Keskustelua kirkko-asiakirjasta
Aamupäivän teemasta Kirkko: yhteistä näkyä kohti käytiin vilkasta keskustelua, jota luotsasi alustuksen pitänyt pastori Miika Ahola. Esille tuli mm.
seuraavaa:
Kysyttiin, mitkä ovat ne inhimilliset motiivit ja tekijät, jotka estävät
vielä läheisemmän yhteyden? Teologinen keskustelu voi jäädä ylätasolle ja
ideoiden tasolle, mutta kun tullaan konkreettisiin kysymyksiin, keskustelu
vaikeutuu.
- Kun asiakirjaa halutaan miettiä paikallisekumeenisella tasolla, tulee
fokusoida ekumeeninen asiakirja siten, että otetaan jokin pieni palanen, joka
mahtuu meidän ajatteluumme ja toimintaamme tässä ajassa ja paikassa. Tällöin vältytään
ajatukselta, että eläisimme pilvissä. Paikallisella tasolla työtä tehdään
yleensäkin hyvin konkreettisesti.
- Ekumeeniset asiakirjat tulevat oikeastaan lihaksi vasta paikallisella
tasolla. Toisaalta ykseys edellyttää myös asioiden työstämistä ja dialogia myös
ideatasolla. Opilliset keskustelut ja kristittyjen yhteinen rukous eivät siten
sulje pois toisiaan.
- Seurakuntalaisen kaipaus: löytää omalta paikkakunnalta sellainen yhteys
toisten kanssa, jossa voi kuulla ja oppia siitä, miten toiset ihmiset
harjoittavat omaa uskoaan ja uskontoaan. Kun ihmiset rohkaistuvat tässä, se
antaa rohkeutta myös toisille. Keskusteluyhteys on tärkeää myös sen takia, että
toisilta oppiessa oppii purkamaan syntyneitä väärinkäsityksiä.
- Usko ei ole tunteen vaan tahtomisen asia. On tärkeää kysyä, mikä on eri
tahojen yhteys. Kirkko-asiakirja on hyvä esimerkki ekumeenisesta
perustutkimuksesta. Ekumeeninen teologia ei ole helppoa ja sen takia se on myös
hidasta. Mutta teologinen keskustelu purkaa ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä
ja antaa mahdollisuuksia asettua toisen paikalle ja miettiä asioita hänen
näkökulmastaan. Tämä keskustelu ei ole ristiriidassa hengellisen ulottuvuuden,
rukouksen kanssa. Ekumeniaa tulee edistää kaikilla tasoilla: tutkimus ja
pohdiskelu, rukous, yhteinen työ.
- Kun ollaan ekumeenisissa yhteyksissä, silloin aidosti kuunnellaan
toisia. Kun taas ollaan omassa seurakunnassa, kuunteleminen ja moninaisuuden
huomioon ottaminen on usein paljon vaikeampaa. Toive siitä, että voisi omassa
seurakunnassa toteuttaa samalla tavalla kuuntelemista ja kunnioittamista kuin
ekumeenisissa yhteyksissä.
- Paikallisella tasolla välillä saattaa olla vääräkin käsitys siitä, mitä
ekumenian tulee olla. Tällöin virallinen ekumenia voi auttaa paikallisen
ekumenian järjestämisessä. Toisaalta paikallisella tasolla tietty ekumeeninen
vapaus voi auttaa ylätason toimijoita ymmärtämään, mitä mahdollisuuksia
ekumeniassa on. On syytä pohdiskella myös ekumenian antropologiaa. Usein
ylätasolla toimivat ihmiset, jotka tuntevat toisensa. Paikallistasolla on
tärkeää oppia tuntemaan toisiansa ja elämään yhdessä arkea.
- Miten me kristittyinä suhtaudumme niihin ihmisiin, jotka tulevat omaan
maahamme ja kaupunkiimme ja kuuluvat aivan toiseen uskontoon? Järvenpäässä on
myös moskeija ja islaminuskoisten olemassaoloon on täällä totuttu jo
seitsemänkymmenen vuoden ajan. Hekin ovat lähimmäisiämme.
- Mitä ovat pienet alut? Onko jollain paikkakunnalla jo löydetty jotain
sellaista yhteistä, josta muutkin voivat oppia?
- Kysyttiin myös onko liikennettä alatasolta ylätasolle. Toisaalta
pohdittiin myös, onko tarpeen ajatella niin, että on olemassa ekumeeninen ylä-
ja alataso.
- Keskustelussa viitattiin julkaisuun, joka on Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitean 2014 hyväksymä