SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Constantin Miron: Kasteen vastavuoroinen tunnustaminen

Saksassa on kokemuksia ekumeenisen kastesopimuksen aikaansaamisesta: prosessi on ollut pitkä mutta yhteinen tunnustusasiakirja lyhyt.  Se sisältää minimin yhteisistä kasteen elementeistä: Kaste tulee suorittaa kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja kastamisessa on käytettävä vettä.

 

Sopimusprosessin lähtökohtana oli kokemus siitä, että kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kysymykset kasteesta ovat yhteisiä. Lisäksi kasteen tunnustamista eri tahojen välillä oli jo tapahtunut pidemmän aikaa ja kahdenvälisiä sopimuksia esimerkiksi katolisten ja protestanttisten hiippakuntien välillä oli solmittu. Samalla kuitenkin jo sopimusneuvotteluja aloitettaessa tiedostettiin, että välttämättä kaikki tahot eivät tulisi lopulta allekirjoittamaan yhteistä sopimusta.

 

Sopimuksen muotoilu kesti neljä vuotta. Prosessia hidasti se, että jokainen sopimusversio tuli hyväksyttää kaikkien prosessissa mukana olleiden kirkkojen johtajilla. Teksti venyi monisivuiseksi, kun kaikki tahot halusivat sisällyttää siihen oman kasteteologisen painotuksensa. Lopullinen versio on kuitenkin vain puolen sivun mittainen teksti ja se koostuu lähes yksinomaan raamatunlauseista. 

 

Sen ei ole tarkoitettu sisältävän kaikkea, mitä kirkot ajattelevat kasteesta, tai edes muodostavansa yksin kasteen sisältöä. Ennen kaikkea yhteinen teksti muotoiltiin määrittelemään ne elementit, joita jokainen sopimustaho pitää olennaisina kasteen kannalta. Teksti on ekumeeninen tiiviste, johon jokainen kirkko lisää oman teologiansa – se ei siis itsessään sisällä kaikkea mutta lausuu sen, mitä kirkot voivat yhdessä sanoa. Yhteisymmärrys saavutettiin ja 11 kirkkoa allekirjoitti sopimuksen vuonna 2007 Magdeburgissa.

 

Magdeburgin sopimus ei ole ainoa laatuaan vaan sijoittuu osaksi laajempaa keskustelujen verkkoa: samankaltaisia sopimuksia on tehty ainakin Yhdysvaltojen kontekstissa reformoitujen ja katolisten välillä, samoin Portugalissa ja Sveitsissä. Toisaalta Magdeburgin sopimuksella oli vaikutusta myös saksalaisten kirkkojen suhteisiin ulkomailla. Esimerkiksi ROCOR (Russian Orthodox Church Outside of Russia) ei hyväksynyt Saksan ortodoksisten kirkkojen yhtymistä Magdeburgin sopimukseen.

 

Tärkeää sopimusprosessissa oli se, että sopimusneuvottelut eivät rikkoneet työyhteyttä niihin kirkkoihin, jotka eivät sopimusta allekirjoittaneet. Tällaisia kirkkoja olivat muun muassa syyrialaisortodoksit ja koptilainen kirkko sekä baptistit.

 

Sopimuksen allekirjoittaminen ei ollut vain teologinen yhteentuleminen. Sillä, että sopimus allekirjoitettiin juuri Magdeburgissa, oli symboliset ja historialliset perusteet. Magdeburg sijaitsee yhdessä Saksan maallistuneimmista alueista: 80–85% kaupungin asukkaista on kastamattomia. Toisaalta kaupungista löytyy historiallinen merkki kirkon yhteydestä: kastemalja, joka on säilynyt ajalta, ennen kirkon jakaantumista.

Sopimuksessa mainitaan, että kaste on uniikki ja toistamaton. 

 

Tätä ei haluta nähdä vain periaatteena, jolla suhtaudutaan toisen kirkon kastettuihin jäseniin. Siihen sisältyy tulevaisuuden perspektiivi: se, että kastetta ei tarvitse toistaa, luo tunnustamiseen tulevaisuuden perspektiivin. Samalla sopimus avaa uusia ekumeenisia ovia. Se on pohja, jolle yhteyttä voidaan rakentaa. Se myös asettaa tarkasteluun kysymykset sakramenteista, kirkon virasta, jumalanpalveluksesta ja kristittynä kasvamisesta. Keskusteluja on jatkettava uskosta, jumalallisesta kutsusta ja ihmisen vastuksesta tähän kutsuun sekä siitä, mikä on kasteen suhde kirkkoon.

 

Mitä Magdeburgin sopimuksella saavutettiin? Keskeistä oli se, että sopimusprosessin myötä rakennettiin keskinäistä luottamusta. Ortodoksisen kirkon näkökulmasta itse sopimuksessa virallistettiin vain se, mikä oli jo käytännön tasolla totta. Silti keskustelut siitä, miten näemme toisemme kristittyinä, olivat tärkeitä ja johdattivat pohtimaan, miten auttaa ihmistä löytämään oikea tie hänen henkilökohtaisessa tilanteessaan. Tällöin kysymys kasteesta ei ole kirkkojen voimasuhteiden taistelu vaan Jumalan ekonomiaa – sen pohtimista, miten tuemme ihmistä uskossa.

 

Sopimuksen jälkeen edessä on myös haasteita ja avoimia kysymyksiä. Miten suhtaudutaan ihmiseen, joka itse ei pidä omaa kastettaan oikeana ja haluaa tulla uudelleenkastetuksi toisessa kirkossa? Miten pidetään kiinni saavutetusta yhteydestä?

 

Suuri kysymys sopimusta allekirjoittaessa oli myös se, jakaako sopimus kirkkoja niihin, jotka allekirjoittivat, ja niihin, jotka eivät allekirjoittaneet. Saksalaisten kokemus kuitenkin on, että jakoa ei ole tapahtunut ja sopimus ei huonontanut yhteyttä kirkkojen välillä, huolimatta siitä, mitkä kirkoista sitoutuivat sopimukseen.

Toisaalta voidaan pohtia sitä, miten sopimuksen käy, jos jokin sopimuskirkoista muuttaa omaa kastemuotoiluaan. Esimerkiksi kastaminen Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän nimeen ei olisi teologisesti ongelma, mutta kuitenkin poikkeaisi Magdeburgin sopimuksen muotoilusta.

 

Kysymys sopimuksen avoimuudesta uusia jäseniä kohtaan on puhututtanut. Voidaanko sopimukseen liittää uusia osapuolia jälkikäteen? Tähän mennessä näin ei ole tehty – sopimus solmittiin niiden kirkkojen välillä, jotka olivat mukana prosessissa. Uusien jäsenien mukaan ottaminen vaatisi uusia sopimusneuvotteluja.

Olennaiseksi prosessin myötä nousi kristityksi kasvaminen yhteydessä: vaikka kaste on toistamaton, sen merkitys ei tyhjenny kastehetkeen vaan kastettuna oleminen on jatkuvaa kasvua kristittynä.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.