Perinteinen paikallisekumeeninen foorumi kokosi ekumenian ystävät Joensuuhun 5.10.2018. Tällä kertaa foorumin teemana oli ekumeeninen avioliitto, jota tarkasteltiin asiantuntijoiden alustusten ja yhteisen keskustelun kautta.
Ekumeenisten
toimikuntien jäseniä eri puolilta Suomea oli paikalla ilahduttava määrä, kun paikallisekumeeninen
foorumi alkoi Joensuun ortodoksinen
seurakunnan Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Kirkkoherra Tuomas Järvelin lausui
tervetulosanat ja johti rukoushetken työhön ryhdyttäessä.
Foorumi jatkui ortodoksisessa
seurakuntakeskuksessa Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian apulaisprofessori Pekka Metson esitelmällä Kasvatus ekumeenisissa perheissä - ortodoksinen näkökulma. Metso tarkastelee kasvatuskysymyksiä
Suomen kontekstissa, jossa ortodoksien kirkon vähemmistöasemalla on selkeä
vaikutus varsin ekumeenisessa perhetodellisuudessa. Ekumenia ei ole vainkirkkojen välistä
vuoropuhelua, vaan perheen sisäistä todellisuutta. Metso avasi ortodoksisen
kirkon perhekäsitystä peilaten sitä yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin
yhteiselämän monimuotoistuessa.
Metson oma tutkimus ortodoksisten perheiden uskontokasvatuksesta
on hyvin valaiseva kuvaus ja analyysi niistä olosuhteista ja mielenmaisemista,
joissa ortodoksiset vanhemmat kasvattavat lapsiaan. Haasteensa ortodoksisen
perinteen jatkumiselle asettaa muun muassa se, että kasteiden määrä vähenee,
koska seka-avioliitoissa lapset useimmiten kastetaan luterilaisen kirkon
jäseniksi. Keskustelussa nousi esiin, että koska kasteesta on ylipäänsä tullut
entistä tietoisempi valinta, ovat vanhemmat taipuvaisempia jättämään lapsensa
kastamatta myös luterilaisessa kirkossa.
Kommenttipuheenvuoron lausui katolisen Pyhän
Joosefin seurakunnan Joensuun alueen kappalainen Krystian Kalinowski, joka totesi, ettei katolinen perinne
suosi seka-avioliittoja. Ortodoksisen kirkon kanssa jaetaan se käsitys, että
avioliitto on mysteeri. Avioliitto ei ole vain kiintymyssuhde vaan edustaa
Kristuksen ja kirkon välistä suhdetta, ja usko on siinä olennainen tekijä. Sopu
uskonkysymyksistä avioparin kesken on tärkeää, ihanteellisesti molempien
vanhempien kirkkoon voidaan tutustua, mutta lapset kastetaan katoliseen
kirkkoon. Katolisessa kirkossa pohditaan tällä hetkellä, miten tukea
avioliittoja parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhempien suhteen katsotaan
olevan tärkeä, sillä heidän välinen rakkautensa heijastuu lapsen
jumalasuhteeseen.
Joensuussa Kirkkokadulla ei tarvitse ottaa montaa askelta siirryttäessä
ortodoksiselta seurakuntasalilta luterilaiseen seurakuntakeskukseen.
Syksyisessä räntäsateessa tämä osoittautui siunaukseksi foorumilaisille, kun ohjelma
jatkui lounaan jälkeen luterilaisen seurakunnan tiloissa. Kirkkoherra Petri
Rask toivotti osallistujat tervetulleeksi ja nosti paikallisesta
ajankohtaisesta ekumeenisesta keskustelusta esiin sen surun, että eri kirkkokunnista
tulevien avioparien välillä ei ole ehtoollisyhteyttä. Foorumi kokoontui vuonna
2014 valmistuneessa modernissa seurakuntakeskuksessa, jonka paikalla on
sijainnut rukoushuone aina vuodesta 1905 asti. Vuonna 2014 avatun uuden
keskuksen seurakuntasalissa on näyttävä, värimaailmaltaan kirkkovuoden mukaan
elävä valotaideteos ”Valo”, jonka ovat suunnitelleet taiteilijat Jaakko Niemelä
ja Helena Hietanen.
Käytännöllisen teologian yliopistonlehtori Jouko Kiiski Itä-Suomen yliopistosta alusti luterilaisesta avioliittokäsityksestä otsikolla Kirkkojen erilaiset avioliittokäsitykset - rikkautta ja jännitteisyyttä. Katsaus Lutherin avioliittokäsitykseen ja luterilaisessa kirkossa käytyyn keskusteluun avasi avioliittoon liittyviä eettisiä pohdintoja. Kiiski myös esitteli ev.lut. kirkon pappien piirissä toteutetun sukupuolineutraaliin avioliittoon liittyvän kyselytutkimuksen tuloksia.
Alustuksen jälkeen jatkui yhteinen keskustelu kirkkojen
avioliittokäsityksistä muuttuvassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Puheenvuoroissa
peräänkuulutettiin esimerkiksi syväluotaavaa teologista tutkimusta
luterilaisesta rakkauden ja avioliiton teologiasta.
Rovasti Veijo Koivula esitteli SEN:n Paikallisekumeenisen jaoston kokoaman koosteen kirkollisen avioliittoon vihkimisen edellytyksistä SEN:n jäsenkirkoissa. Keskustelussa todettiin, että liturgisessa elämässä ekumeenisia avioliittoon vihkimisiä toimitetaan siten, että molempien kirkkojen palvelukset toimitetaan peräkkäin (vihkiminen ja siunaus). Pappien kokemus on, että usein valitaan luterilainen vihkiminen ja ortodoksinen siunaus, kun taas ortodoksinen tapa on rohkaista paria valitsemaan ortodoksinen vihkiminen, jotta sakramentti voidaan toimittaa kokonaisuudessaan ja koko kauneudessaan.
Päivän aikana vaihdettiin paikalliset ekumeeniset
kuulumiset eri puolilta Suomea. Lisäksi kuultiin myös SEN:n pääsihteerin terveiset Suomen ja
kansainvälisen ekumeenisen keskustelusta, ja viestintä- ja
toimintakoordinaattori Suvi-Tuulia Vaara esitteli vuoden 2019 ekumeenisen
rukousviikon aineistoa. Aineisto on valmistettu Indonesian kristittyjen
yhteistyönä. Rukousviikkoa vietetään seuraavan kerran 18.–25. tammikuuta 2019 ja aineisto julkaistaan SEN:n sivuilla marras-joulukuussa.
Vastuuviikon koordinaattori Anna Hyvärinen kertoi Vastuuviikosta, Suomen kaikkien
kirkkojen yhteistä ihmisoikeuskampanjasta. Vastuuviikkoa vietetään ympäri
Suomea 21.–28.10.2018 teemalla Ihmisarvoinen työ on jokaisen naisen oikeus. Lisätietoja osoitteessa .
Asiapitoisen ohjelman lomassa foorumin osallistujat pääsivät nauttimaan kanttori, oopperalaulaja Matti Turusen tulkinnoista päivän aiheeseen sopivista musiikkikappaleista. Ensimmäisenä kuultiin Paavo Joensalon Laulu keväiselle liitolle, iltapäivällä Nousee päivä, laskee päivä Viulunsoittaja katolla-musikaalista ja Joensuun ev.lut. kirkossa aikoinaan syntynyt ja ensiesitetty Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen Kaikista sanoista suurin.
Keskustelun täyteinen päivä päättyi kirkkoherra Petri Raskin johtamaan rukoushetkeen ja siunaukseen. Osallistujat suuntasivat tahoilleen taas yhtä intensiivistä ekumeenista ajatustenvaihtoa rikkaampina.
Kuvat: Veijo Koivula ja Suvi-Tuulia Vaara