SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Paikallisekumeeninen foorumi 2003

Kuvat: Antti Kruus ja Sirpa-Maija Vuorinen Paikallisekumeenisen foorumin työskentelyä ikoninäyttelyn keskellä 3.10.2003

Paikallisekumeeninen foorumi järjestettiin 3.10. 2003 Helsingin Ortodoksisen seurakunnan tiloissa. Paikalle oli kutsuttu ekumeenisia toimijoita eri puolilta Suomea. Tilaisuus oli avoin kaikille paikallisen ekumenian edistämisestä kiinnostuneille. 


Paikallisen yhteyden jaosto on tehnyt suuren työn kartoittaessaan Suomessa toimivia ekumeenisia toimikuntia ja työryhmiä. Kaikki jaoston tietoon tulleet tahot saivat kutsun foorumiin. Viestiä tulevista foorumeista voi välittää myös niille ruohonjuuritason ekumeenisille toimijoille, joita ei tällä kertaa tavoitettu.

 

Sekä SEN:n pääsihteeri Jan Edström että Paikallisen yhteyden jaoston sihteeri Veijo Koivula korostivat, että koolla oltiin etsimässä toimivaa mallia paikallisten työryhmien ja kansallisen neuvoston suhteille. Koivula totesi, että paikallisekumeenisessa foorumissa ollaan koolla jakamassa tietoa ja ideoita ruohonjuuritason ekumeenisesta toiminnasta. Pafon roolina on olla luomassa yhteyksiä SEN:n ja paikallistason toimijoiden välille. Tarkoitus ei ole missään nimessä toimia ekumeenisen toiminnan ”poliisina”.

 

Aika: 3. lokakuuta 2003

Paikka: Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasali, Unioninkatu 39

 

Osanottajat:

Arto Antturi, Helsingin ekumeeninen toimikunta

 

Arto Kortemaa, Hämeenlinnan ekumeeninen työ

Oiva Voutilainen, Kuopion kristillisten seurakuntien yhteistyöelin

Arto Penttinen, Maaningan ekumeeninen työ

Olavi Matsi, Pielaveden ekumeeninen työ ja SEN:n Paikallisen yhteyden jaosto

Veli-Pekka Järvinen, Tampereen ekumeeninen työryhmä ja SEN:n Kansainvälisten asioiden jaosto

Jouni Elomaa, Turun seudun ekumeeninen piiri

Simo Kallio, Turun seudun ekumeeninen piiri

Tapani Rantala, Turun kristillisten seurakuntien johtavien työntekijöiden kokouksen edustaja

Martti Hirvonen, Turun seudun ekumeeninen piiri ja SEN:n Paikallisen yhteyden jaosto

Sakari Heikkilä, Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys

Antti Lehtinen, Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys

Matti Repo, SEN:n Paikallisen yhteyden jaosto

Miika Ahola, SEN:n nuorisojaosto

Heikki Salmela, Helsingin Saalem-seurakunta 

Kirsti Keltikangas, SEN:n Paikallisen yhteyden jaosto

Ari Ojell, pastori, patristiikan tutkija, SEN:n edustaja kansainväl. CO-konferenssissa

Marja-Liisa Laihia, Kirkon maahanmuuttajatyö

Kaisa Halonen, NNKY-liitto

Asta Särs, Porvoon hiippakunnan hiippakuntaneuvosto

Teemu Sippo, Katolinen Pyhän Marian srk, Vantaan ekumeeninen työryhmä ja SEN:n Paikallisen yhteyden jaosto

Veijo Koivula, Oulun ekumeeninen työ ja SEN:n Paikallisen yhteyden jaosto

Antti Kruus, Espoon ekumeeninen toimikunta

Seppo S. Kosonen, Helsingin ekumeeninen toimikunta

Jan Eström, SEN:n pääsihteeri

Sirpa-Maija Vuorinen, SEN:n toimistosihteeri

Sanna Ylä-Jussila, SEN:n projektisihteeri, kokouksen sihteeri 
 

Charta Oecumenica ja Ekumenian hyvät tavat

 

Pastori ja patristiikan tutkija Ari Ojell tukeutui maantieteen termeihin johdatellessaan keskustelua Charta Oecumenican sisältöön. Ahkerassa käytössä kulunutta koulun peruskarttaa näyttäen hän haastoi kuulijoita pohtimaan kartan merkitystä vaelluksellamme. Millä tavoin ekumenian maastossa on syytä suunnistaa? Ojellin mukaan paikallista ekumeenista toimintaa on peilattava yhteisiin ekumeenisiin tavoitteisiin. 

 

Vanhassa koulun peruskartassa on valtioita ja rajoja, joita ei enää ole. Rajat muuttuvat, valtiot häviävät ja uusia syntyy, mutta maasto ei muutu. Charta Oecumenicaa kohtaan on esitetty epäilys, että se olisi Euroopan Unionin mainos. Ojellin mukaan asiakirja on jäänyt sanonnoissaan ehkä vähän vajaaksi, sillä Euroopan integraatio -ajatuksessa ei ole tarkoitus antaa suoraa tukea EU:lle, eikä asiakirjaa ole tarkoitettu EU:n esitteeksi. Ojell korosti, että Charta Oecumenica täyttää hyvän ekumeenisen asiakirjan tunnusmerkit, mutta sen käytön tulisi lähteä alhaalta, ruohonjuuritasolta, vaikka se onkin annettu ylhäältä alas. 

 

Paikallisen suunnistuksen avuksi on SEN:ssa hyväksytty Ekumenian hyvät tavat -suositukset. Niitä esitteli foorumin osanottajille Teemu Sippo. Hän totesi, että Charta Oecumenica rohkaisee eri maiden kirkkoja tekemään asiakirjasta paikallisia sovelluksia. Ekumenian hyvät tavat on tällainen sovellus Suomen oloihin. Veli-Pekka Järvinen Tampereelta totesi, että Ekumenian hyvät tavat voitaisiin kehystää vaikka jokaisen seurakunnan ”huoneentauluksi”. 

 

Paikallisen ekumenian ideapankki

 

Kirsti Keltikangas esitteli Pafossa Paikallisen ekumenian ideapankkia. Paikallisen yhteyden jaosto aloitti ideapankin kokoamisen Riemuvuoden aattona vuonna 1999. Kolmihenkinen työryhmä muokkasi runsaasta aineistosta dokumentin, jota käsiteltiin useissa jaoston kokouksissa. Vuonna 2001 ideapankki löysi paikkansa SEN:n kotisivuilta. Keltikangas totesi, että ideanpankki ei ole muuttumaton: jos uusia ideoita syntyy, ne ovat tervetulleita mukaan ideapankkiin, jota voidaan netissä päivittää säännöllisesti. Ideapankin päivityksestä huolehtii Veijo Koivula.

 

Joitakin pankista puuttuvia ekumeenisia vinkkejä muistui mieleen jo yhteisessä keskustelussa. Olavi Matsi ehdotti, että ekumeenisesti järjestetyistä kirkollisista toimituksista kannattaisi laittaa lisää tietoa ideapankkiin. Ekumeenisia toimituksia järjestäneet papit voisivat toimittaa käyttämiään suunnitelmia ideapankkiin. Valmiit suunnitelmat ja toteutusmallit voisivat toimia neuvona ja rohkaisuna muille vastaavia tilaisuuksia suunnitteleville. Jouni Elomaa toivoi ideapankkiin tarkempia ja selkeämpiä käytännön ohjeita ehtoollisen viettämisestä ekumeenisissa yhteyksissä. Sekä Veijo Koivula että Antti Lehtinen olivat kuitenkin sitä mieltä, että tällaisten ohjeiden antaminen on käytännössä hankalaa, koska kovin yksityiskohtaisia ohjeita ei edes ole olemassa. Koivula korosti myös, että keskustelu asiasta halutaan pitää avoimena, sille ei haluta panna pistettä tarkalla ohjeistuksella.

 

Ideapankkiin liittyen syntyi keskustelua myös siitä, kuinka ekumeeninen toiminta käytännössä toteutuu. Järjestävätkö sitä asian harrastajat, vai onko seurakunnissa nimetty työntekijöitä, joiden vastuulla ekumeeninen toiminta on? Veijo Koivula totesi, että ainakin hänen työalakseen on nimetty ekumenia. Se ei tarkoita sitä, että seurakunnassa ekumeeniset asiat olisivat vain hänen vastuullaan, mutta se tarkoittaa sitä, että vastuu on jollakin. Jos vastuu on kaikilla, käy helposti niin, ettei se todellisuudessa ole kenelläkään, pohdiskeli Koivula. Antti Kruus muistutti myös siitä, että jos ekumenia on merkitty työntekijän työalaksi, hän voi käyttää työaikaansa ekumeenisen toiminnan järjestämiseen. 

 

Myös ekumeenisten työryhmien järjestäytymiskysymys nousi keskustelunaiheeksi. Onko järjestäytyminen hyvä asia vai karkottaako se sellaisia, jotka muuten haluaisivat osallistua toimintaan? Pääasiassa työryhmien järjestäytymistä pidettiin kuitenkin hyvänä asiana. Esimerkiksi Oiva Voutilainen Kuopiosta piti ekumeenisen toimikunnan toimintasääntöä tarpeellisena. Hänen mukaansa yhteinen toimintasääntö takaa sen, että kaikki mukana olevat tietävät, mihin on sitouduttu. Kirsti Keltikangas totesi, että järjestäytymisellä voi olla vaikutusta myös työn toimivuuteen ja tehokkuuteen. Järjestäytyminen takaa esimerkiksi säännölliset kokoukset. Käytännössä eri ekumeenisten toimikuntien ja työryhmien järjestäytymisaste on hyvin kirjava. 

 

Kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen maahanmuuttajatyö

 

Ev.-lut. kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia kertoi kirkon maahanmuuttajatyöstä, jonka lähtökohtana on lähimmäisenrakkaus. Hän toivoi kirkkojen avaavan oviaan maahanmuuttajille niin, että esille tulevat missionäärisyys, ekumeenisuus, diakonia, profeetallisuus ja dialogisuus. 

 

Laihian mukaan maahanmuuttajatyö asettaa kirkoille lukuisia haasteita. Yksi haaste on auttaa kristillisestä taustasta tulevaa maahanmuuttajaa löytämään oma uskonnollinen kotinsa Suomessa. Vastuuta tulee myös kantaa niistä lähimmäisistä, jotka eivät ole kristittyjä. Suurena haasteena Laihia näki myös myönteisen ilmapiirin rakentamisen: miten me puhumme maahanmuuttajista, miten me näyttäydymme heille kristittyinä. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää kirkkojen keskinäistä yhteistyötä, työnjakoa sekä yhteisten pelisääntöjen sopimista. Toimivasta yhteistyöstä on jo nyt olemassa useita esimerkkejä eri puolilta Suomea. Ensi keväälle on luvassa maahanmuuttajatyöntekijöiden koulutuspäivä, joka suunnattu kirkkojen maahanmuuttajatyötä tekeville työntekijöille ja vapaaehtoisille. Koulutuspäivä järjestetään ekumeenisessa hengessä.

 

Laihia totesi, että maahanmuuttajatyötä voidaan tehdä hyvin monella eri tasolla. Se voi merkitä perinteistä seurakuntatyötä eri muodoissaan tai se voi olla työtä kotouttamisen parissa. Yhtä lailla maahanmuuttajatyötä on myös kristillisen uskon esillä pitäminen ja työ maahanmuuttajille myönteisen ilmapiirin rakentamiseksi yhteiskunnassamme ja kirkoissamme. Tärkeänä Laihia näki myös dialogityön ja rauhantyön.

 

Kirsti Keltikangas esitti konkreettisen idean, johon ekumeeniset työryhmät voivat tarttua vaikka saman tien: työryhmä voisi laatia esitteen paikkakunnan eri kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen toiminnasta ja tilaisuuksista. 

 

Missionäärisyyden tiimoilta käytiin vilkasta keskustelua. Tapani Rantala totesi, että on rohkeaa, että missionäärisyys näkyy asetetuissa tavoitteissa, kun taas käännyttäminen on ehdottoman vastenmielistä. Laihia kertoi, että missionäärisyys-termiä on uskallettu käyttää, koska esimerkiksi maahanmuuttajatyötä tekeviltä diakoneilta kysytään usein, mitä heidän oma uskonsa merkitsee heille. Maahanmuuttajia saattaa ihmetyttää, mitä kristinusko oikein on, kun se ei näy ihmisten arjessa. 

 

Veli-Pekka Järvinen korosti, että ihmisiä ei kuitenkaan saa houkutella tilaisuuksiin, joihin he eivät halua tulla. Tilaisuuden järjestäjillä on velvollisuus kertoa avoimesti, mistä on kysymys. On kerrottava, että on kysymys kristillisestä tilaisuudesta ja siellä rukoillaan. Salakavala toiminta ei ole reilua. Järvinen muistutti myös yhteiskunnan pelisäännöistä: esimerkiksi vastaanottokeskukset ovat uskonnollisesti ja poliittisesti neutraaleja, ja tuota neutraaliutta tulee kunnioittaa. 

 

Heikki Salmela korosti, että uskonnolliseen yhteisöön liittymisen tulee aina olla vapaaehtoista. Liittyminen ei saa olla esimerkiksi diakonisen avun ehtona. Samalla hän painotti, että evankeliumin sanoma voi kuitenkin olla rohkeasti esillä, koska kerran olemme kristittyjä. Keskustelussa todettiinkin useaan kertaan, että omasta uskosta kertominen voi olla myös ennakkoluuloja hälventävä seikka. 

 

Paikallisekumeenisen foorumin tulevaisuus

 

Paikallisekumeeninen foorumi tullaan jatkossa järjestämään joka vuosi. Ensi vuonna kokoonnutaan Turussa. Turun seudun ekumeenisen piirin puheenjohtaja Jouni Elomaa esitti kutsun saapua maamme vanhimpaan kaupunkiin, jossa ekumeeninen yhteistoimintakin on jo vanhaa, ensi vuonna vietetään Turun seudun ekumeenisen piirin 50-vuotisjuhlaa.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.