SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Paikallisekumeeninen foorumi 2007

Viides Paikallisekumeeninen foorumi (Pafo) kokoontui Vantaalla 24. syyskuuta. Vantaan seurakuntayhtymän tiloihin Tikkurilaan oli saapunut runsaat 30 edustajaa paikallisista ekumeenisista toimikunnista. Kuulumisia ja kokemuksia jaettiin ympäri Suomen Kittilästä Helsinkiin. Keskustelua käytiin muun muassa kirkko turvapaikkana -teemasta ja ekumeenisesta koulutuksesta. Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeenisen koulutuksen keskuksesta Bosseysta oli vieraana rehtori Ioan Sauca. 

 

Järjestäjä: SEN Pej

Aika: 24.9.2007, kello 10–16

Paikka: Vantaan seurakuntayhtymä, Unikkotie 5

Läsnä: kts. liite alinna

Puheenjohtaja: Veijo Koivula

Muistion laatija: Heidi Kusmin-Bergenstad

 

Tikkurilan ev.-lut. seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast ja isä Teemu Sippo (kat.) toimittivat alkuhartauden. Paikalle oli saapunut myös Vantaan seurakuntayhtymän työntekijöitä, jotka osallistuivat aamupäivän osuuteen. Aamurukouksen jälkeen oli kahvitarjoilu. SEN jakoi materiaalia (Kirkko Turvapaikkana -julkaisu, Vastuuviikon On Aika -lehti, esitteitä eri tilaisuuksiin). Esittäytymiskierroksella osanottajat kertoivat itsestään, taustayhteisöstään ja työstään. Osanottajaluettelo liitteenä.

 

Esitykset:

 

PAIKALLISTASON EKUMENIA VANTAALLA (isä Teemu Sippo)

 

Isä Teemu Sippo on Vantaan ekumeenisen työryhmän puheenjohtaja. Hän kertoi työryhmän historiasta ja synnystä. Vantaan ekumeeninen työryhmä sai alkunsa alueen seurakuntajohtajien tapaamisella 2001, ja alusta asti toiminnassa on ollut mukana ortodokseja, luterilaisia, katolilaisia, helluntailaisia ja vapaakirkollisia. Myöhemmin mukaan tulivat adventistit sekä maahanmuuttajatyöntekijöitä. Puheenjohtajana on toiminut ensin ortodoksi, sitten kaksi luterilaista ja nyt katolilainen. Puheenjohtaja vaihtuu kahden vuoden välein.

 

Kirkkojen tilanne Vantaalla on moninainen. Isona haasteena yhteisten tilaisuuksien järjestämiseen ja pitämiseen ovat olleet välimatkat. Vantaan keskellä on iso lentokenttä ja poikkiliikenne itä-länsisuuntaan ongelmallinen. Katolilaisilla on pääkaupunkiseudulla kaksi seurakuntaa, Pyhän Marian ja Pyhän Henrikin seurakunnat, mutta Vantaalla ei ole omaa kirkkorakennusta. Ortodoksit lainaavat omaa kirkkoaan heille. Luterilaisia seurakuntia on kuusi, ja ruotsinkielisillä luterilaisilla on oma seurakuntansa, joka kattaa koko Vantaan alueen. Ortodokseilla on oma toimintakeskuksensa kirkkoineen, ja he kuuluvat Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan. Vapaakirkoilla on myös omia toimintakeskuksia.

 

Vantaan ekumeenisen työryhmän tavoitteet ovat samat kuin Suomen ekumeenisen neuvoston. Isä Teemu Sippo listasi seuraavat tavoitteet: 1. Toisten opin ja elämän parempi tunteminen, 2. erilaisten ekumeenisten tilaisuuksien järjestäminen ja 3. edellytysten luominen paikallisseurakuntien väliselle yhteistyölle. Vantaalla on järjestetty 2001–2004 kirkkovaelluksia Kristittyjen ykseyden rukousviikolla. Tärkeäksi on koettu 7.1.2005 yhdessä pidetty ekumeeninen rukoushetki liittyen Aasian katastrofiin. Vuosina 2005–2006 on järjestetty eri tunnustuskuntien kirkkotiloihin tutustumista pohtien sitä, miten kukin näistä tiloista kuvaa kunkin omaa uskoa.

 

Haasteita Vantaan ekumeenisessa toimikunnassa ovat aiheuttaneet työ ulkomaalaisten parissa sekä evankeliointi. Vapaiden suuntien puolelta on toivottu evankelioimistapahtumaa. Helluntailaiset ovat olleet tässä aktiivisia sekä pelänneet ekumenian jäävän paikoilleen. Isä Teemu Sippo näki tässä eron herätyskristillisyyden ja vanhojen kirkkojen välillä.

 

Isä Teemu Sippo kertoi myös Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitoksella tehdystä Maria Erkkilän kandidaattitutkielmasta, joka käsittelee Vantaan paikallisekumeniaa. Tutkimuksessa hän on tullut siihen tulokseen, että työryhmällä on halua tehdä työtä ekumenian eteen, näkyvää toimintaa on ollut, mutta haasteena on ollut, kuinka välittää tämä yhteys kaikille seurakuntien jäsenille eikä vain ekumeenisesti aktiivisille.

 

Keskustelua vantaalaisesta paikallisekumeniasta: Yllä mainitusta tutkimuksesta oltiin kiinnostuneita, ja sitä toivottiin yleiseen jakoon. Kyseistä kandidaattitutkielmaa voi tilata SEN:n toimistosta Heidi Kusmin-Bergenstadilta. Tutkielma on lähetetty läsnäolleille muistion liitteenä Veijo Koivulalle. Lisäksi oltiin ilahtuneita vapaiden suuntien aktiivisuudesta ja pohdittiin, ovatko tavalliset seurakuntalaiset avoimempia yhteiselle lähetysnäylle kuin heidän johtajansa. Esitettiin myös ajatus, että ekumeniaa voi ajoittain tehdä valikoidummallakin joukolla, mutta ikinä ei kannata polttaa siltoja takanaan. Vantaan kohdalla oltiin myös kiinnostuneita siitä, kuinka usein ja millä statuksella toimitaan. Isä Teemu Sippo kertoi heidän kokoontuvan 3-4 kertaa vuodessa, ja jokainen toiminnassa mukana oleva taho määrittelee itse kokouksiin osallistujat. Tässä yhteydessä pohdittiin, mikä on asian laita seurakunnissa, jotka ovat johtajakeskeisiä. Vantaan hautausmaatilanteesta keskusteltiin myös ja todettiin sen olevan varsin hyvä ekumeeniselta kannalta. Katolilaiset ovat paikoin kokeneet, että hautausmaiden kappeleissa on ollut liian tiukat aikataulut toimituksille. Ongelman ratkaisuksi sopii avoimuus, keskustelu ja tilan antaminen muiden tunnustuskuntien hautaustoimituksille. Usein voi olla myös niin, että kappeleissa on ruuhkaa, mutta kirkoissa enemmän tilaa. Tähän tilanteeseen esitettiin myös ehdotus ekumeenisesta kappelista, joka voisi ratkaista edellä mainitut aikaongelmat hautausmailla. Turussa on oma ekumeeninen kappeli.

 

KIRKOT TURVAPAIKKANA (isä Heikki Huttunen)

 

Isä Heikki Huttunen esitteli uutta ikonia Abrahamin vieraanvaraisuus. Aiheen tunnetuin ikoni on Rubljevin Pyhä Kolminaisuus -ikoni, jonka taustalla on ajatus Jumalan ilmoituksen tulemisesta näkyväksi vieraanvaraisuuden kautta. Ikonin aihe kuvaa myös eukaristiaa. On olemassa myös venäläinen sananlasku aiheeseen liittyen: ”Vieras talossa, Jumala talossa”. Abrahamin vieraanvaraisuus -ikonista on suunnitteilla kaksiosainen kortti SEN:lle.  

 

Taustaa Kirkko turvapaikkana -julkaisulle: 1997 pidettiin ensimmäinen ekumeeninen maahanmuuttajatyön seminaari, ja turvapaikan hakijat olivat yksi käsiteltävistä aiheista. Turvapaikan hakijoihin liittyvästä keskustelusta löydettiin tällöin seuraavat piirteet: 1. Seurakunnilla on tarve yhtenäisiin toimintatapoihin turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien kohtaamisessa. 2. Ekumeenista yhteistyötä näissä asioissa on kehitettävä erityisesti saman paikkakunnan sisällä. Tärkeätä on huomata, että avuntarvitsija voi kuulua toiseen kirkkoon, jolloin hänet on hyvä ohjata oman kirkkonsa yhteyteen, mikäli sellainen lähistöllä on. Avuntarvitsija voi kuulua myös toiseen uskontokuntaan. 3. Yhteistyö viranomaisten kanssa on tärkeätä. Erityisesti sisä- ja työministeriön asema on tärkeä.

 

Kyseinen julkaisu on syntynyt seurakuntien tarpeita varten. Sisältö on koottu useiden seminaarien ja kokoontumisten pohjalta. Kirkot ja maahanmuuttajat -ohjelma on kuulunut SEN:n toimintaan kymmenen vuoden ajan. Seurakunnat ovat tehneet myös omia ohjeita aiheesta, joita ei tarvitse hylätä. Vihkonen on tarkoitettu valtakunnalliseen levitykseen niihin seurakuntiin, jotka kokevat sitä tarvitsevansa. Julkaisu on saanut paljon hyvää (ja osin huonoakin) julkisuutta ja tehnyt SEN:n toimintaa tunnetuksi.

 

Julkaisun ohjeita on jo noudatettu Turussa ja Kuopiossa luterilaisissa seurakunnissa. Itse kirkkoturvapaikka-ilmiöstä isä Heikki totesi, ettei se ole millään muotoa uusi, mutta nyt sitä on käsitelty uudella tavalla. Hän toivoi avoimuutta. Turvapaikan hakijoita ei ole haluttu piilotella. Turvapaikan hakijaa ei tule myöskään kohdella kuten rikollista, koska sellainen hän ei ole Suomen lakien mukaan. Hän ei ole myöskään laiton maassaoleskelija. Seurakunnasta suojaa hakeva on usein kriittisessä tilanteessa (esim. kielteinen päätös turvapaikasta). Huomioitavaa on myös se, että viranomaiset voivat laittaa käännytyksen maasta voimaan ennen päätöksen tuloa. Seurakuntien tehtävä on olla tukena ja apuna, mutta ei toimia viranomaisina asiassa. Ulkomaalaisvirasto (Uvi) on vielä epävarma suhtautumisessaan seurakuntien omiin ohjeisiin. Perjantaina 21.9.2007 isä Heikki oli neuvottelussa Uvi:ssa, jossa keskusteltiin turvapaikan hakijoiden käytännön ongelmista ja erityisesti lain soveltamisesta ja maahanmuuttajapolitiikan ohjeistuksesta sekä yleisestä suhtautumisesta esivaltaan. Itse lakia ei koettu ongelmalliseksi vaan sen soveltaminen. Kristityillä on eri tapoja suhtautua esivaltaan, joista kansankirkot ovat oma ryhmänsä, roomalaiskatoliset katsovat asiaa maailmanlaajuisesti, ja vapailla suunnilla on oma tapansa. Julkisessa keskustelussa isä Heikki Huttunen näkee olleen ongelmia erityisesti liittyen viranomaisiin ja mediaan, joilla ovat menneet termit sekaisin, kuten mikä on kirkko tai SEN, mikä on eri kirkkojen suhtautuminen aiheeseen, mikä on kirkkohallituksen osuus ja niin edelleen.

 

Isä Heikin alustuksesta käytiin tiivistä keskustelua. Saimme kuulla, että muuallakin kuin Turussa ja Kuopiossa julkaisu on otettu käyttöön, koska sitä on pidetty selkeänä. Kuitenkin on hyvä käyttää harkintaa tapauskohtaisesti. Rakentava yhteistyö viranomaisten kanssa on tärkeätä. Kysyttiin myös, millä edellytyksillä saa tulla Suomeen asumaan, tarvitaanko jonkinlaisia lupia. Isä Heikki kertoi, että kaikki Suomessa olevat ovat kirjoilla jollakin tavalla (henkilötunnus, passi, viisumi), mutta nk. maanalaisia on, ja tämä on lainsäädännöllisesti huono asia. Valtio myöntää tietyin ehdoin turvapaikan, ja tämän jälkeen asianomainen saa edut ja oikeudet. Suomesta tämän lisäksi voi saada oleskeluluvan. Lisäksi keskusteltiin siitä, mikä on Jumalan laki suhteessa ihmisten luomiin lakeihin. Tässä yhteydessä todettiin, että kirkon on suhtauduttava ihmiseen inhimillisesti ja kartutettava tietoa ulkomaalaisen oikeuksista maassa. Pohdittiin sitä, voiko kirkoilla olla jotain täydennettävää viranomaisten tietoihin, jolloin Uvi:n ja kirkkojen välillä olisi oltava parempi yhteistyö. Uvi on ilmoittanut olevansa avoin yhteistyölle, mikä liittyy erityisesti maatietouteen. Tässä tilanteessa esimerkiksi lähetysjärjestöt ovat tärkeitä. Turun Sanomissa (TS 19.9.2007) on ollut kolumni Jumalan ja maallisen vallan suhteesta liittyen Lutherin kahden regimentin oppiin. Helluntailaiset käsittelevät aihetta Fidassa lokakuussa. SEN:lla on kiinnostusta kouluttaa seurakuntien työntekijöitä yhteistyössä eri toimijoiden (mm. ev.-lut. kirkon maahanmuuttajatyö) kanssa.

 

Ortodoksisessa Kristuksen taivaaseen astumisen kirkossa pidettiin puoliltapäivin ortodoksinen rukoushetki, jonka jälkeen seurakuntasalissa nautittiin yhteinen lounas.

 

KIRKKOJEN MAAILMANNEUVOSTO EKUMEENISEN KOULUTUKSEN PALVELUKSESSA – BOSSEY (isä Ioan Sauca, Bosseyn ekumeenisen instituutin rehtori)

 

Isä Ioan Sauca oli ilahtunut siitä, että Suomessa on oma fooruminsa paikallisekumenialle. Ruohonjuuritasolla tunnetaan vielä valitettavan vähän ekumeniaa tai siitä on väärä kuva. Hän muistutti, että ekumeeninen liike lähti aikoinaan tavallisten seurakuntalaisten keskuudesta. Ekumeniaa tehdään tänä päivänä hyvin paljon johtajakeskeisesti. Lisäksi ekumeniaa vastustavia ääniä kuuluu edelleen. Näistä syistä ekumeeninen koulutus on erittäin tärkeää.

 

Bosseyta tukevat kaikki kirkot. Muun muassa Vatikaani maksaa yhden professorin palkan, Kreikan kirkon Pyhä synodi myöntää stipendejä, protestantit tukevat myös paljon ja nekin kirkot, jotka eivät kuulu Kirkkojen maailmanneuvostoon, tukevat instituuttia. Bosseyn instituutin tarpeellisuudesta kertoo sekin, että hakijoita on vuosittain kolminkertainen määrä siihen nähden, mitä voidaan ottaa opiskelemaan. Isä Ioan Sauca itse haluaa lähestyä kysymystä Bosseyn instituutin tarpeellisuudesta ”ekumeenisen shokkihoidon” näkökulmasta. Ensinnäkin opiskelijoita hyväksytään myös kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkkojen ulkopuolelta. Toiseksi heitä valitaan kirkoista, jotka ovat ekumeniavastaisia kuten konservatiivisista ortodokseista, helluntailaisista ja joistakin evankelisista piireistä. Shokkihoidosta on ollut hyötyä, sillä Bosseyn koulutuksen läpikäyneet ovat kertoneet kotimaissaan instituutista, ja näistä maista on saatu lisää opiskelijoita. Isä Ioan on itse shokkiterapian läpikäynyt. Hän koki oppineensa oman uskonnollisen taustansa (ortodoksi Romaniasta) tärkeyden, mutta myös sen, että todellisuudessa merkitsevää on usko eikä se, miten sitä ilmennämme.

 

Bosseyn instituutin uusi iso haaste on uskontojen välinen dialogi. Tämä tarve on noussut opiskelijoiden keskuudesta. He ovat kokeneet tuntevansa toisia kristittyjä jo hyvin, mutta eivät muita uskontoja. Näin ollen instituutissa on opettajia myös muista uskontoperinteistä. Tämä ei poista instituutin kristillistä pohjaa.

 

Keskustelua ja kysymyksiä instituutin toiminnasta: Uskontodialogista kysyttiin, että tulisiko sitä harjoittaa ekumeeniselta pohjalta (yhteinen todistus) vai jokainen kirkko erikseen? Isä Ioan vastasi tähän antaen erilaisia esimerkkejä, miten ekumeniaan suhtaudutaan eri kristillisissä ryhmissä. Ortodoksit ja katoliset näkevät, että ekumenian tavoite on kirkon näkyvä ykseys. Missionaariset ryhmät puolestaan katsovat, että on oltava yksi, jotta maailma uskoisi (yhteinen todistus). Life & Work -liike haluaa ykseyttä työssä, ja Aasiasta ja Afrikasta tulevat usein toivovat, että otetaan huomioon muiden uskontojen läsnäolo kuitenkaan päätymättä synteesiin näiden kanssa. Uskontodialogi toimiikin Aasiassa ja Afrikassa sujuvammin skeptisiin eurooppalaisiin verrattuna. Länsimaissa on silti huomattu, että eletään niin kulttuurisesti kuin uskonnollisesti pluralistisessa maailmassa, jossa usko tai uskominen on yhteistä. Esimerkiksi kristityt ja muslimit voivat pohtia, mitä he voivat tehdä yhdessä. Kristityt voivat olla tällä tavoin dialogissa muiden uskontokuntiin kuuluvien kanssa kuitenkaan unohtamatta omaa identiteettiään.

 

Bosseyn instituutin löytää  

 

PAIKALLISEKUMENIAN KIERROS

 

Keskustelua johti Veijo Koivula. Paikallisekumeenista ideapankkia ja raportteja on koottu jo useamman vuoden ajan. Tietoverkko on tällä hetkellä kuitenkin vielä ohut. Paikallisekumenia on silti hyvässä myötäsuhteessa, sillä ekumenialla on oma paikkansa niin juhlassa kuin arjessa. Ihmiset ovat pyytäneet ekumeenisia rukoushetkiä. Toisaalta on hyvä pohtia, onko ekumenia eksotiikkaa, jolloin ekumeeninen sitoutuminen usein ohutta, ja aktiivisia ollaan pienellä joukolla.

 

Kuulumisia:

 

Kittilä (Heidi Kusmin-Bergenstad): Sunnuntaina 9.9.2007 pidettiin ekumeeninen rukoushetki Levin Marian kappelissa, joka on ollut vuosia ekumeenisessa käytössä. Kappelin omistaa luterilainen Kittilän seurakunta. Tilaisuudesta oli vastuussa Kittilän seurakunta, ja paikalle oli kutsuttu Lapin alueella toimivia ortodoksipappeja toimittamaan kappelin konservoinnista palanneelle Kristus-ikonille uudelleenpyhitys. Kappelille ikonin on lahjoittanut Nikean metropoliitta Johannes. Tilaisuudessa oli paikalla parisenkymmentä henkeä, molempien kirkkojen jäseniä. Vieraita oli tullut Ruotsista asti. Rukoushetkestä kirjoitti paikallislehti, ja siitä lähettiin juttu myös Näköala-Utsikt -lehteen.

 

Oulu (Veijo Koivula): Kesäkuun alussa toimitettiin kylvön siunaus. Taustavaikuttajana on ollut aktiivinen maanviljelijä. Tilaisuuteen osallistui noin 100 henkilöä, ja siitä tuli runsaasti myönteistä palautetta. Luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämän neuvottelupäiviä vietetään Oulussa lokakuussa, ja ohjelmaan kuuluu myös ekumeeninen jumalanpalvelus.

 

Turku (Jouni Elomaa): Turussa paikallisekumenialla on pitkät juuret. Valitettavasti viime aikoina on kärsitty pappiskadosta tilaisuuksia järjestettäessä. Onko kenties väsymystä ilmassa, kaivataanko jo nuorempaa sukupolvea aktiivisesti mukaan vai ollaanko yleisesti sitä mieltä, että tiedetään jo tarpeeksi hyvin, mitä muissa kirkoissa tapahtuu? Kunnioituksen kasvattamiselle ja tiedottamiselle on silti tarvetta. Turussa järjestettiin lasten ja nuorten ekumeeninen taidekoulutus. Aloite tuli maaherralta. Tapahtumassa osallistujat pääsivät tutustumaan taiteen eri muotojen kautta eri kirkkoihin. Työntekijöiksi oli palkattu taiteen ammattilaisia.

 

Espoo (Terhi Muilu-Teinonen): Espoon Herättäjä-juhliin on kutsuttu ekumeeninen edustus. Tammikuun rukousviikko ja ristisaatto ovat näkyviä ekumenian muotoja. Hartauksia on järjestetty kauppakeskuksissa, kesällä oli ristisaatto, ja ekumeenisia matkoja on tehty yhdessä niin Roomaan kuin Venäjän alueelle luostareihin. Matkat ovat koonneet osallistujia eri ikäryhmistä. Luostarimatkalla oli suurin osa luterilaisia. Toisena oppaana toimi ortodoksi.

 

Pyhän Henrikin ekumeeninen pyhiinvaellusyhdistys (Sakari Heikkilä): Pyhiinvaelluksia on järjestetty 1970-luvulta lähtien. Toiminta on organisatorisesti pientä ja toimii hyvin paikallisella pohjalla. Kyseessä on käytännön ekumeniaa, jossa voi tunnustaa kristillistä uskoa ja saada muita mukaan. Tarkkoja nimiluetteloita osallistujista ei ole pidetty, mutta niitä saa tarvittaessa sihteeriltä tai puheenjohtajalta. Keskustelut vaelluksen aikana on koettu tärkeiksi.

 

Etelä-Suomi/Vantaa (Harri Kröger): Maallistuminen ei ole vaikuttanut ekumeeniseen toimintaan, sillä osallistujia on ollut kiitettävästi. Kokoontumisia on ollut viikoittain helluntailaisten ja luterilaisten kanssa. Yhteys on ollut hyvä.

 

SIBIU, Euroopan ekumeeninen yleiskokous 2007 (projektisihteeri Sanna Ylä-Jussila, SEN):

Ekumeenisesta neuvosta olivat Sibiussa mukana isä Heikki Huttunen ja projektisihteeri Sanna Ylä-Jussila. Suomen ev.-lut. ja ort. kirkoilla oli omat delegaationsa. Mukana oli myös eri järjestöjen edustajia. Kaiken kaikkiaan Suomesta oli edustajia noin 30. EEA3:ssa oli yhteensä mukana noin 2 500 osanottajaa. Kokous haluttiin pitää pienenä ja ainoastaan virallisten delegaattien omana eikä siitä tehty isoa ekumeenista tapahtumaa. Näin ollen ohjakset pysyivät kenties paremmin käsissä. Puheita pidettiin paljon ja keskusteluja kaivattiin. Sanna koki, että keskusteluyhteys löytyi parhaiten nk. Happening -tilaisuuksissa, joissa kussakin oli oma teema, jota pohdittiin. Lisää kuulumisia löytyy netistä:

 

VASTUUVIIKKO (projektisihteeri Sanna Ylä-Jussila, SEN):

Tänä vuonna on kyseessä 30. vastuuviikkoa, sillä sitä on vietetty vuodesta 1978. Rauhan ja oikeudenmukaisuuden teemaa pohdittiin jo viime vuonna, ja tänä vuonna sitä syvennetään rauhan ja sovinnon näkökulmasta. Miksi aina puhua sodista, mutta ei vastapainoksi ikinä rauhasta? Minkälaisia rauhanprosesseja on käynnissä maailmassa? Rauhanprosesseista Kongo on hyvä esimerkki siitä, mitä sodat ovat olleet 2000-luvulla, ja miten on lähdetty rakentamaan rauhaa. Aineistolehden nimi On Aika tulee Saarnaajan kirjan kolmannesta luvusta.

 

Vastuuviikkoon liittyen on tulossa kaksi isompaa tapahtumaa. Toinen näistä on juhlajumalanpalvelus Joensuussa, ja toinen on Vaasassa pidettävä seminaari. Sannalle voi ilmoittaa myös omista tilaisuuksista . Sannalle tulee tehdä myös aineistotilaukset (lehti). Ensi vuoden teemana on ihmiskauppa, johon liittyy hyvin kysymykset ihmisarvosta.

 

RUKOUSVIIKKO 2008 (Sirpa-Maija Vuorinen, SEN):

Rukousviikon alustava materiaali oli jaettavana. Sitä voi tiedustella lisää ekumeenisen neuvoston toimistosta (). Painettava materiaali on tekeillä, ja siihen tulee aikaisempiin vuosiin verrattuna muutoksia; se on lyhyempi. Jumalanpalveluksen kaavaa ei ole tänä vuonna suomennettu. Vihkoon tulee rukousviikon päivätekstit sekä suomeksi että ruotsiksi. Netissä on lisäksi tietoa rukousviikon 100-vuotisesta historiasta ja reflektointia rukousviikon evankeliumiin (1. Tess. 5:12a,13b-18) liittyen. Saatujen tietojen mukaan materiaalin käytetyintä osaa ovat olleet kahdeksan päivän tekstit esimerkiksi seurakuntien hartauksissa ja koulujen päivänavauksissa.

 

Teema on Rukoilkaa lakkaamatta.. Tampereella järjestetään näyttävämpi aloitustapahtuma liittyen rukousviikon 100-vuotiseen historiaan. Tapahtumatiedoista ympäri maata toivotaan tietoja toimistolle (), sillä niitä laitetaan nettiin () rukousviikon tapahtumatietoihin.

 

Foorumi päätettiin loppurukouksella (isä Teemu Sippo) ja kahveilla.

 

Osallistujalista

 

Jouni Elomaa, Turun ekumeeninen piiri

Carola Envall, Vanda svenska församling, Vantaan ekumeeninen tmk

Aleksi Hakanen, TET-harjoittelija, Helsingin ort. srk:n nuorisotoimisto

Sakari Heikkilä, Turun ekumeeninen piiri, Pyhän Henrikin pyhiinvaellus

Kirsti Hildén, Tikkurilan srk

Martti Hirvonen, SEN pej, Turun Katariinan srk, Turun ekumeeninen piiri

Raimo Huttu, Vantaan ekumeeninen tmk, Helsingin ort. srk

Heikki Huttunen, SEN

Simo Kallio, Turun ekumeeninen piiri

Marianne Kantonen, SEN Kaj, Hämeenlinna

Kirsti Keltikangas, SEN Pej, Tapiolan srk

Pudi Kettunen, Vantaan seurakuntayhtymän tiedottaja

Veijo Koivula, SEN Pej, Oulun seurakuntayhtymä

Harri Kröger, Helsingin Saalem srk/Vantaa

Heidi Kusmin-Bergenstad, SEN

Antti Lehtinen, Turun ekumeeninen piiri

Mikko Matilainen, Rekolan seurakunta

Hannu Mehtonen, Korson helluntaiseurakunta

Terhi Muilu-Teinonen, Espoon ekumeeninen toimikunta, Leppävaaran srk

Anu Paavola, Vanda svenska församling

Aleksander Roszczenko, SEN Pej, Jyväskylän ort. srk

Mark Saba, Helsingin ja Espoon ev.-lut. hiippakunnat

Jouni Salko, Vantaankosken srk

Ioan Sauca, KMN, Bosseyn instituutti

Janne Silvast, Tikkurilan seurakunta

Teemu Sippo, SEN pej, Pyhän Marian srk, Vantaan ekumeeninen tmk

Nils Rönnholm, SEN Pej, SKR

Sirpa-Maija Vuorinen, SEN



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.