SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

TM Samuel Ruohomäki 

 

Helluntaiseurakunnassa lapsuutensa viettäneelle Samuel Ruohomäelle on jäänyt mieleen karismaattisia kokemuksia jo vuosien takaa: seurakunnan herttainen täti joka liikuttui papin puheesta, iloinen musiikki ja laulu sekä iloinen rakkauden julistus.

 

Tarve ilmaista itseään primitiivisellä tavalla on Ruohomäen mukaan protesti yhteiskunnan vallitsevia oloja vastaan, mutta samaan aikaan se on paljon muutakin. Karismaattisuutta voidaan tarkastella mystisenä, psykologisena tai sosiologisena ilmiönä, mutta nekään eivät tyhjentävästi selitä, mistä siinä on kysymys – karismaattisuuteen liittyy jotain transendentaalista.

 

Helluntailainen karismaattisuus mielletään usein aistein havaittaviksi ilmiöksi. Erityisesti sitä on tarkasteltu äänimaailman kautta. Helluntailaisuuden tutkijan David D. Danielsin mukaan varhaisissa helluntailaisten rukouskokouksissa esiintyi kuiskauksia, huutoja, ulvomista, kirkaisuja ja itkemistä. Nämä kaikki poikkesivat vanhojen kirkkojen vallitsevista jumalanpalvelusriiteistä. Helluntailaisuuden piiristä ääntelyä ei pyritty valvomaan vaan siihen päinvastoin kannustettiin. Kollektiivinen ilmapiiri antoi sille tilan ja luvan.

 

Helluntailaisuuden syntypaikkaan Azusa-katu 312 kerääntyi väkeä palvomaan Jumalaa kaikista sosiaaliluokista. Mukana oli niin tumma- kuin valkoihoisiakin. Tämä oli hyvin poikkeuksellista. Alkuhelluntailaisille oli selvää, että he toteuttivat profeetta Aamoksen sanoja siitä, että ei ole rajoja. Kaikki ovat Jumalan edessä tasavertaisia.

 

Tänä päivänä tilanne on sama, Ruohomäki totesi. Juuri mikään ei ole muuttunut sadan vuoden aikana. Ulkopuolisille helluntailaisten jumalanpalvelus tuo hänen mukaansa mieleen dissonanssin eli riitasointisuuden ja kakofonian. Helluntailaisille itselleen se on sen sijaan ”pyhien äänten sinfoniaa”, ja sitä on verrattu muun muassa jazzkonserttiin.

 

Helluntailainen karismaattisuus on Ruohomäen mukaan kokonaisvaltainen tapa toteuttaa spiritualiteettia, joka toteutuu mikro- ja makrotason rituaaleilla. Edellisiin kuuluvat esimerkiksi seurakunnan jumalanpalveluksen eli kokouksen eri osat, jälkimmäisiin muun muassa solut eli pienryhmät ja jumalanpalvelus kokonaisuudessaan.

Helluntailainen karismaattisuus on usein mielletty myös kinesteettisten ilmaisujen kautta. Näihin kuuluvat vaikkapa spontaani seisominen ja taputus sekä käsien kohottaminen.

 

Rajojakin toki on: helluntailaisuuden piirissä on suhtauduttu nuivasti joihinkin ilmiöihin, joita on esiintynyt uuskarismaattisessa Toronto-liikkeessä. Näitä ovat muun muassa ekstaattinen nauraminen ja eläinmaailman äänet. Suomalaisessa Ristin voitto -lehdessäkin suhtautuminen niihin on ollut kaksijakoista. Alkuhelluntailaisuuden aikana ilmiöihin suhtauduttiin tosin myönteisemmin.

 

Ruohomäen mukaan on oikeampaa puhua helluntailaisista karismaattisuuksista kuin vain yhdestä. On hyvä ottaa huomioon taustalla oleva opillinen kehitys sekä myös ajallinen ja paikallinen konteksti.

Ruohomäki määritteli karismaattisuuden siksi kaikeksi, mitä Pyhä Henki saa aikaan. Vaikka karismaattisuuden ilmauksissa on eroja, se on kuitenkin itsessään helluntailaisia yhdistävä piirre. Karismaattisuus mielletään kokonaisvaltaiseksi: Pyhä Henki kutsuu ja lähettää ihmisen. Ihminen saa Jumalalta tehtävän mutta myös voimavarat siihen.

 

Suomalaista helluntailaisuutta ja karismaattisuutta määrittää mystiikan kaipuu, joka on näkynyt jo paljon ennen helluntaiherätystä. Helluntailaisuuden erityinen lisä on pyrkimys luoda oppia ilmiön taakse. Näin oppi Pyhästä Hengestä onkin ollut suuren kiinnostuksen kohteena.

 

Myös kaipuu yliluonnolliseen näkyy helluntailaisuudessa. Siihen kuuluvat muun muassa parantuminen ja armolahjat sekä kielillä puhuminen merkkinä Pyhän Hengen kasteesta. Uudestisyntymisoppi tulee metodismista. Selkeimpänä merkkinä siitä helluntailaiset pitävät Hengen lahjoja. Ne ovat ideaaleja, joita tavoitellaan, Ruohomäki kertoi. Ne ovat hänen mukaansa rajapintaa, jolla helluntailainen kokee, että Henki materialisoituu ja ilmaisee itseään.

 

Kuitenkaan kaikki ilmiöt eivät täytä helluntailaisuudessa karismaattisuuden vaatimusta. Ilmiöiden on oltava yhtä Raamatun ilmoituksen kanssa. Ristiriitaa niiden välillä ei saa olla. Ilmiöiden on saatava lisäksi seurakunnan hyväksyntä. Tässä näkyy paikallisen kulttuurin vaikutus: suomalainen karismaattisuus eroaa vaikkapa afrikkalaisesta tai aasialaisesta. Myös se, että seurakunnan johtaja hyväksyy jonkin ilmiön karismaattiseksi, edesauttaa sen tunnustamista.

 

Karismaattisuuteen liittyen on oltava myös opillista näkemystä, Ruohomäki totesi. Ilmiöt tarvitsevat teologista reflektiota, ilmiö yksin ei riitä.

 

Ruohomäki palasi esitelmänsä lopuksi vielä lapsuuteensa. Hän kertoi, kuinka 1970-luvulla helluntaiseurakunnassa seurakunnan jäsen puhui kielillä ja tulkitsi sanomaansa. Sama on totta nykyäänkin. Helluntailaiseen karismaattisuuteen liittyy tavoite vapaasta inspiraatiosta tiettyjen rajojen sisällä. Samaan aikaan kaikessa on oltava sopiva järjestys.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.