SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Sisar Kristoduli (ort.): Jumalanäiti käytännön elämässä

Kun kuulee tai lukee esityksiä Jumalanäidistä, huomaa heti, onko esityksen laatijalla ollut omaa kokemusta hänestä ja hänen äidillisestä avustaan vai ei. Ortodoksisella ja katolisella puolella lähes jokaisella on ollut tällaisia kokemuksia, protestanteilla useimmiten ei, mutta niillä harvoilla heistäkin, jotka ovat mahdollisesti saaneet tuntea hänen huolenpitoaan, on heti toisenlaiset äänenpainot.

 

Täällä Suomessa tosin protestanttien keskellä eläneiden ortodoksienkin keskuudessa on paljon sellaisia, joille Jumalanäidin kunnioitus on jäänyt vieraaksi, koska sitä on valtakirkon jäsenten kritiikin takia kaihdettu.

 

Roomalaiskatolilaisia taas on protestanttisissa piireissä jo alun pitäen perinteisesti pidetty Marian palvojina, joten heidän olisi ollut turha yrittääkään kätkeä kunnioitustaan häntä kohtaan! Nyt on kuitenkin tilanne kääntynyt toisin päin, eli traditionaalisemman protestanttisuuden piirissä on herännyt kiinnostus Jumalanäitiin, joten luulen, että saman tien myös moni suomalainen ortodoksi ja nimenomaan ortodoksiseen kirkkoon aikuisena liittynyt löytää hänet konkreettisesti omaan elämäänsä. Jumalanäidistä on Suomessakin tullut niin sanoakseni salonkikelpoinen! Onpa jo tapauksia, jolloin nimenomaan Jumalanäiti on vetänyt ihmisiä ortodoksiseen tai katoliseen kirkkoon.

 

Jumalanäidin kunnioitus, joka sen kun kasvaa sekä idän että lännen kirkossa, perustuu yksinkertaisesti siihen, että se toimii. Kun ihminen, jonka pää on huolista ja murheista halkeamaisillaan ja joka tuntee olevansa tulossa hulluksi, kokee Jumalanäidin ikonin edessä seisoessaan rauhan ja hiljaisuuden yhtäkkiä laskeutuvan mieleensä, kuulee sisimmässään äänen: Jätä asiat minun huolekseni, minä hoidan ne, kuinka hän tämän jälkeen voisi olla rakastamatta Jumalanäitiä? Tai lapseton pariskunta, jolta lääkärit ovat kieltäneet lapsensaannin mahdollisuuden, tulee kyynelsilmin rukoilemaan Jumalanäidin ikonin eteen ja tuo vuoden kuluttua esikoisensa kastettavaksi samaan kirkkoon. Eikö Jumalanäidistä tule tämän jälkeen heidän perheensä ikioma suojelija, heidän rakkain perheenjäsenensä? Tai huumenuoren vanhemmat tulevat Valamoon toimituttamaan rukouspalveluksen Jumalanäidin ihmeitä tekevän ikonin edessä, minkä jälkeen lapsi, joka ei tiennyt mitään koko palveluksesta, luopuu huumeista. Eivätkö vanhemmat ole loppuikänsä syvästi kiitollisia Jumalanäidille ja vastaisuudessakin pyydä hänen apuaan ja tukeaan kaikkiin ongelmiinsa? Sopivan tilaisuuden tullen he epäilemättä kertovat myös itse lapselle, kuka tämän pelasti.

 

Täysin luonnollista myös on, että äiti, joka menettää lapsensa vaikkapa liikenneonnettomuudessa, tarrautuu Jumalanäitiin, toiseen äitiin joka on myös menettänyt lapsensa ja vielä julmemmalla tavalla. Monen naisen olen kuullut tällaisessa tapauksessa huokaavan: Jumalanäiti auttoi minua selviytymään. En tiedä, miten minulle olisi käynyt ilman häntä! Hiljattain keskustelin puhelimitse kreikkalaisen ystäväni kanssa, joka menetti pikkupoikansa poikkeuksellisen traagisella tavalla. Täällä minä olen Jumalanäidin luostarissa, hän sanoi, tänne tulen aina, kun vain suinkin voin.

 

Eräs suomalaismies liittyi ortodoksiseen kirkkoon. Kun joku taas kerran kysyi häneltä syytä, hän vastasi: Kyllästyin pohtimaan yksin erilaisia näkemyksiä ja päätin ottaa vastaan Kirkon koko paketin Marioineen päivineen! Siis vähemmän kunnioittava sävy Jumalanäitiä kohtaan! Mutta tämä ei siitä loukkaantunut vaan päinvastoin: siltä istuimelta mies koki odottamatta Jumalanäidin läsnäolon ja rakkauden. Se oli hänelle suuri ja vaikuttava hengellinen kokemus, ja siitä lähtien Jumalanäiti kuuluu olennaisesti hänen elämäänsä ei vain teoriassa vaan myös käytännössä.

 

Jumalanäidillä on myös se hänen merkitystään vähättelevien kannalta kiusallinen tapa, että hän aina silloin tällöin ilmestyy täällä maanpäällä. Ilmestyksistäkin voi tietysti ajatella, että ne ovat yksinkertaisten ja helposti johdateltavien ihmisten omien aivojen tuotteita. Mutta sekä ortodoksisen että roomalaiskatolisen kuin myös orientaalisten kirkkojen piirissä eli kaikkialla siellä missä Jumalanäitiä kunnioitetaan - on olemassa hämmästyttäviä Jumalanäidin ilmestyksiä, joiden todistajina on ollut useampia ihmisiä ja kokonaisia kansanjoukkoja. Erittäin vaikuttava on kreikkalaisen teologian professori Markos Siotiksen kuvaus Jumalanäidin ilmestymisestä Tinos-saaren kirkossa. Kirkko on alun pitäen rakennettu 1820-luvulla paikalle, jonka Jumalanäiti oli ilmestyksessä osoittanut nunna Pelagialle ja johon hänen ikoninsa oli kätketty. Professori Siotiksen kuvaama ilmestys tapahtui 1900-luvun jälkipuoliskolla kokoöisessä palveluksessa, jossa hän oli itse mukana. Ensin kirkon valaistus himmeni ja sitten sinertävä värähtämätön ja varjoja jättämätön valo täytti tilan, johon ilmestyi Jumalanäiti! Professori sanoi, että sillä hetkellä kukaan ei osannut ihmetellä vaan kaikki rukoilivat. Kukaan ei liioin pystynyt jälkeenpäin määrittelemään, kuinka kauan ilmestys kesti. Kolme sairasta parani: yksi mykkä puhui, halvaantunut nousi seisomaan ja epileptikko tuli terveeksi

 

Kirkon traditiossa on viitteitä siitä, että Jumalanäiti oleskelee enimmäkseen maan päällä. Pyhä Andreas, Kristuksen tähden houkka, jonka näkemään ilmestykseen Jumalan äidin suojeluksen juhla lokakuun 1. päivänä perustuu, ei kokemassaan näyssä, jossa hänet temmattiin toiseen maailmaan, nähnyt Jumalanäitiä taivaassa. Kun hän tätä ihmetteli, enkeli selitti hänelle, että Jumalanäiti on maan päällä auttamassa ihmisiä. Pyhittäjä Serafim Sarovilainen (+ 1833) vihjasi, että Jumalanäiti vierailee joka päivä hänen perustamassaan Divejevon luostarissa. Jumalanäiti ja pyhät eivät ole kaikkialla läsnä olevia kuten Pyhä Kolminaisuus itse, mutta taivaallisessa tilassaan he voivat siirtyä salamannopeasti paikasta toiseen

 

Maapallolla on muutamia paikkoja, joita ortodoksisessa traditiossa pidetään erityisesti Jumalanäidille omistettuina eli hänen arpaosinaan. Tällaisia ovat Jerusalem, Athosvuori, Kiovan luolaluostari ja pyhittäjä Serafimin mukaan myös Divejevo, joka kommunismin kukistuttua on avattu uudelleen ja kunnostettu. Kreikassa on edellä jo mainittu Tinos Egean merellä ja esimerkiksi Ikosifinissan luostari Makedoniassa.

 

Pienempiä, paikallisesti tunnettuja Jumalanäidin pyhiinvaelluspaikkoja on ortodoksisissa maissa joka paikkakunnalla. Paikka on useimmiten Jumalanäidille omistettu luostari tai pelkkä kirkko, jossa on hänen ikoninsa. Se voi myös olla lähde kuten esimerkiksi Pyhtitsässä Virossa. Kun ihmiset tarvitsevat apua tai heillä on suruja ja ongelmia, heidän ei tarvitse jäädä kotiinsa käsiään vääntelemään vaan heillä on paikka, mihin mennä hakemaan apua. Jumalanäiti konkretisoituu näissä pyhiinvaelluspaikoissaan. Siellä pyhiinvaeltaja vuodattaa sydämensä hänen eteensä. Tapahtuipa sitten mitä tahansa hän tuntee, että hän on ainakin tehnyt jotakin asian hyväksi.

 

Hyvin usein todella tapahtuu aivan konkreettisia asioita. Suurimmissa pyhiinvaelluspaikoissa kirjoitetaan muistiin siellä tapahtuneita ihmeitä, jotka ovat hämmästyttävää luettavaa. Joskus ne näkyvät myös pyhiinvaeltajien tuomista lahjoista. Tinoksella on esimerkiksi hopeinen laivan pienoismalli, jonka kyljessä on kala. Eräs laiva oli saanut vuodon Tinosta ympäröiville tuulisilla vesillä. Merimiehet olivat jo epätoivoisia hengestään, kun vuoto yhtäkkiä lakkasi. Kun laiva myöhemmin hilattiin telakalle, sen kyljessä olevaan repeämään oli iskostunut suuri kala, joka oli tukkinut vuodon. Jumalanäidin kirkossa on myös hopeinen omenapuu, jossa on kultaiset omenat. Se on yhden amerikankreikkalaisen lahja. Hän oli sokea ja oli luvannut, että jos hän saa näkönsä, hän lahjoittaa ensimmäisen näkemänsä esineen hopeisena ja kultaisena Tinokselle. Kerran hän istui puutarhassaan, kun hän yhtäkkiä erotti siellä kasvavan omenapuun!

 

Toisaalta voimme pitää koko maapalloa Jumalanäidin arpaosana. Tiedämme, että maailmankaikkeus on jotakin valtavasti enemmän kuin tämä maapallo, joka on vain yksi pieni planeetta suunnattomassa systeemissä. Jumala on kaiken luoja ja kaikesta huolehtija. Neitsyt Maria sen sijaan on itse ihminen tältä planeetalta eikä hänellä ole tehtäviä muualla. Jos muualla maailmankaikkeudessa on pelastusta tarvitsevia olentoja, heidän pelastuksensa on hoidettu jotenkin muuten. Herran Äiti on keskittynyt meihin ihmisiin, joiden edustajana hän toimi Kristuksen lihaksitulemisen mysteerissä.

 

Niinpä meidän ihmisten on helppo lähestyä Jumalanäitiä jokapäiväisen elämän asioissa, vaikkapa silloin kun avaimet ovat kadonneet tai lukulasit eivät löydy. Monen ihmisen kokemus on, että Jumalanäiti auttaa juuri arkielämän ongelmissa, työssä, perhe-elämässä ja erityisesti lapsia koskevissa vaikeuksissa. Hän luo lämpimän ilmapiirin, tunteen että olet suojeluksessa. Sen tuntee erityisesti silloin, kun on sairas, heikko tai kaikki menee muuten päin mäntyä. Ei ihme, että Jumalanäitiä kutsutaan parantolaksi. Hänen hoivissaan saamme toipua ja levätä elämän taistoista.

 

Tieteellisestikin on todettu, että äidin ja lapsen välinen rakkaus on ihmiskunnan historiassa primäärinen rakkaussuhde. Iäkkäätkin ihmiset juuri viimeisinä hetkinään usein kutsuvat avuksi juuri omaa jo ammoin kuollutta äitiään! Ortodoksit tosin turvautuvat usein silloin kuten muinakin kiperinä elämänhetkinä Taivaalliseen Äitiinsä nämä molemmat äidit kun ovat ihmismielessä samassa lokerossa. On siis jotenkin aivan luonnollista, että Kristus on antanut Kirkkoonsa äitihahmon, äidin kristittyjen muodostamaan yhteiseen perheeseen. Kuvaavaa on, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen viimeinen teko ristillä oli, että Hän antoi äitinsä äidiksi rakkaimmalle opetuslapselleen Johannekselle. Sitä kautta Hänen äidistään on tullut äiti kaikille Hänen rakkaille opetuslapsilleen!

 

Erityisen tärkeä tehtävä Jumalanäidillä on lasten hengellisessä kehityksessä. Suomessakin on tietääkseni kiinnitetty huomiota siihen, että lasten, joiden elämästä puuttuu isä ja heitä alkaa olla valitettavan paljon, on vaikea ymmärtää puhetta Jumalasta Isänä. Perinteisissä ortodoksisissa maissa ensimmäinen taivaan asukas, johon lapsi tutustuu, onkin juuri Jumalanäiti. Jo sylilapsia nostellaan ikonin eteen antamaan suukko Jumalanäidille. Ja hauska on katsella, kuinka lapset vähän vartuttuaan taapertavat kasvot yhtenä hymynä sytyttämään kynttilää Jumalanäidin ikonin eteen. Jumalanäiti ja Jeesus-lapsi siitä on sitten helppo vähitellen edetä muuhun teologiaan.

 

Äitejäkin on tässä maailmassa monenlaisia eikä täydellistä äitiä liene olemassakaan. Nykyelämänmenossa myös lasten äitihahmot saattavat vaihtua. Kuinka suurenmoista lapsen on sellaisessa tilanteessa tuntea, että hänelle on Taivaallinen Äiti, joka rakastaa häntä eikä koskaan hylkää.

 

Jumalanäiti vaikuttaa myös siihen naiskuvaan, jonka niin tytöt kuin pojatkin muodostavat. Hänessä on sekä rakkautta ja hellyyttä että myös voimaa ja aikaansaavuutta. Kutsutaanhan häntä Akatistos-hymnissä voitolliseksi sotajoukkojen johtajaksi alkutekstissä itse asiassa kenraaliksi! Ei ihme, että Välimeren kulttuurissa perheet ovat itse asiassa varsin matriarkaalisia. Olen vakuuttunut, että läheinen yhteys Jumalanäitiin saa nimenomaan pojissa aikaan kunnioittavaa suhtautumista naisiin yleensäkin.

 

Kenenkään Jumalanäidin apua ja suojelusta käytännössä nauttineen mieleen ei edes juolahda ajatus, että hän rakastaessaan ja kunnioittaessaan Jumalanäitiä vähättelee Kristusta. Jumalanäidin turvissa ihminen on lähempänä Kristusta kuin koskaan ja myös tuntee sen. Se on eräänlainen mysteeri mutta sen kokijalle itsestään selvyys. Vaikka kristitty joinakin elämänsä kausina kääntyisi rukouksissaan pääasiallisesti Jumalanäidin puoleen, ei se suinkaan tarkoita, että hän olisi erkaantunut Kristuksesta tai olisi syrjäyttänyt Hänet. Hän vain tuntee pääsevänsä Kristuksen lähelle yhdessä Jumalanäidin kanssa ja Jumalanäidin avulla. Jumalanäiti on Poikansa paras työtoveri, joka ei tahdo hänen Poikansa uhrin menevän hukkaan yhdenkään ihmisen kohdalla

 

Erityisen tärkeä tehtävä Jumalanäidillä on ekumeniassa. Voi vain kuvitella, kuinka hänen äidinsydäntään raastaa se, että häntä lämpimästi rakastavat katolilaiset, ortodoksiset ja orientaaliset kristityt ovat erossa toisistaan eikä heidän välillään vallitse täyttä opillista yhteyttä, minkä seurauksena ehtoollisyhteys olisi mahdollinen. Hänen lapsensa eivät ole täysiä sisaria ja veljiä keskenään! Jumalanäiti olisi syytä ottaa nimenomaan ortodoksien ja katolilaisten välisten oppikeskustelujen suojelijaksi. Uskon, että jos näitä keskusteluja käytäisiin hänen palavien rukoustensa ja itkevän sydämensä katveessa, tuloksiakin alkaisi lopulta syntyä.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.