SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Vaihda Raamattusi pornoon - uskonnollisen ja ateistisen fanatismin vertailua, Ilse Paakkinen

Aivan toisenlaisen tulokulman keskusteluun tarjosi Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan systemaattisen teologian osaston tohtorikoulutettava Ilse Paakkinen, jonka aiheena oli Helsingin Vapaa-ajattelijoiden porno-kampanja, josta syntyneeseen keskusteluun hän oli ottanut osaa Yliopistolehdessä ja Vantaan Laurissa.


Paakkinen esitteli itsensä uskonnottomaksi keskiajan naistutkijaksi ja esitti analogian, jonka perusteella hän määritteli itsensä uskontojen kulutustutkijaksi.

 

Kulutustutkijan tavoin Paakkinen ei ole ensisijaisesti kiinnostunut kulutettavista tuotteista, vaan käyttäjien kokemuksista. Paakkista kiinnostavat erilaisiin uskontoihin, ateismeihin ja maailmankatsomuksiin sitoutuneiden ihmisten syyt uskoa, pikemminkin kuin kyseisen uskonnon tai ismin oppikappaleiden arviointi.

 

Tämä sopi hyvin teologiseen tiedekuntaan, jonka päämääränä ei ole Jumalan olemassaolon todistaminen, vaan kristinuskon kriittinen tarkastelu kulttuurihistoriallisena tapauksena. Paakkisen mukaan ihmiset kertovat ensisijaisesti itsestään kertoessaan uskostaan tai uskonnottomuudestaan.

 

Päivän aihepiiriin Paakkisen johdatti teologisen tiedekunnan pääsykokeiden aineistokoe, jota hän oli ollut vuonna 2009 toteuttamassa. Tuolloin pääsykokelaille annettiin luettavaksi ote Christopher Hitchensin ”Jumala ei ole suuri. Kuinka uskonto myrkyttää kaiken” -teoksesta ja pyydettiin etsimään siitä argumentaatiovirheitä, joita teksti aivan ilmeisesti sisälsi. Tämä johti Paakkisen kiinnostumaan uusateistisesta uskontokritiikistä. Hän jäi pohtimaan, missä on uusateistinen ilosanoma. Paakkinen kuitenkin muistutti, etteivät kaikki ateistit eivät suinkaan ole uskontovastaisia.

 

Paakkinen esitti seminaarille Helsingin vapaa-ajattelijoiden pornokampanjasta tehdyn videotallenteen, jossa haastateltiin kampanjan järjestäjiä ja siihen osaa ottaneita. Erityisen naurunremakan synnytti yleisössä Raamattunsa pornolehteen vaihtamaan tullut nuori mies, joka kysyttäessä aikoiko hän osallistua seuraavan viikon kristilliseen vastakampanjaan ja vaihtaa kuluneet pornolehtensä uuteen Raamattuun, vastasi olevansa - ’ironista kyllä’ - estynyt koska oli juuri tuolloin isosena luterilaisen kirkon rippileirillä!

 

Vapaa-ajattelijoiden mukaan tempauksen tarkoituksena oli vaihtaa Raamattuja pornoon protestina kristinuskon ja islamin seksuaalikielteisyyteen ja tarjota tervehenkinen vaihtoehto uskonnolliselle kirjallisuudelle. Tapahtuman jälkihoitona Helsingin Vapaa-ajattelijat suosittelivat kotisivullaan Tommi Paalasen ”Seksualistin päiväkirja” -blogia, jota Paakkinen analysoi osana vapaa-ajattelijoiden materiaalia. Paakkinen kiinnitti erityisesti huomiota siihen, kuinka vapaa-ajattelijoiden viestintä oli muuttunut tempauksen saaman huomion myötä. Raamattujen käyttökohteeksi alun perin ilmoitettu ’hyötykäyttöön jätepaperina’ muuttui myöhemmin ’kierrätykseksi’. Samoin tapahtuman kuvauksen yhteydessä alun perin selkeästi ollut uskontovastainen tunnus, jossa ristin päälle oli vedetty rasti, vaihtui myöhemmin kierrätysaiheiseen tunnukseen.

 

Paakkisen mukaan vapaa-ajattelijoiden väite oli tyypillinen esimerkki ’olkiukko’-argumentaatiovirheestä, jossa vastustajan sanoma ensin typistetään, jonka jälkeen siitä luodaan irvikuva ja tämän jälkeen teilataan itse luotu typistetty ja vääristelty versio vastustajan sanomasta. Vapaa-ajattelijoiden tempaus perustui monimuotoisten maailmanuskontojen epäreiluun pelkistämiseen. Paakkinen otti esiin seksuaalimyönteisiä esimerkkejä niin kristinuskosta kuin islamistakin tasapainottaakseen vääristeltyjä uskontokäsityksiä. Lopuksi Paakkinen totesi, että kyseisiä maailmanuskontoja ei voida perustellusti pitää sen paremmin seksuaalimyönteisinä kuin -kielteisinäkään, koska ne pitävät sisällään niin monia seksuaalisuuden tulkintoja.

 

Samankaltainen problematiikka sisältyi myös vapaa-ajattelijoiden Britanniasta lainaamaan Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä -bussikampanjaan. Tempauksen sisäänrakennettuna taustaoletuksena on, että uskonnollisuuteen liittyy murheenkylläinen ja nautinnoton elämä. Perusteet jumaluskosta luopumiselle eivät tästä näkökulmasta ole filosofisesti sofistikoituneita, vaan käytännöllisiä: uskonnoton elämä on "kivempaa". Kampanjan puutteet tulivat erityisen hyvin esiin, kun Paakkinen sovelsi sitä liha- ja kalakauppiaiden väliseen kuvitteelliseen kilpailuun. Mikäli lihakauppiaat mainostaisivat tuotteitaan väitteellä: "Kalarasva tuskin on terveellistä. Lopeta siis rasvoista murehtiminen ja nauti elämästä", mainos tuskin pyörisi kovin kauan. Kun mainostetaan omaa tuotetta, pitäisi keskittyä siihen, mitä hyvää itsellä on annettavana, eikä vakuuttaa kuluttajia tekaisemalla kilpailevista tuotteista perättömiä väitteitä ja mustamaalaamalla kilpailijaa.

 

Pornokampanjassa vastakkainasettelu synnytettiin siten, että Raamattu esitettiin seksuaalisesti haitallisena ja porno tervehenkisenä kirjallisuutena. Paakkinen muistutti, että on eri asia vakuuttaa ihmiset jakamalla omaa materiaalia, kuin vakuuttaa ihmiset keräämällä kilpailijoiden materiaalia pois.

 

Vapaa-ajattelijoiden tempaus herätti myös paljon keskustelua ja kritiikkiä, jossa sitä verrattiin esimerkiksi murrosikäisten toimintaan. Kritiikkiin vastasi seminaarissakin paikalla ollut, Helsingin vapaa-ajattelijoiden aktiivijäsen Tommi Paalanen. Paalanen totesi blogissaan, että tempausta kritisoineet ovat puolestaan verrattavissa murrosikäisten vanhempiin, jotka eivät ymmärrä nuorten kapinointia. Paalasen analogia sai osakseen Paakkisen viiltävän analyysin. Murrosikäinen kritiikki on mustavalkoista ja riippuvainen vanhempien auktoriteetista, vieläpä niin, että oma sanoma kyetään tuomaan julki vain suhteessa vastustettavaan toiseen. Murrosikäinen ulkoistaa pahan ympäröivään yhteiskuntaan ja uskoo sokeasti omaan erinomaisuuteensa. Paalanen liittää uskontoon negatiivisia tunteita ja luottaa sokeasti pornon erinomaisuuteen. Sama huokui vapaa-ajattelijoiden lausunnoista, joissa esimerkiksi Paalanen ei esittänyt minkäänlaista pornokritiikkiä. Sitä vastoin Paalanen syytti kristinuskoa sovinnaisuudesta, jossa väitetään tiedettävän, mikä on oikeanlaista seksiä, vaaditaan toisia toimimaan omien arvojen mukaan, eikä sallita uskonnollisuuden pilkkaamista. Tosiasiassa Paalanen syyllistyi omassa argumentaatiossaan juuri siihen, mistä hän syytti uskovia. Hän kohottaa oman ateistisen ja pornon erinomaisuuteen perustuvan maailmankuvansa uskonnollisten ihmisten maailmankuvan arviointiperusteeksi ja olettaa, että maailmasta tulisi parempi paikka, jos kaikki toimisivat kuten hän eli vaihtaisivat raamattunsa pornoon.

 

Paakkinen jatkoikin pornoteemalla ja kysyi, mikseivät vapaa-ajattelijat jakaneet omaa kirjallisuuttaan, vaan tarjosivat pyhien kirjoitusten vaihdokkaaksi juuri pornoa. Paalasen blogikirjoitusten mukaan porno tuo tyydytyksen, jota pyhät kirjat eivät voi tarjota. Tämä liittyy vapaa-ajattelijoiden taustaoletukseen, jonka mukaan vaihtaessaan Raamattunsa pornoon ihmiset sanoutuvat irti ”hiljaisesta hyväksynnästä, jonka he ovat antaneet uskonnolliselle vallankäytölle ja kaksinaismoralismille”. Kampanjan kohteena eivät niinkään olleet uskovaiset Raamatun aktiivikäyttäjät vaan hiljainen, maallistunut enemmistö. Paakkinen muistutti, että vaikka Raamattu makaa käyttämättömänä kirjahyllyssä, se ei tarkoita sitä, että ihmiset olisivat antaneet hiljaisen hyväksyntänsä uskonnolliselle vallankäytölle, eikä uskonnollista vallankäyttöä voi palauttaa yhteen kirjaan tai suureen käsitteeseen, kuten kristinusko.

 

Käsitys siitä, että ihmiset antavat hiljaisen hyväksyntänsä oletetulle vallankäytölle ja kaksinaismoralismille perustuu vapaa-ajattelijoiden asenteellisiin ennakko-oletuksiin, joille ei löydy kiinnekohtaa todellisuudessa. Paalanen myös arvioi pornon positiiviseksi asiaksi, joka kytkeytyy seksuaaliseen vapautumiseen, tasa-arvoon ja ihmisten hyvinvointiin. Jos näin kerran oli, niin miksi vaihdokiksi tarvittiin juuri Raamattua, eikä pornoa annettu kaikille halukkaille noin vain? Vaihtokauppa tuli mielekkääksi vasta sillä oletuksella, että kristinusko ja islam kieltävät vapaan ja terveen seksuaalisuuden. On kaksinaismoralistista kritisoida islamia ja kristinuskoa seksuaalikielteiseksi, väittää että uskontojen normit aiheuttavat naisten ja lasten kaltoinkohtelua, kun samaan aikaan jätetään käsittelemättä kaikki pornon tuottamiseen ja kuluttamiseen liittyvät seksuaalieettiset ja ihmisoikeusongelmat. Kun kampanjassa vedotaan siihen, että uskontojen nimissä on pyritty kontrolloimaan seksuaalisuutta, on täysin sokeaa jättää käsittelemättä kaikkea sitä, mitä pornon nimissä on tehty, olipa itse pornosta mitä mieltä tahansa.

 

Lopuksi Paakkinen analysoi vielä vaihtotapahtuman sisältämiä merkityksiä tarkoituksellisin kärjistyksin. Koska naisvartalon riisuminen on olennainen osa kampanjaa, Paakkinen oletti, että tempauksen tarkoituksena on kritisoida naisten hunnuttamista islamissa. Koska hunnutettua naisruumista pidetään alistettuna, naisruumiin paljastaminen Jallun sivuilla kuvaa tervehenkistä seksuaalisuutta. Tempauksen taustaoletuksen mukaan uskonnot tukahduttavat naisten (ja miesten) seksuaalisuuden vapaa-ajattelun riisuessa ihmiset uskonnon kahleista. Paitsi että taustaoletus on virheellinen, se alistaa naisen ruumiin ideologiseksi taistelutantereeksi. Naisen symbolisessa tai tosiasiallisessa riisumisessa ja pukemisessa ei ole kysymys tasa-arvosta. Keskeistä on, että nainen ei määrittele ruumiinsa rajoja, vaan ne määritellään hänen puolestaan. Ideologisen taistelun rajat piirretään naisruumiiseen joko hunnuin tai spermalla. Paakkinen lainasi Jallun kevätnumeroa: ”Upea ja tiukka pesä täyttyy nyt ensin isolla hieromasauvalla, mutta miten on jatkossa?” (Jallu 4 / 2010). Ja kysyi kuinka on jatkossa: Miten populistisiin keinoihin osa Vapaa-ajattelijoista on valmis alentumaan kierrättääkseen pyhää kirjallisuutta jätepaperiksi?



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Helsingin poliisilaitoksen myöntämä pienkeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1063 ja keräys on käynnissä 16.09.2021 - 15.12.2021 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en småskaliga penninginsamling med tillstånd från polisinrättningen i Helsingfors. Insamlingsnumret är RA/2020/1618. Insamlingen pågår 16.09.2021 - 15.12.2021. (eller tills insamlingsmålet nås) i hela Finland förutom på Åland.