SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Yhteenvetoa päivien annista

Yhteenvetokeskustelussa pysähdyttiin miettimään kolmea kysymystä: Mitä me olemme oppineet? Mihin suuntaan olemme menossa ja mitkä ovat seuraavat askeleet tällä tiellä. Magdeburgin sopimuksella ja siitä jatkuneella työllä on vaikutusta kristilliseen maailmaan myös Saksan ulkopuolella.

 

Magdeburgin prosessin mahdollisuudet ja vaikeudet olivat kiinnostavia myös suomalaisesta näkökulmasta. Ehkä Suomessa voitaisiin ottaa Magdeburgin prosessista mallia ja kenties saksalaiset kirkot voisivat olla prosessissa apuna. Kristillisyys on aina sidoksissa kontekstiinsa, mutta silti toisten uskosta, tavoista ja keskusteluista voi oppia. Kirkko on yksi, mutta sillä on monet kasvot!

 

Ulkopuolisen kanssa tarkasteltuna asiat nähdään uudessa valossa. Suomalais-saksalaiset keskustelut saivat myös Magdeburgin sopimuksen tekijät näkemään sopimuksen vaikutukset ja mahdollisuudet – niitä ei voinut mitenkään ennustaa. Työ on vielä kesken: Kaste on pohja jolle rakennetaan, mutta miten kasteet voitaisiin tunnustaa niin, ettei enää tarvitsisi uudelleenkastaa? 

 

Miten kaste voitaisiin nähdä kirkoissa vahvemmin prosessina? Sopimuspaperia ei tule unohtaa, kun se on saatu valmiiksi: nyt on mietittävä, miten tämän työn saavutukset saadaan virtaamaan ihmisiin ja heidän arkeensa. Magdeburgin sopimus nähtiin myös toivon merkkinä. Nyt odotetaan uusia ekumeenisia avauksia.

 

Ajatuksia oli myös herättänyt roomalaiskatolisen kirkon identifioitumista Kristuksen Kirkkoon. Katoliset eivät näe eroa roomalaiskatolisen kirkon ja Kristuksen kirkon välillä. Ekklesiologiset kysymykset on vielä selvittämättä Suomessa – niiden merkitys kasvaa monikulttuurisuuden lisääntyessä.

 

Tärkeää neuvotteluissa on ollut se, että dialogissa saa olla mukana, vaikkei yhteistä kastetunnustusta löytyisikään. Samalla avataan keskusteluja siitä, mikä on kirkko, sakramentti ja usko. Yhteinen sopimus ei ole ainoa tie yhteyksien luomiseen. Magdeburgin sopimukseen liittyneidenkin mielestä nähtiin vaarana, että keskitytään vain kasteeseen yhteyden perustana, sillä on myös muita teitä yhteyteen.

 

Samalla koettiin tärkeäksi, että vaikka emme voisi tunnustaa yhteistä kastetta, voimme iloita siitä, mitä meillä on yhteistä ja mitä olemme saavuttaneet. Keskinäisten siltojen rakentamisen lisäksi meidän tulisi  pohtia sitä, mikä on yhteinen todistuksemme maailmalle? 

 

Keskustelut eivät ole vain teologisia, vaan me tuomme keskusteluun koko persoonamme ja taustamme. Yhdessä käydyissä keskusteluissa on paljon, mistä voisi jakaa myös muille: tässä maailmassa ei ole liikaa toisen kuuntelemista ja toisen ottamista todesta. Sitä myös nyt käydyissä keskusteluissa on uudelleenopeteltu.

 

Toisaalta koettiin, että vielä ollaan surullisen kaukana kirkon ykseydestä. Yhteinen kaste ei ole tarpeeksi, että olisimme yksi kirkko. Mikä on ekumenian tavoite? Onko kirkko, jonka Kristus rakensi vielä tavoitettavissa? Yhteisen unelman saavuttaminen edellyttää sitä, että olemme rehellisiä ja pidämme kiinni totuudesta ja etenemme rukouksessa.

 

Keskustelut olivat myös johtaneet oman perinteen tarkasteluun. Omaa perinnettä tulee reflektoida ja olla avoin uudelle. Toivoa on, vaikka joskus tuntuisi, että on vaikea löytää uusia ratkaisuja. Tällä hetkellä juuri uusia avauksia tarvitaan. Magdeburgin sopimuksella oli suurempia vaikutuksia kuin osattiin odottaa – ekumenia menee eteenpäin!

 

Keskusteltiin siitä, mitä halutaan seuraavaksi saavuttaa. Tuotiin esiin, että meidän pitää lisätä kasteiden määrää globaalisti. Toisaalta huomautettiin, että kastetoimitusten lisääminen ei ole ratkaisu: meidän täytyy saada enemmän Jeesuksen seuraajia. Tällöin keskeinen kysymys kuuluu ”Mitä on kristittynä eläminen?”. Kasteiden lisääntyminen seuraa siitä, että ihmiset ymmärtävät kristittynä elämisen merkityksen.

 

Johtuuko maailman sekava tila siitä, että ihmiset ajattelevat liikaa itseään. Meidän pitäisi kääntyä ulospäin itsestämme ja ajatella muita. Tämä tarkoittaa lähetystä. Yhteinen lähetys on ekumenian paras lääke.

Ehdotettiin, että kun ihminen kääntyy kirkosta toiseen ja haluaa uuden kasteen, ei seurattaisi ihmisen toivetta vaan käytettäisiin muita vahvoja symboleita.  

 

Nähtiin myös tärkeäksi, että sekularisoituvissa yhteiskunnissa pidetään kastetta esillä entistä vahvemmin – ihmisiä tulee kutsua kasteelle. Tällä hetkellä vanhemmat eivät tuo lapsiaan kasteelle, vaikka olisivat itse kastettuja kirkon jäseniä. Miten kutsumme kasteelle, kun suvun kastetraditiota ei koeta merkitykselliseksi tai se on katkennut?

 

Kaivattiin lisää keskustelua siitä, mikä on se usko, johon meidät kastetaan. Näissä keskusteluissa on keskitytty paljon ekklesiologisiin kysymyksiin. Silti olennaisempaa olisi puhua uskon kohteesta ja yhteisestä missiosta.

 

Suomessa seuraava askel voisi olla kirkkojen yhteinen kasteiden tunnustaminen. Kristus on sama kaikille, kasteessa ja uskossa. Kaste on kuin järvi tai meri, jossa me saamme yhdessä levätä, saman veden ympäröiminä. Kasteen vastavuoroiseen tunnustamiseen on hyvät lähtökohdat kirkkojenvälisissä suhteissa ja yhteistyössä – suomalainen ekumenia on lahja Jumalalta.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.