Dialogit ja fundamentalismit - seminaari Lvivin katolisessa yliopistossa

Seminaarin ensimmäinen osa kosketteli oli KMN:n ajankohtaista ekklesiologista työtä. Tri Tamara Grdzelidze Faith and Order -sihteeristöstä esitteli dokumenttia Kirkon luonne ja missio. Ekumeenisen liikkeen kriisi haastaa pohtimaan, mitä kirkkoina tahdomme ykseydestä. Keskeinen kysymys on, millä edellytyksillä kirkot voivat tunnustaa toisensa kirkkoina. Toinen merkittävä kirkoille lähetetty dokumentti on KMN:n IX yleiskokouksen ekkelsiologinen lausunto Called to be one Church, joka olikin ainoa Porto Alegren täysistunnoissa hyväksytty teksti. Tri Grdzelidze toivoi, että niin Ukrainassa kuin muissakin maissa voitaisiin dokumentteihin perehtyä ekumeenisissa ryhmissä, jotka antaisivat palautetta Faith and Order -komissiolle.

Asiakirjaa kommentoi kolme puhujaa. Kanonisen oikeuden professori Michel Dymyd esitti kreikkalaiskatolisen näkökulman. Hän luonnehti ekklesiologista haastetta kristityn jatkuvan kääntymyksen ja eettis-evankelioivan asenteen kysymyksenä mieluummin kuin keskusteluna kanonisista suhteista Roomaan, Konstantinopoliin tai Moskovaan. Uskova saa Kristuksen Hengen, ja Henki antaa Kristuksen. Ensimmäisellä vuosituhannella jakamattomassa kirkossa eli rinnatusten kristillisen teologian useita eri ilmauksia. Tähän perustuu kreikkalais-katolinen identiteetti, jonka mukaan heidän uskonsa on sama kuin itäisessä ortodoksiassa, mutta samalla he ovat kommuuniossa Rooman kanssa kuten ensimmäisellä vuosituhannella. Syytös piispojen harhaoppisuudesta ei suoraan merkitse uskovien ja kirkon koko elämän heresiaa. Ukrainan kirkkojen suhteita leimaa ortodoksis-katolinen vastakkainasettelu suhteessa Brestin unioniin, mutta myös kollektiivinen synti, jota merkitsi yhteistyö sortovallan kanssa kommunismin aikana. Nämä synnit koskevat kaikkia kirkkoja: on pyydettävä ja annettava anteeksi. On päästävä teologisesta ekskluvismista komplementaarisuuteen.  Kirkko ei ole rajattu Rooman kirkon kommuunion rajojen sisäpuolelle, vaan Jumalan armo on läsnä muissakin kirkoissa, vaikka katolilaiset kielsivätkin tämän aiemmin. Oma kääntymys ja mielenmuutos johtavat avoimuuteen Jumalan armolle, joka toimii kaikkialla kristittyjen keskuudessa.

Moskovan patriarkaatin alaisuudessa olevan Ukrainan ortodoksisen kirkon pappi isä Andrei Doudtchenko Kiovasta esitti oman kommenttinsa ekklesiologia-dokumentteihin ja korosti, ettei edusta kirkkonsa virallista kantaa. Hän lähti sitä, että jokainen paikallinen kirkko on koko kirkko. Florovskyn mukaan kirkko edustaa ykseyttä hajallisen ihmiskunnan keskellä ja johtaa katoliseen, kokonaisvaltaiseen näkemykseen. Kirkon luonteenpiirteiden tulisi näkyä jokaisessa paikallisessa kirkossa, jokaisessa yhteisössä, ja jokaisessa kristityssä. Katolisuus merkitsee sitä, että paikalliseen kirkkoon tulisi kuulua kaikkien paikkakunnan kristittyjen, muutoin petämme rakkauden ja teemme syntiä Kristuksen ruumista vastaan. Ortodokseja vaivaa kyvyttömyys toteuttaa kirkon ykseyden ja katolisuuden periaatteita käytännössä, vaikka ne kuuluvat ortodoksisen kirkkonäkemyksen ytimeen.

Helluntaikirkon piispa Vasili Bojetchko, joka myös opettaa ekumenian koulutusohjelmassa UCU:ssa, kiitti KMN:on asiakirjojen raamatullisuutta, mutta moitti sitä, ettei niissä valoteta kirkon hajaannuksen syytä. Se on hänen mukaansa kirkkoisien toimesta tapahtunut Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen syrjäyttäminen kirkon elämän keskuksesta. Jos ekumeenisten asiakirjojen näkemystä lähetystehtävästä toteutettaisiin, kristittyjen ykseyskin palautuisi. Kirkon jäsenten synti ei liity kirkon olemukseen eikä määrittele sitä. Synnittömät kristityt eivät voi tehdä kompromissia synnin kanssa. Pyhyys ja synti ovat eri suunnissa eivätkä koskaan voi olla yhteensopivia. Pyhän Hengen toiminnan voivat ymmärtää vain ne, joilla on Pyhä Henki sydämessään. Erot ja suvaitsemattomuus johtuvat hengellisyyden puutteesta, erityisesti kirkonjohtajien tasolla.

Krimin tataarien edustaja Ukrainan parlamentissa Refat Tchoubarov puhui kristittyjen ja muslimien dialogista oranssin vallankumouksen aikana. Oranssin kumouksen aikana ukrainalaiset tunsivat, että valtion tulevaisuus riippuu heidän toimistaan. Tahto luoda moraalinen yhteiskunta sai heidät lähtemään liikkeelle yhdessä, riippumatta uskontunnustuksesta. Vallankumouspäivinä Kiovan kaduilla kristilliset kirkkokunnat rukoilivat yhdessä ja myös islam ja juutalaisuus huomioitiin näkyvästi.  Kaikkien mukanaolevien kannalta uskontojen edustajien tunnustautuminen yhteisiin arvoihin julkisesti oli mielenosoituksen huipentuma. 90 prosenttia mielenosoittajista ei ymmärtänyt uskontojen yhteisiä ja eriäviä ulottuvuuksia, mutta he ymmärsivät sen, että toisuskoinen naapuri on samanlainen ihminen ja tunnustaa samat oikeuden ja totuuden prinsiipit.

Seminaarissa puhuivat myös UCU:n vararehtori ja tunnettu neuvostoaikainen toisinajattelija Myroslav Marynovich kristinuskon merkityksestä Ukrainan yhteiskunnan uudistumiselle, pariisilaisen Oeuvre de l'Orient –avustusjärjestön johtaja Mgr Philippe Brizard kristityn vähemmistön asemasta Lähi-Idässä, UCU:n ekumenian laitoksen johtaja Antoine Arjakovsky dialogeista ja fundamentalismeista, Uterchtin yliopiston ja UCU:n pastoraaliteologian luennoitsija tri Heleen Zorgdrager abrahamilaisten uskontojen vuoropuhelusta Alankomaiden yhteiskunnan jännitteiden keskellä, ranskalaisen Foi et democracie –liikkeen perustaja Jean-Baptiste de Foucauld uskonnottoman valtion kyvystä kohdata integrismit globalisaation kontekstissa, isä Milan Zust Vatikaanista kristittyjen ykseyden neuvoston välittäjän-roolista sekä SEN:n pääsihteeri Heikki Huttunen Idän ja Lännen kohtaamisesta ja dialogista Pohjolassa sekä ortodoksisten ja orientaalisten kirkkojen lähentymisestä modernin ekumenian hedelmänä. 

Heikki Huttunen