SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Ekumeenisia kuulumisia vapaaseurakunnassa

Pafon perinteinen luokkakuva otettiin Torikirkon portailla. Klikkaa kuvaa, niin se aukeaa isompana. 

 

Ekumeeniset kuulumiset kuultiin vapaaseurakunnan torikirkossa, kauniissa vanhassa rakennuksessa. Finlayson-yhtiön alun alkaen tehtaan työläisille kulttuurin kehdoksi ja vapaa-ajan virkistäytymispaikaksi rakennuttama, vuonna 1901 valmistunut, sittemmin Asko Oyj:n omistama kaunis rakennus on tunnettu paikkakunnalla vuosikymmenet nimellä Kerhola. Forssan vapaaseurakunta osti rakennuksen marraskuussa 1999. 

 

Rakennukselle annettiin uusi nimi, Torikirkko. Seurakuntaväki ja monet ulkopuolisetkin hyvät ystävät remontoivat innolla suojelukohteeksi määrätyn rakennuksen sisätilat. Kirkkosali on todella kauniisti viime vuosisadan alun tunnelmaa toistava, mutta nykyaikaan sopeutuva sakraalitila.

 

Pastori Pekka Murtolahti esitteli vapaaseurakuntaa ja seurakunnan sekä seurakuntarakennuksen historiaa Forssassa.

 

Kristus keskellämme – ekumeeninen ristisaatto Espoossa 18.–23.10.2011

 

Pastori Antti Kruus esitteli ekumeenisen ristisaaton, joka tulee kiertämään kirkosta kirkkoon Espoossa. Ristisaatto alkaa Tapiolan kirkosta ja päättyy sinne. Kyseessä on missiotapahtuma, josta erityisen tekee sen ekumeeninen toteutus. Ristisaatto alkaa ekumeenisella jumalanpalveluksella, toisena kohteena Majakka-seurakunta, kolmantena Espoonlahden seurakunta, neljäntenä Espoon tuomiokirkko ja lopuksi toteutetaan yövaellus Espoon vapaaseurakuntaan. Ristisaatto alkaa tiistaina ja päättyy sunnuntaina, jolloin järjestetään ekumeeninen jumalanpalvelus Tapiolan ev.-lut. kirkossa. Tämä radioidaan Yle Radio 1:ltä ja se aloittaa Vastuuviikon.

 

Kyseessä on pilottihanke, jonka alkuperäinen ajatus oli diakoniatapahtuman järjestäminen Urbaanin unelman hengessä. Tapahtuman suunnittelu on vaatinut useamman vuoden työn. Budjetin suurin menoerä on viestinnän puolella. Isä Petri Korhonen (ort.) totesi, että ristisaaton tavoitteena on kunnioittaa jokaisen kirkkokunnan perinnettä tekemättä tapahtumasta sekavaa sillisalaattia.

 

Ekumeenisia kuulumisia

 

Paikallisen ekumenian jaoston sihteeri, pastori Veijo Koivula johti kuulumiskierrosta.

 

Pastori Arto Antturi kertoi Helsingin ekumeniasta. Kyseessä on Antturin mukaan samanlainen ekumenia kuin missä tahansa muualla. Haasteena on alueen tiheys – siellä toimivat yhtä aikaa kaikki kirkkokunnat, Suomessa vaikuttavat uskontokunnat ja kristilliset järjestöt. Antturi kertoi Helsingin ekumeenisesta toimikunnasta. Tavoitteena on toteuttaa yksi yhteinen rukousviikko, joka kokoaisi rukousviikkojen vieton yhteen. Toisena tavoitteena on koota yhteen ekumeenisten toimijoiden joukkoon uusia toimijoita ideoimaan uutta toimintaa. Lopuksi Antturi esitteli Vaeltaja-lehteä, jonka tavoitteena on yhdistää eri kirkkokuntia hengellisyyden tiimoilta.

 

Pastori Arto Kortemaa puhui haasteesta sisällyttää ekumeniaan uudet seurakunnat. Tarvittaessa ekumeniassa voi ajaa useampaa linjaa, jotta jokainen saataisiin edes johonkin niistä.

 

Lehtori Jouni Elomaa kertoi Turun alueen ekumeenisista projekteista. Tavoitteena on sisällyttää ne pienten seurakuntien toimintaan, joissa resurssit ovat vähäiset. Toiveena on saada ekumeeninen kristillisyys näkyviin Turun ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011.

 

Kirkkoherra Arto Penttinen (Maaninka) valotti uutta Facebook-ryhmää nimeltä Ekumenian ystävät. Hän toivotti kaikki tervetulleeksi ryhmään.

 

Veijo Koivula mainitsi ekumeniaa halventavat lehtikirjoittelut Oulussa. Hän kehotti kaikkia olemaan aktiivisia ekumenian edistämisessä. Veijo jatkoi Oulun kuulumisia kertomalla historian ensimmäisestä Oulussa tapahtuneesta katolisesta pappisvihkimyksestä.

 

Kirkkoherra Kalle Eloheimo (Sauvo-Karuna) kertoi Turun tapahtumista, ja tilojen käyttöön liittyvistä eriarvoisista maksuvaateista. Suomen suurin katolinen jumalanpalvelus pidetään Eurajoen luterilaisessa kirkossa, kiitos tästä puolalaisten siirtotyöläisten aktiivisuuden. Kirkko haluttaisiin antaa myös kausityöläisten käyttöön, jos he vain ehtisivät kirkkoetua hyödyntämään.

 

Veijo Koivula kannusti kirkkotilojen lainaamiseen yli kirkkokuntarajojen, esimerkiksi remonttien tai muiden tarpeiden aikaan.

 

Kuulumisten aikana keskusteltiin yhteisestä rukouksesta. Leenakaisa Harjanne kertoi, että Kuopiossa säännöllinen yhteinen rukous on murtanut kuivuuden ilmapiirin. Varsinkin ekumeeninen rukousviikko on ollut rukouksen helmi, tilaisuuksia on järjestetty kerran tai kahdesti päivässä, yksi tilaisuus kokosi yhteen rukoilijat kaikista kirkkokunnista.  Arto Antturi kertoi torstaisin järjestettävästä ekumeenisesta rukoushetkestä Studium Catholicumissa Helsingissä. Myös Oulussa on vietetty ekumeenisia jumalanpalveluksia, joissa eri kirkkokunnat ovat kantaneet omaavastuuosuuttaan. Oulussa on perustettu myös ekumeeninen rukousrengas, jossa rukousta pidetään yllä taukoamatta (öisin kyllä nukutaan). Soili Juntumaa kertoi, että Rengossa ja Orivedellä on rukoiltu yhdessä. Veijo Koivula muistutti hiljaisen rukouksen puolesta, on tärkeää että muistamme toisiamme yksityisessä rukouksessa. Tapio Sopanen kertoi yhteisen rukouksen tulesta. Hän kertoi Kristus-päivän virittäneen rukousta, mutta silti rukousta olisi hyvä olla enemmän.

 

Isä Matti Wallgren (Vaasa) puhui Pohjanmaan värikkäästä kristillisestä kentästä. Ekumenia siellä syntyy luottamuksen ja toisten tuntemisen kautta. Tulosta on syntynyt pikkuhiljaa, Närpiön ruotsinkielisessä seurakunnassa oli toimitettu ortodoksinen liturgia. Työ on lähtenyt eteenpäin myös ruotsinkielisten keskuudessa. Pohjalaiset ovat Wallgrenin mukaan hitaasti syttyvää ja vaikeasti sammuvaa kansaa.

 

Kirkkoherra Veli-Pekka Järvisen mukaan Tampereella on tehty tuloksellista yhteistyötä. Yhdessä on tehty päivän kestävä rukousvaellus, johon osallistui 100–150 henkilöä. Muitakin tilaisuuksia on järjestetty runsaasti osana seurakuntien normaalia viikko-ohjelmaa. Uutuutena ovat arkiretriitit, jotka ovat keränneet erityisesti katolilaisia. Vastuuviikolla järjestetään koko viikon mittainen NNKY:n Ruusukuja-näyttely perheväkivallasta. Näyttely järjestetään yhteisin voimavaroin ekumeenisen työryhmän avulla. Lisäksi on harjoitettu yhteistä rukousta.

 

Arkiretriitti sisältää arjessa elämistä, mihin liitetään henkilökohtaisen ohjaajan tapaamisia. Ohjaaja antaa Raamatun tekstin, minkä kanssa rukoillaan seuraavaan tapaamiseen asti. Ohjaaja kuulostelee ohjattavan tuntemuksia, kun tämä on lukenut Raamattua.

 

Kansalliset ja kansainväliset kuulumiset

 

Pääsihteeri Heikki Huttunen aloitti puheenvuoronsa toteamuksella: ”Ekumeniassa melkein kaikki on sanottu, mutta melkein mitään ei ole tehty.” Näin on väittänyt ranskalainen ortodoksinen teologi Oliver Clemént. Joku muu on sanonut, että ekumenia kuului 1900-lukuun, mutta ei enää 2000-lukuun. Voidaan kysyä, onko turhautumista. Onko luottamus koetuksella?

 

Isä Heikki Huttunen totesi, että hänellä on sellainen tuntuma, että asiat, jotka ovat herättäneet epäluottamusta, saattavat olla ärsykkeenä. Kansainvälisessä ekumeniassa puhutaan turvallisesta ekumeenisesta tilasta, safe ecumencal space. Siinä on kysymys yhteisestä foorumista, jossa tiedostamme ja tunnistamme sen, mikä meitä yhdistää. Tämä luo luottamuksen Jumalaan, että sitä kautta voimme ”kestää” toisiamme. Human code of conduct -koodisto on tarpeen. Käytäntö tulee humanitäärisistä järjestöistä, joilla on kansainvälisesti sovitut toimintamallit. Meillä se jo toimii, vaikka on keskeisiä asioita, jotka erottavat kuten paimenen virka tai kastekysymys.

 

Sisällöllistä yhteisymmärrystä on enemmän kuin mitä osaamme sanoa. Erimielisyyden ilmaukset eivät ole pelkastään huonoja, koska niitä kautta pakotetaan ongelmat esiin. Konsensus-periaate on päätöksenteossa käytössä mm. Kirkkojen Maailmanneuvostossa. Myös meidän suomalaisten on hyvä pyrkiä konsensukseen.

 

Isä Heikki jatkoi vielä toteamalla, että vuosi 2010 on Euroopan kirkkojen siirtolaisuusvuosi. Olemme toteuttaneet tapahtumia. Ilomantsin kesäisessä seminaarissa tuotettiin kirkko turvaverkkona -teesit:

1. Tunnistamme sen, että kirkko on olemukseltaan monikulttuurinen ja tarkoitettu kaikkien ihmisten kodiksi. Usko yhdistää kristityt erilaisine taustoineen, eri-ikäisinä, erikielisinä ja erilaisina ihmisinä Jumalan perheväkeen, sisaruuteen ja veljeyteen Kristuksessa. Rakkaus on toisen kunnioittamista omana itsenään, ja sen tulisi olla seurakuntiemme uudistumisen ohjenuora. Tämä tehtävä nousee uskollisuudesta kirkon Herralle ja merkitsee kilvoittelua itse kunkin kohdalla.

2. Jumalanpalvelus on kohtaamisen paikka. Kutsumme seurakuntiamme löytämään uudelleen lepopäivän pyhyyden ja kiireettömän Jumalan kansan juhlan. Seurakuntiimme mahtuu monia eri kieliä, joilla rukoillaan, ylistetään, opetetaan ja palvellaan.

3. Tehkäämme seurakunnistamme helposti löydettäviä, lähestyttäviä ja vastaanottavia yhteisöjä. Kirkon kynnys ei saa olla liian korkea kenellekään. Toisista kulttuureista tulevat kristityt voivat tuoda seurakuntiemme elämään monia lahjoja. Ne avartavat ymmärrystämme siitä, kuinka yhteinen usko voidaan ilmaista monin rikastuttavin tavoin. Tavoitteena on yhteinen, monikielinen ja monikulttuurinen seurakunta.

4. Seurakunnan muutos alkaa meistä itsestämme, tavastamme toimia ja puhua. Pappeina, työntekijöinä ja seurakuntalaisina meidän on otettava uudet tulijat mukaan yhdenvertaisina sisarina ja veljinä.

5. Maahanmuuttajat ovat voimavara, joka avartaa ja vahvistaa seurakuntaa ja sen uskoa ja elämää. Jokainen meistä on kutsuttu olemaan hyväksytty, vastaanotettu ja elävä Kristuksen ruumiin jäsen.


Pääsihteeri kertoi, että koulujen uskonnonopetus on ajankohtainen teema. Säilyykö se ja mikä on etiikka-oppiaineen tarkoitus? SuomiTV:sssa on huomenna keskustelu aiheesta. Ottakaa yhteyttä omaan kansanedustajaanne – oli isä Heikin kehotus.

 

Ekumeenisen jumalanpalveluksen toteuttamisen suosituksia on valmisteltu SEN:ssa. Suomen oloissa aivan uusi asia on ensi vuonna myönnettävä Ekumeeninen teko -tunnustus. Se luovutetaan SEN:n kevätkokouksessa. Ehdotuksia otetaan vastaan. Kaikki saavat ehdottaa.

 

Uskontodialogia silmälläpitäen ollaan perustamassa Uskot-foorumia, joka tulee olemaan rekisteröity yhdistys. Tässä yhteistyössä ei ole kysymys opillisesta keskustelusta, vaan yhteiskuntarauhaan tähtäävästä yhteistoiminnasta yhteiskunnallisten kysymysten parissa. Yksi esimerkki on uskontojohtajien julkilausuma viime vuodelta: Lapsen oikeus pyhään.

 

Opillisten kysymysten jaostolla on tarkoitus järjestää ensi vuonna uskontoteologinen seminaari.

Anneli Hukari toi esille ev.-lut. kirkon työryhmät Kirkko ja Islam, Kirkot ja juutalaisuus.

 

Heikki Huttunen kertoi vielä esimerkin: Etelä-Lontoossa eräässä koulussa päätettiin olla leipomatta pääsiäisleipiä, koska niissä on risti. Paikallinen imaami toivoi, että leipien leipomista jatkettaisiin.

 

Kirkkoherra Soili Juntumaa: Kun olemme uskontodialogissa, meidän on terävöitettävä kantaamme omaan uskoomme.

 

Kalle Elonheimo: Tanskan kirkko on liittynyt Porvoon sopimukseen.

 

Kirkkoherra (Ypäjä) Risto Ahti: Forssassa ei ole ekumenian takatalvea. Jos ehdotusta tarvitaan, niin Esa Löytömäelle voisi ekumeenisen tunnustuksen antaa.

 

Esa Löytömäki halusi tuoda myös isä Caiuksen, joka on tuonut ryhtiä ekumeeniseen toimintaan.

– Häneltä olemme oppineet, että oman perinteen tunteminen, ymmärtäminen ja arvostaminen antavat mahdollisuuden toisten kirkkokuntien ymmärtämiseen. Tunnemme toisemme ja on helppoa toimia käytännön tasolla. Isä Caius on aina tuonut selkeästi esille, mitkä näkemykset ortodoksisessa kirkossa on.

 

Anna Hyvärinen esitteli , jonka teema on Pyri sopuun, rakenna rauhaa.

 

– Rauha lähtee ristiltä, joten meidät on ohjeistettu hyvin. Rauhan rakentaminen on vaikea prosessi, eikä se toteudu ilman sovintoa, joka lähtee sydämestä. Vastuuviikon vieras on Roseline Toweh Liberiasta. Hänellä on käytännön kokemusta sovintotyöstä sodan jälkeisessä Liberiassa, jossa on saatu huomattavia tuloksia aikaiseksi. Vastuuviikon vieras vierailee eri puolilla maata. Virikeaineisto on saatavissa myös netistä. Ensi vuonna on teemana uskonnonvapaus, vainottu seurakunta. Se toteutetaan yhteistyössä Sveriges Kristna Rådin kanssa.

 

Sirpa-Maija Vuorinen kertoi . Viikon suomenkielinen teema on: Yhteinen usko, leipä ja rukous. Englanninkielinen aineisto on valmisteltu Jerusalemissa, ja sen ovat perinteiseen tapaan toimittaneet yhteistyössä Katolisen kirkon kristittyjen ykseyden edistämisen neuvosto sekä Kirkkojen Maailmanneuvoston Faith and Order -komissio. Rukousviikon aineisto 2011 perustuu Raamatun tekstiin Apt. 2: 42–47:

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat. Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.

 

– Teema kuljettaa meidät uskomme perusteisiin, kirkon alkuaikaan Jerusalemiin. Se on kutsu inspiraatioon ja uudistukseen. Se johdattaa muistamaan aikaa, jolloin Kristuksen kirkko oli vielä yksi. Aineistotyöskentelyyn on osallistunut Lähi-idän kristillisten kirkkojen johtajia, muun muassa Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa Munib Younan.



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors


Lahjoita Suomen Ekumeenisella Neuvostolla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa. Keräysnumero on RA/2021/1503 ja keräys on käynnissä koko Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Donera  Ekumeniska Rådet i Finland ordnar en penninginsamling med tillstånd från Polisstyrelsen. Insamlingsnumret är RA/2021/1503. Insamlingen pågår  i hela Finland förutom på Åland.