Keskustelua Heta Hurskaisen kommenttiin

Heta Hurskaisen kommentin jälkeen käytiin keskustelua Suomen tilanteesta ja mahdollisuuksista kasteen vastavuoroiseen tunnustamiseen. Todettiin, että käytännössä puolet vapaakirkoista tunnustaa luterilaisen kasteen ja suhtautuminen luterilaiseen kasteeseen vaihtelee myös baptistikirkoissa. Huomautettiin myös, että jos kastettu luterilainen vaihtaa ortodoksisen kirkon jäseneksi kastetta ei uusita vaan käytetään öljyllä voitelua.

Keskusteltiin siitä, mitä on jäsenyys Kirkossa ja kirkossa ja ovatko ne yksi ja sama asia. Mitä jäsenyys ylipäätään tarkoittaa? Määräytyykö kirkon jäsenyys kirkollisveron maksamisen mukaan? Toisaalta nähtiin, että kirkon jäsenyys ei ole kaksoisjäsenyyttä: kuuluminen Kristuksen Kirkkoon tarkoittaa sitä, että kuuluu historialliseen kirkkoon ja on jollain tavalla sitoutunut siihen ja sitoutumisen tapoja ja tasoja voi olla monia. Siksi ei pitäisi väheksyä kirkollisveroa maksavia jäseniä. Aineellinen osallistuminen voi olla yksi tapa osoittaa sitoutumista.

Pohdittiin myös kysymystä uudelleenkastamisesta, jos ihminen kokee sitä tarvitsevansa. Toisaalta ekumeenisen yhteyden ja sopimuksen vakavasti ottaminen tarkoittaa, ettei kasteta jo kastettua ihmistä. Käytäntöjä on kuitenkin monia ja vapaat suunnat varmasti ovat herkempiä kastamaan. Baptistien kanssa yhteinen tunnustus vaatisi kasteen kasvu-ulottuvuuden ottamista vakavasti.

Todettiin myös, että kysymys ehtoollisesta on usein erottavampi kuin kysymys kasteesta. Ekumenia on kasvua vastavuoroisessa tunnustamisessa. Kasvu tapahtuu monilla tasoilla: toisaalta ekumeenisella ja teologisella tasolla ja toisaalla sosiaalisella ja persoonallisella tasolla. Olisi tärkeää löytää keinoja yhdistää nämä kaksi tasoa. Kirkon rajaamien kysymysten ulkopuolella yhteyttä voidaan rakentaa laajasti.

Keskustelussa korostettiin myös sitä, mistä Porvoon sopimusprosessissa oli pohjana: tunnustetaan jo olemassa olevasta yhteydestä ja vahvistetaan sitä, eikä oteta lähtökohdaksi puutteita ja eroja. Meidän tulee miettiä, onko yhteys lähtökohta vai päämäärä? Saksalaisesta kokemuksesta käsin todettiin, että vain täysi vastavuoroinen tunnustaminen voi johtaa täyteen näkyvään yhteyteen. Toisaalta esimerkiksi roomalais-katolisen kirkon tunnustaminen ortodoksisen kirkon tosi kirkoksi ei ole johtanut täyteen yhteyteen.