Reformaatiosta tähän päivään – ajatuksia Assisista 

Sain miellyttävän kutsun reformaation merkkivuoden tilaisuuteen Assisiin. Kutsun esitti CEFID:n () johtaja, dosentti TT, isä Silvestro Bejan OFM. Katolis-luterilainen kohtaaminen oli kaksiosainen: esitelmätilaisuus ja ekumeeninen rukoushetki. Mielenkiintoiset esitelmät kuljettivat kuulijat satojen vuosien taakse ja omaan aikaamme. Historiasta on paljon opittavaa ja paikallaan on muistaa paavi Franciscuksen rukous: Avatkaamme sydämemme Pyhän Hengen työlle.

Kutsu oli niin ikään esitetty Roomassa toimivalle saksalaiselle luterilaiselle pastori Jens-Martin Kruselle. Välitin kutsun myös Roomassa opiskelevalle pastori Taneli Ala-Oppaalle.

Esitelmätilaisuus ja ekumeeninen rukoushetki pidettiin 18.3.2017. Mukana oli muun muassa fransiskaaniveljiä, nunnia ja muutama suomalainenkin. Puheenjohtajana toimi ekumenian ja uskontojen välisen dialogin dosentti Annarita Caponera. 

Pastori Kruse puhui aiheesta Martti Luther ja luterilainen reformaatio Saksassa, Taneli Ala-Opas Hengelliset liikkeet Suomessa ja veli Silvestro Bejan aiheesta Fransiskaanit ja Assisi kristillisessä reformaatiossa.

Menneisyyttä emme voi muuttaa – uuden suunnan voimme ottaa

Jens-Martin Kruse aloitti kysymällä, millainen tilanne Saksassa oli, kun Martti Luther naulasi kuuluisat teesinsä 1517. Kristus oli käskenyt kirkkonsa julistaa evankeliumia eikä puhua aneista. Kirkko oli tilanteessa, jossa se tarvitsi uudistusta. Luther ei kuitenkaan halunnut perustaa uutta kirkkoa, vaan uudistaa vanhaa. Samaa mieltä on myös kardinaali Kurt Koch, joka on sanonut, että Luther tähtäsi kirkon uudistamiseen, ei sen hajottamiseen. Krusen mukaan Lutherin keskeinen ajatus oli Sola Fide, Yksin uskosta. Miten löytää armollinen Jumala?

– Emme voi muuttaa menneisyyttä, mutta voimme ottaa uuden suunnan. Vatikaanin toinen kirkolliskokous 50 vuotta sitten toi ekumenian näkyväksi. Alkoi katolilaisten ja luterilaisten välinen dialogi. Vuonna 1999 saavutettiin tärkeä virstanpylväs, kun valmistui asiakirja Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista.

Nykyään elämme ekumenian aikaa, yhdessä muistelemme 500 vuotta sitten tapahtunutta. Viime vuoden lokakuussa allekirjoitettiin Ruotsin Lundissa asiakirja Vastakkainasettelusta yhteyteen. 1530 paavi Leo X julisti Martti Lutherin pannaan ja 2016 paavi Franciscus rukoili Pyhän Hengen apua yhdistymisen tiellä. Lundin tuomiokirkon alttarin edessä seisoi kolme miestä pukeutuneen valkoiseen albaan ja punaiseen stoolaan, reformaation väriin. Keskellä oli paavi Franciscus, vierellään Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Martin Junge ja piispa Munib Younan. Paavi Franciscus muistutti Jeesuksen sanoista: Ilman minua te ette saa aikaan mitään (Joh. 15:5).  

Lopputulemana Kruse totesi, ettei Luther halunnut perustaa uutta kirkkoa.

– Kardinaali Kochin mukaan olemme lähempänä kirkkojen yhdistymistä kuin koskaan. Emme ole eron, vaan yhdistymisen tiellä. On paljon enemmän asioita, joista olemme yhtä mieltä kuin asioita, jotka meidät erottavat. Kuten paavi Franciscus rukoili: Avatkaamme sydämemme Pyhän Hengen työlle! Tehkäämme niin!

Hengelliset liikkeet Suomen ev.-lut. kirkossa

Rooman Gregoriaanisen yliopiston tohtorikoulutettava, pastori Taneli Ala-Opas aloitti perusteista: Mikä on Suomi ja mitä tarkoitetaan ev.-lut. kirkon hengellisillä liikkeillä? Pietististaustaiset hengelliset liikkeet syntyivät Saksassa. 

Martti Luther ei ollut kuin pyhä Tuomas Akvinolainen. Lutherilla ei ollut kaiken kattavaa systemaattista teologiaa. Hän käsitteli vain joitakin teologisia kysymyksiä. Vasta ortodoksian aikakaudella luotiin yhteinen luterilainen systemaattinen teologia.

Spenerin ja Franken myötä syntyi pietismi, joka korosti henkilökohtaisen uskon kokemusta. Alusta alkaen pietistisillä hengellisillä liikkeillä oli käytännöllisiä tavoitteita, kuten köyhistä ja sairaista huolehtiminen. Tässä ne tulivat lähelle fransiskaanista liikettä. Suomi oli osa Ruotsia 1700-luvulla. Silloin käytiin suuri Pohjan sota, jossa venäläiset sotajoukot valloittivat Suomen. Napuen taistelussa kaatui suuri määrä suomalaisia sotilaita, pappeja tapettiin ja nöyryytettiin, ihmisiä ryöstettiin. Samaan aikaan oli Lissabonin maanjäristys, josta kantautui tietoja myös Suomeen. Ihmisiä kuoli nälkään.

Papit pitivät tunnin mittaisia saarnoja, joissa ensin käsiteltiin päivän evankeliumi, sitten annettiin käytännön ohjeita mm. maanviljelyyn ja lopuksi käytiin läpi pitäjän asiat. Hengellistä heräämistä tarvittiin ja kaivattiin. 1700-luvun lopulla Rauman tienoilla vaikutti karismaattinen Anna Rogel. Hän saattoi vaipua koomaan ja saarnata. Ihmiset kirjoittivat hänen puheitaan muistiin. Herättyään hän ei muistanut, mitä oli puhunut. Jaakob Bönen runoissa ilmeni morsius- ja kärsimysmystiikka. Oli myös radikaalipietismiä. Papin saarna saatettiin keskeyttää välihuudoilla. Tässä tilanteessa Ruotsin kuningas halusi rauhoittaa tilanteen antamalla koventikkeliplakaatin, jossa rajoitettiin hengellisiä kokoontumisia.

Uuden vuosisadan alussa Suomi päätyi 1809 Venäjän vallan alle Suomen suurruhtinaskunnaksi. Tämä merkitsi enemmän vapautta luterilaiselle kirkolle. Monista varhaispietistien lapsista tuli pappeja, jotka haastoivat valistuksen teologiaa yliopistossa ja seurakunnissa. Hengellinen herätys jatkui muotoutumistaan. Kirkko kirkossa -näkemys vaaransi kirkon yhtenäisyyden. Toisin kuin Ruotsissa, hengelliset liikkeet jäivät osaksi evankelis-luterilaista kirkkoa, samoin kuin fransiskaaninen liike pysyi katolisen kirkon sisällä. Hengelliset liikkeet toivat paljon positiivista uudistusta ja hengellisiä hedelmiä kirkon rakennukseksi.

Ev.-lut. kirkon viisi liikettä

Ala-Opas kuvasi lyhyesti viisi Suomen ev.-lut. kirkon sisällä vaikuttavaa hengellistä liikettä. Niistä vanhin on rukoilevaisuus. Rauman fransiskaanien tapoja on säilynyt, kuten esimerkiksi se, että kumarretaan aina, kun Kristuksen nimi mainitaan. Tänäkin päivänä liikkeen sisällä yhä käytetään vuoden 1701 virsikirjaa ja vuoden 1690 kirkkokäsikirjaa. Monet virret ja rukoukset osataan ulkoa.

Herännäisyydellä oli karismaattinen alkuvaihe. Ominaista herännäisyydelle on ns. alatien kristillisyys ja kaipaava usko. Vain Jumala voi synnyttää uskon, siksi Pyhän Hengen toiminnalle on jätettävä tilaa. Pappien saarnat ja herättäjäseurojen puheet ovat yksinkertaisia ja selkeitä, kuten esim. paavi Franciscuksen pitämät puheet. Herännäispapeilla korostuu pastoraalinen, kuunteleva asenne. Toisessa maailmansodassa he olivat rintamalla miesten kanssa.

Evankelinen liike on erotettava amerikkalaisperäisestä evankelikaalisesta liikkeestä. Evankelinen liike on syntynyt herännäisyyden sisällä, mutta eronnut siitä. Usko ei ole odottavaa, vaan päinvastoin iloista ja omistavaa. Liikkeen perustajana pidetään F. G. Hedbergiä, joka pappina olleessaan vietti usein ehtoollisliturgian yksin ilman seurakuntaa. Evankeliset korostavat liturgian, Jumalan Sanan ja sakramenttien merkitystä.

Lestadiolaisuus syntyi Pohjoisessa ja se vaikutti kolmen valtion alueella: Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Se korostaa perheen keskeistä merkitystä, moraalia ja etiikkaa. Alkuvaiheissa korostui alkoholin haittojen vastustaminen, koska alkoholi oli Lapissa tuolloin suuri ongelma. Myös anteeksianto on keskeisellä sijalla.

Uusinta, viidettä herätysliikettä kutsutaan viidesläisyydeksi. Se on syntynyt toisen maailmansodan jälkeen. Pyhityskristilliset vaikutteet tulivat Suomeen Yhdysvalloista. Sakramenttien merkitystä ei korosteta, vaan henkilökohtaista "uskoontuloa". Muista hengellisistä liikkeistä Ala-Opas mainitsi mm. Hiljaisuuden liikkeen.

Yhteenvetona esitelmöitsijä totesi, että hengellisten liikkeiden merkitys on ollut suuri nimenomaan siksi, että ne ovat säilyneet ev.-lut. kirkon sisäisinä sitä rikastuttamassa. Monet papit ovat lähtöisin näistä liikkeistä.

Luther ja pyhä Franciscus – innostajat ja uudistajat

Talon isäntä, veli Silvestro Bejan OFM toi esiin Martti Lutherin positiivisen panoksen siihen, että tunnemme historiallisen pyhän Franciscuksen. Luther tunsi varsin hyvin Franciscuksen elämän Bonaventuran ja eräiden muiden fransiskaanien kirjoitusten ansiosta. Luther arvosti Franciscuksen kristillisyyttä, mutta kritisoi sitä kuvaa, joka Franciscuksesta syntyi legendojen myötä. Luther haastoi ihmeidentekijä- ja kiiltokuva-Franciscuksen ja auttoi näkemään hänet enemmän autenttisena.

Lutheria on pidetty luostarilaitoksen kriitikkona. Tosiasiassa hän pikemminkin kritisoi sellaista maallistunutta luostarielämää, joka ei ollut uskollinen perustajiensa kuten pyhän Franciscuksen alkuperäiselle säännölle. Veli Silvestro Bejan muistutti myös siitä, että fransiskaanit olivat yksi reformaation kiihkeimmistä vastustajista. Ehkä tästä johtuen heitä kuoli reformaation alkuaikojen kiistoissa 1500- ja 1600-luvuilla peräti 500 veljeä.

Tärkeää on huomata yhtäläisyyksiä Lutherin ja Franciscuksen välillä. Molemmat olivat kirkon uudistajia ja molemmat saivat aikaan suuren uskonnollisen innostuksen. Kumpikin uskon sankari vaikutti myös taiteeseen, Franciscuksen innoittamana syntyivät Giotton vaikuttavat maalaukset ja Lutherin myötävaikutuksella Bachin upeat musiikkiteokset.

Viime vuosisadalla on syntynyt useita protestanttisia fransiskaanisia liikkeitä mm. Saksassa, Yhdysvalloissa, Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Lopuksi isä Silvestro mainitsi käytännön esimerkkinä hänen ja minun välisen yli kymmenvuotisen ystävyyden. Lukuisat pyhiinvaellusryhmät ovat saaneet mahdollisuuden tutustua pyhän Franciscuksen basilikaan ja fransiskaaniseen spiritualiteettiin. Viimeisen viiden vuoden aikana Umbriassa asuvat suomalaiset ovat saanet kaksi kertaa vuodessa kokoontua luterilaiseen messuun, ja esimerkiksi laulaa joululauluja Sacro Konventin ja Cefidin tiloissa.

Ekumeeninen rukous

Illan tullen toimitettiin ekumeeninen rukoushetki italian kielellä. Toimitin sen yhdessä fransiskaanisen kollegion rehtorin, isä Francesco Lentin kanssa. Kappeli oli täynnä väkeä. Rukoushetkessä oli monia Taizelauluja, psalmitekstejä, rukouksia sekä aineistoa asiakirjasta Vastakkainasettelusta yhteyteen.

Antti Kruus

Kuvat: kirjoittaja ja Taneli Ala-Opas