassa tuli voimaan ja apartheid kaadettiin. Johtajana toimii Rev. Dr. Spiwo Xapile.

Koko kirkko koko evankeliumin asialla koko maailmassa

Kongressin yleisteeman mukaisesti pohdittiin laajasti aikamme kaikille kristityille vakavia haasteita kokouksen vision näkökulmasta: Koko kirkko koko evankeliumin asialla koko maailmassa.

Kongressin ohjelma oli jaettu päiväkohtaisiin teemoihin:

Evankeliumi: totuus ja sovitus/sovinto.

Maailma: maailman uskonnot, erityisteemat.

Kirkko: eheys, kumppanuus. 

Laaja teema: Jumala työssä maailmassa kirkkonsa kautta sisälsi viitenä iltana lukuisia esityksiä.

Teemoja koko evankeliumi -näkökulmaan olivat: Raamatullinen Jeesukseen Kristukseen sisältyvä totuus ja ainutlaatuisuus pluralistisessa maailmassa ja tämän totuuden julistaminen. Sovituksen ja sovinnon tekemisen teologian kehittämisen tärkeys.

Teemoja koko maailma -näkökulmaan olivat: Kärsimyksen ongelma, joka sisältyy globaaliin taloudelliseen epäoikeudenmukaisuuteen, sairauksiin, ympäristökysymyksiin ja vallankäyttöön. Pyhän Hengen toiminta kulttuurien saattamisessa Kristuksen yhteyteen. Täyttämättömät tehtävät, joihin kuuluvat uudet haasteet ja mahdollisuudet evankelioimisessa. Niitä ovat saavuttamattomat kansanryhmät, kaupungistuminen, maahanmuutto, diasporassa olevat ryhmät ja naisten asema. Vähemmistöjen ja enemmistöjen kanssa on rohkaistuttava uusiin avauksiin kumppanuustoiminnassa oltaessa yhteistyössä maailman evankelioimisessa.

Teemoja koko kirkko -näkökulmaan olivat: Kutsu kirkon uudistumiseen tällä vuosisadalla. Kirkon on kohdattava relativismin haaste, muuten se ei pysty uudistumaan. Toivon paneminen muutokseen kohti Kristuksen kaltaisuutta niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin kohdalla. Kun haasteena on esikuvallinen kristittyjen elämä, painottuvat opetus, tähän kuuluva teologia ja tarkastelun kestävä moraali. Kirkon ykseyden haaste panee ottamaan selvää, kuka tekee mitäkin tai ei tee.

Kongressin yleisenä tavoitteena oli, että maailmanlaajasti evankelikaalisten kristittyjen yhteistyö yhdistyy ja lisääntyy. Kutsu toimintaan merkitsee uudelleen sitoutumista opetuslapseuteen ja Kristuksen Herruuteen. Se tapahtuu valmistautumalla levittämään maailmanlaajasti evankeliumia täydellä sydämellä ja rohkeasti.

Dialogue sessions -istunnot - muutamia painopistealueita

Dialogue sessions -istunnoista käsiteltiin 155 teemaa, joista oli mahdollista valita ainoastaan neljä.

Osallistuin seuraaviin:

Modern Slavery and Human trafficking in the world: How does the Global Church address this? Osiosta vastasi Joseph D`Souza, Intia. Tällöin saatiin informatiivinen katsaus erityisesti Intiassa mutta samalla kansainvälisesti verkostoituneeseen ihmiskauppaan ja toimenpiteisiin sen lakkauttamiseksi.

The Five Principles: Are you ready to give an answer to Islam’s five major objections of our Faith Libanonilaissyntyinen asiantuntija Henri Aoun ryhmitteli muslimien esittämiä kristinuskoa koskevia perusteettomia väitteitä viiteen ryppääseen ja opasti kohtaamaan ne Raamattua käyttäen. Aineisto on dvd:llä englanniksi, arabiaksi ja ranskaksi.

Global Religious Trends 2010 to 2020

Dr Peter Brierly, U.K. nosti esiin kasvutrendejä: koko maailmassa lukumääräisesti eniten ajanjaksolla 2010 – 2020 kasvaa kehitysmaiden väestö, evankelikaaliset kristittyjen ja muslimien määrä. Lukumääräisesti koko maailmassa jäsenmäärä vähenee vanhoissa historiallisissa kirkoissa ja myös ei-uskonnollisten osuus.

Missiological Reflection on Current Issues in Mission

Keskustelua johtivat Dr Bill Taylor, PhD, Global Ambassador for the both the WEA and Mission Commission ja Bertil Ekstrom, director of Mission Commission. Esillä olivat mm. Lausannen- liikkeen teologiset painopistealueet alkaen Lausanne I: Vaikuttavana on edelleen John Stottin tekemä linjaus. Lausanne II Manilan manifesti 1989. AD 2000 -hankkeen nousu aikana, jolloin Lausannen liikkeen dynaamisuus oli laskemassa. Saavuttamattomien kansanryhmien saavuttaminen tuli etualalle.

Lausanne III Kapkaupunki 2010 ja Cape Town Commitment

Perustuu käsitykseen, että kolmiyhteinen Jumala on rakkaus ja ottaa huomioon toimijana koko globaalin Kristuksen kirkon. Dokumentissa on holistinen näkökulma, kuten Jeesuksen palvelutoiminnassa julistus ja palvelu kuuluivat yhteen. WEA-Mission Commissionilta on tulossa teos, joka käsittelee lähetystyötä kärsimisen ja vainojen kontekstissa.

Teologinen dokumentti The Cape Town Commitment - A Declaration Of Belief And A Call To Action

The Lausanne Theology Working Group on yhteistyössä WEA:n teologisen komission kanssa järjestänyt kolme konsultaatiota, joissa on pohdittu Lausannen liikkeen pääteemaa the whole church taking the whole gospel to the whole world. Konsultaatiot pidettiin vuonna 2008, Chiang Mai, teemana “The Whole Gospel”. Vuonna 2009, Panama, teemana “The Whole Church”. Vuonna 2010, Beirut, teemana “The Whole World”.

Työskentelyn paperit ja tutkimukset on julkaistu: Evangelical Review of Theology, 33.1 (2009); 34.1 (2010), 34.3 (2010). Tämä työskentely oli taustana Lausanne III Kapkaupunki 2010 -kongressille ja sen julkilausumalle. Itse julkilausumatyöryhmään kuului yhdeksän henkilöä, puheenjohtajana irlantilainen anglikaani Chris White.

Keskustelin hänen kanssaan dokumentin työstämisestä: Whiten mukaan työryhmässä ei ollut jännitteitä ja yhdellä heistä oli yhteyksiä Edinburgh 2010 -konferenssiin. Sen sijaan globaalin kentän palautteen yhteensovittaminen oli ollut työlästä. Dokumentissa on keskeistä trinitaarinen ja holistinen lähetyskäsitys. Esim. Tormod Engelsviken Norjasta on työryhmän jäsen.

Kongressissa julkaistiin . Toinen osa julkaistaan marraskuussa 2010 ja siinä keskitytään käsittelemään evankelioivaa toimintaa kongressissa saadun palautteen pohjalta: Vuoden 2011 alussa julkaistaan oppimateriaalina sarja The Didasko Files.

Dokumentti kutsuu maailmanlaajan Jeesuksen Kristuksen jäseniä sitoutumaan visioon, joka julkistettiin jo Lausannessa 1974 ja Manilassa 1989 ja jatkuu Kapkaupungissa 2010, kolmiyhteisen Jumalan evankeliumin levittämiseksi kaikkeen maailmaan. Muuttumattomat teologiset lähtökohdat ovat: Ihminen on kadotuksen tilassa. Evankeliumi on hyvä uutinen. Jumalan ja kirkon lähetys jatkuu.

Esipuheessa dokumentin teologinen kehys ja perusta on kolmiyhteisen Jumalan rakkaudessa: rakkaus koko evankeliumiin, rakkaus koko kirkkoon ja rakkaus koko maailmaan. Näihin kristittyjen tulee sitoutua.

Lausannen liikkeen tulevaisuus

Päätöstilaisuudessa Lausannen-liikkeen kansainvälinen johtaja Lindsay Brown kiteytti The gospel of Jesus Christ is wonderful, unique and true. That`s why we´ve met together this week.

Tärkeä on nelikohtainen visio ja toivo; ne ovat dokumentissa The Cape Town Commitment.

1. Kristuksen ainutlaatuisuus ja Raamatun evankeliumin totuus. Selvä käsitys evankelioimisesta ja kirkon missiosta.

2. Haluamme tuoreesti edistää kaikkialla maailmassa ja eri yhteyksissä todistuksen antamista Jeesuksesta Kristuksesta ja kaikesta, mitä hän opetti. Pioneeritoimintaa tarvitaan nykyistä enemmän. On lisättävä toimia niiden saavuttamiseksi evankeliumilla, jotka voivat sen ottaa vastaan vain kuultuna. On panostettava nuoriin, maahanmuuttajiin, julkisuuteen, liike-elämään ja hallituksiin. Kristityn näkökulma on tuotava etnisiin asioihin, ympäristökysymyksiin, humaanisiin hankkeisiin ja yliopistoihin.

3. Kongressi edisti kumppanuutta ja ystävyyttä, kun evankeliumia viedään yli kaikkien rajojen.

4. Kongressi on synnyttämässä uusia aloitteita. Sanoma on Kristus-keskeinen. Kutsumuksemme on tuoda tälle ajalle tietoon Jeesuksen Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus. Tekniikkaa ja nokkelia menetelmiä ei pidä yliarvioida. Tehtävän täyttäminen on mahdollista ainoastaan pysymällä evankeliumissa ja Jumalan voimassa. On keskityttävä evankeliumin totuuteen, Kristuksen herruuteen ja Jumalan kunniaan Kristuksessa; tähän yhteyteen kuuluu autenttinen, muuttuva ja iloinen elämä. Jotkut meistä ovat maailma-keskeisiä; haasteena on saada aikaan tasapaino empatian ja puutteenalaisista ja särkyneistä huolenpidon välillä. Näissä yhteyksissä on varmistettava myös verbaalisesti evankeliumin kommunikoiminen. Mallina on Jeesuksen toiminta, joka julisti ja ruokki 5 000 ihmistä. On katsottava eteenpäin pitkällä tähtäimellä eikä annettava periksi; on täytettävä virka, jonka Jumalan on antanut meille. On muistettava kutsumus ja kestettävä lujina vaikeissakin olosuhteissa loppuun asti eikä pidä menettää rohkeutta.

Arviointia

KMN, Lausannen-liike ja WEA – yhteinen lähetyskonferenssi vuonna 2010 jäi toteutumatta. Nämä kolme globaalia toimijaa eivät vuonna 2010 järjestäneet yhteistä konferenssia Edinburghissa, koska niiden historialliset taustat, teologiset painotukset ja konferenssiin osallistumisen kriteerit ovat osittain erilaiset, vaikka tahollaan esim. kummankin kongressin nimi oli Kristus- ja lähetyskeskeinen.

Koska nykyään ne ovat lähes yhtenevästi vastaamassa trinitaarisen ja kokonaisvaltaisen lähetyskäsityksen mukaisesti yhteisiin maailman haasteisiin, olisi ollut perusteltua järjestää myös yhteinen lähetyskonferenssi. Vuonna 2010 Edinburghissa järjestetyssä lähetyskonferenssissa lähtökohtaisesti tarkasteltiin kuluneiden 100 vuoden näkökulmasta lähetystyön toimintaympäristössä ja teologisissa haasteissa tapahtuneita muutoksia ja myös tulevaisuuden näkymiä. Lähtökohtana olivat vuonna 1910 Edinburghissa järjestetyn lähetyskonferenssin teemat, mutta päivitetyssä muodossa. Tästä 100 vuoden kehityslinjasta on ollut tuloksena esimerkiksi vuonna 1948 perustettu Kirkkojen maailmanneuvosto ja sen toiminta maailmanlähetyksen edistämiseksi.

Siitä esimerkkeinä ovat mm. Brasiliassa 1996 ja Ateenassa 2005 järjestetyt maailmanlähetyksen konferenssit. Näissä osallistujina olivat lukuisat kirkkojen nimeämät viralliset delegaatit. Lausannen-liikkeen nimellä tunnettu vapaaehtoisten lähetys- ja evankelioimistyön toimijoiden verkosto, joka ei ole instituutio, sai alkunsa evankelioimisen kongressissa Lausannessa vuonna 1974 (Lausanne I). Liikkeen taustahistoria alkaa jo vuoden 1966 evankelioimisen kongressista Berliinissä. Keskeisenä ja tunnetuimpana keulahahmona on koko ajan ollut evankelista Billy Graham, vuonna 2010 jo eläkkeellä.

Lausannen-liike ja tämän kanssa yhteistyössä oleva The World Evangelical Alliance (WEA) valitsevat yhteyksiinsä osallistujat henkilökohtaisten suositusten ja kriteereiden perusteella. Osallistujat ovat samalla myös jonkun järjestön tai kirkon jäseniä. Raamatun lisäksi Lausannen julistus (1974), Manilan manifesti (1989) ja nyt Kapkaupungin julistus (2010) ovat liikkeen keskeisimmät dokumentit.

Kansainvälinen keskustelu erilaisista lähetyskäsityksistä, lähetystyön raamatullisesta velvoittavuudesta, Jumalan oman toiminnan ja kirkkojen keskeisyydestä lähetystyössä sekä maailmassa esiintyvän monenlaisen hädän tiedostaminen ja siihen vastaaminen lähetystyössä johtivat näiden kahden lähetysliikkeen etääntymiseen toisistaan muutamiksi vuosikymmeniksi erityisesti 1960-luvulta alkaen, ennen nykyistä voimakasta lähentymistä viime vuosien aikana.

Siksi yhteinen lähetyskonferenssi olisi kannattanut järjestää vuonna 2010. Silloin kaikki osallistujat samalla kertaa maailmanlaajasti olisivat havainneet kaikille samojen toimintojen raamatullisia lähtökohtia ja nykypäivän haasteiden yhdessä kohtaamisen välttämättömyyden. Näin Kristuksen maailmanlaajan kirkon todistuksesta ja palvelutoiminnasta kaikessa moninaisuudessaan olisi muodostunut myös strategisesti kaikille toimijoille globaalisti yhteinen käsitys ja visio. Parhaimmillaan olisi voitu sopia globaalisti yhteisistä tavoitteista ja kumppanuudessa toimimisen priorisoimisesta.

Lausannen liikkeen ja KMN:n vuorovaikutus

Molempien lähetysliikkeiden - Edinburgh ja Lausanne - syntyyn vaikuttivat senaikaiset monet aikahistorialliset tekijät, toiseen vuonna 1910 ja toiseen vuonna 1974. Kummallakin lähetysliikkeellä on ollut rinnakkaista historiaa nyt yli 35 vuoden ajan. Sinä aikana niillä on ollut toisiaan teologisesti korjaava ja avartava vaikutus. Kun 1960–1980 -luvuilla Afrikassa ja Aasiassa suuri määrä entisiä siirtomaita itsenäistyi, KMN:n jäsenkirkoissa ajoittain painottui yksipuolisesti sosiaalieettinen vastuu yhteiskunnallisissa myllerryksissä elävistä kansoista, vanhoista ja uusista kirkoista ja niiden jäsenistä.

Senaikaiset suuntaukset ja painotukset osaltaan johtivat Lausannen liikkeen syntymiseen vuonna 1974. Se painotti kristittyjen ensisijaisena vastuuna olevaa evankeliumin levittämistä Jeesuksen Kristuksen antama lähetystehtävä mukaisesti niin, että yksilön pelastuminen on ensisijaista. Näin Lausannen-liike piti ja edelleen pitää välttämättömänä korjaavaa teologista näkemystä, joka haluaa täydentää kirkkojen elämässä voimakasta vastuullista sosiaalieettistä toimintaa. Kysymys on ollut siitä, että molemmissa lähetysliikkeissä on esiintynyt lähetyskäsityksissä kapea-alaista tulkintaa ja yksipuolisia korostuksia. 2000-luvun alkuun asti molemmilla lähetysliikkeillä on ollut ongelmana vajetta ymmärtää ja soveltaa holistista lähetyskäsitystä. Siihen kuuluu kaikissa konteksteissa vastuu omasta ja toisen ihmisen kaikista tarpeista ja yhteisön hyvän edistämisestä. Toisin sanoen oppi ja elämä, sana ja teko, todistus ja palvelu, usko ja rakkaus kuuluvat yhteen. Tätä on molemmissa liikkeissä tavoiteltu ja myös löydetty. Vuonna 2010 molemmissa konferensseissa on voimakkaasti päästy eteenpäin trinitaarisen ja kokonaisvaltaisen lähetyskäsityksen omaksumisessa. 

Kapkaupungin-kokouksen merkitys Suomelle ja kansainvälisesti

Kristuksen antaman lähetystehtävän toteuttaminen on vielä todella kesken, koska suuntaa-antavasti tilastollisesti arvioiden vasta noin yksi kolmasosa maailman koko väestöstä lukeutuu kristityiksi. Lähetystehtävän täyttämiseen kutsutaan ja tarvitaan kaikkia kristittyjä kaikista kirkoista, yhteisöistä, lähetysliikkeistä ja verkostoista.

Näiden tulee tehdä mahdollisimman paljon suunnitelmallista yhteistyötä keskenään. Kapkaupungissa järjestettävä konferenssi oli ennen muuta globaali maailman evankelioimisen kongressi, joka nosti yhteiseen tietoisuuteen ja tarkasteluun nykyisen koko maailman lähetystilanteen, sen haasteet ja erilaiset kontekstuaaliset toimintaolosuhteet.

Kongressi oli jatkoa vuonna 1974 käynnistyneelle Lausannen lähetysliikkeelle ja tarjosi mahdollisuuden myös kuluneiden vuosien muutosten tarkasteluun. Lähetysteologisesti kongressin teologinen perusta on selvästi kolmiyhteisen Jumalan lähetyksessä. Lukuisten alustusesitelmien ja muiden aineistojen kohdalla on mietittävä niiden merkitystä ja soveltamista Suomen tilanteeseen ja suomalaisten kirkkojen ja lähetysjärjestöjen toimintaan lähetysyhteistyössä eri puolilla maailmaa.

Lausannen liikkeen ja KMN:n yhteinen visio

Molempien yhteisenä tehtävänä on pitää esillä Kristuksen kaikille kristityille antamaa lähetys- ja palvelutehtävää ja toteuttaa sitä yhdessä tässä yhteisessä maailmassa. Kummatkin liikkeet määrittelevät teologisen perustansa omissa säännöissään ja julistuksissaan. Yleistäen sanottuna ne sisältävät enemmän kristittyjä yhdistäviä kuin erottavia lausumia. Näihin liikkeisiin, verkostoihin, kirkkoihin ja yhdistyksiin kuuluu jäseniä todella monista kristillisistä perinteistä eri puolilta maailmaa, mikä selittää myös teologisia erilaisuuksia. Lausannen liikkeeseen ja sen verkostoihin sekä Suomessa SEA:iin kuuluu sekä henkilöjäseniä että yhteisöjä. Näillä on hyvin laaja kirjo teologisia julistuksia ja tunnustuksia, mutta niitä yhdistää Lausannen julistus.

KMN:n ja SEN:n jäsenet ovat nimenomaan kirkkoja ja yhteisöjä. Niillä on perustana kirkkojen ja yhteisöjen omat tunnustuskirjat ja sopimukset. Esimerkiksi Suomen lähetysneuvostoon, joka perustettiin vuonna 1919, kohta Edinburgh 1910 jälkeen ja sen hedelmänä, kuuluu nyt 31 kirkkoa, yhteisöä ja järjestöä. Siihen ei kuulu henkilöjäseniä. Sen mittava toiminta lukuisine työryhmineen edistää lähetystehtävän toteuttamista maailmalla yhteensä 820 Suomesta lähetetyn lähetystyöntekijän voimin.

Lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan ulkomailla käytettiin yhteensä 77,5 miljoonaa euroa (2009). SLN:oon kuuluvat kaikki merkittävät lähetystyötä tekevät tahot Suomessa. Nykypäivänä on perusteetonta ulossulkevasti painottaa jotakin yhtä keskeisenä pidettävää teologista eroa näihin lähetysliikkeisiin kuuluvien kristittyjen välillä. Vaikka yksittäisiä teologisia eroja on toki runsaasti, on nähtävä kaikkia yhdistävänä tekijänä usko kolmiyhteiseen Jumalaan, Hänen sanaansa ja hänen valtakuntaansa ja työskenneltävä yhteisesti sen edistämiseksi, että evankeliumi saavuttaa kaikki ihmiset.

Kiitän Suomen ev.lut. kirkon ulkoasian neuvostoa, Suomen lähetysneuvostoa sekä Suomen evankelista allianssia mahdollisuudesta osallistua historialliseen Lausanne III 2010 maailman evankelioimisen kongressiin.

Kongressin avaamia merkittäviä globaaleja ja lokaaleja haasteita on tulevina vuosina kristittyjen Suomessa ja kaikkialla maailmassa voitava kohdata rakentavassa yhteistyössä Kristuksen maailmanlaajan kirkon pelastavan evankeliumin saattamiseksi kaikkien ulottuville. Tulevaisuudessa on siis entistä enemmän panostettava kristittyjen yhteiseen toimintaan evankeliumin levittämiseksi sanoin ja teoin kaikkeen maailmaan, että maailma uskoisi sanoman kolmiyhteisen Jumalan rakkaudesta jokaista kohtaan. Joh. 17:21.

Kongressin jatkotyöskentely ja näkyvyys Suomessa: 25.11.2010 klo 9-16 järjestetään Helsingissä Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6) laajapohjaisena yhteistyönä Edinburgh II 2010 ja Lausanne III Kapkaupunki 2010 -lähetyskongressien käsittelevä symposiumi: Lähetystyö ennen, tänään ja huomenna.

Timo Vasko

Lähetysteologi, dosentti,

Kirkon lähetystyön keskus (KLK), Suomen lähetysneuvoston (SLN) puheenjohtaja