Keskustelua kirkko-asiakirjasta

Aamupäivän teemasta Kirkko: yhteistä näkyä kohti käytiin vilkasta keskustelua, jota luotsasi alustuksen pitänyt pastori Miika Ahola. Esille tuli mm. seuraavaa:

Kysyttiin, mitkä ovat ne inhimilliset motiivit ja tekijät, jotka estävät vielä läheisemmän yhteyden? Teologinen keskustelu voi jäädä ylätasolle ja ideoiden tasolle, mutta kun tullaan konkreettisiin kysymyksiin, keskustelu vaikeutuu.

• Kun asiakirjaa halutaan miettiä paikallisekumeenisella tasolla, tulee fokusoida ekumeeninen asiakirja siten, että otetaan jokin pieni palanen, joka mahtuu meidän ajatteluumme ja toimintaamme tässä ajassa ja paikassa. Tällöin vältytään ajatukselta, että eläisimme pilvissä. Paikallisella tasolla työtä tehdään yleensäkin hyvin konkreettisesti.
• Ekumeeniset asiakirjat tulevat oikeastaan lihaksi vasta paikallisella tasolla. Toisaalta ykseys edellyttää myös asioiden työstämistä ja dialogia myös ideatasolla. Opilliset keskustelut ja kristittyjen yhteinen rukous eivät siten sulje pois toisiaan.
• Seurakuntalaisen kaipaus: löytää omalta paikkakunnalta sellainen yhteys toisten kanssa, jossa voi kuulla ja oppia siitä, miten toiset ihmiset harjoittavat omaa uskoaan ja uskontoaan. Kun ihmiset rohkaistuvat tässä, se antaa rohkeutta myös toisille. Keskusteluyhteys on tärkeää myös sen takia, että toisilta oppiessa oppii purkamaan syntyneitä väärinkäsityksiä.
• Usko ei ole tunteen vaan tahtomisen asia. On tärkeää kysyä, mikä on eri tahojen yhteys. Kirkko-asiakirja on hyvä esimerkki ekumeenisesta perustutkimuksesta. Ekumeeninen teologia ei ole helppoa ja sen takia se on myös hidasta. Mutta teologinen keskustelu purkaa ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä ja antaa mahdollisuuksia asettua toisen paikalle ja miettiä asioita hänen näkökulmastaan. Tämä keskustelu ei ole ristiriidassa hengellisen ulottuvuuden, rukouksen kanssa. Ekumeniaa tulee edistää kaikilla tasoilla: tutkimus ja pohdiskelu, rukous, yhteinen työ.
• Kun ollaan ekumeenisissa yhteyksissä, silloin aidosti kuunnellaan toisia. Kun taas ollaan omassa seurakunnassa, kuunteleminen ja moninaisuuden huomioon ottaminen on usein paljon vaikeampaa. Toive siitä, että voisi omassa seurakunnassa toteuttaa samalla tavalla kuuntelemista ja kunnioittamista kuin ekumeenisissa yhteyksissä.
• Paikallisella tasolla välillä saattaa olla vääräkin käsitys siitä, mitä ekumenian tulee olla. Tällöin virallinen ekumenia voi auttaa paikallisen ekumenian järjestämisessä. Toisaalta paikallisella tasolla tietty ekumeeninen vapaus voi auttaa ylätason toimijoita ymmärtämään, mitä mahdollisuuksia ekumeniassa on. On syytä pohdiskella myös ekumenian antropologiaa. Usein ylätasolla toimivat ihmiset, jotka tuntevat toisensa. Paikallistasolla on tärkeää oppia tuntemaan toisiansa ja elämään yhdessä arkea.
• Miten me kristittyinä suhtaudumme niihin ihmisiin, jotka tulevat omaan maahamme ja kaupunkiimme ja kuuluvat aivan toiseen uskontoon? Järvenpäässä on myös moskeija ja islaminuskoisten olemassaoloon on täällä totuttu jo seitsemänkymmenen vuoden ajan. Hekin ovat lähimmäisiämme.
• Mitä ovat pienet alut? Onko jollain paikkakunnalla jo löydetty jotain sellaista yhteistä, josta muutkin voivat oppia?
• Kysyttiin myös onko liikennettä alatasolta ylätasolle. Toisaalta pohdittiin myös, onko tarpeen ajatella niin, että on olemassa ekumeeninen ylä- ja alataso. 
• Keskustelussa viitattiin julkaisuun, joka on Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitean 2014 hyväksymä