SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kommentti- ja keskustelufoorumi 

 

Yleisöstä todettiin, että karismaattisia ilmiöitä on mahdotonta redusoida vain psykologisiksi tai sosiologisiksi ilmiöiksi. Ilmiö on kasteen näkökulmasta avautuva. Kommentoija kyseenalaisti myös jyrkän jaon luonnollisiin lahjoihin ja armolahjoihin.

 

Mikko Matikainen totesi, että hän ei erottele luonnollisia lahjoja ja armolahjoja.  Siihen ei ole hänen mukaansa tarvetta, koska Jumala on suurempi kuin kategoriat.

 

Kysyttiin myös, onko niin, että jatkuvasti syntyy itsenäisiä ja erillisiä helluntailaistyyppisiä seurakuntia, jotka eivät ole niin sanotusti missään ”kurissa”.

 

Klaus Korhonen vastasi, että esimerkiksi Itävallassa katoliselta ja protestanttiselta pohjalta syntyneet uuskarismaattiset seurakunnat ovat ryhmittyneet kattojärjestön alle. Ilman sellaista ne kokisivat turvattomuutta. Seurakunnilla on siis tarve hakeutua yhteen.

 

Yleisössä pohdittiin myös sitä vastenmielisyyttä ja epäluuloa, jota luterilaisessa kirkossa tunnetaan usein karismaattisuutta kohtaan.

 

Osa karismaattisuuden torjumisesta johtuu Matikaisen mielestä vastenmielisyydestä. Mutta osa saattaa johtua myös koetuista pettymyksistä. Voi olla, että jonkun henkilöhistoriaan on puututtu loukkaavalla tavalla tai sitten henkilölle on saatettu kerrottu profetia, joka onkin osoittautunut täysin vääräksi. Suhtautumisessa karismaattisuuteen Matikaisen mukaan keskeisiä ovat huumorintaju, nöyryys ja avoimuus. On myös tärkeää, että voi olla oma itsensä.

 

Yleisöstä myös kysyttiin, onko heille tilaa, jotka eivät koe Pyhän Hengen konkreettista läsnäoloa. Sellaisiakin on – vaikka he samaan aikaan uskovat Jumalaan, ovat kristittyjä ja rukoilevat. Tällaiset ihmiset saattavat kokea olevansa kakkosluokan helluntailaisia.

 

Klaus Korhonen kommentoi, että avoimuus ja kaipaus ovat oleellisia helluntailaisuudessakin. Hän myös korosti, että kaikki Pyhän Hengen lahjat ovat armolahjoja eivätkä ne suoraan liity vanhurskauttamiseen tai pyhittymiseen. Ne eivät ole siis mikään todiste ihmisen hengellisestä kypsyydestä.

Keskustelussa ihmeteltiin myös seurakunnissa esiintyvää luokittelua, joka näkyy vaikkapa sen pohtimisessa riittääkö jonkun koulutus tai henkinen kyvykkyys. Samanlainen luokittelu liittyy usein myös karismaattisuuteen. Jumala ei kuitenkaan tarkoittanut sitä niin, yleisöstä todettiin.

 

Esa Hyvönen toi esiin, kuinka Keravan helluntaiseurakunnassa Pyhän Hengen vaikutus ilmenee myös rukoilevan seurakunnan spontaanina hiljaisuutena.

 

Samuel Ruohomäki totesi tähän liittyen, että ehkä helluntailaisuudessakin ollaan oppimassa hiljaisuutta spiritualiteetin ilmaisutapana. Myös katolisessa ja luterilaisessa kirkossa järjestetään erityisiä hiljaisuuden retriittejä.

 

Ruohomäen mielestä yhteistä kosketuspintaa kirkkojen välillä löytyy paljon, mikä on rohkaisevaa.

Mikko Matikainen totesi, että nöyryys lähestyä toisiin tunnustuskuntiin sisältyvää karismaattisuutta on hyvin tärkeää. Jos on valmis oppimaan toisilta, omakin elämä ja usko voi vahvistua sitä kautta.

 

Yleisöstä mainittiin myös, että ihmiset etsivät pyhyyden kokemusta ja kasvua. Se näkyy myös pyhyyden kokemuksen etsimisenä toisen ihmisen kautta. Kommentoija totesikin liittyen Pekka Metson alustukseen, että aina on ollut ihmisiä, jotka ovat edenneet niin, että heidät on tunnistettu ja tunnustettu aidoiksi Hengen kantajiksi.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.