SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Mitä tarkoittaa pelastuminen? 

 

Pekka Yrjänä Hiltunen kysyi toisilta panelisteilta, kuinka nämä ymmärtävät pelastuksen. Entä mistä nykypäivän suomalainen etsii pelastusta – vai etsiikö mistään? Eikö hän ennemmin kysy oikeuksiaan tai etsi parempia mahdollisuuksia toteuttaa itseään, Hiltunen jatkoi.

 

Hiltunen toi esiin pelastuskäsityksen kaventumisen vaaran vain yksilöitä koskevaksi, jos ajattelemme, että Kristus on ollut mukana jo luomisessa, ja että siten sovitus koskee kaikkia ihmisiä. Olisiko mahdollista laajentaa käsitystä puhumalla kosmologisesta kristologiasta? Jürgen Moltmann on esimerkiksi puhunut kristillisestä kirkosta jumalallisen uudistuneen maailman parantavana alkuna tämän raihnaisen ja kärsivän maailman keskellä.

 

Pekka Huhtinen painotti pelastukseen liittyen sitä, että meidän on seurattava tiukasti Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyä. Sen perusteella ne, jotka uskovat ja kastetaan, pelastuvat. Emme saa poiketa siitä omavaltaisesti. Meille on ilmoitettu, että pelastus tulee yksin Kristuksen kautta. Toki samaan aikaan Kristus on kuollut kaikkien puolesta ja on kaikkia ihmisiä varten. Tämän takia lähetystyön tärkeys korostuu. Lopulta kuitenkin pelastus on yksin Jumalan käsissä. Hän voi tehdä poikkeuksen siinä kuinka ihminen pelastuu jos niin haluaa, Huhtinen sanoi.

 

Mikael Sundkvist toi tähän liittyen esiin, että katolisessa kirkossa puhuttiin etenkin ennen Vatikaanin toista konsiilia siitä, kuinka Jumala voi tehdä poikkeuksen. Hän totesi, että ortodoksisen näkemyksen mukaan pelastus Kristuksessa koskee koko luomakuntaa. Kirkossa ja esimerkiksi liturgiassa voi kokea jo esimakua siitä. Kirkko on eheytyvän luomakunnan perusta.

 

Taina Karhu painotti myös kokonaisvaltaisen pelastuskäsityksen tärkeyttä. Syntiinlankeemus rikkoi ihmisen suhteen Jumalaan, toiseen ihmiseen ja luomakuntaan. Ristinkuoleman kautta ihmisen ja Jumalan välille syntyi uudestaan yhteys. On myös tärkeää, että suhde lähimmäisiin ja luomakuntaan korjautuu. Yhtäältä pelastukseen kuuluu Karhun mukaan sovitus, toisaalta myös kokonaisvaltainen hyvinvointi – jo tässä ajassa.

 

Hiltunen vei keskustelua eteenpäin pohtimalla yhteisen kielen tärkeyttä dialogissa. Kristitty ymmärtää pelastuksen tarkoittavan syntien sovittamista, mutta kuinka puhua pelastuksesta sellaisen ihmisen kanssa, joka ei jaa samaa kieltä. Hiltunen oli käynyt Norjassa tutustumassa paikalliseen uskontodialogiin. Siellä kristittyjen ja muslimien keskustelujen ”kielenä” oli ollut ihmisoikeuskieli; oli puhuttu esimerkiksi siitä, että ihmisellä on oikeus kääntyä. Hiltusen mukaan kristillistä ja luterilaista kieltä ei voi enää käyttää juuri ymmärtämisvaikeuksien takia; nykyinen diskurssi on kaukana kirkon omasta diskurssista. Ihmisoikeusdiskurssi on esimerkki yhteisestä tavasta puhua. Uskonnot eivät tyhjene siihen, mutta se tarjoaa lähtökohdan uskovien kohtaamiselle.

 

Identiteetistä

 

Hiltunen painotti myös identiteetin tärkeyttä. Muslimeilla on usein vahva identiteetti, kristityillä harvemmin. Kokonaisvaltaisen pelastuksen kokemukseen liittyy riittävän voimakas kulttuuri ja identiteetti, Hiltunen totesi. Usein kristinusko on typistetty asiatasolle. Toisin on esimerkiksi afrikkalaisessa kristillisyydessä, jossa aistit ja kokemuksellisuus ovat vahvasti mukana uskonelämässä. Reaktioita, joita odottaisi näkevän pelastuksen kokemukseen liittyen, näkee Suomessa ennemminkin lätkämatseissa tai teknobileissä, Hiltunen heitti. Miksei anneta samaa mahdollisuutta kokemuksellisuuteen myös kirkossa?

 

Jyri Komulainen kertoi lukeneensa amerikkalaisen sosiologin kirjan, joka käsitteli Tanskaa ja yleensäkin sekulaaria yhteiskuntaa. Tutkija oli huomannut, että Tanskassa ihmiset ovat suhteellisen onnellisia mutta samaan aikaan uskonnoilla on hyvin vähäinen merkitys. Komulaisen mukaan näyttäisi siltä, että tällainen sekulaarin ihmisen tyyppi on muutenkin yleinen pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa. Kysymys kuuluu, miten tällainen ihminen herätetään synnin- tai elämän särkyväisyyden tuntoon?

 

Esa Hyvönen kertoi, kuinka hänen kokemustensa mukaan muslimit osaavat sopeutua luonnollisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Hyvönen kertoi esimerkin hartaasta muslimista, joka samaan aikaan pitää kuitenkin lounasravintolaa ja tarjoaa suomalaisille possua ja kotikaljaa. Muslimit kysyvät, miksi suomalaiset sopeutuvat heidän takiaan ”liikaa”? Miksemme uskalla olla kristittyjä? Ei se loukkaa muslimeja.

 

Eeva-Kaarina Launis kertoi, kuinka hän oli aikoinaan mennyt opettamaan Raamattua kiinalaisille lapsille. Hän asui ei-kristillisellä alueella ja oppilaatkin olivat ei-kristillisiä. Kokemus oli muuttanut hänen identiteettiään merkittävästi. Yleensäkin se muuttuu sitä enemmän, mitä enemmän elämässä kohtaa erilaisia ihmisiä, Eeva-Kaarina arveli. Hän kysyi, kuka pelkää uskovaista ihmistä, ja vastasi heti perään, että moni ihminen Suomessa. Pelko liittyy hänen mukaansa hyväksytyksi tulemisen tärkeyteen. Tästä syystä on tärkeää, ettei heti tuputa toiselle omaa vaan kohtaa toisen sellaisena kuin hän on. Ylipäänsäkään usko ei pysy samana. Tärkeää ei ole niinkään se, miten minä uskon vaan se, että Jumala uskoo meihin, Eeva-Kaarina totesi.

 

Minna Hietamäki puolestaan pohti sitä, miksi suomalaisten kristillinen identiteetti on usein luonteeltaan niin arka. Kouluissa kuitenkin opetetaan uskontoa ja teineistä yli 90 prosenttia käy rippikoulun. Näin ollen luulisi, että uskonnollisen identiteetin synnylle on kasvupohjaa. Yhtenä syynä on kenties se, että uskovaisuus ja kirkko nähdään ulos sulkevina ja tuomitsevina, sellaisina jotka vastustavat moniuskontoista ja –kulttuurista yhteiskuntaa.

 

Pekka Huhtinen kertoi vitsin liittyen suomalaiseen identiteettiin: Norjalainen, ruotsalainen ja suomalainen näkivät norsun. Norjalainen mietti, että onpa norsulla isot korvat. Ruotsalainen puolestaan ihmetteli norsun pitkää kärsää. Suomalainen sen sijaan mietti sitä, mitä norsu ajattelee hänestä. Suomalaisilla on Huhtisen mukaan identiteettivamma. Yhteiskunnan muutos on aiheuttanut eräänlaisen kulttuurishokin. Jos identiteetin pohjana on vain kulttuuri, se ei kestä kun kohdataan toisten uskontojen edustajia. Tarvitaan myös uskonnollista pohjaa.

 

Huhtinen kertoi, että hänellä on muslimiparturi, jonka kanssa hän käy railakasta dialogia. Muslimit odottavat, että me kristityt olisimme aidosti omia itseämme, ja että meillä olisi mielipiteitä eri asioista.

 

Pekka Yrjänä Hiltusen mukaan Raamattu antaa riittävän mutta ei kattavan ilmoituksen siitä, mitä pitäisi ajatella toisista uskonnoista. Toisaalta kristityllä on oma vahva identiteetti mutta sekin on jatkuvassa murroksessa. Toisen ja toisenlaisen tutkiminen on Hiltusen mukaan hyödyllistä. Avioliitossakin auttaa jos aviopuolisoa pitää toisena niin, että ei ota häntä ”oman pään sisään”. Jos asiat nähdään täydellisen lukkoonlyötyinä – kuten usein sekulaarissa tai fundamentalistisessa näkökulmassa – uskontodialogi vaikeutuu huomattavasti.

 

Mari Pöntinen päätti keskusteluosion erään ortodoksimissiologin ajatukseen: Kaikki me tiedämme missä Kristus on, mutta emme tiedä, missä hän ei ole.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.